Aihe: Lautapelit

[pyyhttu]

Ei ensimmäistäkään mainintaa Dominionista? En tosin ole varma lokeroidaanko sitä lautapeliksi laisinkaan. Silti, erinomaisen viihdyttävä peli on se. Varsinkin mtg-faneille.

Mulle Dominion-pelisessioista tuli fiilis kuin olis kombotalvi ja pelais academyä. Vähän ehti kyllästymään siis. Mutta ehkä se siitä syystä juuri uppoaa mtg-faneille.

Jos edellään venytetään aihetta lautapeleistä pois, niin kaverilla on edelleen vähän vieroitusoireita mtg:stä, mutta löydettiin hyvä korvike: FFG:n Cthulhu LCG. Peli on suunniteltu kaksinpeliksi, ja kun molemmilla on mtg-tausta niin meillä on ollut tuossa jatkuva kilpavarustelu (oma pieni meta).

Noin yleensä pelistä huomannut että usein joutuu peleissä miettimään jopa enemmän kuin semi-competetive mtg:ssä, eikä voi auto-pilotoida mitään match-uppia. Ja se pahin mekaniikka á la manakusu loistaa poissaolollaan.

Edit: muutamia resuja aiheesta: http://iki.fi/~pyyhttu/cthulhu/

[Polari]

Postasin Dominionista toisaalla tällaista (en ole ihan varma miten viimeinen lause pitää tällä hetkellä paikkansa):

Dominion on peli joka käytännössä loi tämän genren ja on vähintään sitä kautta merkittävin yksittäinen pakanrakennuspeli. Itse pidin siitä todella paljon sen ollessa uusi, mutta pelattuani enemmän sekä sitä että muita vastaavia, Dominion tuntuu pasianssilta mistä on unohtunut itse peli siistin perusmekaniikan päältä. Ei siinä, kyllähän moninpelipasianssitkin ovat silloin tällöin ihan mukavia ja varmaan uutena kokemuksena tuo kolahtaisi edelleen, mutta nykyään pelaan paljon mieluummin niitä vaihtoehtoja.

Muista peleistä mainittakoon Ascension jota en ole itse kokeillut mutta tuttu peliporukka on kehunut kovasti, Thunderstone jota olen pelannut hyvin vähän ja joka niiden perusteella oli ihan jees vaikkei sen kummemmin säväyttänyt, sekä Puzzle Strike joka on tällä hetkellä suosikkipelejäni ja jota voi kokeilla ilmaiseksi osoitteessa www.fantasystrike.com. Tutoriaalissa tosin on tuolla pieniä käpyjä koska sitä ei ole päivitetty viimeisimpien korttimuutosten jälkeen, mutta sen pystyy kyllä edelleen pelaamaan läpi.

[Chaosworm]

Ja itse kysymykseen, jolla ajattelin tätä ketjua aloitella: Minkälaisia kokemuksia lisäosista Kärryt ja kartanot tai Basaarit ja bastionit? Katapulttia en edes harkitse, kuulostaa aivan hirveältä Noista kahdesta sen sijaan tahtoisi kuulla jonkinmoisia kommentteja YouTube -videoa laajemmin. Minkälaisia vaikutuksia pelin/vuorojen kestoon ja pelin onni/taktisuus painoitukselle? Ja miten kumpikin lisäosa soveltuu tietyille pelaajamäärille? (Esim. Torni lisäosa voisi toimia mielestäni enkä 4+ pelaajalla...) Basaarissa ainakin lienee tarkoitus toimia parhaiten moninpeleissä.

Jokainen lisäosa tietysti lisää sekä pelin kestoaikaa että loppupelin vuorojen kestoaikaa. Basaarit ja bastionit on vähän turha, mutta ihan kiva lisäosa, joka ei ihan kauheasti vaikuta pelin kulkuun. Kärryt ja kartanot sen sijaan on yksi ehdottomasti parhaista lisäosista, tuo paljon strategiapainoittuneisuutta lisää.

