Alla on tarina siitä, kuinka topataan legacyn swissit ja pudotaan ensimmäisessä top 8-matsissa mahtipontisessa krapulassa. Pahoittelen, etten muistiinpanojen vähyydestä ja käynnissä olleesta sielunvaelluksesta johtuen osaa tähän juuri vastustajieni nimiä laittaa. Pelaajia oli 30-jotakin ja kierroksia 5 + top 8.
Turnausviikonloppu alkoi osaltani perjantaina, kun neljän joensuulais- ja mikkeliläisidiootin retkikunta suuntasi pitkäripaisen kaupan kautta Outokumpuun mökkimajoitukseen rietastelemaan. Ilta meni mallikkaasti mm. piirileikkejä harrastaen, virsiä laulaen ja omaa ja vierasta omaisuutta tasaisesti hävittäen.
Olin lopettanut juopottelun edeltävänä yönä joskus neljän ja viiden välissä, ja unta oli alla noin kolme tuntia. Saavuimme vanhalle kaivokselle, mutta sieluni oli jäänyt johonkin aivan muualle. Sleevasin deckini uusiin pinkkeihin suojiin stereotyyppisen tosimiehen tavoin, ja valmistauduin aloittamaan korpitaipaleeni.
Pelasin itse BR Reanimaattoria, deck list alimpana kiinnostuneille.
Ensimmäinen taisto: Food Chain (2-1) record 1-0Rapelo on todella mahtava. Liikkeeni ovat hitaita ja ajatukseni notkeita kuin rautakanki. Voitan nopan ja pidän aloituskäden, joka käy ykkösvuorolla katsomassa, mitä vihun kädestä löytyy ja pyöräyttää läskiä tiskiin kakkosvuorolla. Unmask vihuun näyttää muistaakseni Manipulate Faten, Food Chainin, Baleful Strixin, cantripin ja landeja. Päivän ensimmäinen munaus tapahtuu, kun valitsen Baleful Strixin ja passaan vuoron. Saatuani vuoron takaisin katson huuli pyöreänä kädessäni olevaa Exhumea ja totean, että tosiaan, se halvatun pulu tappaa Griselbrandin jonka olin juuri Entombannut. Kiisseli-setä kuitenkin tulee pöytään ja nostaa lappuja. En kuitenkaan löydä peliä lopettavia asioita, ja vastustajani etsii hämmentyneenä omaa komboaan. Bonuksena pöydässä on hetkeä myöhemmin Leovold, ja yritän nostaa Grissellä kortteja. Vihu toteaa, että tämähän ei käy, mutta avuliaasti toteaa pöydän takana istuvalle pahoinvoivalle ääliölle, että jätetäänpä tämä huomiotta, häviämässähän tässä ollaan. Voi kuinka väärässä olitkaan, ystäväiseni.
Piakkoin pamautan uuden komean suorituksen Unmaskilla. Vastustajan kädessä ei ole juuri muutoksia parempaan näkynyt, mutta sinne on ilmaantunut Deathrite Shaman. Enhän minä nyt sellaista pöytään halua, joten valitsen shamaanin discardattavaksi. Siirryn pikimiten animoimaan omaa Chancellor of the Annexiani… juuri niin, Exhumella. Manipulate Fate löytää siniset pulut exileen ja vihu chump blockaa kansleriani ad infinitum samalla, kun Exhumella avittamani shamaani syö loitsuja suoraan pöntöstä ja koituu kohtalokseni.
Sidettäessäni mietin, että olinpas hömö ja teinpäs tymästi. Pyhä lupaus itselle: mieti edes vähän mitä discardaat Unmaskilla ja Thoughtseizellä. Sideän sisään Tidespout Tyrantin, Collective Brutalityt ja pari Pithing Needleä. Vihu opastaa, että Food Chain on hyvä ottaa pois. Vastaan ”Ugh”, koskapa olen hetkellisesti unohtanut puhumisen taidon.
Kakkosgamessa näytän ennen aloitusta Kansleria, jonka wordingia vihu tavaa. Yritän selittää, mitä lappu tekee, mutta suustani tulee lähinnä örinää ja hyvin vaikeaselkoisia laudemuodostelmia. Viittoilen ja ojennan lappua, että lue itse. Jatkan tuuppaamalla ykkösvuorolla Sire of Insanityn tiskiin. Tämähän on sitä määtsikkiä, mitä Richard Garfield halusi nähdä peliä luodessaan?
