Poromagia

Kirjoittaja Aihe: Old school mtg  (Luettu 48086 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Azakael

Vs: Old school mtg
« Vastaus #90 : 16.03.19 - klo 19:24 »
Taas olisi doodlea seuraavasta peli-illasta (paikka Kaisla Kaisaniemessä, pelejä pelataan noin klo 17-21):

https://doodle.com/poll/abcka947imv7ra8h

Tulkaahan mukaan tekin jotka ette aiemmin ole käyneet. Ja toki mahdollisimman moni tutuistakin. :) Pelaillaan pääasiassa ruotsi-old schoolia reprinteillä ja proxyillä, mutta jos kutkuttaa vaikka eternal central -säännöt tai vakka ice age, niin mukaan vaan. Eikä tartte olla powereita, vanhojen korttien fiilistely ja mukavat pelit on tärkeämpää kuin loppuunsa optimoitu pakka tai pelisuoritus. Me pelataan hyvin vaihtelevan tasoisilla pakoilla (ja taidoilla, nimim. 20 vuoden tauko). Ja lainapakkoja löytyy varmasti jos omaa ei ehdi pistää kasaan.

Poissa Azakael

Vs: Old school mtg
« Vastaus #91 : 16.03.19 - klo 20:30 »
Meitä on nyt lähdössä kolme henkeä pääsiäisenä Göteborgiin pelaamaan alpha 40 -turnaukseen (http://www.n00bcon.com/wizardstournament.txt). Itse N00bconin päätapahtumaan ei saatu paikkoja, mutta sivutapahtumia on ja pääturnauksenkin top 8:iin pääsee suoraan jos voittaa perjantain side eventin.

Jos vielä on kiinnostuneita lähtemään, niin nyt alkaa olla ihan viimeiset hetket ilmoittautua mukaan. Alpha on periaatteessa jo täynnä (yli 100 osallistujaa pelaamassa pelkillä alphan korteilla!), mutta jos peruutuksia tulee niin paikkoja saattaa aueta. Side eventeihin käsittääkseni pääsee edelleen.

Me ollaan menossa keskiviikkona 17.4. ja tullaan takaisin lauantaina illalla 20.4. Jos osallistuminen kiinnostaa niin multa voi kysellä side eventeistä yms. vaikka tässä ketjussa tai yksityisviestillä.

Poissa Azakael

Vs: Old school mtg
« Vastaus #92 : 27.03.19 - klo 13:20 »
Seuraava old school peli-iltama Kaislassa Helsingissä 11.4. noin klo 17 eteenpäin. Tervetuloa kauempaakin. :)

Poissa Azakael

Vs: Old school mtg
« Vastaus #93 : 30.04.19 - klo 09:14 »
Pääsiäisen alla pelattiin Göteborgissa Wizards' Tournament 2, eli Alpha 40 - formaatin turnaus. Alpha-setin korteilla oli pelaamassa satakunta pelaajaa, Suomesta meitä oli kolme. Kirjoittelin raportintapaisen blogiini:

https://tmikonen.github.io/quantitatively/2019-04-25-wizards-tournament-2/


Poissa Azakael

Vs: Old school mtg
« Vastaus #94 : 15.05.19 - klo 08:35 »
Swedish 93/94 banned & restricted update:
http://www.wak-wak.se/9394/podcast/2019-5-14/episode-225-the-annual-bampr-episode-with-mg

TL;DL:

Unrestriction: Time Vault

Erratum: Falling Star (as in EC errata, https://eternalcentral.com/updated-errata-and-wording-for-falling-star-chaos-orb-and-ring-of-maruf/)

Restriction of Tempest Efreet in ante tournaments.

Poissa Azakael

Vs: Old school mtg
« Vastaus #95 : 12.06.19 - klo 18:36 »
Yksinhuuteluksi vähän täällä foorumeilla menee, mutta tuollapa rapsa pääsiäisenä olleesta Urborg Feast -turnauksesta.

https://tmikonen.github.io/quantitatively/2019-06-12-easy-livin/

TL;DR: Living Plane -combolla top 4:ään. Oli myös hauskaa.

Poissa Old_Man_of_the_Sea

Vs: Old school mtg
« Vastaus #96 : 07.07.19 - klo 22:10 »
Uhanalaisuus määritellään perinteisesti siten, että eliölajiin tai sen populaatioon kohdistuu lopullisen häviämisen vaara. Lajin uhanalaisuuden arviointi on lajin levinneisyyden, yleisyyden ja runsauden muutosten ennakoimista käytössä olevien tietojen perusteella. Uhanalaisuutta arvioitaessa populaatioiden häviämisnopeus on olennainen tekijä, ja uhanalaisten lajien suojelutyössä häviämisnopeuteen pyritään vaikuttamaan eri tavoin.

Suomi oli kiistattomasti 1990-luvulla MtG-suurvalta suhteutettuna väestömääräänsä planeetan mittakaavassa tarkasteltuna. Siitä erinomaisena osoituksena on mm. se, että kun koko Telluksen väestöstä nimettiin viisi (5) ensimmäistä henkilöä MtG:n Hall of Fameen, oli yksi (1) näistä suomalainen eli Hovi. Samasta tasavallasta, jossa on ollut n. viisi (5) miljoonaa ihmistä, on tullut myös seitsemän (7) rallin maailmanmestaria sekä kolme (3) F1-maailmanmestaria. Kaikki huimia saavutuksia ottaen huomioon, että kuinka vähän suomalaisia kuitenkin on aina ollut on koko maailman väestöstä.

1990-luvulla Suomessa oli varmasti rouhekopallisittain MtG:n vanhan liiton (1993-94) arvokortteja: Jo pelkästään Safe Havenin toimipisteiden kansioissakin oli peukalohangallisittain tuplaländejä ja muita senaikaisia herkkuja. Vaan aika on tehnyt tehtävänsä, ja nuo Old School-timangit ovat enenevässä määrin valuneet pienten purojen lailla ensin jokiin, jotka ovat päätyneet edelleen järviin ja myöhemmin jopa meriin ympäri maailman. Siinä kohtaa, kun painomäärältään kaksisataakahdeksankymmentäyhdeksäntuhatta (289 000) oleva NM-kortti on käytännössä siistijän puolen kuukauden palkan arvoinen, niin puroilla on paha tapa valua valtameriä kohden, ja liike takaisinpäin on verrattain vähäistä sekä harvinaista. Se on niin luonnon kuin vaihdannan välineen eli rahan laki. Vanhan koulukunnan MtG-miehet ovat tästä syystä tunnistetusti uhanalainen laji Suomessa nykypäivänä.

Suomessa on silti pomminvarmasti edelleen keski-ikäisiä setämiehiä, joilla on harvinaisia kortteja, jotka on painettu maailmaan ennen kuin tasavaltamme on voittanut ensimmäistäkään jääkiekon maailmanmestaruutta. Tällaisille pitkän linjan miehille esimerkiksi Underground Sea on todennäköisesti uskollinen ystävä, jonka seurassa lapset kasvavat ja vaimot vaihtuvat. Nämä miehet ovat pelanneet tuolla hienon simppelillä aikakaudella, jolloin kukaan ei ollut vielä kuullutkaan Planeswalkereista, Stormeista, Cascadeista, Changelingeista tai muista moderneista tingentangeleista. Manaburn oli tekijä, joka piti ottaa vakavasti huomioon pelatessa. Tuohon aikaan nuorison "päräyttävä kokemus" saattoi syntyä Flankingista, Phasingista tai kenties jopa Shadowsta.

On ymmärrettävää, että "kel onni on, se onnen kätkeköön". Kansainvälistyvän rikollisuuden vaikutuspiirissä ei ole tokikaan järkevää latailla Instagram-seinille tai muihinkaan perin hölmöihin julkisiin paikkoihin kuvia omista globaalisti helposti realisoitavista arvokorteista, jotka ovat tarvittaessa heti käteisen, kullan ja jalokivien jälkeen seuraavaksi anastusherkintä materiaalia ammattilaisvoron silmissä. Mutta on kuitenkin syytä muistaa, että mihin tarkoitukseen MtG-kortit Alphasta lukien on maailmassa tarkoitettu: pelattavaksi. Näin ollen on sangen suuri sääli, jos Suomessakin on edelleen miehiä, joilla on Power-yseistä lähtien arvokkaita kortteja, joilla he eivät tosiasiassa pääse pelaamaan kuin aniharvoin, koska Vintagea ei karussa pohjolassa mittelöidä juurikin vähäisen potentiaalisen henkilömäärän vuoksi. Kun joku armoton setä tekisi noin kolmenkymmenentuhannen (30000) euron Ravager- tai Oath-pakan, niin siinä ei jäisi pikkupojille viikkorahoineen paljonkaan mahdollisuuksia menestymiseen normaalien todennäköisyyksien valossa. On siis varsin perusteltua, että mikään taho ei ota järjestääkseen Vintage-turnauksia. Eikä toki sen enempää virallisia Old School-turnauksiakaan. Näin ollen yksittäiset arvokorttiensa päällä edelleen istuvat sedät saattavat pelailla pienissä piireissään jossakin päin tasavaltaa, jos nuoruuden kaveriporukka on sattunut elämän kaikkien myllerrystenkin jälkeen pysymään kasassa, ja miehet eivät ole laittaneet lappujaan lihoiksi.

Koska N00bconiin ei ilmeisesti ole toistaiseksi kutsuttu suomalaisia edustajia päätapahtumaan liittyen, niin heitän kysymyksen ilmoille: Paljonko voisi (epä)realistisesti olla isommissa kasvukeskuksissamme (PKS, Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu) potentiaalisia henkilöitä, joilla olisi aikuisten oikeasti perusteelliset eväät repussaan esim. kunnolliseen ja jopa monipuoliseen Old School-pelaamiseen MtG-rintamalla? Onko heitä kymmeniä vai kenties kuitenkin jopa satoja?

Kaikenkarvaisia hihalyysejä, stetsoneista vedettyjä villejä arvauksia ja muita epäortodoksisia menetelmiä saa käyttää, jos rohkenette antaa näkemyksiä.

"The point of conservatism is not that it prevents movement forward and upward, but that it prevents movement backward and downward, into chaotic darkness and a return to a primitive state."
 - Vladimir Vladimirovitš Putin
Frank: "Morton once told me I could never be like him. Now I understand why."
Harmonica: "So, you found out you are not a businessman after all."
Frank: "Just a man."
Harmonica: "An ancient race."

Poissa Possu81

Vs: Old school mtg
« Vastaus #97 : 08.07.19 - klo 07:37 »
Vaikka pelillistä arvoa vanhoilla korteilla ei merkittävästi olekaan niin keräilyllistä arvoa sitäkin enemmän. Järjestetäänhän Euroopassa jonkin verran vanhan liiton turnauksia ja jos muutaman kymmenen tonnin pakka plakkarista löytyy niin voiko siinä valittaa ettei ole varaa matkustaa tuollaiseen tapahtumaan niin halutessaan? Harmi ettei vintage myöskään formaattina ole ehkä mikään kiehtovin.
Oman näkemyksen mukaan varmasti tuollaisia henkilöitä on useita joilla on satunnaisia vanhempia kortteja eikä kukaan tiedä siitä, on lopulta yllättävän vähän juuri Suomessa, vaikka muutamia on toki siellä täällä. Kyllä henkilö, joka on ollut valmis uittelemaan kortteja Suomeen lamavuosien jälkeen, on varmasti jossain kohtaa aktivoitunut nostalgiamielessä tutkimaan kokoelmiaan, koska jonkinlainen rakkaus peliin on täytynyt olla.
« Viimeksi muokattu: 09.07.19 - klo 15:09 kirjoittanut Possu81 »

Poissa theBrains

Vs: Old school mtg
« Vastaus #98 : 08.07.19 - klo 14:26 »
Kyllä N00bsiin oli kaksi vuotta sitten kiintiö suomalaisillekn, mutta ei ollut menijöitä. Tänä vuonna käytiin Azakaelin ja Migon kanssa Wizards tournamentissa (Alpha) ja Urborgissa (side event 93/94). Ensi vuonna lienee paikkaa tarjolla ja etenkin Aza tekee ansiokasta duunia parhaillaankin.