Lautapelit ovat yleensä aihe, joka minua kiinnostaa lähes rajattomasti, mutta tähän aikaan en jaksa paneutua sellaisen viestin kirjoittamiseen, jonka haluaisin niistä kirjoittaa.

[yugular]

Carcassonnesta semmoinen juttu, että mielestäni "ainoa" tapa pelata sitä on täysin perussetillä ja kahdella pelaajalla.

Oletko kokeillut tuota Kivikausi versiota? Mielestäni se on pikkaisen parempaan suuntaan hiottu versio perus C:sta ja toimii vielä paremmin. Tosin periaatteessa se yksi "erikoislaatta" saattaa kääntää pelin ihan päälaelleen hetkessä. Kaksinpelinähän tuo on parhautta, mutta menee myös kevyempään illanistujaispelailuun mainiosti.

[Thaurwylth]

Kivikausi-versio ei ole herättänyt kovin suurta suosiota täällä Oulussa. Parin eri peliporukan kautta olen siihen törmännyt. Ei jatkoon.

[yugular]

Kivikausi-versio ei ole herättänyt kovin suurta suosiota täällä Oulussa. Parin eri peliporukan kautta olen siihen törmännyt. Ei jatkoon.

Kukin tavallaan kait sitten  Meillä kotoa löytyy alkuperäinen ja Kivikausi. En muista milloin viimeksi joku olisi halunnut pelata alkuperäistä (+ mahdollisesti jotain lisäreitä).

[weaselface]

Eiks kukaan pelaa Backgammonia? 

[Jukkis]

Eiks kukaan pelaa Backgammonia? 

Hyvin harva. Ostin käsintehdyn laudan n. kuusi vuotta sitten Istanbulin Grand Bazaarilta, mutta eipä ole tarvinut avata lahjakääreettä tähän päivään mennessä.

[Alesi]

Eiks kukaan pelaa Backgammonia? 

Hyvin harva. Ostin käsintehdyn laudan n. kuusi vuotta sitten Istanbulin Grand Bazaarilta, mutta eipä ole tarvinut avata lahjakääreettä tähän päivään mennessä.

Backgammon on todella hauskaa rahasta pienen kännin kera. Myös shakki absintilla on aika poikaa. Menee illat suht rattosasti.

-Aulis

[Jovial]

Runeboundin ostin tuossa jouluna Oulun fantasiapeleistä (syy miksi ostin; peliä suositeltiin jollain englanninkielisellä fantasiafoorumilla) ja yllätyksekseni en vihannut peliä. Peliä voi pelata yksinkin, jos keksii pari korvaavaa sääntöä, esimerkiksi kieltäytyy käyttämästä doom track -varianttia (jolla normaalisti mitataan aikaa, ennenku peli siirtyy end gameen punasia lohikäärmeitä vastaan, mutta joka moninpeleissä on ookoo aikamittari) vaan pelin alussa määrittää itselleen monta vuoroa pelaa. Hyväksi luvuksi olen todennut 18-22 vuoroa yksinpelissä.

Mikäli yksinpelatessa käyttäisi doomtrackia niin voisi liikkua ihan rauhassa ympäri karttaa ja periaatteessa olisi aivan sama heitätkö maastokuutioita vai et, ja samoin myös muutamalta itemiltä ja encounter -kortilta menisi käyttö ja merkitys pelissä nollaan.

Lisäreitä en ole hankkinut, mutta pitänee harkita, koska kortit ovat käyneet pikkuhiljaa tutuiksi. Miinuksena täytyy sanoa, että monet kortit ovat jokseenkin tylsiä (pääasiassa vihreät ja keltaiset kortit) ja joitaki niitä on painettu kaksin kappalein.

Olen mielessäni pyöritellyt monia end game tilanteita ja jos päädyt lohkareita vastaan 18-22 vuorolla, niin joka kerta on tähän mennessä käynyt niin, että voittaako vai ei. En ole selvää parasta strategiaa tai sankari valintaa keksinyt, enkä välttämättä halua exploitatakaan.

Peli nopea opettaa muille, jos joku osaa säännöt juurta jaksaen.

[Retardi]

Eiks kukaan pelaa Backgammonia? 

