Torstai Askainen, Masku. Kello on 6.45. Hiivin rantamökistä päämökkiin. Sukulaisia pönköttää penkeillä ja lattioilla. Liikun hiljaa kuin Solid Snake, mutta anoppi herää siitä huolimatta, tyrkkää aamiaistarjottimen syliini ja heittää minut ulos. Anoppi on päätä pidempi eikä hänelle sanota vastaan, varsinkin kun hän tulee kohta itsekin ulos kahvipannun kanssa. Sukulaismies heittää minut asemalle, ja koomailen junassa kotiin Espooseen.
Postissa odottaa pari kirjattua kirjettä MCM-kaupoista, ja käyn samalla täydentämässä evästä viikonlopuksi. Sorrun taas kauppaketjun kolme 1œ litran pulloa vitosella -tarjoukseen, minkä vuoksi reppuni natisee liitoksistaan ja joudun tunkemaan banaanitertun roikkumaan pullotaskusta. Kotiin päästyäni banaaneja ei löydykään mistään, ja palaan samaa reittiä kauppaan etsimään niitä. Banaaneja ei löydy maasta eikä kassalta, mutta sivusilmällä näen joukon vanhempia vähäosaisen näköisiä naisia pistelemässä banaania poskeen tyytyväisen näköisenä. Saattoivat siis mennä parempiin suihin.
Päivän posti
Kello on jo puoli kolme, kun selviän Porolaan, mutta olen silti vasta kuudes draftaaja. Mikä on, kun ei BYE kiinnosta. Toimistoajan jälkeen drafti saadaan lopulta käyntiin. Alan ymmärtää itkut draftiformaatin kamaluudesta: yksi toisensa jälkeen saan käteeni boosterin, jossa ei ole yhtään korttia. Joudun kolmiväriselle ja häviän nopeasti quarterit kaksiväriselle dekille, mitä nyt tsägättelen yhden pelin
Jacella.
Toinen drafti alkaa vahvalla 1. pickin
Divinationilla, minkä jälkeen otan valkoisia kortteja ja
Shockin. Ensimmäisen pussin jälkeen pinossani on neljältä väriltä kortteja, joista yksikään ei ole juhlimisen arvoinen. Toisesta pussista avaan
Serran ja minulle passataan
Opportunity ja
Air Servant. Dekiksi muodostuu 18 landin UW, jonka staroina dynaaminen duo
Rod of Ruin -
Fireshrieker. Ensimmäisellä rundilla vastaan tulee millausdekki, toisella Jontte 3 väriä Tauschi ja finaalissa Tatun
Primeval Bounty special. Pojat vähän auttoivat pienillä kämmeillä, ja Fireshrieker saalisti BYE:n lauantaille.
Perjantai Kuorin porkkanat (koska Sampo Syrjäsen äiti näin neuvoi) ja lastaan reppuun myslipatukat ja nutsit. Tuomaripaita on menossa tuoreimmalle L-ykköselle lainaan, joten tuomarointiasukseni muodostuu shortsit, flip-flopit, keltainen ugandalaispaita, olkihattu ja kahden viikon kesälomaparrasta muotoillut viikset. Muilta tuomareita saatu palaute asusta vaihtelee silmien pyörittelystä varovaiseen hyväksyntään, mutta ainakin pelaajat tunnistavat välittömästi turnausta pyörittäväksi hahmoksi.
Pyörän kumit ovat taas tyhjentyneet, mutta onni on suosiollinen: lähihuoltoasema on saanut ilmapumppunsa toimimaan sen oltua yli puoli vuotta poissa käytöstä. Päivän ainoa sadekuuro alkaa myös heti lähdettyäni, mutta ei jaksa kauaa. Tapiolan työmaa aiheuttaa jälleen runsasta päänraapimista, kunnes päädyn kiertämään koko kompleksin pohjoispuolelta. Saavun varttia vaille neljä paikalle, jossa ovat ainoastaan Hannu Vallin virittelemässä tietokoneita ja Tony Stark virittelemässä reaktorisydäntään ja hanskojaan. Kun lopulta saan käyttööni reportterikoneen, kello onkin äkkiä puoli viisi, ja ilmoittautumisjono ulottuu ovelle asti. Olisi pitänyt itse aktiivisemmin kinuta konetta käyttöön.