Väittäisin lonkalta, että hyvin järkkäiltyyn ja infoiltuun turnaukseen saisi Suomessa jopa 30 osallistujaa Old Schooliin.
« Viimeksi muokattu: 08.07.19 - klo 14:28 kirjoittanut theBrains »

Poissa Old_Man_of_the_Sea

Vs: Old school mtg
« Vastaus #99 : 08.07.19 - klo 23:50 »
Tuohon ulkomailla pelaamiseen liittyen on toki realiteetteja, jotka eivät ole suinkaan pelkästään positiivisia. Haluaako joku lähteä esimerkiksi Tsekkoslovakiaan, Jugoslaviaan tai Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan mukanaan vaikkapa P9-kattaus? Maailma on riskialtis paikka, ja arvokkaiden korttien vakuuttaminen uhkien varalle on aina oma haasteensa. Voihan toki lähteä ihan muina maunoina ilman huolen häivääkään ja kyörätä mukaansa kaiken Ancestral Recallista lukien, mutta vieraalla maaperällä rationaalinen henkilö olisi sellaisen arvokkaan kuormansa kanssa aika kaukana mukavuusalueeltaan. Jos syystä tai toisesta olisi pakotettu asioimaan jonkun paikallisen viranomaisen tms. kanssa, niin monissa Euroopan maissa englannin kielen käyttö rajoittuu yleisellä tasolla Yes-No-Marlboro akselille. Siksi ainakin itse olisin erittäin varautunut ajatuksesta ottaa mukaani todella erityisiä arvokortteja jonnekin vieraiden valtioiden toreille ja turuille. Kotimaassa härmäläiselle uhkien ja mahdollisuuksien huomioiminen on huomattavasti helpompaa.

Ajatus perusteellisesta Old School-turnauksesta jo Suomenmaassakin on sellainen, jossa leijuu monta monituista huomionarvoista seikkaa. Otetaan ajatusleikkiin esimerkiksi tuollaiset kolmekymmentä (30) vanhan liiton setää, jotka päättäisivät kunnioittaa lajia ja toisiaan siinä määrin, että saapuisivat sovittuun paikkaan sovittuna ajankohtana mukanaan paperiset jalokivensä. Kun samaan tilaan katettaisiin yhdenaikaisesti huomattava määrä harvinaisia kortteja esim. akselilta Alpha - Beta - Unlimited - Arabian Nights - Antiquities - Legends - Revised (dual lands), niin ei olisi suinkaan poissuljettu vaihtoehto, etteikö sillä hetkellä paikalla olisi kansainvälisten listahintojenkin perusteella satojentuhansien tai jopa miljoonien dollarien kupongit. Tästä voi jatkaa sujuvasti kepeään riskianalyysiin. Tilaisuutta ei varmaankaan voisi enää vuonna 2019 tai sen jälkeen järjestää Vantaan Korsossa Pub Köhivässä Vaskitsassa. Mitäpä esimerkiksi jakomäkiläinen heroinisti olisi valmis tekemään vaikkapa kahdestasadasta (200) eurosta? Varmasti myisi takalistonsa kuinka vulgaareihin käyttötarkoituksiin tahansa. Mitä sama henkilö olisi valmis tekemään tuttuineen, kunhan saisi vihiä, että jossakin julkisessa tai edes puolijulkisessa tilassa/paikassa järjestettäisiin kokoontuminen, jossa olisi vaikkapa yhteensä noin puolentoista - kahden (1½-2) miljoonan dollarin arvoisten keräilykorttien esillepanoja? Kokolailla aivan mitä tahansa. Suomen asema impivaaralaisena lintukotona on hävitetty jo aika päiviä sitten, kuten asioita seuranneet aikuiset miehet toki tietävät.

Tietenkin tilaisuuden voisi järjestää proxyillä pelaten vedoten turvallisuusnäkökulmaan. Mutta samalla se olisi käytännössä liki yhtä antoisaa kuin mennä Louvreen katsomaan julistetta Mona Lisasta. Silloin herää perustavaa laatua oleva kysymys: Miksi mennä Pariisiin asti, kun samaa kallisarvoista kuvaa voi katsoa kuvaruudultakin? Ei varmasti monenkaan silmissä maksaisi vaivaa. Tai mikäli Oulun mies saisi pistämättömän tarjouksen päästä legendaarisen Jenna Jamesonin kanssa nesteidenvaihtoon Helsingissä, niin epäilemättä kynnys lähtemiseen olisi kovin, kovin matala, kunhan ei olisi mitään moraalisia tai uskollisuuteen liittyviä esteitä. Sen sijaan Jennan näköistä pumpattavaa Barbaraa ei ehkä kannattaisi lähteä etelään asti riiustelemaan. Eli toki ihmisiä kiehtoo ja houkuttelee ihana ajatus nähdä omin karvaisin silmin esim. aito Betan Chaos Orb tositoimissa, eikä mitään kahden markan proxyä, jota viskellään ilmaan tunteettomasti kuin arvotonta parerinpalasta, jota se toki olisikin. Nättejä proxyjä voi kuka tahansa tulostella väriprinttereillä, ja niillä voi toki pelailla ihan kivasti, jos siltä tuntuu. Mutta aitojen vanhan liiton arvokorttien esillepano on nykyaikana merkittävä kulttuuriteko lajin piirissä, ja siihen aspektiin ei kuulu niinkään sekoittaa proxyillä pelehtimistä. On toki ymmärrettävää ja inhimillistä, että olisi samalla huomaavaista tarjota mahdollisuutta proxyillä pelaamiseen sellaisille, jotka ovat omat vanhat arvokorttinsa jossakin kohta elämäänsä laittaneet lihoiksi tai sellaisille, joilla ei ole pörssi kunnossa, kun pitäisi ostaa vieheet ja luvat isojen poikien vuonoille. Elämä nyt ei vain ole koskaan tasapuolista. Jos on syntynyt liian myöhään, ja ei ole riittäviä rahallisia- tai muitakaan resursseja Old School-pelaamiseen, niin saa valita, että valittaako asiasta vanhemmilleen (tai jopa edelleen isovanhemmilleen), kun ovat toteuttaneet lisääntymistouhut liian myöhään tai sitten voi ottaa yhdeyden itseensä Richard Garfieldiin ja haukkua hänet, kun peijooni meni julkaisemaan jo vuonna 1993 tämän legendaarisen pelinsä. Yhtä kaikki, jos viime päivinä julkisuuteenkin asti päässeeseen Ferrarien kokoontumisen rivistöön olisi päräyttänyt näyttävästi Fiat Pandalla, johon olisi maalattu musta takajaloillaan seisova ori, niin ehkäpä tällä ei kuitenkaan olisi kuulunut tuohon pieneen ja samalla etuoikeutettuun kultapossukerhoon, jolla oli vääjäämättä pörssi kunnossa kyetäkseen hankkimaan ja ylläpitämään tuollaiset lähes tarunomaiset italialaiset luxus-autonsa. Proxyjen käytössä on tavallaan sama kiusallinen lainalaisuus: Jos henkilöllä ei ole sellaisia kortteja, joilla on edellytykset istua samaan pöytään Old School-setien kanssa, niin sitten pelataan esimerkiksi Legacyä, Commanderia, Modernia tai Pauperia.

Jos kuitenkin nykyaikana jossakin päin Suomenmaata päätettäisiin järjestää tilaisuus, jossa voisi olla paikalla aidosta Alphan Lotuksesta lukien kortteja, tulisi turvajärjestelyt hoitaa vakavasti. Parikymppiset nuoret miehentaimet ja sitä nuoremmat pikkupojat ovat olleet vielä voipaketeissa siihen aikaan, kun Old School-korteilla on lätkitty menemään koulujen käytävillä, kirjastoissa, kuppiloissa, paikallisissa pelikaupoissa ja ties missä ilman pienintäkään huolen häivää, aikoinaan jopa ilman korttisuojia. Itse ajauduin lajin pauloihin siihen aikaan, kun Unlimited Black Lotus maksoi seitsemänsataaviisikymmentä (750) markkaa Safe Havenin hinnastoissa eli nykyrahassa hiukan toistasataa euroa. Se oli siihen aikaan kova raha. Ja kuntoluokka myytävissä tapauksissa oli sitä, mitä sattui sillä hetkellä kansiosta löytymään: Sen merkitys ei ollut vielä silloin niin justiinsa. Underground Sean (Revised) sai yhdeksälläkymmenellä (90) markalla eli noin viidellätoista (15) eurolla. Ja törkeän kalliiltahan sekin tuntui. Se oli sitä aikaa se. Vaikka ajatus maksetuista turvamiehistä voisi tuntua hätävarjelun liioittelulta ja jopa naurettavaltakin, kun joku järjestäisi Suomessa tänä päivänä Old School-turnauksen, jossa on noin neljännesvuosisadan ikäisiä keräilykortteja, niin ei pidä unohtaa vaihdannan välineen eli rahan ja sen arvon vaikutusta ihmisen ja erityisesti rikollisen ihmisen mieleen. Mahdollisesti miljoonien arvoisesta kattauksesta ammattilainenkin olisi valmis ottamaan jo jonkinmoisia riskejä. Pikkurikollinen sen sijaan, kuten sanottua, olisi valmis lähes mihin hyvänsä. Tälle spekuloinnille voi halutessaan nauraa jopa ääneen, jos sen kokee aiheelliseksi. Jos täällä foorumilla on miehiä, jotka ovat olleet N00bconissa paikalla, niin lukisin kernaasti kokemuksia sen pään turvajärjestelyistä. Siellä aspekti on erityisen aiheellinen, kun globaalilla tasolla isot hait ovat yhdessä lappuineen.

