Joku leuhkii älykkyysosamäärällä, joku hauiksilla. Kumpikin minusta yhtä turhaa. Jollakin taas ei ole mitään millä leuhkia vaikka haluaisi, itse kuulun näihin.
Otettakoon kuitenkin huomioon Suomessa vallitseva mentaliteetti, jonka mukaan pelkkä maininta oikeastaan mistä tahansa ominaisuudesta on helppo tulkita leuhkimiseksi. Kateus on täällä kansantauti siinä missä sepelvatimotautikin.
Jos jenkeistä jotain tänne kaipaisin, niin sitä asennetta että voidaan olla oikeasti iloinen toisten menestyksestä eikä vain kyräillä ja manata mikäli itsellä menee kehnommin.