Turnaus pääsee kuitenkin alkamaan vain puoli tuntia myöhässä, pelaajia on tasan odottamani määrä (38 tiimiä / 114 pelaajaa), ja pöydät on aseteltu fiksusti, joten tilaakin riittää. Turnaus pyörii juohevasti ja kaikilla tuntuu olevan kivaa. Team Hervanta menee 0-1-drop-Alepaan. Kalle tulee paikalle ja on kuin maansa myynyt, kun kerron Roopen jo lähteneen. Parin tunnin päästä ilme kirkastuu, kun Roope saapuukin takaisin Alepasta. Arttu asettaa ihmisille bongaa partislainen -questeja ja sovittaa hattuani. Miehen tulisi kyllä käyttää hattuja aina ja kaikkialla, niin hyvin ne hänelle sopivat.
Bongaajille on tarjolla vanhoista legendoista ainakin Johannan tiimissä pelannut Jarnis sekä 8-man Legacyyn osallistuva Lihaluola. Karri lähtee viimeksi mainittua vastaan kädellä, jossa on parit
Sleight of Handit. Päättelen, että nyt ollaan menty jo todella syvälle, kunnes fetchillä haetaan Steam Vents untapissa samalla kun pakasta vilahtavat parit
Increasing Vengeancet, ja luomus paljastuukin tylsästi Modern-dekiksi. Pari tyttöoppilasta tulee moikkaamaan, ja juttelemme mukavia siihen asti, kunnes äiti tulee hakemaan heidät kotiin. Ropecon saa heiltä kiitosta erityisesti siitä, että teiniconeista poiketen täällä ei katsota kieroon animepupuksi pukeutumattomia. Mäntsälän Kapina tulee myös halailemaan tutusti lemahtaen, väittäen pelanneensa minua vastaan samalla PTQ:lla, josta Johanna heitti tämän pihalle.
Turnaus loppuu ennen puoltayötä, ja tällä kertaa palkintoja saa jopa 4-1 -tuloksella. Cubedraft on ehtinyt harmillisesti jo alkaa, mutta lähdemme Mikon kanssa Dipoliin seuraamaan draftia ja diilaamaan Mozzien kanssa. Reilulta mieheltä saan reilut diilit, ja kansioiden selailu kerää muitakin uteliaita selaamaan kansioita. Eräskin partaaja nyhtää kansioista varmaan 10 sentin stäkin kortteja, ja Jussi pääsee kotiin reppu kevenneenä. Vieressä Naked Snake l. Big Boss pelaa Alhambraa (kuorittuaan ensin kolme muuta lautapeliä, luettuaan säännöt ja siirryttyään seuraavaan) ja Kalle ja Andrei jyystävät pulttimirroria cubessa. Kalle ajaa pojilla, Andrei myssyttää ja pitkän ajan perästä uskaltaa lopulta ampua sut pois kädessä olevilla pulteilla. Haluan nukkua ennen huomista arvoturnausta, joten kutsun Kallen meille yöksi ja lähdemme rullaamaan.
Matka sujuu viimevuotista nopeammin ja turvallisemmin, koska tällä kertaa Kalle on varustautunut kunnon kengillä, ja osaa potkia lautaan vauhtia toisellakin jalalla. Lisäksi olin ennakoinut ja painanut tullessa merkille ne kohdat, joista asvaltti on poikki tietyön yms. takia. Hiki siinä silti tuli, vai oliko ilma vain kosteana sumusta, mutta pääsen joka tapauksessa ihailemaan paidatonta Kallea ensin kiiltävänä ja myöhemmin suihkunraikkaana. Kasaan dekkejä valmiiksi huomiselle ja keskustelemme henkeviä mm. Metal Gear Solideista, Alan Mooren sarjakuvista, elokuvien soundtrackeista ja Kallen elämään viime vuosina ilmestyneistä saippuasarjamaisista juonenkäänteistä. Kello on yli viisi, kun viimein selviän nukkumaan, joten hyvin meni taas kerran.
