Aihe: Mitä on casual?

[miinin]

Kun foorumikin on jaettu pakkojen osalta casual- ja turanuspakkoihin, niin olisi mielestäni aiheellista keskustella mitä casual oikeastaan on.

Itse casual-sanahan tarkoittaa rentoa tai huoletonta, eli ensinnäkin mielestäni menijottamista ei pitäisi tapahtua, mutta toisaalta kenenkään ei pitäisi pyydellä typeriä pelaamisiaan takaisin. Jos esim. unohtaa tehdä jotain EOT:iin ja on jo untappinut, niin sen verran saa palata ajassa taaksepäin. Vastaavasti jos pelaa esim. Shockin yrittäessäsi tappaa vastustajan Benalish Trapperia, mutta se osuukin muistamattomuuttasi Coalition Honor Guardiin, niin ei sitä pidä edes pyytää takaisin - peli ei ole vakava, hajoa typeryyteesi:)

Casualissa mielestäni voittokeinoina ei pitäisi olla oikeista peleistä tuttuja keinoja - Tutor->Tinker->DSC ei ole kovin "casualia". Vastaavasti ns. luova hulluus, jota esim. Burnsaber tällä foorumilla tuntuu harrastavan on vähintäänkin suotavaa. Jos ei sen satojen eurojen tunetun ja mehustetun turnauspakan rinnalle haluaisi enää alkaa hankkia typeriä lappuja casualia varten, niin esim. itse muotoillut formaatit ovat mitä parhainta casualia. Pelasimme pari viikkoa sitten common-sealed-highlanderia, jossa jokaiselle annettiin muutama tuhat täysin sattumanvaraista hylkiö-commonia ja muutamia laatikkoon livahtaneita uncceja, näistä sitten koottiin 80:n kortin highlanderit (maks. 1 kutakin korttia, poislukien basic landit), joilla sitten pelailimme pienimuotoista hupiturnausta, jossa kahden kierroksen jokaista vastaan mentyä (pelaajia oli 3) jaettiin paskarare-nipusta huonoiten menestyneellä 3 rarea käytettäväksi pakassa, toiselle 2 ja parhaiten menestyneelle 1. Nämä paskararet auttoivat parin rarenpikkauskierroksen jälkeen jo kummasti. Parin kierroksen jälkeen kun 10% pakasta on isoja rare-möllejä, on se melkeinpä suoraan ärjympi kuin pakka, jossa niitä on vain 3/80. Pelailu oli siis mukavan leppoista ja itseään korjaavaa - paras pakka ei parin kierroksen jälkeen enää ollutkaan paras. Tämän lisäksi peli soveltuu hyvin esim. lasillisen ääressä pelattavaksi, eipähän hyvä häviä, vaikka kaatuisikin. Tämä formaatti myös suosii luovaa ajattelua, mistä ei liene haittaa turnauspeleissäkään:) Mielestäni tämä oli oiva esimerkki siitä mitä casualin pitää olla, tämä jalo taito kun tuntuu olevan monilta kateissa.

Jos vastaavasti ihan perinteistä constructed-mallista peliä pelataan, niin mielestäni peleissä ei pitäisi käyttää sideboardia, eikä metagametusta harrastaa (eli pelata pakassaan kortteja, jotka ovat hyviä vain siksi, että kaverit pelaavat tiettyjä pakkoja tai kortteja). Mielestäni myös combo-pakat ovat hieman kyseenalaisia casualissa, ei sitä jaksa pirukaan odotella, kun toinen koittaa kilauttaa spell counttia kymppiin ja sitten tendrils, tai toteamus, ettei riittänyt. Aggro vastaavasti on perinteisestä pakkakolmiosta eniten casual ja ctrl:kin menettelee - kunhan nyt ei ihan överiksi mennä minkään counter controllin kanssa. Combo vastaavasti on usein lähinnä pasianssia, toinen pelaaja odottaa, kun toinen kokeilee riittäkö rahkeet onnistuneeseen voittoon, vai häviääkö hän epäonnistumiseen - casual on huoletonta vuorovaikutusta, eikä toisen pitäisi odotella kun combo-pelaaja miettii miten saa vielä pari spelliä ennen voittoaan.

Mielestäni myöskään netdeckatut turnauspakat eivät kirveelläkään ole casualia, vaikka niitä kuinka pelaisi em. hauskanpitoa mielessä pitäen, vastaavasti jos pelataan hyviä kortteja HL:ssa, se on jo paljon "casualinpaa". Highlanderissa kun niitä hyviä kortteja nostaa niin paljon harvemmin ja epätodennäköisemmin ei niiden vaikutus peliin ole niin suuri ja näin ollen pelit pitenevät ja monipuolistuvat.

Jos pelaajat tahtovat pelata Oathilla UbaStaxia vastaan ei kyseessä ole mielestäni casual, vaan silloin kyseessä on pelitestaaminen. Hierotaan siis pelitaitoja ja pakkoja seuraavaa turnausta varten, tämä on luonnollisesti (ainakin tiettyyn pisteeseen asti) mukavaa, mutta ei "casualia". Casual onkin mielestäni päämäärätöntä huvittelua, jossa nopean voiton sijaan etsitään tyylikästä tai omalaatuista voittoa - pidetään hauskaa korttien ääressä.

Ymmärrän toki, että monet eivät casualia halua pelata, vaan keskittyvät MtG:n parissa turnauspeleihin, hyvä niin, siihenhän tämä peli sopii kuin nenä päähän, mutta on olemassa myös toinen suunta, mitä siihen teidän mielestänne kuuluu?

[Andros]

Casual on sitä mitä siitä itselleen tekeen. Olen tavannut ihmisiä, joille casual on tuota Anastazian mainitsemaa pelitestausta. Silloin molemmat pelaavat turnaus deckejä, mutta vain tarkoituksenaan pitää hauska. Tällöin esim. ei juurikaan mulligoida, pelataan rennosti ja jopa huonosti jotta peli olisi mielenkiintoisempaa.

Vielä muutama vuosi sitten kun turnaus magic oli peliporukalleni tuntematon juttu, pelailimme ihan vaan sellaisilla deckeillä mitä saimme kasaan kaavitsia. Sitten kun turnaukset tulivat kuvioihin, ei kellään meistä ole oikein ollut varsinaisia casual deckejä. Sen sijaan olemme kehitelleet useita erilaisia "Formaatteja". Esimerkiksi kerran pelasimme ihan normaalisti turnauspakoillamme, mutta jokaisen pelin jälkeen vastustaja sai bannata toisen deckistä jonkun kortin, jolloin kyseisen kortin omistajan oli etsittävä common boxista jotain tilalle. Myös erilaiset common draftit yms. ovat olleet suosittuja. Erilaiset multiplayer formaatit tuovat myös hyvää vaihtelua, ja näissä turnausdeckien ero hupipakkoihin ei ole niin suuri. Parhaana esimerkkinä 6 pelaajan moninpeli; jossa kahdella oli t2 turnaus deckit, yhdelllä budjetti legacy, ja muilla ihan vaan casual läjä. Silti peli oli suht tasaista ja jännitys säilyi loppuun asti.