Sanomattakin selvää on, että Old School-kokoontuminen MtG-rintamalla kansallisesti olisi todella hieno ja arvokas tapahtuma, jos sellainen Suomessa järjestettäisiin. Se olisi käytännössä pakkokin suunnitella ylivuotisesti, jotta todellisuudessakin koko tasavallan alueelta olisi realistiset ja ennen kaikkea asialliset mahdollisuudet saapua paikalle sankoin joukoin. Oulun mies ei työpäivänsä jälkeen lähde tiistai-illaksi mihinkään stadilaiseen kaljakuppilaan pelailemaan, vaan tilaisuus olisi ehdottomasti järjestettävä lauantaina, jotta niin meno- kuin paluusiirtymiset pohjoisen edustajillekin olisi järjestettävissä inhimillisesti. On tietenkin kiistaton tosiasia, että pääkaupunkiseutu on suurin ja kaunein MtG-ryhmittymistä, mutta on väkeä muuallakin. Ja jotta olisi minkäänmoisia onnistumisen edellytyksiä tuollaisen spektaakkelin järjestämiselle ja siitä tiedottamiselle, niin olisi epäilemättä käytännöllistä perustaa esim. jonkinmoiset jaostot, joissa kerätään edes jotakin alustavaa tietoa osallistujista (henkilömäärät, alustavat nimet tms.). Täällä MtG-Suomi sivulla ei varmaankaan norkoile päivästä toiseen varsinkaan nämä vanhat paarmat, joita tässä oltaisiin maanittelemassa mukaan kortteineen. Näin ollen kustakin kasvukeskuksesta (ainakin Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu) olisi tarkoituksenmukaista määrittää joku paikallinen kätyri, joka ryhtyisi etsivän töihin. Tämä tarkoittaisi tuntemattomien Old School-miesten haravointia esim. paikallisten pelikauppojen tms. järjestettyjen tilaisuuksien kautta. Joku tuntee jonkun, joka tuntee edelleen jonkun, jolla on playsetit tuplaländeistä Grixis-akselilta jne. Puolenkuun peleihin, Poromagiaan, Fantasiapeleihin ja muihin vastaaviin tulisi kenties ripustaa simppeleitä tulosteita, joissa etsitään MtG:n Old School-miehiä kansalliseen kokoontumiseen. Ja näin edelleen. Tällaiseen etsivän työhön tulisi toki varata äkkiseltään aikaa ainakin muutama kuukausi, jotta sillä olisi jälleen onnistumisen edellytyksiä. Kukaanhan ei toki voi tietää, että minkä verran Suomenniemellä on nykyään setiä, joilla on oikeasti oikeasti arvokkaita kuponkeja peukalohangallinen tai enemmänkin. Kysyin aikoinaan eräältä, jonka arviointikykyyn luotan, että mikä on hänen veikkauksensa Black Lotusten määrästä Suomessa tänä päivänä? Hän tiesi kymmenkunta varmaa tapausta ja jatkoi, että olettaa toisen ehkä noin kymmenen olevan hänen tietämättömissään. Sinänsä mihinkään yleiseen rekisteriin kukaan hullu ei tokikaan halua omia oikeita arvokorttejaan luetteloida, koska ne ovat tarvittaessa edelleen ammattilaisrikollisenkin silmissä suurriistaa isossa nipussa. Ja sellaista rekisteriä ei maailmassa olekaan, joka ei ennemmin tai myöhemmin päätyisi jonkun sellaisenkin käsiin, jolle sitä tietoaan ei iki päivänä haluaisi luovuttaa. Toki Old Schoolia voi yhtä lailla pelata kustannustehokkaasti Revisedin War Mammotheilla, Hill Gianteilla sekä Scathe Zombeilla kera basic landien, mutta toki ajatus arvokkaimpien klassikoiden yhteenotosta (ilman epäurheilijamaista Power Gamingia) aikuisten herrasmiesten kesken on äärimmäisen puhutteleva. Joidenkin olisi tuollaisen eteen pakko nähdä jonkunkin verran vaivaa valtiossa, jossa etäisyydet ovat pitkiä, mikäli sellaisesta unelmointi päätettäisiin saattaa todeksi.

Alkuperäinen kysymykseni uhanalaisten Old School-miesten lukumääristä ja kenties heidän teoreettisesta yhteensaattamisestaan kansallisesti olisi jokseenkin yhtä haastavaa touhua kuin pandojen soidinmenojen onnistunut toteutuminen: Pirun vaikea kokonaisuus, mutta edelleen mahdollinen. Ja uhanalaisen lajin täytyy olla valmis aktiivisuuteen, jos aikoo pysyä hengissä. Se on luonnon laki varsinkin, kun ei meitä raukkaparkoja edes Greenpeace suojele.

"I spent my whole life trying not to be careless. Women and children can afford to be careless, but not men."
- Vito Corleone (The Godfather)
Frank: "Morton once told me I could never be like him. Now I understand why."
Harmonica: "So, you found out you are not a businessman after all."
Frank: "Just a man."
Harmonica: "An ancient race."

Poissa tko

Vs: Old school mtg
« Vastaus #100 : 09.07.19 - klo 03:40 »
Maailma on riskialtis paikka, ja arvokkaiden korttien vakuuttaminen uhkien varalle on aina oma haasteensa.

Omakohtaisen kokemuksen perustella IFin laaja kotivakuutus (~200€ vuosi) korvaa powereillekin sattuneet vahingot ainakin 10k€ asti. Ratkaisevaa on, että kortit eivät ole keräilyesineitä, vaan pelivälineitä.

Poissa jkk

  • L3-tuomari / Regional Coordinator
  • Vaihtopalaute:
    ( | | )
  • ***
  • EN VASTAA YKSITYISVIESTEIHIN
Vs: Old school mtg
« Vastaus #101 : 09.07.19 - klo 09:17 »
Vähän vaikeaselkoinen on tuo wall of text, mutta näkisin pitkän linjan turnausjärjestäjänä/tuomarina että ei sitä yleisöä voi mitenkään keinotekoisesti luoda, varsinkaan näille marginaaliformaateille. Voi vaan sitkeästi järjestää turnauksia/peli-iltoja, ja homma kasvaa siitä jos on kasvaakseen.
Lainaus käyttäjältä: shazzle
Uskon että olen sinua kokeneempi "internetissä".
Lainaus käyttäjältä: yeou
miten tolla tyypillä on aina plussia postissaan? onko se joku julkkis?

Poissa Prote

Vs: Old school mtg
« Vastaus #102 : 09.07.19 - klo 10:42 »
Voisin lisätä tuohon jkk:n postauksen jatkoksi itse vasta vuodesta 1996 pelanneena ja sittemmin kokoelman myyneenä ja uudelleen pelin aloittaneena, että formaatti ei ainakaan kasva sillä, että ihmisiä ajetaan pois erinäisistä syistä, kuten "sedät vähän pelailee kalliilla korteilla, nuoremmille/köyhille ei ole paikkaa näissä pöydissä". Hieno homma myös, että olet ostanut kortit 20-25 vuotta sitten nykyhintoihin verrattuna edullisesti, mutta sen korostaminen ei ainakaan henkselienpaukuttelumielessä nostata hirveästi intoa osallistua minkäänlaisiin Old School -karkeloihin, löytyipä pelivälineet jo tai ei.

Paatoksen kirjoittaja itsessäänkin on vissiin myös sekoittanut Old Schoolin kaksi versiota: ruotsalaisen jossa ei mm. Revisedin dualeita saa pelata (kuten Noobconissa jne) ja sitten Atlantic/US rulesetit, joissa formaatin hengen mukaisia reprinttejä saa pelata eli kunhan kortti ei ole foil ja kortissa on sama kuva ja frame kuin alkuperäisessä, mutta kielellä tai setillä ei ole väliä.

Lisäksi mitään todella erityisiä turvajärjestelyjä ei tarvita edes missään legacyturnauksessa, jollaisessa pakkojen hinnat myös helposti kohoavat useisiin tuhansiin, puhumattakaan yli 100 pelaajan turnauksista. Old Schoolissa toki lotuksinen sun muineen pakan hinta kohoaa 20-30 000 euroon, mutta paikalla taas ei ole kovin isoa määrää ihmisiä. Pelipaikan valinnalla ja katsomalla, mitä muuta porukkaa paikalla pyörii, voi vaikuttaa huomattavasti korttien turvassa pysymiseen. Magiciin vihkiytyneillä ammatti- ja pikkurikollisilla pelottelu Suomessa pelattavan turnauksen kohdalla on lähinnä naurettavaa ja todellisuudesta irtaantunutta uhkakuvien maalailua, ulkomailla tarkkuus on ymmärrettävää.

Itse pelasin 93/94:sta lainapowereilla Tukholman GP:llä CFB:n promoamilla jenkkisäännöillä (eli reprintit sallittu yllä mainitulla tavalla) viime vuoden syksyllä ja turvajärjestely oli meille kuudelle pelaajalle seuraava: paikalla koko ajan vähintään 1-2 judgea ja pöydän pääty, jossa pelasimme, oli rajattu noin 1,5 metrin etäisyydeltä aluerajaustolpilla ja -nauhalla. Tällainen järjestely on ymmärrettävää, kun paikalla on vajaa 2000 asialle vihkiytynyttä pelaajaa. Enemmän kuitenkin on kiinni siitä, miten itse huolehtii tavaroidensa turvallisuudesta.

Toivottavasti jatkossa tähänkin ketjuun saadaan asiasisällöltään selkeämpiä postauksia, joista saisi paremmin selvää. Toivon, että en nyt ymmärtänyt paatoksen kirjoittaneen henkilön ajatuksia täysin väärin.

Poissa Old_Man_of_the_Sea

Vs: Old school mtg
« Vastaus #103 : 09.07.19 - klo 23:31 »
Koska kirjoittaja on köyhä miehenrähjä, niin tapaan lainata usein rikkaammilta. Varsinkin sellaisilta, jotka ovat joskus osuneet naulan kantaan tai ainakin hyvin lähelle sitä. Kungfutse on yksi ikuisista suosikeistani, ja hänen parhaimpiinsa lukeutuvat opetukset "loukkaus häpäisee vain lausujansa" tai "herrasmies etsii asioita itsestään, alempiarvoinen mies muista" ovat aina yhtä ajankohtaisia ja timanttisia. Ohessa vastineet henkilöille, joiden sanaisen arkun edellinen sanomani avasi.

1. Kotivakuutus on varsin käytännöllinen vaihtoehto, mutta haasteeksi todellakin muodostuu korvauksen katto. Kymmenentuhatta (10000) euroa tulee herkästi täyteen jo pelkästä Unlimitedin Black Lotuksesta, jos kyseistä korttia ei kukaan onneton ole yrittänyt siistiä Mirka 90-hiomapaperilla tai käyttänyt polkupyörän pinnoissa räpättimenä kohtalokkain kuntoluokkaseurauksin. Jos vakuuttaja olisi todellinen RO-mies (RO=rahaa on), niin esimerkiksi useamman Powerin joutuisi hajauttamaan usealle eri yhtiölle. Ei siis järin kätevää.

2. Vaikka kirjoittaja on kiistatta analoginen mies digitaalisella aikakaudella, niin seuraa kuitenkin asioita. Hän on varsin hyvin kartalla eri Old School-variaatioista. Rakkaan länsinaapurimme formaatti on tietenkin todellinen crème de la crème, ja rajaa mahdolliset vakavasti otettavat kandidaatit varsin suppeaksi ryhmäksi jopa globaalisti. Vaikka itselläni joitakin varteenotettavia lappuja kenties olisikin yleisellä mittapuulla tarkasteltuna, niin tällaisena keskinkertaisena Revised-reppanana en kelpaisi edes satulanhaistelijaksi tuolle Göteborgin hairiutalle. On varsin selvää, että väljemmin tulkittavissa koulukunnissa Revised ja Fallen Empires ovat sen sijaan sallittuja, kun mahtuvat vielä vuodelle -94, ja samoilla kuvilla olevia tuoreempiakin painoksia kelpuutetaan. Käsitteitä ja määritelmiä ei ole sen enempää tarve opettaa vanhalle miehelle. Ei hän sentään niin torspo ole.