Lauantai Herään pirteänä kahdeksalta herätyskelloon ja potkaisen Kallen hereille. Kalle parahtaa okei eikä uskalla olla nousematta. Saattelen Kalle lautoineen bussipysäkille ja alan itse sotkea fillarilla. Poro Tourilla on riittävästi pelaajia kahdeksaan kierrokseen, ja minun on mentävä X-2 saadakseni tarpeeksi poropisteitä kutsuturnauspaikan varmistamiseen. Avaan jollekin poolin jossa on poistoja, ja Joel avaa minulle poolin, jossa ei ole poistoja. Vihreä on selkeästi paras väri ja kakkosena tulee sininen, mutta päätän lähteä deepille ja 4C slivers it is.
Howl of the Night Pack olisi pitänyt olla Plummetin tilalla, ja saidasinkin sen sisään joka kerta. Valkoisen värin saidasin ulos vain kerran, ja puolustan edelleen valintaani, koska pooli oli sen verran kehno, että pitää lähteä tsägätyslinjalle. Nelosrundin jälkeen olenkin kivasti 2-2 BYE:llä, kun vastustajilla on ollut joko poistoja tai asioita, jotka vaativat poistoa. Roope droppaa vastaavassa vaiheessa tilanteessa 3-1 ja siirtyy opiskelemaan puistokemiaa. Kallen kertoman mukaan Roope kamppasi hänet ja valutti pari litraa lonkeroa alas hänen avonaisesta kurkustaan. Sitten käytiin ottamassa oppeja alan pariskunnalta, ja tarinatuokion lopuksi minulle paljastetaan salainen tunnussana sats, jonka merkitys aukeaa vain vihityille.
Aina rundien välissä kameran vapauduttua käyn antamassa kansalle viihdettä vintagematsien muodossa. Viiksien, Paradise Lost -t-paidan ja moksien yhdistelmä on Ukkikselle liikaa, ja saan poseerata hänelle henkilökohtaiseen käyttöön menevissä kuvissa. Pelailen combo-oathia ja häviän nöyrästi Miikan kontrollille, voitan tyylillä Jonin
Oathin ja Tompan
Young Pyromancer Gushia vastaan pelit menevät tasan. Hienoin oli ensimmäinen peli Jonia vastaan: T1
Duress otetaan jotain (kädessä
Griselbrand ja tuubaa), T2
Tinker purkkiin pass. Joni pelaa
Show and Tellin, johon responssina käytetään purkkia, minkä jälkeen Joni laittaa peliin vaatimattomasti Tropical Islandin, kun taas 7. kortti dekkini päältä on oma Griselbrand.
(c) Sabo, used with
out permission
Itse voitan pari seuraavaa rundia, kun vastustajilla alkaa olla aidosti huonompi pakka ja pelitaidot. Seiskarundilla vastaan tulee itse Kari, joka nöyryyttää ensin
Nephalia Seakiteillä ja lopettaa sitten minut
Jacella. Toisessa pelissä tulee taas Jace mutta ei paljoa muuta, ja ajelen ensin Jacen ja sitten Karin kolme korttia dekissä. Kolmannessa Kari ei jaksa nostaa kolmatta landia. Viimeisellä kierroksella vastaan tulee Yliajo, jota vastaan päätän nostaa nutsit molemmissa peleissä (aloituskäsi 4 forest, Predator Sliver, Syphon Sliver, Briarback Alpha - hm, mitäköhän haluaisin nostaa - kappas, Manaweft Sliver) ja Yliajo auttaa manakusuilla ja mulliganeilla. 6-2 ja yhdeksän poropisteen saaliilla porotourin pistejohtoon. Palkinnotkin oli kivasti määrätty etukäteen 12 parhaalle eikä esim. kaikille 6-2 tai paremmille, joten suolaan vielä Malinin ja Virrin pois kredupalkinnoilta. Sitten vain hyvillä mielin Modern Masters -drafteille.