Rahapelien ongelma ilman rahaa pelattessa on, että niissä ei ole mitään järkeä .

[weaselface]

Eiks kukaan pelaa Backgammonia? 

Rahapelien ongelma ilman rahaa pelattessa on, että niissä ei ole mitään järkeä .

1. Määrittele "rahapeli".

2. Määrittele "olla järkeä".

3. Kuka puhui ilman rahaa pelaamisesta?

[Anssi]

2. Määrittele "olla järkeä".

"olla hauskaa".

[Thaurwylth]

1. Määrittele "rahapeli".

2. Määrittele "olla järkeä".

3. Kuka puhui ilman rahaa pelaamisesta?

1. Panospeli. 2. Panospelin pelaaminen ilman panosta ei toteuta tätä. 3. Johan siulla on paljon kysymyksiä. En tiedä vastausta.

[teemuhy]

Kyllä backgammonia voi pelata ilman rahaakin hyvin järkevästi. Jostain n:stä pisteestä katki vaan, niin aivan hyvä ja tuplaustäyteinen peli tulee. Saa toki perustella, miksi rahan tuominen peliin on se kovista kovin juttu, kun pelimekaniikkaa se ei juurikaan muuta.

[hall0n]

Olisi viikon lapin reissu perheen kanssa edessä ja iltaisin olisi mukava tehdä muutakin kuin palvoa visiotelekonetta ja pelata maijaa. Peliporukka ei ole mitään hc-lautapeliharrastajia ja Carcassonne löytyy jo ja se luultavasti tulee mukaan. Mitäs foorumin arvovaltainen raati suosittelisi rattoisaksi iltatekemiseksi? Viestin kirjoittajalla on kokemusta vain Carcassonnesta ja Dominionista.

Aiempien vastauksien perusteella 7 Wonders kuulostaa ainakin sopivalta.

[miinin]

Mitäs foorumin arvovaltainen raati suosittelisi rattoisaksi iltatekemiseksi?

Suosittelen lämpimästi Pandemicia. Kyseessä on 2-4 (lisäosalla 2-5) pelaajan yhteistyöpeli, jossa torjutaan maailmalla leviäviä epidemioita. Peli on helppo oppia (kaikki ovat sisäistäneet pelimekaniikat ensimmäisen pelin aikana) ja se toimii parhaiten juuri tilanteessa, jossa kaikilla pelaajilla on saman verran kokemusta.

Pandemicissa joko voitetaan tai hävitään yhdessä, eli kukaan yksittäinen henkilö ei nouse voittajaksi. Peli on tasapainotettu todella hienosti ja usein pelin voittaminen tai häviäminen on esimerkiksi yhdestä vuorosta kiinni suuntaan tai toiseen - vaikeusastetta on myös helppo säätää, eli pelistä saa varmasti sopivan haastavan.

Tätä kannattaa kokeilla etenkin jos ei yhteistyöpeleistä ole kokemusta - kaikkihan eivät niistä pidä, mutta kokeilematta et voi tietää. Ja toisaalta peli on sellainen, että tästä ovat pitäneet lähes kaikki ei-lautapelaajat, joille olen tätä demonnut.

[Ranger0]

Mitäs foorumin arvovaltainen raati suosittelisi rattoisaksi iltatekemiseksi?

Muutamia pelejä voin suositella ja laittaa ne vaikka haastavuuden osalta kahteen kategoriaan (kun ei ollut puhetta pelaajien iästä).

Helpot oppia, säännöt kohtuu nopea selvittää ja pelaaminen kestää ~1 tunnin (tietty eka peli vähän kauemmin):

Alhambra (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/6249/alhambra) on peli jossa jokainen rakentaa omaa palatsiaan paloista joita ostetaan yhteisestä "poolista". Kerrallaan näkyvillä on 4 eri pelaa ja jokaisen ostamiseen tarvitaan erilaista rahaa. Pitää tasapainotella rahan ottamisen ja palojen ostamisen välillä. Pelaajien välinen interaktio aika pientä (voi koittaa viedä toisten haluamat palat), mutta silti ihan mukavaa viihdettä.