Itse pidän casualina selllaista pelitapana, jossa ei haeta voittoa, vaan pelaillaan vaan rennosti. Casual ei mielestäni kysy mitään tiettyä deckiä, vaan pikemminkin pelitapaa. Toki väillä on hauska jättää ne turnausjyrät nurkkaan lojumaan, ja tarttua johonkin common boxista koottuun random deckiin, mutta en näe sitä välttämättömänä.

Jotenkin vaikuttaa vähän ristiriitaiselta ja sekavalta tää mun viestini, mutta tiivistetäämpä: Casuaalin saa, ja kannattaakin tehdä omia deckejään, mutta sitä voi myös yhtähyvin pelata niillä turnauspakoilla; kunhan vastustajan läjä on samalla tasolla. Se on ihan siitä kiinni, miten itse tuon termin "casual" mieltää.

[Burnsaber]

Minunkin määritelmä "casualille" on hyvin lähellä Androksen määritelmää. Pakalla ei ole niin hirvittävästi väliä, kunhan kaikilla on hauskaa. Vahvoissa pakoissa on yleensä se ongelma, että vaikka sen vahvan pakan pelaajalla on hauskaa,  vastustajan hupi on vähän kiven alla. Koitan itse aina casual-pläjäyksissäni välttää pakkoja, jotka ottavat 20 minuutin vuoroja tai lukottavat vastustajan. Oma wizard-dekki meni lihoiksi aika nopeasti, koska se joskus aina randomilla lukotti vastustajan vuorolla 3 (Patron Wizard+ 3 muuta velhoa), mutta voitti vastustajan vasta vuorolla 20. Vaikka näin ei aina käynyt, en halunnut pelata pakkaa joka aina välillä söisi 20 minuuttia minun vastustajan elämästä siihen kun minä  täpään ja untäppään velhoja.

Oh, meni vähän harhailuksi tuo teksti. Kuitenkin casuualissa on ideana että kaikilla on hauskaa. Constructed turnauksista en pidä, koska constructed maailma on minusta hirveän rajoittava. Minä saan magic-kicksini omituisilla pakoilla voittamisella, mikä ei yksinkertaisesti onnistu constructedissa.

Casualiin myös mielstäni olennaisesti kuuluu tuo Anastazian mainitsema "rento meininki" sääntöjen suhteen. Ilmaiset mulliganit ja "topitukset" (eli katsoo aloituskäden saatuaan että onko pakan päällä ländiä), ovat arkipäivää, mikä on minusta hyvä juttu, sillä kukaan ei pidä manakusuista.

Näin lopuksi haluaisin ottaa kantaa joidenkin käsitykseen siitä, että casuaaliin ei kuulu Land Destruction, discard ja counterspellit (erityisesti MTGO;ssa on kuulemma tämän koulukunnan kannattajia). Omasta mielestäni näin ei ole asia, vaikken LD:stä hupipeleissä pidäkkään (niillä ei ole hirvittävästi eroa lukkopakkoihin). Itse ainakin pidän FooGodin U/W control highlanderia vastaan pelaamisesta, sillä niissä on aina paljon jännitystä. Käden paniiikinomainen tyhjentäminen discard-dekkiä vastaan on myös omasta mielestä varsin jännittävää. Lisäksi näitä taktiikoita tarvitaan pelin tasapainossa pitämiseen (combolla olisi varmasti aika hauskaa Vintagessa ja Legacyssa ilman Duressia ja kumppaneita).

[hale]

Casual. Rentoa pelaamista kavereiden kanssa, tai vähemmän kavereiden kanssa. Sitä samaa tässä toitotan mitä muutkin. Kuten Burnsaber sanoi että ei siitä kaveripeleissä hirveästi nauti kun tulee vuoron 3 Patron Wizard tiskiin ja pöydässä on jo entuudestaan pari 1-2cc wizzua. Kokemusta tästä on liianki kanssa.

Juuri se että hoksaa jonkun "mauttoman" combon, on mielestäni casualia. Ja se nyt ei tarkoita blekkeriä tai kumppaneita, vaan juuri sellaiset, joita on hauska pelata, eikä siinä combossa ole kortteja joissa lukee "you win the game. Mielestäni Burnin tähänastisista tyylikkäin casual-pakka on jossa hakkaat omaa päätäsi Walleihin ja otat siitä kipua. Olin ensimmäinen joka sille hävisi...

Ei sitä lima niskassa tarvitse funtsia joka pelissä että mitähä tuo kaveri nyt tähän vastaa. Mielestäni tärkeää olisi casual-peleissä että jokainen pelaa sellaisella pakalla jolla on voittomahdollisuus muihin pakkoihi nähden. Ja jos sitä haluaa ottaa tiukempaa matsia, niin itse tiedän että niitä tiukkoja matseja tosiaanki saa pelata jos haluaa Burnsaberin tai Foogodin highlanderia vastaan, altavastaaja vaikka olenki näitä pakkoja vastaan, niin kyllä siitä sitte enemmän nauttii kun yhden kymmenestä voittaa. Asia erikseen on vielä Foogodin Dovescape-viritelmä, jota ei voi periaatteessa voittaa kun Dovescape tulee pöytään.

Ite en osaa oikein hahmotella erilaisia korttisynergioita, johtuen siitä että en ole hirveän perillä uusista seteistä. Mutta kyllä siitä hyvä mieli tulee kun keksii jonkin synergian, suurin "saavutukseni" lienee Golgari grave-troll+Iname, Death's Aspect-viritelmä, ja tämänkin pakan kehittämisestä suuri kiitos Burnille ja Foogodille.

Casualpeleissä olisi aina hyvä olla ne eri pelaajatyypit:Spike, johnny ja Timmy. Hauskempaa se on siten, että eräs täysi jauhopää tekee mitä ihmeellisimpiä pakkoja, joiden toimimistä voi vain ihmetellä.

Joskus pelasin itse aina vain voittaakseni, pakkoina olivat gobbo ja tonttu, nin rupesi kaverit syystä tai toisesta kuumumaan, enkä ihmettele miksi. Jos sitä turnauksia varten haluaa reenailla, niin mielestäni on viisainta pitää ne pelit erikseen. Voipi tietty olla että koko pelaajarinki on turnauksien kiertäjiä,jolloin tämä on melkeinpä automaattista.(duh?)

Nämä nyt ovat vain minun mielipiteitäni, ja hieman sekavia vaihteeksi ovat. Mutta rento fiilis ja turha nipottaminen veks, siinähä sitä casualia on riittävästi.

