Tämä teksti on pitkälti vapaata ajatuksenjuoksua, täten ollen hankalasti luettava, mutta pitäen sisällään välittömän reaktion yeou:n postiin. Taustalla vaikuttavat Hamster of Doom ja Victory Ale,
Englanti, Blackfriar Scotch Ale,
Skotlanti ja muita alkoholipitoisia juomia, joten siirrän tässä vaiheessa vastuun lukijalle.
päähän tulee tyhmiä ideoita kuten ennenkin... hetken ajattelin postata tänne kuvaa uusista pikkuhousuista päälläni. mutta tämä ei toimi niin. oikeastaan tyhmät ideat ovat lähinnä olleet tuota luokkaa... muuten pääni on ollut sumea koko päivän.
No, tajusitkin että pikkupöksyt ovat no go. Tähän en osaa kommentoida enempää. Pään sumeus sen sijaan on ihan normaalia, tästä ei tule huolestua.
minä en tiedä ... mikä inspiroisi minua maanisesti. se on ihanaa, vaikka onkin hullua. nyt siitä on vain harmaa muistikuva.
sain tänään hienoja kortteja boostereista. sellaisia mitä en ole ennen saanutkaan. joo, vielä hienompia. tietysti kun hain paketin postista, mikä apean viikon kruunuksi tulikin nopeammin kuin odotin, minun oli pakko avata kaikki heti. pikku ray on taittunut koska joku pakkaaja, tai joku toinen on tyrinyt, tai kortti on vain jotenkin epähuomiossa vain liusunut paikoiltaan. se on naarmumintti nyt.
Tässä positiivinen aspekti on se, että nautit CGI kuvista kaiken sekaannuksen keskellä (tai oikeista maalauksista, jos tilasit wanhoja oikeita kortteja). Tällainen kyky ei ole mitenkään automaattinen, ja siitä kannattaa nauttia apeankin viikon jälkeen.
en pysty tiedostamaan tunteitani kuin ennen. niistä on tullut hyvin olemattomia.
mikään ei ole vikana. paitsi...
en tiedä mitä haluan tältä maailmalta. toisilta eläviltä olennoilta en voi vaatia mitään. olen jo hylännyt koko ajatuksen niin pitkälle että ei edes liikuta oma yksinäisyys juuri ollenkaan... ehkä joskus taas, mutta ainakaan nyt, ei.
en tiedä... mitä haluan itseltäni. sitä voi toki miettiä. ehkä mietinkin. mutta minua ei huvita ajatella sitä.
jos minulla oli joskus rikas mielikuvitus, niin nyt ei ainakaan ole inspiraatiota.
onko aika kokeilla jotain uutta?
Suosittelen taas keskittymään positiiviseen: negatiiviset tunteet eivät tunnu niin pahalta! Se että pystyt handlaamaan yksinäisyyyden, on hyvä saavutus, ei onnistu kaikilta (esim. hullu naapuri, joka on vissiin potkittu ulos jostain herätysliikkeestä ei handlaa tätä kovin hyvin). Mitä tulee mielikuvitukseen ja inspiraatioon, niin suosittelen pientä huijaamista: lainaa joltain muulta, sovella sitten mieleiseksi. Esim. lue joku kansalliseepos, kuten Rolandin laulu tai Nibelungin sormus, tai Tristan ja Isolde ja muokkaa mieleiseksesi. Voisimme mennä syvälle siihen, että ihminen tarvitsee pohjalle jo inspiraation alkaa soveltamaan näistä teoksista, mutta tarinat ovat oikeasti aika hyviä ja herättävät tunteita ja ajatuksia itsessään, mielestäni paremmin kuin monet modernit kaunokirjallisuuden tuotokset. Jos ei toimi, katso alun vastuuvapautuslause. (Nämä kirjat saa lainattua Helsingin yliopistosta, mutta voit ne ostaakin kun ilmeisesti lainaus ei toimi kohdallasi kovin hyvin)
minun maanisuudenpuuskat vaikuttavat kovin satunnaisilta. joskus dynamiikan pintapuolinen lukaisu aiheutti sen. joskus se korttilaatikko. hm...
ah kyllä jos jokin minussa on tunnetta aiheuttanut tänään... vain elokuva jota katsoin. nämä 3d animaatiot aiheuttavat itkemistä/naurua. jonkinlaista outoa reaktiota. en ymmärrä.
Elokuva on siitä mahtava taide/viihde -muoto, että se pitää sisällään todella laajasti elementtejä, joista nauttia. Heittelen ihan hatusta elokuvia, jotka vaan ovat mahtavia:
Quentin Tarantino, Kunniattomat Paskiaiset: täydellinen elokuva, ei ehkä "fiksu" tai "perimmäistä olemusta pohtiva", mutta täydellinen. Alun kohtaus ranskalaisella maitotilalla on vaan parasta koskaan, Christoph Waltz on vaan pro. Enemmänkin elokuva elokuvista, kuin elokuva ihmisistä, mutta parhautta in any case.
Lars von Trier, Antikristus ja Melancholia: eurooppalaisia taide-elokuvia, joissa on täydellinen musiikki. Suosittelen siksi, ettei elokuvista tarvitse tajuta mitään jotta ne olisivat nautittavia. Myös uusin elokuva, Nymph()maniac on katsomisen arvoinen.
Sergio Leone, spagettiwestern: täydellisyyttä, puhdasta täydellisyyttä. Harvassa elokuvassa se, ettei mitään tapahdu on näin kutkuttavaa. Katsominen on parempi tapa selvittää herran nerous kuin siitä lukeminen. + Ennio Morriconen ääniraidat ovat parhautta.
Stanley Kubrik, Tohtori Outolempi ja Kellopeliappelsiini, varauksella Eyes Wide Shut ja Space Odyssey 2001: Kiehtovia ja loistavia elokuvia, pikalisäys Barry Lyndon, hyvä pukudraama. Space Odyssey on tylsä, mutta jää aivoihin (vink: mielikuvituksen etsimiseen), Eyes Wide Shut on siitä mahtava, että Tompalle ollaan tehty täydellinen rooli, jossa mies saa olla pökkelö itsensä, ja tätä hyödynnetty kybällä.
mitä tekemistä maailmassa on?
Skippaan suoraan tähän, jouduin alkaa ajattelemaan ja kaikkea. Maailmassa on ihan perhanasti tekemistä, aloita soittamaan jotain instrumenttia, vaikka (tai eritoten) jos et omaa sävelkorvaa tai tajua musiikin teoriasta mitään. Suunnittele kliseinen ropekampanja. Lue Wittgensteinin tuotanto, koita tajuta siitä jotain ja ala opiskelemaan saksaa. Tai latinaa. Ye got the point, tekemistä on aina - ongelma on saada itsensä alkaa tekemään.
Aihe: "elämä" (Luettu 4654 kertaa)