Bohnanza (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/11/bohnanza) on kauppapeli pavuilla. Jokaiselle jaetaan alussa papukortteja, joita sitten kädestä pelataan omille pelloille (2 peltoa alussa, mahdollisuus ostaa kolmas). Ongelmia tulee siitä, että pavut on laitettava pelloille siinä järjestyksessä missä kortit ovat kädessä ja yhdelle pellolla voi olla vain yhdenlaisia papuja. Toisten kanssa kaupankäyminen on siis pakollista. Varsin hauska ja joskus myös meluisa peli

Coloretto (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/5782/coloretto) on myös korttipeli jossa pelaajat koittavat kerätä tietyn värisiä salamantereita. Jos pystyt keräämään vain kolmea väriä saat paljon pisteitä, mutta jokaisesta ekstraväristä tulee vastaavasti miinuksia. Salamanterit kasataan riveihin joista pitää ottaa aina koko rivi, joten mitä pidempään maltat odottaa sen enemmän saat kerralla, mutta luultavasti myös väärän värisiä mukana.

Ticket to Ride (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/9209/ticket-to-ride) pelissä tehdään junarataa Pohjois Amerikan kartalla (peruspelissä) kaupungista toiseen. Alussa saadaan kaupungit kortteina jotka pitäisi yhdistää ja sitten koitetaan rakentaa omaa junarataa (muiden ratoja ei voi hyötykäyttää ja ne estävät oman rakennuksen samalle reitille) noiden kaupunkien välille. Pitää tasapainotella kuinka monta reittiä aikoo tehdä ja myös koittaa saada valitsemansa valmiiksi. Vain valmiista reiteistä saa pisteitä, tekemättä jääneistä (vaikka vain yhtää palaa vaille) saa vastaavan määrän miinusta.

Sitten hiukan haastavampia (ja pidempi kestoisia) pelejä:

Genoa (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/1345/genoa) on puhdas kauppapeli, jossa tavaroilla ei ole valmiiksi hintoja, vaan hinnat määräytyvät sen mukaan mitä kukakin on valmis sillä hetkellä tuotteesta maksamaan. Tässä voi taktikoida jo paljon ja pelaajien välinen interaktio on suurta. Koska valmiita hintoja ei ole, tässä on mahdollisuus myös kusettaa aika kovasti jos pelaajat ovat kovin epätasaisia.

Power Grid (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/2651/power-grid) on yksi omia suosikkejani, jossa rakennetaan sähkölaitoksia ja omaa konttoriverkkoa ympäri karttaa (karttoja on monia, joissain painotus hiukan toisenlainen kuin toisissa). Konttorien välillä oleva siirtomaksu täytyy maksaa konttoria perustettaessa ja voimaloita voi kerrallaan olla vain kolme. Vuoromekaniikki on aivan loistava ja vuorojärjestys eri toiminnoissa eri ("häviöllä" oleva saa ostaa ensin polttoaineita yms.). Täytyy tasapainotella voimalaitosten päivittämisen, konttoriverkon laajentamisen ja polttoaineen hamstraamisen kanssa. Paljon interaktiota ja mahdollisuuksia kusea niin oma kuin jonkun toisen peli.

Puerto Ricp (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/3076/puerto-rico) oli pitkään ensimmäisenä Board Game Geekin rankingissä, eikä suotta. Pelissä on myös paljon valintoja joita voi tehdä ja täytyy tasapainotella sen kanssa mihin panostaa. Mahdollisuuksia voittaa on monia (siis eri taktiikoita) ja jos kukaan ei ole aikaisemmin pelannut (eikä netistä taktiikoita lukenut) on uusien tapojen löytäminen hauskaa. Loppujen lopuksia interaktiota ei ole niin paljon kuin aluksi näyttää, mutta silti mitään pasianssia ei pelata.