[Tempodaddy]

Olen kyllä muuten samoilla linjoilla yllä olevien kanssa, paitsi kombo- ja lukkodekkien osalta. Minusta niitäkin voi casuaalisesti pelata kunhan ne on tehty hyvällä maulla (eli ei mitään meandeck tendrilssiä (oon pihalla vintage metagamesta joten en tiedä pelataanko tuota vielä) tai welder + slaver angstausta), esim. itselläni on pyöriny päässä dwarfchain- pakka jossa kombotaan food chainillä, glimpse of naturella ja dwarven recruiterilla (eli sama kuin food chain goblins mutta kääpiöllä, ihan v***n radikaalia), kyllä siinä varmaan useampi minuutti kestää kun kombo lähtee pyörimään, mutta onhan toi aika epävarma juttu saada noi kaikki palat käyttöön ennenkuin ite kuolee. (taidan käyttää liikaa sulkuja))).

[cosminen]

Minä uskon että tähän kysymykseen on vastauksia yhtä monta kun on peliporukoita mitkä casualia harrastavat

[oltrak]

Onhan casualin määrittäminen tosiaan aika vaivalloista. Suurimman yhteisen tekijän mukaan: casual on sitä MtG-peliä joka ei ole turnauksia tai siihen harjoittelua.

Itse pidän epäilyttävänä jos casualissa käytetään perinteisesti turnauskelpoisiksi todettuja arkkityyppejä, loputtomuuskomboja ja etenkin ekan vuoron voittoja. Mutta eipä siinä, voihan sitä tuollaisia vastaankin pelata. Olennaisimpana kuitenkin pidän että pakat ovat jotakuinkin samalla power-levelillä, siis että kummallakin on mahdollisuus voittaa. Sen takia yritän aina ennen peliä kysellä kuinka tehokas pakka on kyseessä. Nykyään kun on tullut rakennettua eri tehokkuusasteiden casual-pakkoja löytyy yleensä tasaista vastusta kaikille pelaajille.

Sitten on tosiaan tuollaiset hupiformaatit kuten common-dräftit. Näitä pääsee harvemmin harrastamaan, mutta kyllähän ne ovat aina hauskoja kokemuksia jos eivät useinkaan pelikokemuksena pärjää normidräftille. Silti osallistun aina jos on mahdollisuus.

[Dark Knight]

Eniten minua häiritsee sanassa "casual" se, että siihen mielletään välittömästi jotiain tiettyjä ominaisuuksia. Eräät henkilöt ovat sanoneet, että jos minä kerta olen casual-pelaaja, niin silloin minun kuuluisi käyttäytyä "tietyllä" tavalla, pitää pakoissani Unhingediä ja Ungluedia, suorittaa vaihtoni tietyllä tavalla, rakentaa pakkani tietyllä tavalla, en saa käyttää tiettyjä kortteja...jne. Minua ärsyttää, kun casuapelaajalta odotetaan jonkinlaista normitettua käytöstä Magicin suhteen. Mikseivät ihmiset voi ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia?

Olen samaa mieltä oltrakin kanssa siitä, että lähes suora kopio jostakin turnauspakasta ei ole todellakaan casuaalia. Siksi minua ärsyttävätkin jatkuvat casualpakkojen osiolla ilmestyvät T1, T2 ja Extended -nimillä otsikoidut pakat. Pistäisivät nuo pakata turnausosiolle. Sinnehän niiden nimetkin viittaavat.

Liian nopea voittaminen ei ole minusta paha asia. Jos pakka pystyy voittamaan vuoroilla 2-5, niin mikäs siinä, jos voittotodennäköisyys ei ole kovin iso. Jos pakka voittaa lähes joka pelinsä vuoroilla 2-5, niin ei pakkaa voi minusta millään pitää casualina.

Burnsaberin kanssa olen samaa mieltä siitä, discardaus voi kuulua casuaaliin, mutta countterointi ja ländintuho ovat asia erikseen. Mikään Magicissa ei ärsytä minua niin paljon kuin counterointi. Countteroinnin hyväksyn vain silloin, jos siihen sisällytetään jotain spesiaalia (Induce Paranoia ja Spelljack) tai counterointitaika on muuten huononnettu (Convolute ja Thoughtbind), mutta Isochron Scepter+Counterspell/Mana Leak menee jo ihan älyttömyyksiin. Toinen älyttömyys on ländituho. Minulla on yksi todella tylsä ländintuhoajapakka, jota vastaan kukaan kavereistani ei halua pelata, koska kenekään pakka ei pysty tekemään enää mitään siinä vaiheessa, kun niitä ländejä rupeaa räjähtelemään yksi kerrallaan. Mitä hyötyä on ylläpitää pakkaa, jota vastaan kukaan ei halua pelata ja joka on lisäksi tylsä? Ei mitään.

Casual on minusta sellaisten pakkojen tekoa ja peluuta, joilla ei turnauksissa muuten pärjätä. Tämä antaa mahdollisuuden keksiä muuten hyödyttömistä korteista vaikka kuinka hyviä yhdistelmiä. Ainahan voi tehdä turnauspakkoja muistuttavia pakkoja, mutta kunhan ne pysyvät ei-niin-ylivoimaisina.

[Hopo]

Itse käsitän kasuaalipelit sitä kautta, että turnauksissa pelataan jonkun formaatin mukaisen korttipoolin rajoissa äärimmilleen viritettyjä tehopakkoja, jotka tähtäävät vain mahdollisimman nopeaan voittoon, ja kaikki muu MtG on kasuaalia.

[cosminen]

Miksi ei casual voi olla T1 , T2, extended?

Miksi ei casual voi olla ihan mitä tahansa mitä sitä pelaavat ihan missä tahansa tahtovat sen olevan?

Miksi sille pitäisi olla joku universaali määritelmä?

Jos ajattelee sitten tätä foorumia, ja sitä että pakat on jaettu kahden otsikon alle, niin turnaus pakka otsikon alle laitetaan pakat joilla on tarkoitus mennä turnaukseen, ja casual otsikon alle muut. Joskus löytyy casual otsikon alta parempia pakkoja kuin turnaus otsikon alta, mutta ei se meinaa sitä että se pakka pitäisi heti laittaa turnaus otsikon alle. Eihän se ole turnaus pakka jos ei sillä olla turnaukseen menossa. Silloin sitä tehdessä ei välitetä metagamesta, vaikka jonkun määrätyn typen ban/restri listoista välitettäisiinkin. Minusta ihan kumman tahansa otsikon alta voi löytä minkä tahansa typen merkintä, ei se tee pakasta sen enempää casualia vaikka se olisi noudattamatta mitään ban/restri listaa.

[kolatatti]

Erittäin hyvin sanottu cosminen.

