Itsehän olen laboratoriohoitaja, joten kokemuksen syvällä rintaäänellä:
Työn vaaroihin kuuluu ensinnäkin erinäiset taudit, joita sairaalan osastoilta pomppii mukaan. Ensimmäisten työkuukausien aikana toiminta meneekin vastustuskykyä kartuttaessa.
Toiseksi, ihmisten piikittäminen on eri jännää hommaa, jos kohdalle osuu jokin mielentilaltaan sekava taikka aggressiivinen henkilö. Siinä sitten näytteenottorodeota suorittaessa täytyy vähän käyttää mielikuvitusta ja neulanhallinnan taitoa, että saa pidettyä homman toiminnassa..
ja kolmanneksi työnkuvaan kuuluu myöskin joillakin osin lapset, jotka kiukullaan, tarmollaan ja vanhemmilta karkaamisen taidoillaan tekevät hetkistä joskus hyvinkin muistettavia.
.. muutoin työ onkin melkoista analysaattoreilla istuskelua, jos työnkuva sen suo. On tällä alalla toki myös niitä sivuhaaroja ettei tarvitse yhtään potilasta edes silmästä silmään kohdata mutta sitten ollaan tekemisissä jo erinäisten eritteiden taikka kudospalojen kanssa.
Sitä silti jostain kummasta joutuu toteamaan, että jokainen työpäivä on erilainen omalla tavallaan, joten jännittävää ja vaihtelevaa tämä työ loppujen lopuksi on.