Toivottavasti noista saa jotain suuntaa ja muita suositeltavia pelejä olisi toki paljon lisää

[Thalian]

Ranger0 suositteli hyviä pelejä, joskin Alhambra on melkoista kuraa. Korttipeleistä kevyeen pelailuun sopii mainiosti myös 6 Nimmt (Category 5) sekä Geschenkt (No Thanks!).

[miinin]

Ranger0 suositteli hyviä pelejä, joskin Alhambra on melkoista kuraa.

Alhambra on kuraa, mutta vähemmän kokeneille pelaajille se on usein herkkua. Sen sijaan Power Grid ja etenkin Puerto Rico ovat aivan loistavia pelejä, mutta en missään nimessä niillä lähtisi lautapeliharrastusta aloittelemaan. Pelit ovat melko raskaita (vaativat paljon ajatustyötä, taktikointia ja ainakin jonkinlaista strategiaa) ja niistä nauttiminen vaatii sen, että on jonkin verran kokemusta ns. moderneista lautapeleistä. Kevyillä "gateway"-peleillä alkuun ja sitten vasta kunnon aineet kehiin:)

Myös Munchkin ja Fluxx -sarjat ovat usein halveksittuja pelejä harrastajien keskuudessa, mutta aloittelevat pelaajat voivat hyvinkin saada niistä paljon hupia - ja sopivassa tilanteessa ne ovat kelpo hupia HC-pelaajillekin.

[Padishar]

Tutustuin tässä hiljattain Imperial 2030 -nimiseen lautapeliin, johon tykästyin heti ensipelaamisella. Itse en ollut pelannut aikaisemmin julkaistua Imperial-peliä, johon tämä 2030 myös mekaaniikoiltaan pohjautuu. Pelit ovat vissiin melko samanlaisia, mutta joitain selkeitä erojakin on. Imperial 2030:ssä on kuusi valtiota (USA, Brasilia, Eurooppa, Venäjä, Kiina ja Intia), jotka taistelevat näihin valtioihin kuulumattomien meri- ja maa-alueiden herruudesta. Karttana on koko maapallo lukuunottamatta etelämannerta ja Grönlantia. Mitä enemmän näitä neutraaleita alueita valtio hallitsee, sitä suuremman rahamäärän se saa verottamalla, mikä puolestaan lisää valtion arvovaltaa.

Yleensä en kauheasti välitä peleistä, joissa on tarkoituksena vallata alueita. Lähinnä siksi, että joskus tulee kahdelta vihollisrintamalta hyökkäystä ja sille ei sitten oikein mitään välttämättä mahda. Sen sijaan Imperial-peleissä ei olekaan tarkoitus sinänsä tehdä suurinta armeijaa ja vallata koko karttaa, vaan peli on sijoituspeli, jossa sijoitetaan valtioihin, eli ostetaan niiden osakkeita. Niistä valtiot maksavat osakkeidensa omistajilleen korkoa aina silloin tällöin, mutta osakkeet ovat myös pääasiallinen voittopisteiden lähde: Mitä isompia alueita ja mitä useammin valtiot pelin aikana verottavat, sitä enemmän ne saavat arvovaltaa. Arvovallaltaan suurimpien valtioiden osakkeet antavat sitten pelin lopussa vähäisempien valtioiden osakkeisiin verrattuna suuremman pistemäärän. Voitto ratkeaa siis sen perusteella, kuka onnistui eniten sijoittamaan parhaiten pärjäävien maiden osakkeisiin.

Ihan arpapeliä tämä ei kuitenkaan ole. Juonena tässä nimittäin on se, että henkilö, joka omistaa suurimman osakkuuden jostain valtiosta, saa määrätä mitä valtio vuoroillaan tekee. Yleensä hallitsemallaan valtiolla kannattaa esim. viedä alueita semmoisilta valtioilta, joista ei itsellään ole osakkeita, ja kannattaa olla passiivisempi niitä valtioita kohtaan, joissa itselläkin on rahaa kiinni. Lisäksi vielä, kun osakkeita ostellaan pelin aikana vähän väliä, niin näiden valtioiden omistajuus sitten tuppaa vaihtumaan aika ajoin, mikä tekee pelaamisestakin mukavan monipuolista.