Minun mielipiteeni casualista on se että sitä on kaikki muu pelaaminen kuin turnauspelaaminen. Se voi olla leikkimielistä kakkacommoneiden pelaamista samasta pakasta, tai ihan yhtä hyvin raakaa treenausta turnausta varten. Minulle casuaali ainakin tarkoittaa pääasiassa aikaa ystävien seurassa.

Välillä vähän ihmettelenkin tuolla casual-pakkojen puolella kun jotkut turnauspelaajat dissaavat jonkun nuoremman casual-pakkaa ja sitten nauretaan yhdessä kun joku on omaan peliporukkaansa kehittänyt hyvin toimivan pakan, jolla joku turnaus hävittäisiin suoraan. Ei tämän tarvitse aina olla niin pedanttista nk. täydellistä peliä. Joskus voidaan pelata ihan huvikseenkin, ja silloin budjetin ei tarvitse olla satoja ja tuhansia euroja.

Casualpakka-alueen paras vahvuus on omasta mielestäni juurikin sen monimuotoisuus. Sieltä voi bongata hauskoja teemadekkejä, T2-laillisia toimivia kokonaisuuksia tai vaikka commoneista kasatun läjän sontaa..

[Hopo]

Casualhan on myös jollain tapaa Magicia parhaimmillaan: Käytössäsi on kaikki kortit ja vaikka ilman mitään rajoituksia, jos siltä tuntuu, kun turnauksissa, etenkin standardissa, käytetään vain murto-osaa painetuista korteista. Välillä aina ihmetyttää joidenkin turnausfanaattisuus ja täydellinen casuaalin tyrmääminen. Minun mielestäni on mukavampi pelailla kaikenlaisilla pakoilla, ja vähän hymyilyttää esim T2-meininki kulloinkin muodissa olevine pakkoineen. Turnauspelaaminen ehkä jopa köyhdyttää skeneä, tämän huomaa siitä että turnaukset (paitsi standard) voitetaan vuodesta toiseen samoilla, muutamalla pakkatyypillä, joiden erot toisiinsa nähden ovat lähinnä kosmeettisia. Uusien settien jatkuva suoltaminenkaan ei muuta sitä tosiasiaa, että ilman niitä moxeja et tule esim. T1 tai vintage-turnausta varmaan ikuna voittamaan.

[Icirtus]

Casual-pakassahan voi olla kaikki powerit, mutta jos pakan ainoa voitto keino on saada Vizzerdrix peliin ja sillä ajella voittoon, kyseessä on casual. No tuo on kyllä aika kärjistetty, mutta hoksasitte varmaan idean? Eli rahaa saattaa kulua pakan rakentamiseen mutta sillä ei voisi koskaan vakavissaan pelata missään turnauksessa (Ellei ole vähän hullu tjsp).

Itse kun asustelen metsässä kaukana kaikessa, minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta pärjätä. Metagame täällä Haapaveellä koostuu kolmesta pakasta, joista kaksi on minun. Eli täällä voi kokeilla vaikka mitä, ihan casualina. Oli eräskin homo-Cleric pakka joka vaan imi lifeä itseensä ja ainoa kortti millä olisi voinut voittaa oli Test of Endurance joka luonnollisesti se aina paukautettiin rikki tultuaa peliin. Siinä vaan pelattiin huvin vuoksi.

Noh, casual on erillaista pitkin suomea. Ja casualia ei saisi koskaa aliarvioida, sen kautta saadaan uutta porukkaa pelaamaan tätä peliä. Esim. kun olen koululla pelannut määtsikkiä, moni on uteliaana alkanut kyseleen miten peli toimii ja näin he ovat harhautumassa Macigin pariin. Kettu kuittaa.

[ilpo]

Hopo, sinun kannattaisi tosiaan puhua vasta, kun tiedät mistä puhut. Vaikka topic koskeekin casualia, mainitsen jälleen kerran siitä, että vintagessa eli T1:ssä (vintage ja t1 on siis sama asia, kai kaikki jo tämän hoksaa?) on myös budjettipakkoja, joilla on mahdollisuuksia. Oletpa varsin nokkela, kun yrität dissata turnausformaatteja (varsinkin rakasta vintagea) käyttämällä tuulesta temmattuja kommentteja. Voisit vähän yrittää perustella noita kommenttejasi. Esimerkiksi juuri tuo "uusien settien jatkuva suoltaminen" juurikin elävöittää peliä. Annan varsin kärjistetyn esimerkin: jos esimerkiksi Mirrodin-blokkia ei olisi tullut, vintage olisi vieläkin samanlainen kuin kolme vuotta sitten. Toki uudet setit vaikuttavat muihinkin formaatteihin, itseasiassa varmasti enemmän kuin vintageen, jossa power-level on selkeästi suurin. T2 suo aika ajoittain muuttuvaa vaihtelua pelaajille, kun taas Eternal-formaatit ovat niille, jotka eivät jaksa aina uusien rotaatioiden mukaan vaihtaa pakkaansa. Eli jokaiselle on siis oma turnausformaattinsa, halusipa vaihtelua tai ei.

Jos casual-formaatista (otetaan esimerkiksi Highlander) aletaan järjestää turnauksia, ja ihmiset testaavat sitä varten, onko se enää casuaalia?

Jos pelaan huvikseni mahdollisimman nopeaksi tuunattua T1-Belskeriä vaikkapa tuntitolkulla toista Belskeriä vastaan, onko se casuaalia? Onko näihin jotain oikeita vastauksia vai ei? Itsehän en ole pelannut Belskerillä turnauksessa kuin kerran, jolloin huomasin sen olevan turhan riskialtis pakka metaan, jossa kaikilla on 5 Null Rodia pakassaan ja päätin, että se on enemmän sellainen fiilistelypakka.
Sama pätee suosikkipakkaani, Workshop Slaveryyn, jota pelaan paljon. Turnauksissa sitä en ole kokeillut, sillä WS tarjoaa kaikille vakiintuneille vintagepakoille mahdollisuuden voittaa (eli se on jonkin verran liian tasapuolinen), joka ei ole ollenkaan hyvä asia ajatellen turnausta. Mutta kun päätänkin viedä WS:n turnaukseen, onko se casual-pakka enää? Onko se missään vaiheessa ollut casual-pakka, vaikka se onkin enemmän fiilistelypakka kuin turnauspakka?

Jos viritän pakkaani äärimmilleen "tehopakaksi" (Belskerini goldfishaa noin kolme neljästä pelistä ekalla vuorolla), mutta pelailen vain huvikseni, voinko kutsua sitä casual-pakaksi?

Oikea vastaus lienee jo mainittu: jokainen määrittelee casuaalinsa. Vastaukseni tarkoitus oli vain herättää kysymyksiä ja ajatuksia sekä tietenkin kuitata tietystä asiasta.