”Pieniä ne on silakat joulukaloiksi.” - alikersantti Lahtinen (Tuntematon Sotilas)

3. Housunkannattimien (eli kansankielellä henkselien) paukuttelu ei ole vaikuttimeni. Valkoreunamiehenä siihen ei ole myöskään sen enempää kunnollisia perusteitakaan. Sen sijaan katson aiheelliseksi muistuttaa meidän suomalaisten helmasynnistämme: naurettavaan loppuunsakin asti nuijittu tarve olla herttaisen vaatimaton. Elämme katajaisena kansana tasavallassa, jossa kateus voittaa päivänä minä hyvänsä kiimankin. Tämä oletettavasti altistaa meidät jo äidinmaidosta lähtien siihen, että supisuomalaiselle kaikenmoinen julkinen rehvakkuus on kerettiläisin mahdollinen rike. Jos sinulla on pörssi kunnossa tai muutoin elämä olisi ollut myötätuulinen esim. taloudellisesti jossakin kohtaa, niin AMG-Mercedeksen sijaan tulisi ajaa härkäpäisesti Talbotilla ja ostaa vaatteet Aholaidalta, jos sellainen olisi edelleen voimissaan. Mutta jos työtä tekemällä, sijoittamalla tai jopa arpajaisvoitolla tulee vaihdannan välinettä ovista, ikkunoista, jääkaapin takaa ja liesituulettimesta, niin sitä ei suurin surminkaan auta tehdä selväksi muille. Kynttilää kuuluu pitää vakan alla jemmassa Vuorisaarnan oppien mukaisesti (Matt. 5:15). Sama lainalaisuus korostuu MtG-lahkossa. Jos jollakulla sattuisi olemaan esim. mustareunaisia Basic Rareja putkikassillinen, niin moni suomalainen ei yksinkertaisesti pysty jäsentelemään hyväksyntäänsä sille, että toisella nyt vain sattuu olemaan tilanne paljon kadehtittavampi kuin itsellä. Jos keskivertosuomalainen saisi päättää, että ottaisiko kahdensadan (200) euron korotuksen omaansa vai neljänsadan (400) euron alennuksen kaikkien kollegoidensa kuukausiansioon, niin hävyttömän moni varmasti tarttuisi jälkimmäiseen optioon siekailematta. Se nyt vain on verissämme, emmekä sille mitään mahda. Huoli pois, en ollut kaukaa viisas: En ostanut koskaan seitsemälläsadallaviidelläkymmenellä (750) markalla Black Lotusta. Kateuden moisesta teoreettisestä vääryydestä voi unohtaa, jos sellaisen vaihtoehdon mahdollisuus on ennättänyt hetkenkään rienata jotakuta kekkosslovakialaista kansalaista.

"Where's the pride of ownership?" - Bumpy Johnson (American Gangster)

4. Arkikielessä paatoksella tarkoitetaan puheen tai tekstin voimakasta tunneväritystä, johon liittyy usein intomielisyyttä, mahtipontisuutta tai korkealentoisuutta. Tokkopa kirjoittajan kohdalla kyseessä on imartelua tarkoitettu, kun tuollainen ilmaus on päätetty kirjoittaa. Kaltaiseni härmäläinen sademies on ikuinen romantikko, joka pitää kirjoittamisesta. Vahvuusalueeni se ei suinkaan ole. Kirjoitusasuni on tiedostetusti konstaileva, hassutteleva ja lavea. Kaltaiseni Väinämöinen on välittömästi köysissä, kun moderniin viestintään erikoistuneet tehokkaan viriilit Joukahaiset aloittavat kilpalaulantansa. Ymmärränhän emojeista ja muista ajan hengen mukaisista höysteistä käytännössä yhtä paljon kuin sika Pohjantähdestä, joten joudun tyytymään konservatiiviseen otteeseeni, jossa ei sanojen lukumäärän kanssa kursailla. Olen heikkona erityisesti possessiivisuffikseihin sekä intohimoinen akkusatiivien ystävä, mutta yritän parhaani mukaan hillitä niiden käyttöä. Haluan kuitenkin uskoa, että aikuisia miehiä ei reippaankaan kokoinen Wall of Text ahdista. Sen verran Juggernauttia pitää koiraasta löytyä, että moisesta seinästä ei olla moksiskaan. Vai pitäisikö ehkä kuitenkin todeta jopa Moxiskaan?

"Reading and writing are life skills that everyone should have the opportunity to learn." - Rich Coleman

5. Seison korskeasti sen näkökulman takana, jossa Old School-sedät pelaavat keskenään formaattiaan (SWE/ATL/ITA/EC) aidoilla korteilla. On erityinen ilo ja etuoikeus saada lukea hienosta kokemuksesta, jossa on todellakin luottamus kohdallaan, kun toinen lainaa kaverille aitoja Powereita. Tuollainen on aidosti miehekästä ja maskuliinista toimintaa, joka ansaitsee päähineen nostamisen. Maailmassa on erittäin rajallinen määrä kaikkein harvinaisimpia, halutuimpia ja arvokkaimpia kortteja. Siihen niiden huikeat jälleenmyyntihinnat luonnollisesti perustuvat. On olemassa kysyntä sekä tarjonta, jotka määrittelevät kulloinkin tuotteen tai palvelun hintatason. Jos maailmaan on painettu esim. Time Walkia turnauskelpoiseen muotoon tuhatsata (1100) Alphana, kolmetuhattakaksisataa (3200) Betana ja kahdeksantoistatuhattaviisisataa (18500) kappaletta Unlimitedina, niin kun noista kahdestakymmenestäkahdestatuhannestakahdeksastasadasta (22800) ottaa pois reilun neljännesvuosisadan aikana maailman aiheuttaman hävikin, ja jakaa jäljelle jääneet seitsemälle ja puolelle (7½) miljardille tällä hetkellä elämänkaartaan kulkevalle ihmiselle, niin aika moni jää nuoleen näppejään, jos tavoitteena on joskus pelata yhdellä (1) sinisellä sekä yhdellä (1) värittömällä manalla ylimääräinen vuoro. Varsinkin, kun joillakuilla hurjapäillä on tuon kaltaisia jalokiviä jopa yli oman tarpeen. Jos jollakulla sedällä on varaa tällaisina aikoina elää yhdessä esimerkiksi sellaisen kortin kanssa, joka on vaikkapa kouvolalaisen kaksion hintainen, niin ymmärrän varsin hyvin, jos hän ei koe sitä erityisen soveliaana, kun joku rahan käsittelyyn tottumaton poikaparka yrittää istua vastapäätä pelatakseen Hewlett-Packardilla tulostetulla proxyllä päästäkseen istumaan samalle orrelle hetkenkään verran. Voisin kuvitella, että Suomen Rolls-Royce ja Bentley autoharrastajien yhdistyksen kokoontumisessa ei ole kovin montaa juuri ajokortin saanutta tyttöä ja/tai poikaa. Siihenkin on varmasti syynsä, ja vastaus löytyy jälleen kukkaron välistä. Old School miehet MtG-rintamalla ovat toki kuin J. R. R. Tolkienin entit konsanaan, jotka ovat tuomittuja jonakin päivänä katoamaan valtakunnastamme. Eikä siinä ole sinänsä mitään väärää, kun kulkee rinta pystyssä sukupuuttoaan kohden.

"Köyhästähän se voi tuntua kalliille." - Anonyymi

6. Old School-formaatin mahdollisen pelaajamäärän kasvamisesta kansallisesti on jokseenkin tarpeetonta herätellä herttaisen utopistisia toiveita isossa kuvassa. Reserved list pitää huolen siitä, että kun suomalainen vanhan liiton setä siirtyy tuonpuoleiseen, niin kohtalaisella todennäköisyydellä perikunnan jaon jälkeen arvokkaimmat kortit enenevässä määrin lähtevät kansainväliseen kiertoon ja päätyvät Jacksonvillen Messiaalle Rudylle, Daniel Changille tai heidän hengenheimolaisilleen. Tulevien vuosikymmenten liike arvokorttien liikkeissä ei tule olemaan Suomi-voittoinen. Siksi enttien kannattaa yrittää vielä löytää toisiaan, kun heitä vielä suuressa ja synkässä metsässämme on jäljellä. Syytkin tähän lohduttomaan tulevaisuudenkuvaan löytyvät historiasta. Viime sodista on meillä kulunut noin kolme (3) sukupolvea. Ja sodan jälkeen silloisten kansalaisten piti maksaa huikeat sotakorvaukset liittoutuneille eli Neuvostoliitolle. Ruotsi on ollut edellisen kerran sodassa yli kaksisataa (200) vuotta sitten, kun Napoleon Bonaparte päätti sekoittaa koko vanhan mantereen tivolillaan. Sen jälkeen ruotsalaiset ovat kasvattaneet rauhassa noin yhdeksän (9) sukupolvea ja jopa tehneet viime sotien aikana bisnestä sotaa käyvien valtioiden kanssa. Valtio ja sen myötä kansalaiset sukuineen ovat ennättäneet vaurastua aivan eri tahtiin kuin juopottelevat, köyhät ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittuneet finjävelit. Siksi ruotsalaisilla tulee olemaan varaa huomattavasti pidempään istua arvokorttiensa päällä kuin meillä.

”If you are born poor, that’s not your fault. But if you die poor, that is your fault.” - Bill Gates

Jäin jälleen paljon velkaa viisaille lainauksistani. Lisäksi kiitän nöyrästi huomaavaisesta kuvauksesta Tukholman GP:n järjestelyistä. Dankeschön. Ja huolimaton kun olen, niin jouduin pannahinen vielä korjaamaan tekstiäni julkaisun jälkeenkin. Toivottavasti ei tule tavaksi.
« Viimeksi muokattu: 10.07.19 - klo 07:23 kirjoittanut Old_Man_of_the_Sea »
Frank: "Morton once told me I could never be like him. Now I understand why."
Harmonica: "So, you found out you are not a businessman after all."
Frank: "Just a man."
Harmonica: "An ancient race."

Poissa Chill79

Vs: Old school mtg
« Vastaus #104 : 10.07.19 - klo 02:37 »
"Vanhan Parran" mietteitä:

Old Schoolissa itseäni miellyttää ehkä eniten vanha art jossa kortin tunnistaa 5m päästä eikä tarvitse usein kysellä että mitäs kyseinen lappu tekee...

Korttipooli on riittävän monipuolinen ettei ole kivi/sakset/paperi-dilemmaa ;D.

Itse olen omat korttini ostanut pääasiassa 90-luvulla,powerit vuosituhannen alkupuolella.Itseäni ei haittaa vaikka joku pelaisikin 4e versiolla kunhan artti "täsmää",pelit ovat toisinaan hyvinkin top deck-muotoisia ja hauskoja kun pelit voi kääntyä nopeastikin  riippuen onko kirjastonhoitaja suosiollinen.

Yleensä Old School-pelaajat pelaavat pelaamisen ilosta eikä "verenmaku" suussa menttaliteetilla joka johtuu varmaankin pelaajakunnan iästä sekä siitä että haetaan samoja fiiliksiä joita koki silloin kun peliä aloitteli.

-Jyri-

Poissa jkk

  • L3-tuomari / Regional Coordinator
  • Vaihtopalaute:
    ( | | )
  • ***
  • EN VASTAA YKSITYISVIESTEIHIN
Vs: Old school mtg
« Vastaus #105 : 10.07.19 - klo 07:59 »
Sotakorvaukset lol wut

No, se tuli ainakin selväksi että olen jopa väärää sukupuolta tälle formaatille :D
Lainaus käyttäjältä: shazzle
Uskon että olen sinua kokeneempi "internetissä".
Lainaus käyttäjältä: yeou
miten tolla tyypillä on aina plussia postissaan? onko se joku julkkis?

Poissa Padishar

Vs: Old school mtg
« Vastaus #106 : 10.07.19 - klo 08:58 »
Onko tuo formaatti muuten niin hauskaa pelata, että automaattisesti kaikki joilla on vanhoja lappuja, osallistuisi ko. formaatin peleihin? Varmasti siinä on kova nostalgia-arvo heille, jotka pelasivat pelin alkuaikoina. Mutta kai aika paljon on niitäkin, jotka ovat myöhemmin hommanneet powerinsa eikä esim. mahdollisuus pelata vaikkapa The Deckiä herätä minkäänlaisia tuntoja.

