Olen tämän tainnut joskus tänne jonnekkin kertoa mut...
Me pelattiin joskus näin:
Pöydällä 2 pakkaa.
Ekassa 10 jokaista basic ländiä + 1 jokaista cycleländiä (2 joka väriä + se väritön) + muutama 5 niitä ländejä mitkä tulee täpissä ja minkä säkkäämällä saa mitä väriä tahansa. Joskus pakassa oli myös muutamia mitä tahansa väriä tuottavia ländejä, mutta niiden saaminen oli liian suuri etu.
Toiseen pakkaan valittiin joka väristä 10 creaturea ja 10 sorcery/instant/enchantment + muutamia artifact creatureja + muita artifacteja + muutamia manafixeri artifacteja + monivärisiä, varsinki ravnica blokin kiltamaageja Invasion blokin split kortteja yms... valinta tilanteessa varottiin ainoastaan esim dredge kortteja, koska muuten joku päätyi aina vaan pelaamaan yhtä ja samaa spelliä ja muutenkin kortit mitkä vaikuttivat graveyardiin jätettiin pois.
Ja peli eteni sitten niin, että aina jos jonkun piti vetää kortti, niin ennen kortin vetoa piti mainita, kummasta pakasta vetää. Aloitus kädenkin sain ihan itse määrätä vaikka että "otan 4 ländiä ja 3 spelliä".
Koska kaikki 5 väriä mukana, ja jokaista korttia oli vaan 1 (paitsi basic ländit), pelit meni pitkiksi, mutta kuitenkin taktiikallakin alkoi olla osuutta, eikä pelkkää säkää, koska siinä vaiheessa, jos olet saanut erittäin vahvan UWG ländi pohjan, muttä kädessä on pelkkiä erittäin hyviä halpoja mustia spellejä, on se aika tärkeää miettiä kummasta pakasta nostaa (tällä tavalla kun pelataan, tulee peliin mukaan elementti "normaali kortti peleistä", eli korttien laskeminen, sen funtsiminen, mitä pakassa on jäljellä ja mahkut saada se... ja koska noita cycle ländejä oli siellä 11, joskus ländin nosto oli armollisempi...
Mutta juu, ainakin kahdestaa tuolla tavalla pelaaminen oli "fine trip on a memorylane", koska pelit tuntui samalle kuin silloin kun aloitettiin ja pelattiin kaikilla korteilla mitä omistettiin (kun niitä oli se 100-200)