Vaikka olenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että asioiden kieltäminen ennakkoon on ylireagointia, niin tämä perustelu on oikeasti vaan huono. Suomessa liikkeenharjoittajalla on oikeus valita asiakkaansa,
Voit jossain määrin valita asiakkaasi mutta et saa
syrjiä heitä.
Suora lainaus Suomen perustuslaista. (2. luku, 6. pykälä, 2. momentti).:
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Vakaumus kattaa juuri poliittiset mielipiteet, kuten 88-korvikset ja Che-paidat.
Ne eivät ole valintaan oikeuttavaa huonoa käytöstä
per se, et voi asettaa itsellesi mieleistä poliittista vakaumusta edustavaa henkilöä ja itsellesi epämieluisaa poliittista vakaumusta edustavaa henkilöä shopissasi tai turnauksessasi eriarvoiseen asemaan keskenään. Syrjinnässä on kyse tällaisesta.
Luonnollisesti voit kieltää alastomat karju-soturit tyttöjen pelimatoista.
jos en halua myydä sinulle henkilönä osallistumisoikeutta turnaukseen X, minulla on siihen täysi oikeus ja perusteluksi kelpaa ihan hyvin vaikkapa häiritsevä käytös jos olet pukeutunut vaikkapa paitaan jonka kuvitus on J. Jamesonin elokuvista tulostettuja kohtauksia. Yhdistyshän voi hyvin rajoittaa osallistumisoikeutta vaikkapa vain jäsenistöön, jolloin mahdollisuus "syrjiä" on vielä helpompi.
Olet oikeassa. Oikeassa elämässä syrjintää tapahtuu. Oikeassa elämässä tapahtuu paljon asioita jotka laki kieltää.
Syrjintä ja oikeus valita asiakkaansa ovat monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Yksi syy miksi asiat ovat monimutkaisia, lienee se etteivät syrjintätapaukset tule kovin hyvin esille jolloin oikeaa vastakkainasettelua ei pääse syntymään ja saataisi esimerkiksi oikeustapauksia siitä voiko natsi-korut kieltää mutta sirpit ja vasarat saa samalla hyväksyä. Toisaalta oikeaa syrjintää tapahtunee varsin harvoin skenessä. Yleisen elämänkokemuksen perusteella kuitenkin luuleen että oikeutesi "valita asiakkaasi" liikkeenharjoittajana/yrittäjänä häviää asiakkaasi oikeudelle saada syrjimätöntä kohtelua niin sanotussa "oikeushyvä-vertailussa" tapauksissa joissa on kiistanalaista onko eriarvoinen kohtelu syrjintää vai jotain muuta. Tapauksissa joissa ei kiistaa ole, eli selkeissä syrjintätapauksissa, niissä se häviää automaattisesti eikä vertailua pääse edes syntymään.
Pidän kuitenkin outona että ensittäin asioiden kieltämisessä vedotaan vakain tuumin erilaisiin yksityisten tahojen yksipuolisesti laatimiin sopimuksiin (käyttöehdot, turnaussäännöt, etc.), mutta kun siihen vastataan että tällaisilla yksipuolisilla sopimuksilla ei voida (varsinkaan Suomessa)
rikkoa lakia, perustelua pidetään sitten huonona?
Voi olla, mutta mikäli perustelu on huono, se tarkoittaa että lakikin on tältä osin huono.
Minun mielestäni syrjintäkielto on kuitenkin hyvä asia. Myönnän myös että laki yleisesti ottaen on monin kohdin huono, mutta syrjintäkielto on yksi tämän länsimaisen elämänmenon kiistattomista saavutuksista jonka muistopatsasta on syytä kiihtyvään tahtiin kilkutella.
Amerikkalaisessa sopimusoikeudessa tilanne lienee ilmeisesti melko erilainen ja varmaan osin sen takia vääriä mielikuvia yksipuolisen sopimuksen sitovuudesta on jalkautunut Suomeenkin?
Näillä asioilla ja syrjinnän selkeällä lainvastaisuudella ei ole keskenään mitään tekemistä; säännöt ovat sääntöjä, laki on laki.