Poissa Possu81

Vs: Old school mtg
« Vastaus #107 : 10.07.19 - klo 09:12 »
Minusta 93/94 on formaattina ihan mielenkiintoinen niin kauan kuin formaatti pidetään jossain määrin koskemattomana (on varmasti loppuun pelattavissa helpommin kuin suurin osa muista). Tästä päästäänkin siihen, että osa viehätyksestä tulee siitä, että kaikilla pelaajilla ei välttämättä ole lainkaan kaikkia tarvittavia kortteja pakoissa, joka tavallaan oli keskeinen tapa pelata MTG:a alkuvuosina.
Peleissä on tosiaan tyhjäkäyntiä paljon, mutta jännittäviä tilanteita, kun aikaa topdeckata on tyypillisesti useampia vuoroja kuin modernissa magicissa, jossa vastaus pitää tulla käytännössä heti. Sitten on muutamia rikkinäisiä asioita jotka pitää vain hyväksyä, mutta ehkä yleinen kuvitelma siitä, että kuolee vuorolla 1-2 ei pidä tietenkään paikkaansa vaan pelit jatkuvat pitkäänkin oman kokemukseni perusteella. Pelattavia pakkoja lienee yllättävänkin paljon. Ehkä tälläistä formaattia voisi järjestää side-eventtinä conin tyylisessä tapahtumassa kokeiluna. Voisi olla samalla vaikka qualifier johonkin isompaan old school-turnaukseen.

Koska formaatin pelaaminen on niin kovan työn takana nykyään niin minusta tietty määrä proxyja on ihan ok kunhan jonkinlaista "keräilytyötä" pelaaja on esittänyt. Sanoisin lonkalta, että sellainen 5-10 proxya tuntuisi mielekkäältä.
« Viimeksi muokattu: 10.07.19 - klo 09:30 kirjoittanut Possu81 »

Poissa Prote

Vs: Old school mtg
« Vastaus #108 : 10.07.19 - klo 10:22 »
Koska formaatin pelaaminen on niin kovan työn takana nykyään niin minusta tietty määrä proxyja on ihan ok kunhan jonkinlaista "keräilytyötä" pelaaja on esittänyt. Sanoisin lonkalta, että sellainen 5-10 proxya tuntuisi mielekkäältä.

Postauksessasi on hyviä pointteja, joista suurimman osan jaan. Lainasin kuitenkin tätä osuutta, sillä kuten myös Chill79 totesi, mielestäni formaatin isoin anti myös itselleni on vanhojen korttien fiiliksestä ja taiteesta nauttiminen. Siksi itse arvostan rulesettinä pelaamisen kannalta enemmän Atlantic ja muita sääntöjä, joissa sallitaan reprintit ja eri kielet, kunhan tosiaan originaali kuva ja vanha frame löytyy sen ympäriltä. Hankin itse ennemmin esimerkiksi German FBB kortin, kuin esimerkiksi Unlimitedin version (vaikka tässä onkin jonkin verran tullut pelattua myös enkku wb Revisedillä tai 4th Edition laitteilla).

Jos/kun reprintit yo. tavalla ovat turnauksessa sallittuja (muihin sääntöeroihin tässä kantaaottamatta), mielestäni ei juuri tarvitse proxytellä, jos legacyyn vaikkapa dualit jo löytyy. "Ongelmallisia" kortteja ovatkin enimmäkseen P9, Chaos Orb ja kikkis, joista ei ole ABU/AN ulkopuolisia versioita. Jos näitä kalliimpia saa proxyta n määrän, niin reprint sääntöjen puitteissa ihmiset saavat helposti jonkinlaisia pakkoja kasaan aidoilla korteilla.

Formaatti on hauska, kannustaa brewailuun ja lisäksi fiilis on mielestäni tärkeämpää kuin natseilu siitä, että pelataanko vain englanninkielisillä ja ABU/AN/AQ/LE/DK korteilla. Kunnia heille, jotka ovat ennemmin tai myöhemmin originellejä hankkineet, halvalla tai kalliilla. Itse olen tehnyt päätöksen satsata ennemmin legacyyn ja premoderniin, jotka ovat formaattina monipuolisempia, mielenkiintoisempia ja kilpailullisempia. Suhtaudunkin old schooliin "coolina" kasual-hupailuna, josta peli-iloa ei vie proxytkään silloin kuin n. kerran vuodessa pääsee pelaamaan.

Poissa theBrains

Vs: Old school mtg
« Vastaus #109 : 10.07.19 - klo 15:23 »
Voisin tässä nyt hieman fiilistellä, niin tuon oman korteni kekoon mitä Old School minulle on. :)

Esimerkiksi Wizards tournament, jossa oli satakunta ihmistä ympäri maailmaa pelaamassa vain Alphan korteilla, on varmasti rennoin ja hauskin tapahtuma missä olen pelannut ikinä. Suljettu baari, nostalgisia vanhoja kortteja, voittaminen ei ole kenellekään tärkeää. Pakka kasataan niistä jämistä, mitä ikinä on sattunut käsiinsä saamaan. Vastassa voi olla ihan mitä vaan. Jokainen erikoinen rare aiheuttaa suorastaan kohahduksen samaa tahtia, kun pelien välissä haetaan kuohuvaa juomaa.

Itsellä oli vastassa aivan käsittämättömän hienoja vanhoja kortteja joka pelissä. Norjalainen kaveri oli esimerkiksi onnistunut jostain haalimaan playsetin Royal Assassineja, jotka Nettling Imppien kanssa tekivät selvää epäonnisista hirviöistä. Hollantilaisen setämiehen Giant Spider saattoi yhtäkkiä tuplata voimansa useampaan kertaan raivokohtauksen saaneena. Ranskalainen vastustaja oli haalinut täydet powerit ja pyöritti pakkaa ampuillen samalla salamoita ja psionic blasteja. Valitettavasti hän ei osannut varautua, että voin stopata myös omia ilmaelementaalejani laskiessaan kuolettavia osumia. :D Jossain pelissä minulla oli pöydässä 4 Phantom Monsteria ja vastustajalla 4 Virvatulta. Kerran vastus loitsi itse mahtavan Shivan Dragonin, joka teki joukoistani selvää nopeasti.

Ihmiset olivat nähneet reilusti vaivaa oheistarvikkeisiin ja järjestelyihin. Tokeneita, tapahtumalehtiä, pinssejä.. Paljolti veljeyttä ja hyvää fiilistä omista nuoruusvuosista ja vanhoista korteista.
« Viimeksi muokattu: 10.07.19 - klo 15:26 kirjoittanut theBrains »

Poissa Old_Man_of_the_Sea

Vs: Old school mtg
« Vastaus #110 : 11.07.19 - klo 01:00 »
Tässä on Markus-setä, hyvää iltaa lapset.

Kaikkihan me todellakin olemme jonkun lapsia. Markus-setä on tavattoman iloinen, kun entit ympäri karun Pohjolan Fangornia ovat innostuneet kirjoittelemaan näkemyksiään ja kokemuksiaan viime päivinä. Erityisesti theBrainsin lähes käsinkosketeltavan autenttinen kuvaus lämminhenkisestä tilaisuudesta sai suorastaan liikuttuneeksi. Tuo tyylikäs kertomus tuli kuin faksi konsanaan entiselle pääministerille: yllättäen ja pyytämättä. Lämmin kiitos siitä! Muiltakin on noussut tyylikkäitä ja asiallisia näkemyksiä perusteluineen siitä, että mikä Old Schoolissa oikeasti on se tärkein juttu: tunnelma. Senaikaiset taiteet ja kaikkien vanhojen partojen kiireestä kantapäähän tuntemat kortit, joiden sisällön jokainen tunnistaa välittömästi pelkällä vilkaisullakin, saavat aina suun hevosenkengälle. Vanhan liiton peleissä asemaa ennätettiin usein rakentaa ja valmistella miellyttävän verkkaisesti, ja touhu saattoi puhtaimmillaan muistuttaa melkeinpä jopa shakkia. Epäilemättä moni meistä kultaiseen keski-ikään ennättäneistä sedistä on onneksensa todennut realiteetin, jossa oma vekkuli housumato on jo kasvukautensa kulkenut, eikä sen kokoa täydy väkisin yrittää pullistella suuremmaksi. Nuorina poikasina itse kukin meistä on kerran, toisenkin tai jopa toistuvasti varmasti syyllistynyt siihen inhimilliseen tekijään, jossa voitosta on taisteltu verisesti ja tunteita säästämättä, kun piti yrittää todistaa paremmuutensa ja miehuutensa. Sanomattakin selvää on, että jos kymmenien miesten Old School-turnaus päätettäisiin kansallisella tasolla järjestää, niin porukkaan osuu pomminvarmasti myös sellaisiakin tapauksia, jotka toki puheissaan olisivat reilun hengen puolella ja Power Gamingia vastaan nyökytellen hyväksyvästi huomaavaiselle linjaukselle, mikäli tällaista julkisesti kaikilta toivottaisiin tai jopa edellytettäisiin. Mutta lopulta jotkut tiikerit eivät vain mahtaisi raidoilleen mitään, ja osa lähtisi laukalle menestyksen viheliäinen kiilto silmissä pilaten mahdollisesti muiden peli-ilon leppoisuuden tavoittelusta. Ilmapiirin myrkyttymisen riski olisi luonnollisesti verrattain korkea, mikäli ei oltaisi valmiita ottamaan käyttöön johtamisen tehokkaimpia menetelmiä, jotka ovat uhkailu, v1ttu1lu, katteettomat lupaukset sekä joukon edessä nolaaminen. Toki, sen verran tähän ikään mennessä on oppinut, että maailmaan mahtuu paksukalloja, joihin edes tuollaiset yleisesti toimivat karheatkaan menetelmät eivät kertakaikkiaan tepsi. Heitä varten on tietenkin ultimaatumina ikävistä ikävin ratkaisu anateema (eli panna).

Markus-setä kertoo seuraavaksi hieman sellaisesta perin ikävästä ja vakavasta asiasta kuin sodasta, joka on onneksemme ilmeisen etäinen sekä vieras meille kaikille nykyaikaisille hyvinvointiyhteiskunnan marinoimille pumpulilapsosille. Koska me ja vanhempamme olemme saaneet elää rauhassa seitsemänkymmenenneljän (74) vuoden ajan, on kansalaisilla ollut tosiasiallinen mahdollisuus vaurastua jossakin määrin ja jotkut ovat jopa kyenneet harrastamaan elitistiseksi osiltaan kehittynyttä peliä nimeltään Magic the Gathering. Kun tässä on sivuttu rakkaan länsinaapurimme hienoa saavutettua asemaa pysyä erossa tuosta yhdestä kaikkivaltiaamme viheliäisimmästä vitsauksesta koko ihmiskunnalle, niin arvoisa lukija voi kuitenkin virittäytyä vakavaan tunnelmaan ruotsalaisen laulu- ja soitinyhtyeen kantaa ottavalla ja melko tuoreellakin kappaleella. Tässä linkki artistin viralliseen videoon:
https://www.youtube.com/watch?v=HkbG39-T4H0