[Hopo]

Luin aiemman viestini juuri moneen kertaan, enkä vieläkään tajua mikä sai ilpon rähjäämään, joka sekin meni mielestäni aika ohi maalista. Pointtini saattoi mennä sen verran ohi, että kerrataan rautalangan kera: casuaalisti pelatessa kaikki rajoitteet poistuvat, ja olen vapaa tekemään juuri sellaisen pakan kuin haluan. Tätä minä itse haen tästä pelistä, enkä täysin ymmärrä puhtaalle, kapea-alaisemmalle turnauspelaamiselle omistautunutta porukkaa, jota tältäkin foorumilta löytyy.

Tarkoitus ei ollut dissata turnajaisia, sillä minulle on aivan yhdentekevää mitä muut pelaavat ja mistä saavat parhaat mtg-sävärinsä. Kaikkea ei pidä ottaa niin henkilökohtaisesti.

[ilpo]

Et antanut järin vakuuttavaa kuvaa tiedoistasi tällä lausahduksellasi: Uusien settien jatkuva suoltaminenkaan ei muuta sitä tosiasiaa, että ilman niitä moxeja et tule esim. T1 tai vintage-turnausta varmaan ikuna voittamaan.

Tarkoitus ei ollut dissata turnajaisia...
Turnauspelaaminen ehkä jopa köyhdyttää skeneä...

Kolme lainattua lausetta ei mielestäni natsaa keskenään kovinkaan hyvin. Voisitkin vaikka vääntää lisää rautalankaa ja perustella noita kolmea lainattua lausetta, ne nimittäin kummastuttaa minua. Ymmärrän toki, että haluat pelata kaikilla korteillasi ja siksi pelaat casuaalia. Mikäpä siinä. En vain ymmärrä, mistä ihmeestä vedät noita kommentteja, ainakaan oman kokemuksen kautta noita ei taida olla haettu. Korjaa toki, jos olen väärässä. Itse vintagea - siis t1 - pelanneena voin sanoa, että ensimmäinen lainaus on hevonpaskaa.

[kolatatti]

Et antanut järin vakuuttavaa kuvaa tiedoistasi tällä lausahduksellasi

Onkohan sulla huono päivä ilpo? Kaikki meistä eivät pidä MtG:tä elämänämme, mutta kyllä kai siitä täällä saa puhua, erityisesti casual-threadissa? Pitäisikö kaikkien foorumin käyttäjien mielestäsi opiskella MtG:n pitkä oppimäärä ennen kuin saisi oikeuden sanoa mielipiteitään täällä? Ja mikä on sopiva määrä tietoa? Pitäisiköhän kenties vaatia että puheoikeuden saisi vain voittamalla vähintään yhden maailmanmestaruuden ja hankkimalla tuomarin luvat?

Itse vintagea - siis t1 - pelanneena voin sanoa, että ensimmäinen lainaus on hevonpaskaa.

http://www.wizards.com/default.asp?x=mtgevent/vintage05/welcome

Katsoppa vaikka tuolta jos kiinnostaa viime vuoden finaalipakat ja mainitse sieltä yksi jossa ei ole Moxeja tai Black Lotusta, minun sokeat silmäni eivät ainakaan yhtään löytäneet.

Ymmärrät varmaan ihan hyvin mistä tulee tuo käsitys että vintage tai t1 turnauksissa ei pärjätä ilman powereita? Ja kyllä, tiedän että t1 ja vintage on sama asia, sitä ei nyt ehkä viidettä kertaa tarvitse enää mainita.

Ja voitko ihan rehellisin kasvoin väittää että eri formaattien turnauksissa käytetään yli esim. 50% painetuista korteista? Kyllähän se fakta on että turnauspelaaminen köyhdyttää, koska sillä suuresta osasta kortteja tulee takansytykettä, jonka käyttöä siihenkin tarkoitukseen pitää peitellä, ettei joku hc-pelaaja näe että sellaisen kortin on omistanut. Ei tämä silti sitä tarkoita etteikö casualpelaaja voisi turnauksia ja turnauspelaajia arvostaa. Toivon ettei kauhean monien maailma ole yhtä mustavalkoinen kuin ilpon.

Pahoittelut mahdollisesti aiheuttamastani mielipahasta ja puutteellisista pohjatiedoistani.

EDIT: muokattu mahdollisesti turhan provosoiva South Park -kevennys alusta pois..

[ilpo]

Yhden vintageturnauksen pohjalta on melko huono tehdä mitään arvioita formaatista. Luulen sitäpaitsi, että suuri osa tiedoistanne vintagesta on joko "kavereilta kuultua", "musta-tuntuu -tietoa" tai netistä napattua, muiden kirjoittamaa. Itse voisin antaa useita esimerkkejä, kun täysin poweriton budjettipakka pärjää turnauksessa. Tästä yksi esimerkki on vuosi tai kaksi sitten Helsingissä pelattu Vintage Championships -turnaus, jossa Nastaboi vei Mox Pearlin parhaana budjettipelaajana sijoittuen pitkälle topkasiin. Lisää esimerkkejä voin antaa, jos teitä nyt kiinnostaa.

Faktahan on, että suurinta osaa painetuista mtg-korteista ei pelata (pelaisitko itse Wood Elementalia), koska ne ovat yksinkertaisesti huonoja tai eivät ole turnauslaillisia. Tuskinpa casualissakaan pelataan juuri sen useampaa korttia, koska edelleen monet kortit ovat liian huonoja pelattavaksi edes vitsillä. Jos Mtg-historian huonoimmilla korteilla ei pelata, ei se skeneä köyhdytä. Sehän vasta köyhä skene olisikin, jos kaikki pelaisivat tribaalipakkoja. Paikkakunnalla järjestettävät turnaukset kokoavat ihmisiä pelaamaan ja se taas edesauttaa skenen vakiinnuttamista. Jos esimerkiksi Oulussa ei olisi järjestetty turnauksia, en varmaan koskaan olisi oppinut tuntemaan juurikaan useampaa oululaista pelaajaa kuin mitä kaveriporukkaani kuului. Suurin osa niistä pelitaidoistani, mitä osaan, olen oppinut turnauksissa paremmilta pelaajilta. Kilpailu kehittää. Toki casual-pelaaminenkin kehittää, mutta heti kun aloin pelata vakavammin tätä peliä, ainakin itseni kohdalla muutos näkyi. Turnauspelaaminen sitoo skeneä paremmin yhteen ja pidän sitä vain hyvänä asiana.

