1) Kaikella tutkimuksella on joku rahoittaja. Vieläpä se on usein teollisuus, jota sen alan tutkimustulokset kiinnostavat. Eri asia ehkä jossain Tarzanin kalsarit -tutkimuksissa joita rahoittaa ties mikä kulttuurisäätiö, mutta näin se menee aloilla, joihin teollinen tuotanto vahvasti liittyy (esim. tietoliikennetekniikka, lääketeollisuus ja kyllä: elintarviketeollisuus). Rahoittaja ei automaattisesti liity mitenkään tutkimustulosten pätevyyteen, vaan ideaalitilanteessa tiedeyhteisön kritiikki varmistaa tulosten pätevyyden. Totta kai on varmaan olemassa maksettujakin tutkimustuloksia, esim. tupakka- ja öljyteollisuudella on varmaan ollut palveluksessaan tutkijoita, joiden tavoitteet ovat olleet muitakin kuin tieteellinen totuus, mutta kylläpä niille on myös vastaväittäjänsä löytynyt.
Esimerkki: olet lihateollisuuspohatta. Tutkija pyytää sinulta rahoitusta projektiin, jossa selvitetään proteiinipitoisen ruokavalion hyötyjä. Päätät lähteä rahoittamaan sitä. Tutkija toteaa, että nopeat hiilihydraatit lihottavat ihmisiä enemmän kuin esim. proteiinin ja rasvan käyttö. Käytätkö tutkimustulosta hyväksesi markkinoinnissa? Olivatko tulokset tästä syystä vääriä?
2) Teollisuusjättien pussiin pelataan parhaiten syömällä einespaskaa, jonka jalostusarvo on korkea. Parhaiten tukisi lähiseudun ruuantuottajia, kun ostaisi ruokansa esimerkiksi Katajan Tilateurastamon kaltaisista paikoista. Myös pasta ja muut vastaavat tuotteet ovat pääosin elintarviketeollisuuden suurten toimijoiden myymiä tuotteita. Kylläpä tämänkin palstan lukijoista suurin osa taitaa roudata ruokansa kotiin S- ja K-ketjujen myymälöistä.
3) Mua huolestuttaa ekologisesta näkökulmasta eniten se, että miten Brasiliasta roudattu naudan pihvi voi olla halvempaa kuin kotimainen? Suomessa tuotetusta lihasta mä sentään tiedän, miten se on säädeltyä (tiedän, koska olen tehnyt sitä työtä itse perheeni tilalla), eikä sitä ole ainakaan lennätetty toiselta puolelta Maapalloa.
Lihankasvatuksen ympäristövaikutuksista ei aina huomioida paria aika oleellista seikkaa. Näistä kirjoitti kerran Hesariin Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisen professori, mutta en nyt jaksa lähteä googlaamaan, jos artikkeli löytyisi netistä. Tiedän, on tosi paskaa argumentointia viitata johonkin ilman lähdemerkintää, mutta ei nyt voi mitään
Ensinäkin lihatilan hiilidioksidipäästöt voivat laskennallisesti olla korkeat, mutta aina ei tajuta vähentää niistä sitä määrää hiilidioksidia, mitä toiminta sitoo. Toki kasvattaja ajelee traktorilla tms. tehdessään rehua elikoilleen, mutta ajellaan traktoreilla ja puimureilla kaikessa länsimaisessa ruuantuotannossa, joten se on aika vakio. Muut päästöt tulevat hyvin pitkälti eläimistä itsestään, mutta ne ovat sellaista hiilidioksidia, joka on ollut sitoutuneena maaperään jossain vaiheessa, ja jossain vaiheessa se sitoutuu sinne taas (rehukasveihin yms.). Päästöt eivät siis ole sellaista uuttaa ilmakehään tupruttavaa hiilidioksidia, toisin kuin fossiilisten polttoaineiden nostaminen maanuumenista ja polttaminen.
Toinen juttu liittyy maailman peltopinta-alan tehokkaaseen käyttöön: näillä leveysasteilla vilja kasvaa tosi heikosti verrattuna vaikkapa eteläiseen Eurooppaan. Jossain Unkarissa saadaan jo monta satoa vuodessa, kun pohjoisessa saadaan se yksi käpyinen viljasato. Sen sijaan timotei ja muut rehukasvit kasvavat täällä paljon paremmin. Tämä proffa, jonka juttuun munkin saarna perustuu, esitteli tuloksia, jossa todettiin suomalaisten peltojen tuottavan tehokkaiten ruokaa maailmaan, kun niiden antimet jalostetaan maitoproteiiniksi ja lihaksi. Lehmä pystyy muuttamaan heinää ihmiselle kelpaavaksi laaturavinnoksi, samalla kun pelkällä viljalla täältä saisi huonommin safkaa kaikille. Näin se on siis Suomessa, ei tietenkään koko maailmassa. Historiallisesti ajateltuna täällä on pystytty elämään juuri sen takia, että on voitu käyttää paremman ravintoarvon tavaraa ruuaksi (maitoa ja lihaa). Alueelliset erot on siis syytä huomioida, kun arvioi jonkun tuotantomuodon ekologisuutta. Tietenkin se on raskasta ympäristölle, kun afrikkalainen paimen ylilaiduntaa karjalaumansa kanssa viimeisetkin eroosiota vastustavat heinänkorret muutenkin loppuunkalutusta maaperästä.
Lihansyönnin moraalisia implikaatioita en lähde puimaan, kukin tehköön omat ratkaisunsa. Mieluiten tietenkin söisin vaikka itse metsästämääni lihaa, mutta eipä oikein riitä resurssit siihen tällaisella IT-ihmisellä. Yksi hyvä tapa pitää omatuntonsa vähän puhtaampana on ostaa kotimaista, lähellä tuotettua ruokaa, jota ei ole roudattu maan ääristä eikä jalostettu kovin pitkälle alkuperäismuodostaan. Harmi vaan, kun se lähikaupan muovikelmuun paketoitu, valmiiksi marinoitu lötkö on monille (kuten usein itsellenikin) vaan niin paljon kätevämpi ja halvempi vaihtoehto.
Aihe: Ruokavaliot (Luettu 23098 kertaa)