Sota, rakkaat lapset, on bisnestä raa'immillaan. Samaan aikaan, kun joku kansakunta saattaa käydä eloonjäämistaisteluaan, tekevät pankkiirit ympäri planeetan käsittämättömän hurjia tienestejä. Maailmansota on pankkiireille tilipäivien tilipäivä, jota eivät mitkään villeimmätkään unelmat kykene nokittamaan. Keskuspankit painavat tuskassa seteleitä ja lainaavat rahaa valtioille, jotta aseteollisuus kykenisi tuottamaan tappamisen ja tuhoamisen instrumentteja, jotka muuten maksavat kokolailla nopeasti paljon enemmän kuin esimerkiksi kaikki maailman kaksikymmentäkaksituhattakahdeksansataa (22800) turnauskelpoista Power9:ä kustakin laadusta yhteensäkään NM:na. Ja valtionpäämiehet ovat pakotettuja laittamaan liki kaikki käytettävissä olevat rahavarannot pöytään, jossa panoksen osalta voidaan todeta kriisin pitkittyessä "All in". Tämän päälle revitään kaikki mahdollinen luotto, mitä joku höveli pankkiiri ympärillä palavassa maailmassa suostuu antamaan ja toki taisteleva kansakunta kotirintamaa myöten kurmootetaan työllä ja veroilla niin ahtaalle kuin se ikinä on mahdollista. Tällaisen lohduttoman skenaarion ovat meillä joutuneet kokemaan vuosina 1939-1945 silloiset valtiopäämiehemme sekä koko kansa. Säilytimme itsenäisyytemme ollaksemme ainoa akselivaltojen rinnalla taistellut valtio, jota ei miehitetty koko suuren sodan aikana, mutta hävisimme silti sodan suurelle ja mahtavalle Neuvostoliitolle. Noin yhdeksänkymmentäkuusituhatta (96000) miestä syntymävuosiltaan karkeasti 1900-1925 menetti henkensä ja sodissa pysyvästi vammautuneiden määrä oli toiset noin yhdeksänkymmentäkuusituhatta (96000). Häviäjän osaksi tietenkin jäi myös sotakorvausten maksaminen. Sotakorvausten arvoa ei laskettu käyvin dollarihinnoin, vaan kultadollareina vuoden 1938 arvon pohjalta. Kultadollarin arvon on arvioitu olevan noin viisitoista (15) prosenttia normaalia dollaria korkeampi. Sotakorvausten arvoksi muodostui noin neljänsadan (400) miljoonan dollarin kokoluokkaan Suomen markan arvon pohjalta vuonna 1944, kun markan arvo mureni sota-aikana rajusti. Raskaimmillaan vuosina 1945–1949 sotakorvaukset sitoivat viidestätoista kuuteentoista (15–16) prosenttia valtion menoista. Lisäksi haasteena oli Karjalasta noin neljänsadantuhannen (400000) evakkoon lähteneen sijoittaminen ja uudelleenasuttaminen jäljelle jääneeseen tasavaltaan.

“Money is the answer for everything.”
- Solomon

Kun valtio on käyttänyt käytännössä lähes kaikki varansa, ottanut jäätävät luotot ja tässä tilanteessa langetetaan vielä huomattavat mätkyt päälle, niin eipä siihen varsinaisesti oraakkeli tarvitse olla, jotta kykenee johtamaan syy - seuraus suhteen sille, että kuinka valtavasti tuollainen notkahdus hidastaa valtion ja sen kautta kansakunnan eheytymistä sekä kehittymistä tavoiteltavaan suuntaan, jota yleisesti bruttokansantuotteella tavataan mitata ja määritellä. Markus-setä ei nyt halua tavattoman sovinistiseksi heittäytyä tällaisellä ihanan liberaaliuden ja herttaisen tasa-arvon aikakaudella, mutta todettakoon toki ohimennen se, että tytöille ja naisille sota sekä sen konkreettiset vaikutukset johdannaisineen ovat ymmärrettävästi vieraita ja saattavat mennä herkästi yli ymmärryksen. Mutta niin sen kaikkivaltias kaikessa viisaudessaan on varmasti tarkoittanut tapahtuvaksi, joten turha meidän kuolevaisten sellaisesta on sen enempää huolta ja murhetta kantaa.

Luonnollisestikin Suomi oli ainoa valtio maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset täysimääräisesti. Ruotsalaiset taas ovat tunnetusti olleet pitkään fiksuja. He myivät malmia hurjia määriä saksalaisille ilman tunnontuskia, kun koko vanha manner oli täydellisessä sekasorrossa yrittäessään pysäyttää fasismin voittokulkua. Naapurimme tekivät siis tyynesti tiliä, ja pysyttelivät näennäisesti neutraaleina ja liittoutumattomina samalla, kun yhteensä 73 miljoonaa ihmishenkeä menetettiin sotien seurauksena ympäri planeettaa ihmiskunnan historian tuhoisimmassa sodassa. Ruotsalaisen kreivi Folke Bernadotten (Ruotsin Punaisen Ristin johtaja sota-aikana) vehkeilyistä sodan aikana ei liioin huudeltu, kun hän avusti mm. SS-upseeri Walter Schellenbergiä (RSHA:n toimisto IV:n päällikkö) SS:n rahojen kätkemisessä. Sodan ensimmäinen uhri on aina ollut totuus.

Vaan on sitä muitakin kansakuntia, jotka ovat osanneet hyödyntää vielä häikäilemättömämminkin tilaisuuden, kun sellainen on tarjoutunut. Jostakin kumman syystä pienestä ja keskellä karuinta Alppien vuoristoa olevasta valtiosta tulee huomattava määrä ihmisiä, joilla on pörssi kunnossa ja se näkyy luonnollisesti jopa MtG-keräilijöissäkin. Miten ihmeessä pieni liittovaltio, joka koostuu 26 kantonista, on voinut vaurastua tuollaiseen asemaan, kun sieltähän ei yleisesti tunnisteta muita vientituotteitakaan kuin linkkuveitset, käkikellot, vuohenjuusto ja suklaa? No, Markus-setäpä kertoo, jos tämä arvoitus on jäänyt ratkaisematta tähän päivään mennessä jollakin lukijalla. Se samainen viheliäinen Saksa, jolle ruotsalaiset myivät hurjia määriä malmia sotakoneiston rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi, teki muuan uskontokunnalle mitä kammottavimpia asioita, jotka jokainen historian oppitunneillaan valveilla ollut tietää. Ajan puutteen vuoksi jääköön nyt tarkentamatta, että mistä uskontokunnasta olikaan kyse. Arvioiden mukaisesti saksalaiset ryöstivät uskontokunnalta kultaa, taideteoksia sekä kaikenmoista omaisuutta järkyttäviä määriä, joista noin neljänkymmenenyhdeksän ja puolen (49½) miljardin senaikaisen US-dollarin arvosta talletettiin omaisuutta sveitsiläisten pankkien holveihin turvaan, kun Sveitsi oli niinikään myös neutraali ja liittoutumaton valtio. Neljänkymmentänyhdeksän ja puoli (49½) miljardia siihen maailman aikaan, rakkaat lapset, oli kova raha. Suomen neljänsadan (400) miljoonan dollarin sotakorvauksetkin olivat huimat, mutta pelkkää nappikauppaa tämän rinnalla. Kun sota päättyi vuonna 1945 liittoutuneiden voittoon akselivalloista, alettiin kaikenmoisten sotarikosten tutkinta. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että Sveitsiin oli kyörätty junatolkulla omaisuutta, joka oli vääryydellä joiltakuilta viety. Sveitsin silloin valtiojohto kera pankkiirien ilmoitti tyynen kohteliaasti, että omaisuudet palautetaan tietenkin alkuperäisille omistajilleen, kunhan voidaan näyttää toteen, että keneltä mikäkin omaisuus oli viety. Ensinnäkin, huomattava osa omaisuusrikoksen uhreista ei enää olisi ollut kansanmurhan seurauksena ottamassa vastaan sitä, mikä heille olisi kuulunut. Toisekseen, nekin, jotka olivat onnistuneet väistämään kammottavan suunnitellun kohtalon, eivät suurelta osin kyenneet todistamaan, että jokin arvokas asia heille olisi aiemmin kuulunut. Kun SS-mies ajoi perheen ulos huoneistostaan yhdeksän (9) millimetrisellä Lugerilla kannustaen, niin siinä ei tiettävästi luovutustodistuksia kirjailtu. Lopputulos: Sveitsiläiset palauttivat noin puolen (½) miljardin senaikaisen US-dollarin arvosta omaisuutta uskontokunnan henkilöille ja pitivät itsellään jäljellejäävän noin neljäkymmentäyhdeksän (49) miljardia dollaria. Eiköhän sillä kantonit hetken verran toimeen tule. Kuten varsin vaikuttavassa Stanley Kubrickin sotaelokuvassa Full Metal Jacket kysytään: "Ain't war hell?" Vastaus on kiistatta myöntävä.

Se riittäköön sodasta, rakkaat lapset. Voisin toki jatkaa sujuvasti siihenkin, että miksi norjalaisilla on niinikään pörssi yleisesti kunnossa ja senkin myötä mahdollisuudet monia muita paremmat esim. arvokkaiden MtG-korttien omistamiseen, mutta uskon valveutuneiden lukijoiden yleistietojen olevan riittävän laajat tunnistamaan fossiiliset realiteetit taustalta erityisesti näin ilmastonmuutoskeskusteluiden keskellä. Näiden epämiellyttävien totuuksien esiintuomisella Markus-setä haluaa lähinnä tuoda esiin perusteet nuoremmille lukijoille siitä, että miksi MtG:n suurvalta-asemamme perintönä jääneet vanhan liiton entit tulevat olemaan katoava kansanperinne. Pitkässä juoksussa kyse on tässäkin vain rahasta, ja Suomi kansalaisineen ei ole rikas valtio globaalisti tarkasteltuna. Valtiomme ei ollut rikas ennen, eikä ole sitä tulevaisuudessakaan. Tosiasioiden tunnustaminen ja Herran pelko ovat viisauden alku.

"Of course, it is likely enough, my friends, likely enough that we are going to our doom: the last march of the Ents. But if we stayed home and did nothing, doom would find us anyway, sooner or later."
- Treebeard (The Two Towers)

Lopuksi todettakoon, että Markus-setä paatuneena shemeikkana tässä jo hiukan innostui ja alkoi kaivamaan sadan (100) millilitran vihreää Menneniä pöytälaatikosta, kun luki ihanan heleän ilmauksen "lol wut". Tällainen ikuinen romantikko oli tunnistavinaan tuossa kainon koppelon soidinhuudon ukkometsolle. Mutta jo hetkeä myöhemmin tulikin mieleen, että jos tuo olisi sittenkin niitä modernien aikuisten viestejä, jotka eivät enää täytä suomenkielen substantiivin, adjektiivin, verbin, numeraalin, pronominin, adverbin, adposition, liitepartikkelin tai konjunktion tunnusmerkkejä. Olen siis auttamatta kiipelissä, enkä enää kykene tuohon vastaamaan. Shakkimatti.

"It is better to remain silent and be thought a fool, than to open your mouth and remove all doubt."
- Abraham Lincoln

Muistakaa, lapset, syödä aamupuuronne. Ja nyt Markus-setä lähtee pas... Korjaan, miestenhuoneeseen.
Frank: "Morton once told me I could never be like him. Now I understand why."
Harmonica: "So, you found out you are not a businessman after all."
Frank: "Just a man."
Harmonica: "An ancient race."

Poissa Padishar

Vs: Old school mtg
« Vastaus #111 : 11.07.19 - klo 01:53 »
Asia kunnossa.

