Noniin, eli tämä puolalaisen Andrzej Sapkowskin Itä-Euroopassa jo vuosia huippusuosittu fantasiasaagan ensimmäinen osa, novellikokoelma Viimeinen toivomus on vihdoin saatu myös suomeksi, ja alkuperäiskielen termi Wiedzimin, englanniksi The Witcher, on onnistuneesti käännetty hyvin sointuvasti Noituriksi. Tästä voi jokainen virheellisesti päätellä, millaisesta kirjasarjasta on kyse. Samaan kirjasarjaan perustuvan pelin Pelit-lehden arvostelusta lainaten: Witcher (suomennos Noituri vielä suuremmissa määrin) "kuulostaa ensin lastenkirjalta, jossa intoa puhkuva esiteini puhuvan Rontti-lemmikkikissansa kanssa panee Pääsiäismaan asiat kuntoon. Totuus on kaukana tästä... Perusfantasiassa ritari pelastaa neitokaisen ja saa palkkioksi puoli valtakuntaa. Witcherissä ei akkojen ongelmat miehiä kiinnosta. "
Ylläoleva kuvaus kertookin aika paljon, millainen the Witcher (otan itselleni vapauden olla käyttämättä lievästi sanottuna naurettavaa suomennosta) -saaga on. Seksiä ja väkivaltaa on luvassa, mutta mikä huomionarvoisempaa, tarjolla on myös niitä aikuisten maailman muita puolia, jotka ovat viihteessä usein jääneet hieman sivummalle. Enää ei pelasteta maailmaa hohtavien ratsujen selässä Pimeyden Ruhtinaalta, vaan Sauronillakin paljastuu olevan miljoonapäinen kansa ruokittavana ja oikeasti Harry Potterin motiivi voittaa Voldemort olikin hänen suuri rakkautensa Bellatrixiin, jota hän ei olisi voinut saada Voldun eläessä. The Witcherin maailma on todellisen maailman tavoin täynnä konflikteja vailla selkeää ratkaisua. Mustaa ja valkoista ei ole, on vain harmaan eri sävyjä.
Tässä piilee the Witcherin hienous. Niille, jotka ovat kyllästyneet tusinafantasian ikuiseen monotoniaan, on nyt tarjolla uusi tuulahdus. Päähenkilönämme on Geralt, geneettisesti mutatoitu rahasta hirviöitä tappava ammattilainen, joka nähdään maailmassa ei messiaana, vaan vain eräänä toisenkaltaisena hirviönä, jota tulee pelätä ja hylkiä yhteiskunnasta. Koko kirjasarjan suurimpia vahvuuksia ovat nimenomaan sen hahmot päähenkilö mukaanlukien. Geralt ei ole suuri sankari, joka pelastaa kylän vampyyrilta hyvää hyvyyttään, eikä hän ole konna, joka ryöstäisi ohikulkijalta viimeisetkin ropot kukkarosta. Hän vain yrittää tehdä työnsä parhaansa mukaan joutumatta suurempiin vaikeuksiin ja sotkematta itseään maailmalla alati vaaniviin poliittisiin kuvioihin. Tämäkin tosin käy hiljalleen mahdottomaksi itse kohtalon puuttuessa asiaan...
Viimeinen toivomus (The Last Wish) on novellikokoelma, jossa esitellään Geralt ja muutamat muut juonen kannalta olennaiset henkilöt, pedaten tien varsinaisen The Witcher -saagan avaukselle, Blood of Elvesille, jota ei ole vielä suomennettu. Ensimmäisen trilogian kahta myöhempää osaa itse asiassa ei ole saatavilla vielä edes englanniksi, trilogian toisen osan englanninkielisen käännöksen on määrä nähdä päivänvalo joskus 2011:n puolella. The Last Wish koostuu noin kymmenestä hieman hajanaisesta ja laadultaan suhteellisen epätasaisesta novellista, mutta on siitä huolimatta ylivoimaisesti parhaimpia lukemiani kirjoja.
Varsinaiseen nerouteen päästäänkin vasta Blood of Elvesissä, joka vie niin fantasiakirjallisuuden kuin ylipäätään viihteenkin aivan uudelle tasolle. Yksinkertaisesti parempaa ajankulua en ole tähän päivään mennessä vielä keksinyt kuin kyseisen opuksen lukeminen. Sapkowski kirjoittaa nokkelasti ja pilke silmäkulmassa, mutta samalla erittäin vakavasti otettavasti, toisin kun 99,9 fantasiakirjailijoista. Sekä hahmoissa, että maailmassa on todellista syvyyttä vaikka muille jakaa. Jokainen hahmo on moniulotteinen ja jokainen tapahtuma on uskottavuudessaan uniikin tuntuinen. Kyseessä on must-read jokaiselle hieman vanhemmalle fantasiakirjallisuuden ystävälle. Ylläolevasta kuvauksesta voikin päätellä, ettei sisältö ole suositeltu lapsille tai teineille eikä sitä ole heille tarkoitettukaan. Vaikka olenkin sitä mieltä, että varhaiskypsä 15-vuotias omaa kaikki edellytykset lukea The Witcheriä, suurin osa kirjojen nerokkuudesta luultavasti avautuvat vasta vähän iäkkäämmille ja (fantasia)kirjallisuutta enemmän harrastaneille. Eli kaikki, jotka pitävät fantasiasta, aidosti aikuisista teemoista ja nokkelasta mustasta huumorista, rynnätkää kirjastoon tai kirjakauppaan! Takaan, että ette pety.
Suomeksi julkaistut kirjat:
Viimeinen toivomus
Englanniksi julkaistut kirjat:
The Last Wish (Viimeinen toivomus)
Blood of Elves
Times of Contempt (julkaisu 2011)
PS. Itse en ole lukenut suomenkielistä käännöstä, mutta ainakin englanninkielinen käännös on erittäin pätevä kummassakin kirjassa.