Nopeasti vilkaisin, että ainakin viisi peliä feilaa BGG-testin eli arvosana on alle 7.
Kymmenen vuotta lautapelit.fi:ssä hommissa olleensa, ja aika paljon lautapelejä suositelleena, testanneena, suunnitelleena, ja julkaisuprosessiin osallistuneena, kommentoisin että mainitsemasi "BGG-testi" on melkosta jöötiä. Miksikö?
BGG:ssä suuri osa käyttäjistä on jenkeistä, joka vaikuttaa reittauksiin. Jenkkien pelikulttuuri on aivan toiselta planeetalta kun euroopassa, ja mikä tahansa paska minkä konsepti on hienot figut + yatzy = winning jenkeissä. Pelit kuten Hannibal, Space Alert, Memoir '44, Star Wars minis, Eclipse, Battlelore, ja Earth Reborn on selkeästi tuotannoltaan "jenkkikamaa", ja vaikka joku voisi argumentoida että em. listassa on hyviäkin pelejä, on vastaavaa täysin pelikelvotonta saastetta pitkälti seiskan paremmalla puolella (moi Starcraft!) pilvin pimein.
Tuo käytännössä tarkoittaa, että peli on täyttä roskaa. Poikkeukset tähän sääntöön on laskettavissa yhden käden sormilla.
Höpöhöpö. Se käytännössä tarkoittaa, että peli on toisessa ääripäässä jenkkikamasta, eikä ehkä täysin timanttinen isolle yleisölle, tai se on (valtaosin) korttipeli. Esimerkkinä tästä loputtomasta hyvien pelien paskasti reitatusta lastista vaikka Luna, Byzanz, Zing! (7 signum), Vanuatu, Tower of Babel, Condottiere, Key Market (luultavasti koko trilogia), Mexica, Attika, Hey, That's my fish!, New England, ja miljoona muuta.
Nää on puhdasta huijausta ja en myisi kellekään mitään Monopolia, ellei ostaja kolmannenkin kerran jälkeen varta vasten sitä haluaisi. Joo, siinä on nostalgiaa jne, mutta paaaaljon enemmän hupia saisi jostain oikeasta pelistä.
Jep. Mä oon kans miettiny et miten helvetissä jengi voi olla niin pihalla ettei ne tykkää lakujäätelöstä. Ehkä ihmiset on vaan tyhmiä, ja ostaa suklaajäätelöä vaikka se maistuu ihan skeidalle.
Harrastajana en uskaltaisi tuolta ilman omaa tutkimista ostaa mitään ja ei-harrastajalle tuolla on tarjolla Carcassonne ja huonoja pelejä. Mun mielestä siis lista on heikko.
Listan peleistä ainakin seuraavilla on syy olemassaoloonsa: Netrunner, Battlestar Galactica, Betrayal at House on the Hill, Carcassonne, Catan Card Game, Caverna, Concept, Dead of Winter, Epic, Fluxx, Fury of Dracula, Genial, Genoa, LotR LCG, Mage Knight, Mansions of Madness, Munchkin, New York 1901, Runebound, Star Realms, Stawa minit, Takenoko, Warhammer ja Xcom. Ja noi ainoastaan peleinä joista mulla on jotain kokemusta, ja joka näyttää olevan valtaosa listasta.
DISCLAIMER: En sano että tykkään em. peleistä. Sanon, että niille varmasti on oma kohderyhmänsä, jonka edustajat subjektiivisesti kokee saavansa niistä maksamansa rahan edestä hyvää fiilistä. Osa niistä on imo ihan hirveetä skeidaa, mutta en tuomitse ihmistä joka kuuntelee Nickelbackia (tai pelaa Muchkinia), vaan myyn sille Nickelbakin levyn. Tai Muchkinin.
Sun teksti on valtaosin harrastajaelitismiä (ja konseptina laajennettavissa kulutuselitismiin), jossa jonkin asian harrastaja olettaa että asiaan vihkiytymätön taho ei voi saada maksimaalista nautintoa kuluttamalla harrastajan silmissä "epäoptimaalista" kamaa. Tää pätee niin lautapeleihin, kun mihin tahansa muuhunkin harrastamiseen. Nopeesti mieleen tulevia alueita joissa elitismi on vahvasti läsnä, on viinit, kahvi, digitaalinen pelaaminen (hello PC masterrace!), ja oikeestaan kaikki missä harrastusta tukevien firmojen brändi-imago on vahva (eli harrastuksen ja lifestylen raja hämärtyy) kuten skeittaaminen, laskettelu jne.