Poissa algon

Vs: Old school mtg
« Vastaus #112 : 11.07.19 - klo 10:28 »
Ruotsi on ollut edellisen kerran sodassa yli kaksisataa (200) vuotta sitten, kun Napoleon Bonaparte päätti sekoittaa koko vanhan mantereen tivolillaan. Sen jälkeen ruotsalaiset ovat kasvattaneet rauhassa noin yhdeksän (9) sukupolvea ja jopa tehneet viime sotien aikana bisnestä sotaa käyvien valtioiden kanssa. Valtio ja sen myötä kansalaiset sukuineen ovat ennättäneet vaurastua aivan eri tahtiin kuin juopottelevat, köyhät ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittuneet finjävelit. Siksi ruotsalaisilla tulee olemaan varaa huomattavasti pidempään istua arvokorttiensa päällä kuin meillä.

https://youtu.be/yzKwb_lwvig

Poissa hansjoerg

Vs: Old school mtg
« Vastaus #113 : 12.07.19 - klo 12:34 »
"Brevity is the soul of wit."
- William Shakespeare

Poissa Old_Man_of_the_Sea

Vs: Old school mtg
« Vastaus #114 : 28.07.19 - klo 17:00 »
Johanneksen ilmestyksen kuudennen luvun Ilmestyskirjan ratsastajista sota on aina yhtä ajaton, ja sehän kuvastaakin inhimillistä hullunkurisuuttamme, kun rohkenemme laskea siitä leikkiäkin. Nälästä, rutosta ja kuolemasta vitsaillaan yleisesti vähemmän. Suuri kiitos maanmainion ja legendaarisen Kummelisketsin ja MtG:n yhdistämisestä. Hienosti oivallettu! Seuraavassa ja parannellussa versiossa toki Panomies onkin kaiketi Old School-mies. "Mihin se menee? Pelaan Old Schoolia. Jaa menee vai? Menee, menee. Jaa Old Schoolia? Old Schoolia, Old Schoolia. Keskellä päivää, voi veljet! Sanos muuta."
https://www.youtube.com/watch?v=jrqEe6XK3VI

Pyramidihuijauksen tarkoitus on kerätä rahaa myöhemmin verkostoon liittyviltä keräyksen alkuunpanijoille ja aiemmin verkostoon liittyneille. Ponzi-huijaus on pyramidipelin klassinen muoto, jossa joku keksii kuvitellun tai olemassa olevan sijoituskohteen, johon hän kerää rahaa markkinoimalla uskottavasti ideaa muille. Sijoituskohde voi olla mitä tahansa: kaivos, öljyesiintymä, kaukainen lomakohde, arvopapereita pörssissä, kultavaranto, keräilykortti tms. Kohteen tärkein ominaisuus on se, ettei sen todellista arvoa tai jopa olemassaoloa voida varmentaa. Kohteen todellinen arvo on vain murto-osa väitetystä tai sitten kohde on keksitty eikä sitä ole edes olemassa. Varovaisimmat pelaajat ja varhain liittyneet saattavat saada sijoituksensa suurelta osin tai jopa enimmäkseen takaisin, kun alkavat epäillä systeemiä ja yrittävät irrottautua siitä vähin äänin. Päätekijät maksavat osalle sijoittajia voitot ja sijoitukset asianmukaisesti, jotta saavat pidettyä mielenkiintoa yllä ja lisättyä järjestelmän uskottavuutta. Jos pelistä irtaantujia alkaa olla kuitenkin liikaa, päätekijät voivat itse lopettaa järjestelmän ylläpidon, kerätä pääomat ja kadota jäljettömiin. Näin käy, kun järjestelmä käy liian suureksi ja maa alkaa polttaa jalkojen alla sijoittajien vaatiessa sijoituksiaan ja voittoja yhä suuremmassa määrin ulos järjestelmästä.

Toisaalla, Reserved List (RL) on luettelo Magic the Gathering-korteista, joita ei tulla koskaan painamaan uudelleen, jotta ne säilyttäisivät arvonsa jälkimarkkinoilla. Uudelleenpainamisen säännöt RL:n osalta julkaistiin maaliskuussa 1996, ne päivitettiin ensimmäisen kerran 2002 sekä toistamiseen 2010. Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Wizards of the Coastilla olisi RL:n lakkauttamisesta erittäin vähän tunnistettuja hyötyjä ja vastavuoroisesti paljon menetettävää. Tuotemerkin eli brändin arvon on oltava arvokkaampi kuin pelkästään jonkun kesähitin saaminen markkinoille. Vaikka keskustelupalstat ympäri planeetan antavat ymmärtää, että huomattava määrä lajin harrastajia toivoisi RL:n alasajamista, se ei suinkaan tarkoita, että Wizardsilla olisi kiinnostusta muuttaa politiikkaansa. Tiedämme vain sen faktan, jossa he ovat katsoneet aiheelliseksi, että joidenkin yksittäisten vanhojen korttien arvojen kipuaminen naurettaviin lukemiin luo fantastisen imagon pelille, ja antaa pelaajille ajatuksen siitä, että heidän korttinsa voivat olla joskus satumaisen arvokkaita. Pelkästään Revised-kortteihin sidottu arvo on nykyisellään miljardeja (kyllä, tuhansia miljoonia) dollareita. Jos Wizards päättäisi tuhota tämän arvon uudelleenpainamalla Reserved List-kortteja lupauksestaan huolimatta, oikeusjuttu alkaisi lähennellä tapausta United States vs. Philip Morris vuodelta 1999, johon heillä ei suinkaan ole varaa. Ruusuveden Markokin sen tietää.

Hasbro on yhdysvaltalainen yritys, joka valmistaa leluja ja pelejä. Se on maailman toiseksi suurin lelujen tuottaja, ja on omistanut myös Wizards of the Coastin vuodesta 1999 lukien. Jos Hasbro tuhoaisi RL:n, puhutaan Fortune viisisataa (500)-luokan yrityksestä, joka valehteli asiakkailleen kaksikymmentä (20) vuotta ja rikkoi lupauksen kyynisessä pyrkimyksessä tehdä rahaa. Kerrohan pelkästään vaikkapa kaikkien Revised-tuplaländien arvo painomäärillä (kaksisataakahdeksankymmentäyhdeksäntuhatta [289000] per laatu) saadaksesi karkeatakaan mittaluokkaa siitä, että millaisista summista onkaan oikeasti kyse. Se on joillekin ihmiselle todellista rahaa. Paatuneet lakimiehet laittavat tarvittaessa keski-ikäänsä ennättäneet entiset sympaattiset nörttipojat sekä kaikenkarvaiset keräilijät kansioineen ja kenkälaatikoineen kameroiden eteen hokemaan, että "panimme kaikki säästömme Magic-kortteihin, koska Hasbro kertoi meille uudelleen ja uudelleen, että heidän lupauksensa pitää. He kertoivat, että voimme luottaa heihin, ja nyt työskentelen lopun ikääni kolmella työpaikalla." Siihen vuolaat kyyneleet päälle, luonnollisesti. Annettaisiinko tämän tapahtua? Tokkopa. Todennäköisempää voisi sen sijaan olla, että jos Hasbro myisikin WotC:n pois esim. kiinalaisille, niin silloin vanhat lupaukset voitaisiin kenties arvioida uudelleen. Mutta jos jopa kaikkivaltias Hasbro kuolisi, niin teoriassa RL:n voisi vetää WC-pöntöstä alas viimeisenä pyllistyksenä ja ottaa kaikki se viimeisellä härskillä vedolla, mitä enää olisi otettavissa. Mutta tätä nykyä heillä tämän sijaan on näennäisesti varsin rikas yhtiö, jolla on perin syvät taskut. Voimme siis unohtaa RL:n tuhoutumisen. Hasbron perustivat vuonna 1923 veljekset Henry ja Helal Hassenfeld, ja heidän yhtiönsä nimi oli aluksi Hassenfeld Brothers. Hasbron osake noteerataan New Yorkin pörssissä. Kyseessä on liki satavuotias yritys, joka on ennättänyt nähdä 1930-luvun suuren laman, toisen maailmansodan vaikutuksen, 1970-luvun öljykriisin johdannaisineen, vuosituhannen IT-kuplan puhkeamisen sekä 2008 Lehman veljesten kaatumisen. Aika monta mahdollisuutta olisi ollut vajaan sadan (100) vuoden aikana tehdä ympäröivien olosuhteiden keskellä kohtalokas virhe tai useampi, joiden seurauksena olisi konkurssi. Tuollaisen historian omaavan yrityksen johdossa ei ole uhkapelaavia idiootteja. Lampaan voi keriä kerta toisensa jälkeen, mutta nylkeä ja teurastaa vain kerran.

Joten, jos arvoisalla lukijalla on RL:n arvokkaita kortteja omistuksessaan, voi luonnollisestikin hykerrellä tyytyväisyyttään. Jos nousevan kaukoidän keskeisten valtioiden keskiluokat vielä päättäisivät jostakin tuntemattomasta syystä innostua tällaisesta länsimaisesta ja elitistiseksi kehittyneestä keräilykorttipelien pioneerista tulevina vuosikymmeninä, arvokorttien omistajat voisivat valmistautua kenties jopa nollan ilmestymiseen kunkin arvokortinsa globaalin vertailukelpoisen hinnan perään. Ottaen kuitenkin huomioon realiteetit eri valtioiden bruttokansantuotteissa (BKT), niin esitetty skenaario ei ainakaan lyhyellä aikavälillä ole realistinen. Aasian valtioista ainoastaan Qatar ja Singapore mahtuvat viidentoista (15) kärkeen vuonna 2018, kun vertaillaan BKT:a asukasta kohden. Suomi oli sijalla neljätoista (14). Mutta ottaen huomioon väestömäärämme, niin suorituksemme ei ole sinänsä erityisen huikea. Vaikka toki Kiinan kansantasavallassa onkin vajaat puolitoista (1½) miljardia asukasta, on BKT:n lukema silti noin 11,8 prosenttia henkeä kohden verrattuna esimerkiksi sveitsiläisen vastaavaan. Dollari on aina pirullisen väkevä konsultti, kun tuumitaan oikein vakavissaan, että pitäisiköhän sitä höynähtää mukaan johonkin tyyriiksi tunnistettuun lajiin? Keskivertokiinalaisella on vielä tavattoman pitkä matka siihen, että Alpha Investmentsin herkkusektorilta voi tilata itselleen jotakin kivaa.

Mikäli MtG-pelaajamäärät vellovat jossakin kymmenen - kaksikymmentä (10-20) miljoonaa pelaajaa/kerääjää/harrastajaa pääsääntöisesti akselilla Pohjois-Amerikka - Eurooppa (jotka tulevat mantereina vajoamaan julkisiin velkoihinsa korkoineen tulevien vuosikymmenten aikana), niin RL-korttien arvojen kehitys tullee olemaan maltillista ellei peräti erittäin maltillista. Taivaanrannan taakse ei toki kukaan 1990-luvullakaan kyennyt näkemään, kun nykyisiä tuhansien ja kymmenien tuhansien dollarien arvoisia kortteja olisi saanut muutamalla sadalla tai ainakin tuhannella markalla, jos sellaisia sattui eteensä saamaan. Siksi tämä spekulointi on sen syvemmin jokseenkin tarpeetonta. On toki niitäkin näkökulmia, joissa RL:n arvokortit romahtavat sinä kauniina päivänä, kun kiinalaiset väärentäjät onnistuvat luomaan sellaisen Black Lotus-lopputuotteen, joka läpäisee tarkastukset, jotka toteutetaan sekä luupilla, neulavaa'alla, läpivalaisulla että pitkän linjan ammattilaisen tunnustelulla. Viikkorahojaan malttamattomana käsissään hypistelevien pikkupoikien ei ehkä ihan vielä kannata kuitenkaan aloittaa pidättämään hengitystään tuon ihanalta haiskahtavan mahdollisuuden vuoksi.

Sanotaan, että kyllä koira koiran tuntee. Paatuneiden MtG-miesten onni on siinä, että he ovat aina olleet tunnistusti ikäluokkansa fiksuimmassa puolikkaassa yleisesti tarkasteltuna. Jo 1990-luvulla joko nörttipojat valitsivat lajin tai laji valitse heidät, samapa tuo. Nämä pojat eivät yleisesti vaivanneet virkavaltaa, todennäköisesti tottelivat kohtuullisesti vanhempiaan ja saivat koulunsakin käytyä loppuun jonkinmoisilla arvosanoilla. Moni meistä on päätynyt sellaisiin ammatteihin, joissa ei ikäluokkansa tyhmimmän kolmanneksen poika pärjäisi hetkenkään vertaa. Nämä samat, fiksuista pikkupojista aikuisiksi miehiksi kasvaneet herrat, kykenevät loogiseen ajatteluun ja osaavat yhdistellä asioita johdonmukaisesti. Vaikka kirjoittajankin esiin nostamat epämiellyttävät asiat saattavat inhimillisesti joitakuita jopa ärsyttää, niin kokeneet miehet tietävät kuitenkin realiteetin, jonka mukaisesti tosiasioiden tunnustaminen ja Herran pelko todellakin ovat viisauden alku. Tietenkin olen itse ollut ja olen yhä edelleen aivan tismalleen samanlainen kiltti sekä kaino reppana, joka ei ole putkassa käynyt kuin yhdeksännen (9.) luokan yhteiskuntaopin tunnilla tutustumistarkoituksessa. En ole siis yhtään sen parempi tai pahempi, vaikka vuosirenkaita onkin tullut reippaasti.