Kolmosgamen alkaessa otan pääkopastani autopilotin päälle, ja mietin, että aktiivieutanasia voisi olla kiva juttu. Ei mitään muistikuvia, miten peli meni, mutta paperislippiin tulee 2-1 ja etsiydyn vesilähteen luo kostuttamaan autiomaata joka on suuni. Erityisen pitkään siinä ei mennyt ja vihkoni mukaan olen jossain välissä nostellut lappuja Kiisseli-sedällä. Jätän vastustajani ihmettelemään, että mitä sieniä olen vetänyt ja saako niitä samoja jostain läheltä.
Toinen taisto: Storm (2-0), record 2-0Aluksi vihu voittaa nopan ja pelaa Polluted Deltan, passaten vuoron. Otan vuoroni, pyörähdän ensin pöytään Grissen ja sitten Siren heti ykkösvuorolla. Vihu toteaa, että kiitos tämä riittää, mennään seuraavaan. Tiedän tässä vaiheessa, että vihu pelaa Polluted Deltoja. Niitä kuitenkin pelaa useampi decki legacyssa. Villi sideboard techini on, että sidetän sokeasti sisään 2 Pithing Needleä. Ajatuksenjuoksuni on, että jos sieltä löytyy Reliccejä, Shamaaneja tai Cryptejä tms epämiellyttävää, osuu neula niihin ja hätätapauksessa siihen voi nimetä fetsin. Hihittelen omalle nerokkuudelleni.
Kakkosgamessa molemmat mullaavat vitoseen, ja pidän käden, jossa on Thoughtseize, Entomb, Reanimate, Unmask ja lääni. Vihu aloittaa Duressilla ja vie Entombini. Kostoksi pelaan Thoughtseizen, ja näen Ledejä, Brainstormin ja Infernal Tutorin. Tutor on helppo valinta, eritoten kun vihun ainoa land on Swamp. Sitten, combopalojen mentyä, siirrymme aina niin ihanaan top deck-vaiheeseen, jossa voittaja on nopeammin kombopalat löytävä. Nostelen landeja ja Needlen, jonka pelaan ja nimeän Deltan, kun vihulla oli edelleen vain Swamp pöydässä. Huomaan, että neula ei nyt ollutkaan ehkä mvp-sidetys. Samaten vastustajan kasvoilta paistaa hämmennys, ja vastaukseksi tulee vain ”ok”. Löydän viimein ensin satunnaisen mustan kortin ja sitten Ionan, jonka Unmaskaan pönttöön, animoin ja nimeän väriksi mustan. Kättelemme, ja toteamme vihun olleen seuraavaksi nostamassa viimeisen kombopalansa myrskyämistä varten. Mutta jos tädillä olisi munat, olisikin hän setä, tapasi äitini sanoa.
Kakkosrundin jälkeen siirryttiin ruokatauolle, ja sinkosin jonon alkuun ja sitä kautta ahnehtimaan lautaselleni kaikkea näkyvillä olevaa. Ravitsen yhä jossain muualla vaeltavan sieluni temppeliä siinä toivossa, että yhyttäisin sieluni ja tapahtuisi riemuisa jälleennäkeminen. Syön hyvällä halulla kunnes krapulan aaltoilu nouseekin hetkeksi huippuunsa, ja ulkoinen olemukseni aiheuttaa hilpeyttä pöytäseurueessa. Oma elämäniloni painuu pohjamutiin.
Kolmas taisto: Kaarle Tukia, Aluren (2-1) record 3-0Ainakin oletan, että kyseessä oli Aluren. Joensuun peleistä tiesin entuudestaan Kaarlella olevan kyseisen deckin, mutten ollut nähnyt vielä tänään hänen pelejään. Matsissa en nähnyt yhtään varsinaista kombopalaa, mutta Deathrite Shamaneja ja Shardless Agentteja kylläkin. Ykkösgamen aikana peliä seuraava kaverini mutisee, että ”Olipas kivat drainit kädessä” seuratessaan Kaarlea. Toveri saa pikaisen palautteen, jonka sisältö mukailee linjaa ”Pää kiinni, kiitos”. Pääkoppani on haljeta, kun yritän analysoida, että pelaako Kaarle jostain kohtalon oikusta sittenkin esimerkiksi shardless BUGia näkemäni ja kuulemani perusteella vai onko se kuitenkin se Aluren.