[kolatatti]

Nyt tarvittaisiin sitten vähän faktoja perään, eli ilpo, voisitko laittaa jotain linkkejä voittaneisiin budjettidekkeihin. Ymmärsin että kamalan suuttumuksen sinulle aiheutti tämä kommentti:

...ilman niitä moxeja et tule esim. T1 tai vintage-turnausta varmaan ikuna voittamaan

Ja vaikka tuon nyt miten monta kertaa lukee niin minulle se sanoo ainakin että: "Ilman moxeja on hyvin epätodennäköista voittaa T1-turnausta". Ja koska väität tuon olevan täyttä paskaa niin laitappa nyt sitten niitä faktoja perään. Ja koska kyse ei ollut siitä että ilman moxeja on mahdoton voittaa, vaan vain hyvin hyvin epätodennäköistä niin tarvitaan sitten enemmän kuin yksi decklist joka on voittanut vintageturnauksen budjetilla.

On totta että ainakin suurin osa minun tiedoistani perustuu muilta kuulemaani, netistä luettuun tms. mutta niin perustuu varmasti sinunkin käsityksesi esim. siitä että maapallo on pyöreä. Ei kaikkia tarvitse heti vihata silmittömästi jos heidän tietonsa eivät olekaan samasta lähteestä kuin sinun.

Luulenkin että enimmäkseen tuon raivonpurkauksen aiheutti se että jokin toteamus tuossa osui henkilökohtaisesti liian kohdalleen.

Budjettihan on jokaiselle henkilökohtainen ja jonkun pieni budjetti voi jollekin toiselle olla saavuttamattoman suuri. On hyvin ikävää että tehokkaimpien ja pelikelpoisimpien korttien painaminen on lopetettu yli kymmenen vuotta sitten sillä sitä voisi verrata siihen että jääkiekossa lopetettaisiin jääkiekkomailojen teko ja siirryttäisiin tekemään vain pelkkiä suoria keppejä. Voisi siinä aloittelevan lätkäpelaajan virne nopeasti laantua kun pelikelpoinen peliväline maksaisikin yht'äkkiä tuhansia euroja. Voihan sillä halpabudjetin tikullakin koittaa sohia mutta voittoon olisi melko toivotonta pyrkiä.

En kiistä sitä etteikö turnauspelaaminen mahdollistaisi tuntemaan useampia pelaajia, mutta parhaassa tilanteessa mielestäni silti oltiin silloin kun velhonlinnan lattialla pelasi ja vaihteli joka ikinen ilta kourallinen pelaajia. Kyse oli silloin ihan kasuaalipelaamisesta. Nykyisin kaikki on niin turnauspainotteista että ei ainakaan tällainen minunlaiseni hupipelaaja uusia naamoja näe ellei väkisin johonkin turnaukseen mene.

EDIT: Pakko kuitenkin sen verran myöntää että tämän foorumin kautta olen muutamaan ihmiseen tutustunut ja pelaillut heidän kanssaan. Mitään tällaista yhteistä hupipelaajien tapaamispaikkaa ei kuitenkaan enää taida pääkaupunkiseudulta löytyä.

[miinin]

On hyvin ikävää että tehokkaimpien ja pelikelpoisimpien korttien painaminen on lopetettu yli kymmenen vuotta sitten sillä sitä voisi verrata siihen että jääkiekossa lopetettaisiin jääkiekkomailojen teko ja siirryttäisiin tekemään vain pelkkiä suoria keppejä.

No eihän se nyt noinkaan mene. Jos oletetaan, että se maila rinnastetaan voittokeinoon, niin onhan niitä myös Vintageen tullut lähivuosina (DSC, Belcher, WGD...) Vastaavasti myös hyviä ja loistavia lappuja on vintageen tullut jopa melko paljon (Gifts, Crucible, Chalice, Wishit...) P9:n voisikin ehkä rinnastaa paremminkin teräviin luistimiin: myös tylsillä voi pärjätä, mutta se vaatii erilaista pelitapaa ja se on melkoisen vaikeaa - etenkin kun siellä NHL:ssä kärkiseuroissa kaikki vetelevät menemään terävillä luistimilla:)

On totta, että P9 on rikkinäinen paketti ja niiden pelaaminen helpottaa voittamista huomattavasti, mutta mikään niistä ei suoraan voita pelejä, vaan ne tarvitsevat jotain uudempaa, jolla peli lopetetaan. Itse en niin tarkkaan isojen turnausten tuloksia seuraa, että osaisin kertoa milloin joku non-powered-pakka olisi voittanut, mutta vaikka MtG:ia pelaisikin turnauksissa, niin onko pakko aina olla kyse voitosta? Miksi ei myös turnauksiin voisi lähteä pitämään hauskaa - pelata rogue-läjää ja asettaa realistiset tavoitteet, esimerkiksi "yksi tai kaksi voittoa". Jos jonkun mielestä on ongelma, että Vintagea pelaa huonolla pakalla "oikeassa turnauksessa", ei siitä tarvitse ottaa itselleen ongelmaa - kyllä siellä turnauksissa saa pelata myös ei-niin-tosissaan. En oikein usko, että yhdessäkään Suomen (tai edes maailman) kaikille avoimessa Vintage-turnauksessa kaikki pelaisivat powereita - sitä P9:ää ei Suomesta kuitenkaan kovin monelta löydy, uskaltaisin veikata, että sellaisia pelaajia tuskin on edes 20:ntä. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

[cosminen]

Juuri tuota mieltä olen itsekkin, onko aina pakko ajatella vai sitä voittoa?
Eikö ihan vain pelaamisen ilo ole kuitenkin tärkeintä?
Siitä yritin puhua joskus aikaisemminkin kun joku (en muista kuka enkä muista missä keskustelussa) sanoi että "huonoilla" pakoilla T1 turnauksiin tulo pilaa muilta turnauksen... mutta helposti ilmapiirii luodaan semmoiseksi ettei sinne kukaan viitsi/uskalla tulla ilman että omistaisi jonkun T1-arkkityyppi pakoista, P9:llä, seminä tai budjettina, väitän että semmoinen ilmapiiri alkaisi pikkuhiljaa pilaamaan turnauksia, koska jossain vaiheessa ne pelaajat vain loppuisivat, tai ihmiset kyllästyisivät pelaamaan ainavaan toisiaan vastaan.

Minusta T1 pitäisi olla juuri se formaatti, minne pitäisi kenen tahansa -voida/uskaltaa/annetaan/jopa halutaan - tulla millä tahansa pakalla, eikä suinkaan se formaatti, jossa on vähiten kortteja käytössä. Onhan se kuitenkin juuri se formaatti missä on kaikki sarjat ja suurin osa korteista käytössä.

Kyllä minusta ihan hyvin samaan turnaukseen mahtuu P9 dekki, budjettiarkki tyyppi X dekki, ok rogue dekki ja oman peliporukan paras mutta turnauksessa 0 voittoa saavuttava dekki. Ja minusta jopa jokainen noiden dekkien pelaaja voisi nauttia turnauksesta aivan yhtä paljon.

Koska, ellen ole täysin väärässä, eikö T2 kuitenki ole se formaatti missä ne suurimmat maineet ja mammonat jaetaan maailmanlaajuisesti?