(c) Sabo, used with
out permission
Ensimmäinen drafti on minä, Malin ja Mozzie vastaan Allu, Sabo ja Max. Avaan
Skeletal Vampiren ja minulle passataan
Tombstalker. Saan pari
Blightspeakeria ja lähden BW rebeleille, kuten niin usein ennenkin. Toisesta pussista otan
Amrou Scoutin
Divinity of Priden yli, joka tietenkin wheelaa. Olen muutenkin liekeissä ja suollan tasaisesti puujalkoja, jotka saavat ainakin Mozzien seal of approvalin. Magicia ei tarvitse paljoa pelata, koska vastustajillani joko kusee tai floodaa, ja olemme nopeasti 5-0 ja repimässä uusia pusseja auki. Ensimmäisestä draftista saaliiksi tullut Tarmogoyf maksoi vielä kivasti sen draftin.
Toisessa draftissa tarjoillaan
Verdelothia ja päädyn pian fungukselle.
Tromppia ei näy, joten joudun proksaamaan
Echoing Courageilla ja
Gleam of Resistanceilla. Tiimissäni ovat Tomppa ja Malin vastassamme Mozzie, Sabo ja Max, ja olemme pian taas 5-0, vaikka saalista ei auennutkaan. Ulkona kesäyö on lämmin, ja George Michael töräyttelee sulosäveliä yöhön. Snägärillä sattuu olemaan jonoton hetki, ja klassikkoburgeria (#4) myöhemmin olen kotimatkalla. Kotona väsyttää jo aika tavalla, ja huomisen pakan sleevaus menee jo sellaisella slow motionilla, että päätän jättää loppujen korttien keräilyn aamuun. Kello on taas jotenkin puoli viisi.
Sunnuntai Herätyskello soi seitsemältä. Torkutan ja kello hyppää suoraan tunnilla eteenpäin. Turnaus alkaa randomisti 9.30, joten suihkuun, syömiseen, kamojen kasaamiseen ja yli 12 kilometrin pyöräretkeen jää aikaa tunti ja kaksikymmentä. Jätän porkkanat kuorimatta ja ehdin kuin ehdinkin paikalle ennen puolta vain todetakseni, että turnaus aloitetaan vasta tasalta, koska näin oli Partiksella ilmoitettu. Korttipeli-infossa Tony Stark on siirtynyt tuplaydinprosessoriin, joka tosin näyttää häiritsevästi vilkkuvilta nänneiltä. Hedari on melkoinen, ja vedän litrakaupalla vettä ja ravaan vessassa vuorotellen. Dekkini onkin sitten jotain vallan muuta:
Kierros 1: Sami Tran RUG midrange
Ensimmäisessä pelissä pidän käden, jossa on kaksi landia ja tutori. Toisessa mulligoin kuutoseen, jossa on Force ja kolme landia. Nostan ja resolvaan Show and Tellin laittaen Terastodonin, mutta Samilla on
Venser, joten pistän omat maunot päreiksi. Sami
Firespouttaa, minkä forsaan, mutta
Chain Lightning ja
Snapcaster auttavat stabiloimaan 2 lifessä. Kun pääsen lopulta hardcastmanoihin, Samilla on
Jace.
0-2
Kierros 2: Jouni Sovela
Wildfire Planeswalkers
Nostan kaikki mahdolliset häirinnät mutta en oikean värisiä manoja. Kun lopulta saan castattua Hypergenesiksen, Jouni laittaa tiskiin ensin
Oblivion Ringin ja sitten
Humilityn. Toisessa pelissä Jounin
Inquisition hidastaa parilla vuorolla, mutta sitten tulee Eureka ja siitä Blightsteel Colossus, Progenitus ja Elesh Norn. Jouni pistää peliin hirveät määrät manaa ja
Tessukan. Sitten pakan päältä pelataan
Karakas, haetaan
Thopter Foundry ja
arkkijacella kaivetaan vielä
Gideon, jolla saadaan kriittinen lisävuoro aikaa. Colossusta vastaan tutoroidaan
Meisseli, ja nostamaani Intuitionia vastaan on viimeisenä käsikorttina toinen pakan kahdesta countterista.