Sideboardaukseen kuului Pithing Needlet ja Collective Brutalityt ihan vain DRS:n takia, muusta en ollut juuri kiinnostunut. Brutalityissä oli bonuksena mahdollisuus kairata counterspellejä pois Kaarlen kädestä. Ykköspelin jälkeen mietin, että toisinko Elesh Nornin sisään, olinhan nähnyt pari pikkumiestä, mutten vielä tiennyt täydellä varmuudella mitä Kaarle tosiasiassa pelaa, ykköspeli ei ollut erityisen pitkäkestoinen. Suuri Cenobiitti tuli myöhempiin peleihin sisään nähtyäni DRS:ää, puluja ja agentteja. Jälkiaatoksena totesin, että Ellu varmaan toimii DRS:ää vastaan paremmin kuin Chancellor pöytään päästyään. Ehkä.
Ahdistuksen kourissa jätän pilotoinnin Jeesukselle ja siirryn itse lähinnä siirtelemään kortteja käsissäni hyvin hitaasti. Tässä matsissa kaksi ensimmäistä peliä touhuttiin vauhdikkaasti. Kakkospelin alkuni oli se, että näytin kansleria kädestäni ennen aloitusta ja valmistauduin henkisesti jo helppoon voittoon. Kaarlella oli kuitenkin näyttää kaksi Force of Williä ja siniset pahvit pitchattaviksi viuhumistani vastaan, ja minä rupesinkin huokumaan pahaa oloa. Lähes kaikki kortit poltettuina katselen pöytään ilmestyvää DRS:ää lasittunein silmin.
Kolmosgame menee tiukille, mutta saan viimein animoitua Ionan jolle nimeän sinisen, lukottaen Kaarlen kynät, mahdolliset siniset bouncet ja ne oletettavat Alurenin kombomiehet ulos. Ajelen voittoon life totalien näyttäessä 2 ja 0 kun Kaarlella on aktiivinen shamaani ja agentti pöydässä. Pelin päätyttyä Kaarle näyttää kädessään olevaa Mindbreak Trapia, jota ei kuitenkaan voinut pelata kun käytin vain kaksi spelliä viuhahdukseen, joka piti jakaa kahdelle vuorolle kun manat olivat tiukassa osittain Kaarlen oman Phyrexian Revokerin takia. Käyn pikaisesti mielessäni läpi, minkä kaikkien uskontojen jumalat tiedän ja kiitän niitä kaikkia.
Neljäs taisto: Burn (2-1), record 4-0Vastustajani toteaa heti alkuun olevansa positiivisesti yllättynyt turneen sujumisesta, koskapa oli lainadeckillä liikenteessä eikä käsittääkseni ollut massiivisen kokenut lekailija. Olen yhtälailla itsekin pöllämystynyt, että miksi istun pöydässä recordilla 3-0. Järkeni on ollut jäässä koko päivän, olen tehnyt aivan karmeita ratkaisuja pitkin päivää ja matsista toiseen. Joensuulaistunutta Lepran Elmeriä lainatakseni: kaasu pohjaan, Jeesus ohjaa.
Vastustajani voittaa nopan, pelaa mountainin ja Goblin Guiden. Guidon triggeri näyttää Entombia, ja vastustajani kasvoille hiipii pelko, joka realisoituu, kun pöytään pölähtää Iona ja nimeää ei-toivotuksi väriksi punaisen.
Sideän sisään Elesh Nornin, Blazing Archoning, Collective Brutalityt ja Wear // Teareja. Pultti-matchup suosii animaattoria vahvasti, ja olen luottavainen kakkospelin alkaessa. En ole vielä hävinnyt animaattorilla matsia pulttia vastaan, joitakin pelejä kyllä. Fyysisen tomumajani olemuskin alkaa kohota, sisällä pysymään saatu ruoka ja vesi tekevät työtään.