Bonuksena pelissä ei myöskään ole tuurielementtiä juuri laisinkaan. Taistelutkin käydään niin, että yksiköt vaihtavat yksi yhteen, eli ei esimerkiksi nopata että kumpi jää henkiin. Peli ei myöskään ole ihan hirveän monimutkainen. Sen voisi ihan huoletta opettaa kokemukseltaan Settlers of Catan/Ticket to Ride/Carcassonne -tason pelaajalle. Suosittelen Imperial 2030:a kenelle tahansa lautapeliharrastajalle, jolle ~3 tunnin peliaika ei tuota ongelmaa. Peliä voi pelata 2-6 pelaajalla, ja itselläni on kokemusta 4-, 5- ja 6-pelistä, ja hyvin toimi joka kerralla.

[rayenni]

Imperial 2030... Ihan arpapeliä tämä ei kuitenkaan ole... osakkeita... ei myöskään ole tuurielementtiä juuri laisinkaan...

Kuulostaa aivan Manilalta, joten väkisin hyvä peli! Koska pääsen mukaan?

[lee-lukas05]

Itse tykkään pelata frendien kanssa pokeria muttaa kyllä monopoly, triviali ja alias onvat ihan hauskoja pelailla. Varsinkin kesällä kun on mökillä

[Peikko]

Juotunen mainostamaan Game of Thronesia. Ilmeisesti muistuttaa paljon Cycladesia, mutta itselläni ei jälkimmäisestä ole kokemusta, joten paha sanoa. Takana on noin 5 peliä ja jokainen niistä on ollut erittäin hauskaa, ehkä ensimmäistä opetuspelikertaa lukuunottamatta. Peli ei myöskään saavuta potentiaaliaan vain kolmella pelaajalla, vaikka silloinkin se on ihan hauskaa. Kuuden pelaajan pelit ovat äärimmäisen tunnelmallisia ja peliin on varsin osuvasti vangittu sotaisien kuningassukujen valtataistelu. Pelimekaniikassa ei tunnetta liittoja ja tästä syystä selkäänpuukotuksia tapahtuu koko ajan, mikä on vain plussaa ainakin omasta mielestäni ja sopii teemaan varsin iloisesti. Taitelu yleensä kannustaa hyökkäämään, joten peli ei juurikaan jämähdä paikalleen ja lauta elää koko ajan.

Game of Thrones sopii lautapelinoviisillekin, muttei aivan aloittelijoille. Pelimekaaniikat ovat simppeleitä ja varsinainen peli on mukavan taktista ja tunnelmallista. Taistelut ovat yksinkertaisia ja tarvittaessa kaiken satunnaisuuden voi poistaa ilman, että siitä tulee tylsää tai liian helppoa. Peli ei myöskään vaadi kirjojen tai sarjan tietämystä, mutta ne ovat omiaan nostamaan tunnelmaa. Lisenssi perustuu kirjoihin, joten kuvituksessa ei nähdä tuttuja TVstä, mikä on harmi, joskin varsin pieni sellainen. Laatikossa luvattu kolmen tunnin peliaika harvinaislaatuisesti Fantasy Flightin peleille pitää paikkaansa. Ainoa selkeä miinus pelissä on se, että siihen haluaa lähes poikkeuksetta kuusi pelaajaa, sillä silloin peli on ehdottomasti parhaimmillaan.

Meni rytinällä omaksi lautapelisuosikikseni.

[Thalian]

GoTin  selkeämpi esikuva lienee Diplomacy ja onhan GoT nyt helposti sitä parempi peli. Peli ei kyllä ole helpoista helpoin ja aikaakin menee ihan reilusti, joten en nyt ihan noviiseille suosittelisi. Lisäksi löytyy pari pientä juttua, jotka pitää vain tietää, tai turpaan tulee (mm. aloituksissa on pari liikkua, jotka on pakko tehdä heti, ellei halua suoraan hävitä).

Edit: piti oikein käydä tsekkaamassa, että miko hitto tuo Cyclades on. Näytti tulleen ulos 2009 ja kun GoT on 2003 tehty peli, niin oikeampi tapa olisi varmaan ollut sanoa, että Cyclades muistuttaa GoTia.

