Kun noita dunkun kilpailijoita tuli kehuttua, niin tässä pieni yhteenveto suosikeistani mukailtuna eräästä viimevuotisesta postauksesta:
Kotimaista lähituotantoa:
Praedor: Burger Gamesin fantasiaroolipeli. Yksinkertainen ja miellyttävä pelata.
Stalker: Burger Gamesin post apokalyptinen skifiroolipeli. Suomalaisen peliteollisuuden kirkkain helmi ja ehkä listan parhaiten toteutettu peli kaikin puolin.
Historiallisesti merkittävät klassikkosarjat:
Dungeons and Dragons: Koko alan luonut tuote ja ylivoimaisesti tunnetuin tavaramerkki. Peliteknisesti lähes kaikkia muita relevantteja pelejä paskempia tuotoksia, mutta pitää tuntea jo historiansa ja laajan levinneisyytensä takia. En suosittele juurtumaan liikaa, koska brändin paras tuotos eli 5th edition on korkeintaan keskinkertainen peli, ja muut aika paskaa moderneihin kilpailijoihinsa verrattuna. Pathfinder on nimestään huolimatta samaa tauhkaa kuin DnD. Parhaat pelimaailmat löytyivät kakkosedikasta, mutta mikään ei estä pelaamasta vitosta kakkosen loren pohjalta.
GURPS: Toinen ikivanha peli, joka on erittäin laajalle levinnyt. GURPS tunnetaan siitä, että sille löytyy säännöt pelimaailmaan kuin pelimaailmaan ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta numeroita voi joutua murskaamaan laskimen kera pelistä selvitäkseen. Jos pelatessa vituttaa, kun et löydä spesifiä sääntöä johonkin tilanteeseen, GURPS lievittää tuskaasi.
Vampire: the Requiem: White Wolfin klassisen hirviöpelivalikoiman moderni tuotos, jossa vampyyrit juonittelevat vallan ja veren perässä.
Pelit, joista satun itse pitämään syystä tai toisesta:
Dark Heresy: Warhammer 40k pelimaailman virallinen roolipeli, joka on toistaiseksi hiotuin esimerkki varsin toimivista satasivuiseen noppaan perustuvista pelimekaniikoista, joista Warhammer roolipelit on tunnettuja. Pelimaailma on myöskin juuri sopivan sekopäinen roolipelin kohteeksi. Tää on suosikkini tyypillisistä Sci-Fi RPG:istä.
F.A.T.E: Ylläolevat pelit ovat kaikki enemmän tai vähemmän mekaanisesti raskaita, joten fate sopii esimerkiksi merkittävästä pelistä, jossa tarinaa luodaan vähän vähemmällä numeroiden murskaamisella. Fate on mun suosikkivalinta yksinkertaiseksi yleispeliksi, joka soveltuu moniin erilaisiin pelimaalmoihin, ja haluaisin erityisesti päästä testaamaan sitä supersankarikampanjan pyörittämisessä.
Savage Worlds: Teknisesti hiottu fantasiaroolipeli joka soveltuu erityisesti Conan-henkisiin Sword and Sorcery peleihin. Tää on nykyään mun vastaus siihen, kun ihmetellään että jos ei Dunkkua kannata pelata, niin millä mekaniikoilla se kamppis sitten pitäisi vetää.
Shadowrun: Cyberpunk-genren isoin nimi. Pidän sen pelimekaniikoista, vaikkakin nekin välillä menevät turhan raskaan puolelle, mutta fantasiaa scifiin sekoittava pelimaailma voi välillä olla hieman turhankin korni. Saan perverssiä tyydytystä, kun saa heittää ämpärillisen noppia kerralla.
Mouse Guard: Burning Wheelin pelimekaniikkoja soveltava peli, jossa pienet hiiret yrittävät selviytyä talvesta, pöllöistä ja muista metsän vaaroista kuolematta ihan kaikki. Burning Wheel toimii, ja pienten metsän eläinten eloonjäämiskamppailu on hauska peliteema.
The Riddle of Steel ja sen modernit kloonit kuten Song of Swords ja Band of Bastards: Raakaa ja realistista miekkailusimulaatiota, joka saa suuren historianörtin sisälläni kiihottumaan. Jos haluat realismia ja simulaatiomaista otetta keskiaikaisiin aseisiin ja taisteluun, niin TRoS ja sen modernit hengenperilliset ovat pelisi. Band of Bastards julkaistaan Kohta (tm) ja tulen pelitestaamaan sitä Jyväskylässä. Se on hieman vähemmän autistinen kuin TRoS ja SoS, mutta pieni tismeily ei liene senkään kanssa pahitteeksi.
Maid RPG: Sinä ja kanssapelaajasi olette sisäkköjä. Tehtävänne on pitää isäntä tyytyväisenä. Minun eri tarvinne kertoa lisää.
Aihe: D&D ja Odinin Soturit eli kuinka larppaan katupartiolaista (Luettu 5415 kertaa)