[kolatatti]

Erittäin hyvä artikkeli, cosminen.

T1 on käsittääkseni myös se formaatti jossa pöräytellään ekalla vuorolla eniten. En ole vielä yhdessäkään turnauksessa käynyt, mutta luulen että T1 on se ensimmäinen mihin menen kun seuraavan kerran näen järjestettävän. Ja varokaa vain, tulen sinne surkealla pakalla joka parhaimmillaankin voittaa vasta kolmannella vuorolla. Jos se joltain vie peli-ilon niin se on sitten voi kyynel.

En tiedä miten yleistä tuollainen ensimmäisen vuoron pöräytys on Suomessa mutta jos edes jonkin verran niin kyllähän sitä hauskuutta siitä pelaamisesta rokottaa huomattavasti se että ei ehdi edes korttia pöytään laittaa kun jo kiireellä julistetaan häviäjäksi. Ei se niin haittaa jos häviää pelin jos kuitenkin pääsee pelaamaan. Tottakai tappio maistuu aina hieman karvaalle mutta en minä ainakaan pelaa sen takia että voittaisin joka kerta. Kuvittelisin voitontavoittelun olevan yleisemmin ykkösprioriteettina nimenomaan hc-turnauspelaajille. Casualmiehille ja -naisille riittää yleensä että pelatessa on kivaa.

Välillä tuntuu että Magic on kuin uskonto; sen pariin koitetaan saada mahdollisimman monta pelaajaa, ja sen "oikeista opeista" ei sovi kiistellä. Ihmettelenkin sitä miten jotkut jaksavat vihaisesti julistaa noita "oikeita oppeja", kun meitä kuitenkin löytyy moneen junaan. Kuvittelisin kuitenkin että suurin osa meistä on kiinnostunut pelistä, koska sitä on mukava pelata.

On siis tietenkin ihan ok antaa neuvojaan vähemmän kokeneelle, mutta se tulisi tehdä rakentavasti ja turhia räyhäämättä, mieluiten perustelujen kera.

Tämä koko ketju on nyt mennyt vähän offtopiciksi, joten koitan olla postaamatta enemmän kommentteja tänne ennen kuin löytyy jotain asiaan liittyvää kommentoitavaa..

[Nastaboi]

Vintagesta sen verran, että olen voittanut turnauksia ilman mokseja ym. powereita, mutta todennäköistä se ei todellakaan ole eikä helppoa. Tällä hetkellä en meinaa millään saada kasattua poweritonta pakkaa, jolla voisin turnaukseen mennessäni uskoa olevan realistisia mahdollisuuksia turnauksen voittoon - T8 on nykyään helppo saavutus, koska metagame ainakin Helsingissä on kovasti heikentynyt.

Legacy voi olla enemmän niiden ihmisten formaatti, jotka haluavat pelata vanhoilla korteilla vähemmän tosissaan. Sitä paitsi se on todella hauska formaatti, suosittelen.

Sitten casualista: mitä ihmiset oikein tarkoitatte, kun puhutte siitä, että casuallissa ei tulisi pelata vakiintuneilla pakkatyypeillä? Pakkatyyppejähän on karkeasti jaoteltuna kolme: aggro, kontrolli ja combo. Lisäksi on näiden hybridiyhdistelmiä (aggro-kontrolli, kontrolli voittokeinona jokin combo jne.) Strategiatasolla on varsin mahdotonta kehittää mitään kovin originellia. Sen sijaan hupia voi saada pelaamalla epäsovinnaisilla korttivalinnoilla.

Pelitestailu turnausta varten ei ole casualia vaan vakavaa harjoittelua turnausta varten. Tosin sitäkin voi harrastaa casual-hengessä.

Ja vielä: kyllähän kaikissa peleissä tarkoitus on voittaa. Onhan se vähän turhauttavaa pelata vastustajaa vastaan, joka ei yritäkään voittaa, koska silloinhan omalla tulevalla voitollasi ei ole mitään arvoa. Tosin sitä voittoa ei ole pakko aina hakea hampaat irvessä, vaan myös luovilla ja hauskoilla, joskus myös vähemmän tehokkailla tavoilla. Casuallissa näen jaetaan myös tyylipisteitä. Turnauspeleissä niitä ei jaeta, niissä palkintona on voitto, jota molemmat pelaajat himoitsevat yhtä ankarasti. Siksi se myös maistuu makeammalle.

[oltrak]

Sitten casualista: mitä ihmiset oikein tarkoitatte, kun puhutte siitä, että casuallissa ei tulisi pelata vakiintuneilla pakkatyypeillä? Pakkatyyppejähän on karkeasti jaoteltuna kolme: aggro, kontrolli ja combo. Lisäksi on näiden hybridiyhdistelmiä (aggro-kontrolli, kontrolli voittokeinona jokin combo jne.)

Ainakin minä viittasin (arkki- tai) pakkatyypillä asioihin kuten Goblin Bidding, Raffinity, TPS. Goblin Bidding parin kortin muutoksella on vähän tylsä, sen sijaan Insect Biddingissä on jo yritystä.

[ilpo]

Nyt tarvittaisiin sitten vähän faktoja perään, eli ilpo, voisitko laittaa jotain linkkejä voittaneisiin budjettidekkeihin.
Sanottakoon, että muutaman vuoden käytännön vintageturnauskokemus on osoittanut sen, että budjettipakkakin voi voittaa. Oulussa tällaisia ihmeitä on tapahtunut useasti. Myös maailmalla näitä on tapahtunut, näe sen eteen vaikka hieman vaivaa ja katsele seuraavia sivustoja: www.morphling.de www.starcitygames.com ja www.themanadrain.com. Samalla vaivannäöllä opit varmaan uutta formaatista, josta nyt kovasti kerrot.

Hupipakkoja eli juuri niitä keittiönpöydän kuninkaita en halua turnauksissa nähdä, koska maksan turnauksesta ja odotan saavani suunnilleen tasoistani vastusta. Vintageturnauksessa haluan nähdä väkevämpiä aloituksia kuin plains,go. Tuskinpa kukaan NHL-joukkue saisi kiksejä siitä, että joutuisivat pelaamaan jotain nappulaliigan kakkosdivarijoukkuetta vastaan. Siinä ei yksinkertaisesti ole vastusta ja se on sitä, mitä turnauksessa haetaan voiton lisäksi. Sama pätee kaikkiin kilpailuihin, ei pelkästään vintageen. T2-turnauksissa kävijät eivät varmastikaan halua pelata aina jotain hikisiä elffidekkejä vastaan, joita voi pyöritellä vaikka vasurilla sata-nolla.