Olisihan se huikeaa edes kerran elämässä nähdä vielä Suomessa MtG-Enttien kokoontuminen siten, että paikalla olisi samaan aikaan oikeasti jopa miljoonaluokassa arvokortteja ja kuulla niitä fantastisia ja autenttisia tarinoita sediltä siitä, että mitä kaikkea on joutunut antamaan ja/tai kestämään päästäkseen tähän nykyiseen tilanteeseensa? Itse onnistuin vuonna loppuvuonna 1999 kieltäytymään kahdesti täydellisestä ja minttikuntoisesta Collector's Edition (International) laatikosta. Olisin saanut sen sadallaviidelläkymmenellä (150) markalla eli noin kahdellakymmenelläviidellä (25) eurolla, kun paikallinen keräilijä laittoi kokoelmaansa lihoiksi. Laatikossa oli kaikki kolmesataakaksi (302) teräväkulmaista korttia virheettömissä kunnoissaan. Jätin siis kahdesti tarttumatta tarjoukseen ja säästin lopulta yksitoista (11) markkaa ostaen läheisestä marketista uunituoreen DVD:n The Fugitive (Takaa-ajettu) hintaan satakolmekymmentäyhdeksän (139) markkaa. Ja mikä parasta, tämä tarina on läpeensä tosi. Joten kaikki kekkosslovakialaista geeniämme kantavat lukijat voivat nyt olla suu hevosenkengällä ja todeta, että se oli sille julkealle elostelijalle ihan oikein. Ja olihan se, mitäpä sitä suotta kieltämään. Varsinkin, kun halvimmillaankin kyseinen kattaus asiallisessa kunnossa on kansainvälisessä huutokaupassa tätä nykyä viisinumeroisen summan verran dollareita. Kakkosalueen The Fugitive-DVD:llä on vielä hiukan takamatkaa tuohon. Vaikka se on edelleen hyllyssäni yhtä lailla minttinä ja naarmuttomana.

Koska itselläni ei selvästikään ole aina ollut onni, myötätuuli tai sijoittajan vainu tukenani, niin kernaasti lukisin tai kuulisin joko vastaavia miehekkään epäonnisia ratkaisuja kohtalotovereilta tai toki myös huikeita onnistumisia muilta sediltä. Ainahan se on kaikkein hienointa katsoa vierestä, kun joku kultaiseen keski-ikäänsä yltänyt ukko esittee ylpeästi arvokorttiaan kuin omaa perheenjäsentään. Ja kun hän vielä kertoo etenkin niitä ratkaisun hetkiä, joita sisältyy siihen, että omistussuhde on päässyt syntymään. Itse en kovinkaan herkästi enää tässä iässä tapaa pahoittaa mieltäni siitä, jos jollakulla toisella kääntyy tai on kääntynyt kortti suotuisammin kuin itselläni. Haastankin kaikki mukaan samaan. Helpommin sanottu kuin tehty, eikö vain? Danten Jumalaisen näytelmän mukaisesti järjestyksessään toiseksi pahin kuolemansynti eli kateus on meissä niin kovin, kovin voimakkaana. Varsinkin, kun on täällä elämä raskasta työtä, ja siinä harvemmin on onni myötä.

"Life is too short to look at commons."
- Rudy (Alpha Investments)
« Viimeksi muokattu: 28.07.19 - klo 21:11 kirjoittanut Old_Man_of_the_Sea »
Frank: "Morton once told me I could never be like him. Now I understand why."
Harmonica: "So, you found out you are not a businessman after all."
Frank: "Just a man."
Harmonica: "An ancient race."

Poissa Chill79

Vs: Old school mtg
« Vastaus #115 : 28.07.19 - klo 19:27 »
Tässä omat Powerit joista tuo kovamuovissa oleva twister lähtee jenkkeihin ja tilalle tulee Mox Pearl joka täydentää 2xP9:n täyteen joka tulee jäämään jälkipolvilleni, setti kummallekin.

https://imgur.com/a/iUpyNlX

UL Mox Sapphire ja Time Walk ovatkin sitten vielä "varastossa".

Itse siinä tilanteessa ettei ole näköpiirissä että joutuisi laittamaan "lihoiksi" mutta eihän sitä koskaan tiedä...

-Jyri-
« Viimeksi muokattu: 28.07.19 - klo 19:41 kirjoittanut Chill79 »

Poissa Azakael

Vs: Old school mtg
« Vastaus #116 : 29.07.19 - klo 13:20 »
Oh, yllättäen tämäkin keskustelu on aktivoitunut kesän aikana. Hienoa!

TL;DR: Loppuvuodesta tulossa Old School -turnaus Helsingissä. Tulkaa mukaan, ja jos haluatte jotenkin tapahtuman järjestämiseen vaikuttaa, keskustelkaa asiasta ja ottakaa kantaa esim. täällä. Järjestämistä helpottaa jo ihan sekin, että ilmaisette mielenkiintonne asiaan.

Pitemmästi:

Tarkoitus olisi kyllä järjestää Helsingissä KaamosCup 2019 marras-joulukuussa. Tällä kertaa aikomus olisi järjestää turnaus viikonloppuna ja toivottavasti saadaan asia vireille niin ajoissa, että kauempaakin tulevat ehtivät aikataulunsa järjestää. Tarkka formaatti on vielä harkinnassa, mutta se ainakin tiedetään, että reprinteillä ja tod. näk. pienehköllä määrällä proxyjä mennään. Eli ei tarvitse ruotsilaillista pakkaa osallistuakseen.

Paikka varataan ja tarkennetaan sitten kun on jonkinlainen käsitys siitä kuinka paljon osallistujia saadaan. Jos jäädään edellisen vuoden tapaan noin kymmeneen, niin olettaisin että varataan jokin kabinetti tms. tila paikallisesta ravintolasta. Muutkaan vaihtoehdot eivät toki ole pois suljettuja. Mitä tulee turvajärjestelyihin yms. joista edellä oli puhetta, niin mun mielestä erillään oleva kabinetti ns. normaalista ravintolasta on ihan riittävän turvallinen paikka. Tällaisissa paikoissa noita turnauksia muuallakin maailmassa järjestetään. Ja jos oman Lotuksen menettäminen pelottaa liikaa, niin voi käyttää proxyjä tai (kauhistus!) jopa jättää pelaamatta sitä kaikkein arvokkainta korttia. Mainitaan nyt vielä tähän liittyen se, että viime vuonna pelattiin pubissa puoliavoimessa tilassa, eikä mitään ongelmia ollut, kuten ei myöskään niissä lukuisissa peli-illoissa joissa arvokorttejakin on vilahdellut.

Nyt olisi sitten hyvä aika jakaa ajatuksia ja toiveita turnauksen ja ajankohdan suhteen. Erityisesti, jos osallistuminen _edes kiinnostaa_, niin olisi mukava tietää. Kyllähän se kovasti järjestämistä motivoi, jos tietäisi jonkun tapahtumaan mahdollisesti osallistuvankin. :)

Poissa Possu81

Vs: Old school mtg
« Vastaus #117 : 29.07.19 - klo 16:19 »
Osallistuminen kyllä kiinnostaisi. Ehkä optimaalisinta olisi sellainen, että voisi yhden päivän reissuna tehdä viikonloppuna ellei ole jonkin suuremman conin yhteydessä. Porista saattaisi 1-4 henkeä saapua paikalle. Eli ei liian aikaisin tai myöhään (turnauksen ehtii pelaamaan esim. viimeistään puoleen yöhön mennessä loppuun). Jokin erikoisuus palkinnoksi ehkä.
Kabinetti on myös omasta mielestäni hyvä paikka järjestää turnaus, oli kyseessä sitten mikä tahansa formaatti. Liian hämyisässä tai vilkkaassa paikassa pelaaminen ei ole niin nautittavaa.
Mainittakoon tässä vielä, että Raumalla on ollut aivan poikkeuksellisen hienot kabinetit turnauksille viime aikoina! Harmi, että vähän syrjässä.
« Viimeksi muokattu: 29.07.19 - klo 16:25 kirjoittanut Possu81 »

Poissa Prote

Vs: Old school mtg
« Vastaus #118 : 29.07.19 - klo 17:43 »
Tarkoitus olisi kyllä järjestää Helsingissä KaamosCup 2019 marras-joulukuussa. Tällä kertaa aikomus olisi järjestää turnaus viikonloppuna ja toivottavasti saadaan asia vireille niin ajoissa, että kauempaakin tulevat ehtivät aikataulunsa järjestää. Tarkka formaatti on vielä harkinnassa, mutta se ainakin tiedetään, että reprinteillä ja tod. näk. pienehköllä määrällä proxyjä mennään. Eli ei tarvitse ruotsilaillista pakkaa osallistuakseen.

Kannattaa katsoa, ettei mene päällekkäin legacy gp:n kanssa eli 29.11.-1.12. viikonlopulle. Olen kyllä muulloin itsekin valmis osallistumaan ja liikkumaan Tampereelta etenkin lauantaina järjestettävään turnaukseen!

Hienoa, että reprintit oikeassa hengessä ja pieni määrä laadukkaampia (esim. väritulostettuja, mutta ei kiina!) proxyja ollaan sallimassa. Itse kannatan yleensä proxylistalle seuraavia kortteja: power9, kikkis, chaos orb, time vault, city in a bottle ym. kortteja joista ei järkevästi reprinttejä löydy. Muista korteista löytyy ns. affordable reprinttejä revisedin dualeista ja hienoista fbb versioista alkaen. Toki proxyttamista voi kontrolloida myös rajoittamalla esimerkiksi sallittua määrää pakassa esim 5-10kpl välille.

Hyvä, että Azakael olet ottanut hoitaaksesi tällaista, koska asiat eivät kuitenkaan tapahdu itsekseen. Isompimuotoisen pubiturnauksen järjestämisessä on loppujen lopuksi pieni vaiva, kunhan asettaa pienen osallistumismaksun, jolla katetaan mahdolliset palkinnot ja tila. Suosittelen varautumaan ainakin noin 20 osallistujapaikalla näin alkuun, sillä kiinnostuneita saattaa yhtäkkiä löytyä enemmänkin, kun joku sen turnauksen järjestämisen vaivan on nähnyt.

Poissa theBrains

Vs: Old school mtg
« Vastaus #119 : 29.07.19 - klo 22:25 »
Tuossahan formaatista heitettin hieman ilmoille jopa Finnish Old Schoolin omaa formaattia 93/95. :)

Suomi kylmänä maana pelaisi Alphasta Ice Ageen asti julkaisuja. Ja kun meillä varmasti monelle juuri Ice Age on se ensimmäinen setti Suomessa. Arabian Nightsin hienoudet eivät kirjakauppoihin saapuneet. :)

Suomi olisi myös tunnettu herrasmiesten maana, jolloin Mind Twist ja Kikkis (Library of Alexandria) olisivat suoraan bännissä.
« Viimeksi muokattu: 29.07.19 - klo 22:28 kirjoittanut theBrains »