Laajemmassa mittakaavassa kyse ei ole perimmiltään siitä, että onko -mies / -nainen tai muu vastaava kielellinen termistö oikein vai ei. Asiasta ollaan montaa mieltä, ja asiat muuttuvat, kuten kielikin ajan mittaan.
Kun mä olin ala-asteella, koulukirjoissa käytettiin sanaa "neekeri" ja pihalla leikittiin kuka pelkää mustaa miestä. Ei enää. Eikä tästä noussut missään yksittäisessä kohtaa kauheaa haloota, tai ainakaan ääneen kukaan pahoittanut sen isommalti mieltään.
Asiat vain on ymmärretty hiljaisesti ajan mittaan, ja ne ovat muuttuneet. Hyvä niin.
Ongelma nykypäivänä on se, että ihmiset "varaavat oikeuden" loukkaantua itse katsomastaan asiasta, tuoda sen julki, ja syyllistää puhujaa. Varsinkin kun monesti ollaan kuitenkin selkeästi vielä kaukana loukkaavista teksteistä / puheista. (esim. tämä -mies/-nainen keskustelu)
Mistä kukaan voi tietää mitä voi puhua, kun ilmapiiri alkaa olemaan se että täti olikin oikeasti setä mutta muut ei vaan sitä tiedä, ja hän loukkaantuu kun rouviteltiin/neiditeltiin tai puhuttiin muuten vaan normaalisti sukupuoleen viitaten?
Tämän ajan sosiaalinen kulttuuri jossa loukkaantuminen on monopolisoitu kuulijalle (enkä nyt tarkoita mitään oikeasti rasistisia, sovinistisia tms. muuta vastaavaa selkeästi yleisesti paheksuttua retoriikkaa), tekee aika helkkarin haastavaksi osata käyttäytyä oikein tietynlaisissa sosiaalisissa piireissä.
Musta on hienoa että ihmiset ajaa omaa asiaansa, ja innostuu uusista jutuista, mutta toivoisin samalla suhteellisuudentajua asioihin. 20v sitten meidän vanhempiemme sukupolvi ei kerennyt miettimään, että harmi kun palomies ei ole palonainen, kun asuntolainan korko oli 15% ja toinen sai kenkää.
Ei mulla taas tähän väliin muuta:)