Minä esimerkiksi nautin voittamisesta vuorolla 1, mielellään vielä ennen kuin vastustaja ehtii tehdä mitään. Pidän mauttomista peleistä ja jos joku ei niitä siedä, kannattaa vaihtaa jo formaattia. En myöskään pistä pahakseni, jos minut turautetaan pelistä pois ekalla vuorolla, saan nimittäin kiksejä jo siitä, että jotain rikkinäistä tapahtuu. Mielestäni mtg:n huipentuma on ykkösvuoron voitto.

En muuten ymmärrä, miksi ihmeessä vauhkotaan jostain offtopicista, sillä tärkeintähän on saada kehittävää keskustelua tai edes jotain sinne päin ja sitähän tämä on. Miksi luoda uusi ketju, kun voi jatkaa tässä, mihin ihmiset ovat jo vastanneet?

[Srovex]

Kantaakseni oman korteni tähän liekehtivään kekoon sanoisin, että casual ei välitä formaateista. Siinä ainakin oman kokemukseni mukaan paikkansapitävä virke joka pitää lähes sata-prosenttisesti paikkansa. Nyt vähän selventääkseni tuota lausahdusta aloitan pienellä oman peli porukkani esittelyllä/pohjustuksella. Tähän porukkaan kuuluu noin 8-10 henkeä joista jotkut pelaavat/ovat pelanneet/ovat aloittamassa pelaamaan turnauksissa. Osa on pelannut ala-asteelta lähtien, jotkut myöhemmin ja toiset perineet isoveljen vanhat kortit/pakat ja pelailee milloin sattuu. Silti pelit ovat tasaväkisiä ja koskaan ei voi tietää kuka voittaa. Miksi? Koska pelaamme casual formaateista jalointa: Free for all:ia. Jo neljän pelaajan pelit tasoittavat lähes minkä tahansa pakan suorituskyvun muiden pelaajien tasolle ja pakkojen tyylien on muututtava. Suora infinite comboilu onnistuu hyvällä tuurilla yhdessä pelissä koska formaatissa on aivan älytön määrä poistoa ja countereita. Aggroaminen on lähes mahdotonta samoista syistä ja hieman tyylikkäämmiksi viilatut control viritelmät eivät yksinkertaisesti pysy pöydän vaudissa mukana (niitä counterspellä voi olla pakassa vain se 4... ja jollain pitäisi voittaakkin.). Tälläisessa pöydässä siis löytää itsessä hyvin nopeasti kolmen pelaajan tulituksen alta jos alkaa liikaa korteillaan pätemään.

Kuten sanottu porukassamme on yksi Vintage pelaaja joka omistaa mm. Black lotuksen (Tommi niminen sokea poika, joku saattaa muistaa turnauksessa nähneensä), yhki taitavimmista pelaajistamme pelasi T2 turnauksissa silloin kun madness oli kova sana. Ja itse aloittelen vasta turnaus uraani ja tähtäimessä on sekä Legacy että extended (halpoja fomaatteja joissa rotaatiotakaan ei tapahdu liian nopeasti). Peleissä viuhuu kortteja aina Stopista lightning bolttiin ja Wrath of godista Tendrils of agonyyn. Mutta myös tuoreinta common sälää ja joitain hauskoja vanhempien sarjojen commonien ympärille rakenneltuja kyhäelmiä.

Tämän kaiken turhan pohjustuksen lopuksi voinen sanoa, että Casual on parhaimmillaan kun sitä pelataan, jos nyt ei aivan verenmakusuussa, niin ainakin kovalla voiton tahdolla. Ja voitto maistuu ehdottomasti makeimmalta jos voittaa jollain mielenkiintoisella Spellweaver Helix viritelmällään tyhjästä. Ja voitto maistuu ehdottomasti makeimmalta kun voittaa vähän moninpeliin säädetyllä Legacy pakallaan kolme sinua vastaan liittoutunutta pelaajaa pitkän väsytystaistelun jälkeen. Mikään ei ole vähemmän urheilu henkistä ja tunnelmaa latistavaa kun kommentti "En mää tällä pakalla ees yritä voittaa". Miksi pelata alkuunkaan sitten?

Minä näen siis, että casual on vain tarkasti valitun formaatin, raitapaitaisen judgen, meta-gamen ja tietysti palkintojen osittainen tai täydellinen puuttuminen. Sitä myös pelataan siellä missä on mukavaa, joko keittiön pöydällä tai kaverin huoneen lattialla. Kortit saavat, vaikkeikaan ole suotavaa, olla huonoja... jopa surkeita. Kortit saavat, tietyn omakohtaisen budjetin ja järjen rajoissa, olla kalliita... jopa tyyriitä.

Eli vaikka pelaisi casual tai turnaus tai vaikka ja minkä nimen alla tätä peliä jota kaikki rakastamme, niin loppujen lopuksi tärkeintä on se että tekee sitä mistä itse pitää. Ja pitää katseensa avarana myös muita pelaajia kohtaan. Missään nimessä en sano että toinen olisi toista hauskempaa tai kalliimpaa (sivuhuomautuksena meillä casualissa oli eräässä vaiheessa vähän kylmää sotaa muistuttava vaihe kun minä ja eräs kaverini paranneltiin pakkojamme tasa tahtia. Meno alkoi käydä kalliiksi, mutta saavutimpa siinä samalla hyvän pohjan Legacy pakalleni ^^ ), voihan turnauksissakin pelata ja pärjätä alle 10€ budjetti pakoilla. Niissä on vaan vähemmän mahdollisuuksia koska esim nyt T2 on niin dualien "saastuttama" että toimivan mana basen saadakseen täytyy ottaa riski ja pelata basicceja tai mono-väristä pakkaa. Taito vaikuttaa silloin rahaa enemmän (ei niitä pelejä muutnkaan (pelkällä) rahalla voiteta).

Loppuun totean vain että toivottavasti joku sai edes jotain irti tästä vuodatuksestani. Pahoittelen myös kirjoitus virheite joita en ainakaan nyt kykene oikolukemaan myöhäisen ajankohdan takia.

Ps. Myös turnaus kortti määrän suhteellisesta määrästä on casual pelaajian turha itkeä. En usko, että kovin moni pelaa casualissakaan paskoja kortteja vaikka omistaisi hyviäkin. Ainakin jos voittaa haluaa oikesti. Lisäksi on sanottava että iso-osa turnaus korteista on täysin käyttökelvottomia casual pöytien ääressä. Hyvänä esimerkkinä mm. se pahamainen Black Lotus: "Eka vuoro, forest, llannowar elves, black lotus, bottle gnomes, sun vuoro.". Tähän kastiin putoavat myös mm. Force of Will (hyvä kortti muuten mutta jos sillä counteraa vaikka vastustajan hurjan cleangravlerin niin se syö miestä ^^ ) ja lähes kaikki discardaus. Puhun muuten edelleen monipeli casualista jos se ei jollekulle tullut selväksi, mutta päteehän nämä asiat monin paikoin ihan 1v1 peleihinkin.