Aihe: Mitä hyvää Charissa?

[Wrakis]

En yhtään tajua, miksi Char ja Psionic Blast ovat niin arvostettuja? Joo kolmella manalla neljä damagea vastustajaan, mutta samalla itse otat kaksi damagea. Mielestäni Flames of the Blood Hand on paljon parempi verrattuna näihin. Ainoa miinus on, että et voi ampua olentoon ja se ei ole enää typessä. Mutta silti, miksi Char ja Psionic Blast ovat saaneet niin korkeat hinnatkin?

[AnKKa]

Tätä on kysytty Charista jo ennenkin.

[Rancid-]

PsiBlastin hinta romahtikin sieltä 15 euron huiteilta vitoseen, kun ihmiset tajusivat, ettei sille ole hyvää dekkiä Standardissa (UG Aggro -miehet turpa kii siellä takavasemmalla) ja kun Wizards painoi siitä tekstittömän MPR-version. Char sen sijaan on jokaisen punaisen aggroläjän (joiden hyvyyteen en nyt tässä ota kantaa, jenkeissä tuntuvat jotenkin aina menestyvän) perussettiä koska se on instantti, tekee hintaansa nähden paljon damagea ja drawbackilla ei ole väliä, koska punaisen tarkoituksena on vain ehtiä saada vastustaja nollaan ennen kuin itse sinne putoaa.

Flames of the Blood Hand olikin todella hyvä, koska se vastauksena Fettersiin tai etenkin Loxodon Hierarchiin oli kahdeksan pisteen lifeswing. Char sen sijaan oli tuossa formaatissa yhden kortin vastaus esim. Melokuun. Nytkin sillä saa aina joskus Teferin hengiltä, mihin mikään muu pelikelpoinen punainen poltto ei pysty.

Ja kaikki mitä aiemmin AnKKa:n linkittämässä keskustelussa mainittiin.

[Wrakis]

Tätä on kysytty Charista jo ennenkin.

Pyydän anteeksi. En ollut huomannut kyseistä aihetta.

[Thaurwylth]

punaisen aggroläjän (joiden hyvyyteen en nyt tässä ota kantaa, jenkeissä tuntuvat jotenkin aina menestyvän)

Ämmälän Mikolla oli jonkunlainen spekulaatio siihen, miksi Jenkkilässä pelataan pieksua silloinkin, kun sillä ei voi Suomessa menestyä. Asiasta on kuulemma joskus puhuttu jossain netissä. Paikallinen kansanperinne kertoo, että aluemestaruuskisoissa (Regionals) kannattaa usein hyvienkin pelaajien pelata pieksua, koska turnaukset ovat niin valtavan suuria. On nimittäin niin, että yksikin tasapeli ajan loppuessa tai manakusutappio voi tietää kärkimahdollisuuksien romuttumista. Tätä sitten pyritään minimoimaan pelaamalla nopeita yhden tempun pakkoja. Ilmeisesti myös paikallinen pakanrakennusmentaliteetti on vähän erilainen.