0-2
Kierros 3: Ossi Liukka Lands.dec
Mulligoin Fabricateen ja viiteen landiin. Viisi vuoroa myöhemmin ainoa nostamani nonland on Elesh Norn, mutta pyöräytän silti Hypergenesiksen, koska voin sen jälkeen castata nostamani lihat. Ossilla on
Drop of Honey, ja oma Elesh Norn käkläilee muuten niin hyvälle Forbidden Orchardilleni. Muuta lihaa ei juuri nouse, ja
Marit Lage ajaa yli. Toisessa pelissä Ossi saa pidettyä minut poissa Eurekamanoista
Portin ja pyörivän
Wastelandin avulla.
0-2
Kierros 4: BYE
Legacyjono tarvitsee kahdeksannen pelaajan, joten heitän
Belskerin kasaan ja voitan nopanheiton monomustaa vastaan. Kaksi pelattua vuoroa myöhemmin jään odottelemaan, kun Hyvis tursuttelee paupercomboa vastaan.
Kierros 5: Mikko Jormanainen UW control
Mikko aloittaa Tundralla ja olen hävinnyt. Hän kuitenkin täppäilee ensimmäiset vuoronsa ulos etsien counteria tai landeja, joten pääsen resolvaamaan Hypergenesiksen. Sitten tulee Wrathi ja
Sphereä Wurmcoil-tokeneihin. Toisessa pelissä
Force Spike ja
Mana Tithe osuvat yhteensä kolmesti.
0-2
Turnaus ilman yhtään voitettua peliä on kyllä saavutus sinänsä. Lekajonon semeissä Hyvis osaa mulligoida Fowiin ja häviän ekan. Toisessa nousee nutsit ja pyörähdän Fowin läpi, ja kolmannessa pelaan ekan vuoron
Lodestone Golemin, johon tulee bounce. Belskerillä olisin voittanut, koska oli vielä
LED. No, vielä ehtii yhden MMA-draftin.
Tiimeinä minä, Tomppa ja Max vastaan Sabo, Malin ja Kotis. Avaan
Ryusein ja Malin passaa minulle ensin pari
Horobis Whisperia ja sitten
Kodamas Reachin. Olen kahden vaiheilla mutta lähden viisiväriselle. BR olisi ehkä ollut enemmän auki, mutta toisaalta yhtään goblinloordia ei näkynyt. Sain tällä kertaa Trompin, pari isoa fungusta ja kaksi
Marsh Flitteriä, mutta dekki on hitaahko ja manat eivät täysin optimaaliset.
Täffä sulkeutuu ja siirrymme pelaamaan Keltsuun. Syön kalliin pitsan jonka raaka-aineet ovat suoraan purkista, koska pidän ei-italialaisten pastoja vieläkin epäilyttävämpinä. Häviän 2-1 Malinille ja Kotikselle, koska dekkini ei pääse aloittamaan joka peliä. Sabon stormin sentään voitan, kuten muutkin tiimistä, mutta Malinin tiimi on jälleen voittamaton ja jäämme nuolemaan näppejämme. Viimeinen pyörälenkki kotiin, ja vielä nukkumaan mennessä tunnen satulan kuvan takapuolessani.
Ropecon jättää jälkeensä ristiriitaisen olon. Koko ajan on valtavan hauskaa, mutta pelaamiselta ja tuttujen tapaamiselta jää koko ajan asioita näkemättä ja kokematta. Täffällä on hieno pelata ja eväshuolto toimii, mutta koko ajan tuntuu, että kaikki hauska tapahtuu toisaalla. Treidaamaankaan ei ehtinyt. Muutamaa partislaista jäin myös kaipaamaan, olisin halunnut antaa Miininille karhunhalauksen ja puristaa J-Tutkan kättä. Ehkä tiemme kohtaavat vielä joskus. Loppuun vielä kuvatervehdys kivelle.
(Toivottavasti kuvat muuten toimivat. Tekstin työstäminen iPadilla on pahinta kuraa ikinä, eikä täällä mökillä ole muuta näyttää.)
Aihe: Of Mise and Men - kertomus Ropeconista (Luettu 4538 kertaa)