Itsevarmuus kostautuu, ja kakkospelissä pidän turhan hitaan aloituskäden. Vihu saa kolme ukkoa tiskiin ja pieksuille ja täydentää tuhoa pulteilla. Saan animoitua Elesh Nornin ja heti perään Kiisseli-sedän, mutta tuho on jo tehty: olen 8 lifessä ja pöydässä on Sulfuric Vortex. Vortexin triggerit ja pari pulttia viimeistelevät työn ja huomaan olevani omituisessa tilanteessa. Ettäkö pelaisin kolmannen pelin pulttia vastaan, sen sijaan että ilmoittaisin turnausjärjestäjälle voittaneeni matsin?
Kolmospeli onkin tutumpaa toimintaa, jossa animaattori istuu kuskin paikalla. Blazing Archon pysäyttää vastapuolen miehet, jyskyttäen itse yläilmoissa. Täydennän boardiani ja viuhun lisää, mutta pultit ja tiskiin taasen lyöty Vortex meinaavat vetää tilanteen tiukaksi, enkä löydä Wear // Tearia. Peli päättyy tavalla, jota en ennen pelin alkua osannut aavistaa: burnin pelaaja kuolee omiin triggereihinsä laitettuaan Rift Boltin postiin kun hänellä on 4 lifeä ja pöydässä ovat Vortex ja Eidolon of the Great Revel. Boltin tullessa stäkkiin sinne ilmaantuu myös neljä damagea omaan päähän ja katselen hölmistyneenä, että nytpähän tuli tämäkin nähtyä.
Viides taisto: ID, record 4-0-1Nähtyäni standigsit minun piti kysyä, että onko listassa jokin virhe, siellähän oli minun nimeni ensimmäisenä. Ei kuulemma ollut, ja marssin paritusten tultua vastustajani luo käsi ojossa esittäytymään ja kysymään, että tasuroidaanko. Tämä kelpasi hänelle paremmin kuin hyvin. Vietin viimeisen kierroksen scoutaten muita mahdollisesti top 8:aan tulevia deckejä ja nukkumalla seisaallani.
Top 8: UW Mentor, ja turpaanhan siinä tuliAloitan itseluottamusta herättävän tyylikkäästi pyöräyttämällä pöytään Griselbrandin, Sire of Insanityn ja Iona, Shield of Emerian joka sanoo ei valkoiselle. Nähtyäni aiemmin mitä vihu pelaa, sideän sisään melkein kaiken keijuja lukuunottamatta.
Kakkospeli menee siihen, että kaikki animointini kynätään ja pöytään ilmestyy Rest in Peace, Gideon of the Trials ja Karakas. Tästä suosta en enää nouse, en löydä vastauksia ajoissa. Olen kylläkin yhden manasourcen päässä Griselbrandin hardcastaamisesta, jonka olisin kyllä tehnyt epäröimättä ihan vain lähettääkseni viestin. Harmistuneena momentumin menetyksestä sekoittelen pakkaani, mutta toivon että kolmospelin seiska näyttäisi väkivaltaisen alun joka siivittäisi minut voittoon. Väkivaltaa ja perseraiskausta oli kyllä tarjolla mutta minä olinkin vastaanottavassa päässä.
Kolmospelissä aloitan kuutoseen mulligoidulla kädellä, joka ykkösvuoron Thoughtseizen jälkeen pyörähtää kakkosella. Tällä on pakko lähteä, en voi etsiä parempaa viitostakaan. Seize näyttää karmean näyn: Surgical Extraction, Rest in Peace, Gideon, cantrip ja landeja. Otan Surgin pois ja rukoilen hiljaa. Syömisen jälkeen kohentunut oloni murenee täysin, kun nostan ainekset Unmaskiin ja pyörähdykseen. Griselbrand löytyy pöytään ja saan RiPin pois, mutta hymyni hyytyy kun vihu löytää Karakkaan ja Force of Willin. Tässä vaiheessa lienisi ollut parempi animoida Grissen sijaan Sire, mutta Sire on noussut käteen ja koen pakolliseksi pelata ensin Unmaskin vihuun ja sitten Entomb into Exhume, jos siellä on kynä vastassa, eikä Karakaksesta ollut vielä infoa. Kiisseli kätöseen, hetkeä myöhemmin Gideon ja Ethersworn Canonist pöytään. Tässä vaiheessa suussani maistuu päivän aikana tutuksi tulleen kissanpaskan lisäksi sappi. Sain nostettua Grissellä kortteja mutta Ethersworn Canonist estää sekä Archetype of Endurancen saamisen pönttöön että sen animoinnin ennen kuin häviän pelin. Vastauksia ei löydy, vain pyörähdyksen mahdollistavia kortteja kun pöydässä on viuhumisen estävä lukko.