Edit2: eka lisäri on muuten ihan onnistunut, toisesta lisäristä en sitten tiedä mitään. Ja tietääkö joku, miten tuo second edition eroaa alkuperäisestä?

[Thaurwylth]

muttaa kyllä monopoly, triviali ja alias onvat ihan hauskoja pelailla.

Alias ja TP OK. Mutta mikä ihmeen hauskuus on Monopolissa?

[Augustus]

Mulla on jotain 30-40 aGoT-vääntöä takana, ja tässä huomioita siitä:

Tykkään kyllä pelistä kovasti, ja sen takia sitä olen jaksanut pelatakin noinkin monta kertaa, ja pitänyt vieläpä jonkinlaista tilastoa eri Housejen menestyksestä. Pelattavat housethan arvotaan pelin aluksi, jolloin toki pelaajallakin on väliä suvun menestyksen kannalta, mutta aika monta peliä kullakin suvulla on tullut jokaiselle peleihin osallistuneelle. Kovasti voitot ovat painottuneet vähemmän yllättäen Baratheonin ja Greyjoyn merimahdeille, ja varsinkin viiden pelaajan pelissä Baratheon tapaa olla vahva ennakkosuosikki. Peliä ei turhaan kutsuta myös "a Game of Ships" -nimellä. Laivat on hyviä, eikä niitä pidä koskaan aliarvioida. Sukurutsaiset Lannisterit ovat tosi nihkeässä positiossa eivätkä näin ollen vastaa tarinan mahtavia Lannistereja, vaan punainen suku on heti alusta asti Greyjoy-pelaajan armoilla. Jos Lannisterit osuvat kokemattomalle pelaajalle ja Greyjoyna ei myös ole kokematonta tyyppiä, suosittelen vaihtamaan pelaajien paikkaa mukisematta - muuten voisin melkein vannoa, että Greyjoy tulee voittamaan koko pelin, koska yksikin virhe Lannistereilta avaa Greyjoylle portit murtamattomaan pöytätilanteeseen.

Mua tämä lähtökohtien epätasapaino ei haittaa, koska aloituspositiot kuitenkin arvotaan ja useamman pelin kuluessa suotuisat ja epäsuotuisat positiot tasoittuvat pelaajien kesken. Lisäksi epätasaisuuden tiedostaminen tekee esim. Baratheonilla pelaavan pelaajan luonnolliseksi kaikkien viholliseksi, joka saa pärjätä yksinään joka tilanteessa. Myös ankaralla vänkäämisellä ja tahtopolitiikalla saa yllättävän paljon aikaiseksi. Turnaustyylisestä kisaamisesta pitäville tämä epätasapaino voi olla kuitenkin liikaa, sillä toisilla Houseilla voittaminen on paljon vaikeampaa kuin toisilla.

Peikon kanssa olen kuitenkin eri mieltä taistelun hyökkäävyyteen kannustavuudesta: siilipuolustus on paljon helpompaa kuin laajeneminen, varsinkin sitten kun peliporukka on täynnä konkareita. Aluksi blitzkrieg on mahdollista, koska aloittelijat mokailevat ja sitten tulee blowoutteja, mutta monen pelin jälkeen ihmiset pitävät linjansa tiukempina kuin nunnan... ja ulkopuolista konsultaatiota puolustuksen pitävyydestä saa nobommatkin vihollisensa vihollisilta - kenenkään voittoatavoittelevan etu ei ole kuitenkaan se, että kokemattomampi romahtaa naapurinsa edessä, joten peli jumittuu herkästi all out -puolustukseen, helvetinmoiseen syyttelyyn ja uhkailuun ja myssytykseen. Itsehän olen niin sairas mieleltäni, että pidän semmoisesta, mutta kaikille se ei sovi.

