Smemmen taisi muuten ensimmäisenä sanoa, että oispa kannattanu pelata samaa GAT-versiota kuin vintagechampseissa, jotka hän voitti. Ja kuten todettua, ei esimerkiksi Flashin pelaaminen vaadi helpoimmillaan mitään pelaajalta, mutta toisaalta idioottikin osaa nakata joka vuoro pultin kaverin naamaan. MTG:ssä tulee paljon tilanteita, joissa valinnan tekeminen on sama kuin sukan laittaminen jalkaan. Voihan senkin väärin tehdä, mutta yleensä puhutaan apinasta.
Kertokaapa mulle, montako kymmentä eri korttia käytetään kilpailukykyisissä t2-pakoissa. Yllätykseksi vintagessa ko. luku on iso ja yleinen, mahosmainen käsite onkin ollut aikojen alusta asti, että vintagessa kaikki dekit on samanlaisia lukuunottamatta kahta eri korttia. Myös pelaamisen vaikeutta tai helppoutta voi kuka tahansa arvioida. Molemmissa asioissa mua ehkä vähän huvittaa arvioijien kokemus; Charsten pelaa vintageakin Goblineilla ja Mahonen ei oo varmaan koskaan kokeillukaan. Toisaalta en mäkään oo koskaan lekaa tainnu pelata ja puhun lämpimikseni ja oikeasti leka on hyvä formaatti, vaikka kaikki dekit sisältää 4 valkoista creatureremovalia, joka aiheuttaa sen, että pihvin pelaamisen riemu tyssää viimeistään endissä. Voihan vintaasillekin käydä samoten, kun sininen väri on täysin unplayable ja Juggernaut jyrää jälleen.
Damn. Laskin kuinka montaa eri korttia pelattiin viimeisissä isoissa turnauksissa top8:ssa. Vintage - 121(scg p9 richmond day2) - Standard - 107(hollywood). Sinälläänhän tuo ei kerro paljoakaan, mutta onpa joku vertailukohta. Tämänhetkinen standardi on "rajoittunutta", tribaalimekaanikka on tuhonnut luovuutta aika lailla. Keiju- pelaajat pääsee käyttämään mielikuvitusta siinä että kumpi mainissa pestermite vaiko v.clique.
Mulla ei kiinnosta mitä Smemmen ensiksi sanoi. En tiedä kehuiko se muita ensiksi toiseksi vaiko seitsemänneksi. Onko sillä jotakin väliä?
Idioottikin osaa nakata pultin naamaan, mutta se idiootti ei ole pärjäämässä. Toisaalta idioottikin osaa nostaa moxin, orchardin, fowin+1, oathin ja voittaa esmes staxin suoraan. Hmm, Akroma, ajan, sun. Tai vaihtoehtoisesti joku ruby, welder, workshop, trinisphere. Korttien suuri voimataso + restriktoinnit aihe-uttaa sen että aloituskäsissä mäihän merkitys on suurempi kuin missään muualla. Niillä mäihähanskoilla vaan voittaa suoraan, ei ekalla vuorolla mutta käytännössä varmasti.
Kuopiossa seurailin kun tero hitsas ww:llä blokkia. Pari kertaa tero nosti sen pakan tyyliin mauttomimman aloituskäden. Ne pelit hän voittikin, mutta ne oli enivei ihan kunnon pelejä, ja hiukan paremmalla tuurilla vihukin olisi voinut pärjätä.
Josset muuten huomannut, niin en perustanut arviotani vaikeusasteesta siihen yhteen kertaan kun olen livenä pelannut vintagea (lukemisen ymmärtäminen?!). Vaan noihin m-league hitsauksiin. Niissä käytin sitä sun PLAN-Ctä, pelasin keväällä varmaan jonkun 20+ matsia. Nopeasti siihen kuitenkin kyllästyi, kun se meta oli FLASH, oath, ichorid ja workshop aggro. Oli miten oli ei sillä vaikeaa ollut pelata, hauskaa toki.
Niin ja äänestin tietty vintagea. Tuskinpa olen itse pelaamassa mutta eihän sitä nöyryyttelemisen iloa voi sulta viedä. Heitetäänpä loppuun vielä joku eri kuiva vertaus. Vintage miehet on niitä saksalaisia herrasmiehiä, jotka käy pari kertaa vuodessa radalla Porcheillaan kurvailemassa. Ihan hyviä kuskeja varmaan joo, mutta kyllä ne maanteiden kunkut löytyy niistä kotoisista jokkis-sarjoista!