Mietin pitkään ja hartaasti, että millä sekvensoinnilla saisin arkkipossun röhkimään, mutta päässäni lautasia hakkaava apina peitti kaikki ajatukseni alleen ja ojensin käteni kätelläkseni voittajaani. Mikään näkemäni linja ei tuonut onnea, vaan tulokseksi jäi viides sija swissin toppaamisen jälkeen. Toppimatsiin sattui pirun nihkeä matchup, mutta toisaalta karma ottaa aina omansa, olinhan jo porsastellut itseni swissin kärkeen erottamatta vasenta oikeasta. Olo oli rapulainen ja sekava. Toisaalta olin nyreissäni tippumisestani mutta toisaalta turnaus meni silti helvetin paljon paremmin kuin aamusta odotin.
Deckivalinta osoittautui onnistuneeksi, sillä moni peli vietiin yksinkertaisesti olemalla nopea ja röyhkeä. Pelissä oli useinkin DRS, mutta summoning sickness esti pyörimisen pysäyttämisen. Animaattorille ominaiseen tapaan matsit olivat melko nopeasti ohi, joten aikaa sielunrippeiden etsimisellekin jäi. Sain koruttomasti palkintoni ja ryhdyin siirtämään ajatuksiani illan side-eventtiin eli German Highlanderin turnaukseen. Kassiani kaivellessani huomasin, että Naya aggrodeckini oli jäänyt mökinpöydälle yön pelien jälkeen. Mukana oli vähemmän optimoitu Jund Dragon ramp, johon alkoi vimmattu lappujen lainaaminen kun osa manabasesta on käytössä aiemmin mainitussa Nayassa. Karmic justice?
Decklist:
4 Entomb
4 Exhume
4 Reanimate
4 Animate Dead
4 Unmask
4 Thoughtseize
4 Faithless Looting
4 Griselbrand
4 Chancellor of the Annex
1 Sire of Insanity
1 Iona, Shield of Emeria
4 Dark Ritual
4 Lotus Petal
2 Chrome Mox
4 Bloodstained Mire
3 Polluted Delta
2 Badlands
1 Scrubland
2 Swamp
SB
4 Wear // Tear
3 Pithing Needle
2 Collective Brutality
2 Faerie Macabre
1 Elesh Norn, Grand Cenobite
1 Archetype of Endurance
1 Blazing Archon
1 Tidespout Tyrant
Deckistä voi esittää mielipiteitä ja kysymyksiä. Paketti tuntuu itsestä hyvältä. Unmask on minusta parempi kuin Collective Brutality nopeutensa vuoksi, ja pelaan muutenkin deckiä melko lailla yolo-mentaliteetilla, varmistellen lähinnä kun tiedän, mitä vastauksia vihulla on esittää. Decki tarjoaa todella usein räjähtäviä lähtöjä, ja jos ei tarvitse pelätä Force-checkiä ei ole iso työ viedä peli ensimmäisten vuorojen aikana.
Iona on maindeckissä lukotuskykynsä takia. Voitin Outokummussa 3 peliä pelkällä Ionalla, ja Joensuun viikkopeleissä sillä on metan takia vielä suurempi tsäänssi viedä peli yksin. Vastaan tulleista matchupeista en suosinut Tyranttia Ionan ohi kuin yhtenä potentiaalisena animointitargettina UW:tä vastaan.
SB-plan on mielestäni monikäyttöisempi tuollaisena, kun Wear // Tearit vastaavat pönttövihan lisäksi Sulfuric Vortexiin ja muihin satunnaislappuihin. Abrupt Decayt eivät osu Leylineihin. Lauantain perusteella en näe isoa syytä muuttaa SB-plania vihreään tai siniseen pohjautuvaksi. Vihreä side tosin antaisi äsken mainitut Abrupt Decayt, jotka olisivat olleet vahvoja viimeisessä matsissa.
Aihe: OutoConin lekarapsu varjojen maalta (Luettu 1848 kertaa)