Riippuu varmasti peliporukasta ja pelaajien vänkäyshaluista ja -sietokyvystä, mutta paketin kyljessä lukeva aika-arvio saattaa päteä sen ensimmäisen muutaman pelin ajan tai jos ryhmässä on monta aloittelijaa, mutta itsehän olen osallistunut 10 tuntia kestäneeseen sessioon. Tavallisesti pelikerta kestää 3-5 tuntia.

En vaivautuisi pelaamaan alle viidellä pelaajalla. Mulla on se peruspainos sekä Clash of Kings -lisäosa. Siitä en tiedä, onko uudempi painos ja Storm of Swords -lisäri parantaneet alle viiden pelaajan peliä jotenkin oleellisesti.

Kaiken kaikkiaan peli on musta tosi hauska, mutta ei varmastikaan sovi kaikille. Ainakin jos tykkää viiden pelaajan commander-stax-mirroreista, niin voisi kuvitella GoT:stakin nauttivan. Peli vaatii tietyn sadistisen luonteen ja ehkä myös kiinnostusta roolipelimäiseen asioiden tavoittelemiseen, sillä pelin voittaminen saattaa napsahtaa mahdottomaksi itsestä riippumattomista syistä.

aGoT on kuitenkin varsin taitosidonnainen satunnaisuuden vähäisyyden vuoksi, mutta en ole pystynyt erittelemään, mitä taitoja se lopulta eniten vaatii; strategista ajattelukykyä, ihmissuhdetaitoja vai AY-jyrämäistä tahdonvoimapolitiikkaa? Mistä tahansa näistä on apua valtaistuinta tavoitellessa, mutta usein voittaja ratkeaa sen perusteella, kenestä hävinneet päättävät kuninkaan kruunata.

[pyyhttu]

Pelimekaniikassa ei tunnetta liittoja ja tästä syystä selkäänpuukotuksia tapahtuu koko ajan

Perseestä tuo on. Sano vaimokkeellesi terveisiä.

[Laava]

Yhden pelin olen A Game of Thronesia pelannut, enkä kyllä pitänyt yhtään. Kun se menisikin tuohon kolmeen tuntiin, mutta ei pelkoa. Ei sillä, että minulla jotain pitkiä pelejä vastaan olisi, mutta tämä vain tuntui harvinaisen puuduttavalta. Kokemukseen vaikutti varmasti se, että en ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiosarjaa.

Säännöt sinänsä ovat kyllä aika simppelit, mutta ensikertalaisena tuntui kyllä olevan aika paljon asioita "jotka vain täytyy tietää". Ja samaten niitä, joista sai jotain irti vain jos tunsi tarinan.

Vertausta Cycladesiin en kyllä ymmärrä.

Pelatkaa ihmiset Imperialia.

[miinin]

Itsekin olen yhden Game of Thrones -pelin pelannut. En tuolloin ollut kirjoja lukenut ja TV-sarjasta ei ollut vielä kuultukaan. Pelissä oli kaksi peliä aiemmin pelannutta ja kaksi ensikertalaista... Tämä peli oli siitä mielenkiintoinen, että valtaosan pelin ajasta odottelin, että peli loppuisi ja tuntui pahuksen tylsältä. Pelin jälkeen taas käytiin pitkät ja mielenkiintoiset jälkipuinnit siitä missä kukakin teki virheitä ja mitkä olivat pelin käännekohdat. Pelin kulkua tuli myös ihan itsenäisesti analysoitua ja pohdittua ja vielä useampi päivä pelin jälkeenkin mietti tiettyjä kohtia.

Peli ei varmasti sovi kaikille, eikä se ainakaan tuon yhden pelikerran perusteella omaksi suosikikseni noussut, mutta jälkikäteen kirjat ja sarjat kolunneena täytyy sanoa, että upeasti tekee kunniaa opuksille! Mielenkiintoinenkin peli ehdottomasti on, mutta pirun pitkä ja mahdollisesti paljon luppoaikaa sisältävä (itsellä on selvää mitä teet, muilla on sota kesken niin myssyttelyyn voi kulua piiiiitkiä aikoja, jolloin itse ei oikein voi tehdä mitään järkevää).

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan - tämä on niitä pelejä, joista monille tulee ehdottomia suosikkeja!