Smemmen taisi muuten ensimmäisenä sanoa, että oispa kannattanu pelata samaa GAT-versiota kuin vintagechampseissa, jotka hän voitti. Ja kuten todettua, ei esimerkiksi Flashin pelaaminen vaadi helpoimmillaan mitään pelaajalta, mutta toisaalta idioottikin osaa nakata joka vuoro pultin kaverin naamaan. MTG:ssä tulee paljon tilanteita, joissa valinnan tekeminen on sama kuin sukan laittaminen jalkaan. Voihan senkin väärin tehdä, mutta yleensä puhutaan apinasta.
Kertokaapa mulle, montako kymmentä eri korttia käytetään kilpailukykyisissä t2-pakoissa. Yllätykseksi vintagessa ko. luku on iso ja yleinen, mahosmainen käsite onkin ollut aikojen alusta asti, että vintagessa kaikki dekit on samanlaisia lukuunottamatta kahta eri korttia. Myös pelaamisen vaikeutta tai helppoutta voi kuka tahansa arvioida. Molemmissa asioissa mua ehkä vähän huvittaa arvioijien kokemus; Charsten pelaa vintageakin Goblineilla ja Mahonen ei oo varmaan koskaan kokeillukaan. Toisaalta en mäkään oo koskaan lekaa tainnu pelata ja puhun lämpimikseni ja oikeasti leka on hyvä formaatti, vaikka kaikki dekit sisältää 4 valkoista creatureremovalia, joka aiheuttaa sen, että pihvin pelaamisen riemu tyssää viimeistään endissä. Voihan vintaasillekin käydä samoten, kun sininen väri on täysin unplayable ja Juggernaut jyrää jälleen.
Mulla on pitkään ollu vintaasissa pärjäämistä tärkeämpää hauskuus, vaikka toki turnauksissa pärjääminen on hauskaa. Mulla on ollu hauskaa myös t2-turnauksessa. Kyse oli viime vuoden smq:ssa, jossa hauskinta oli vastustajien kyykyttäminen. Pelaaminen oli kuin resiinalla ajoa, raiteilla ja aivottomasti. Vastustajat oli itkun partaalla ja mulla oli hauskaa. Vintagessa parasta on, kun mukamas darrapakalla harjaa possuportaalin avulla ukkoja suohon. Voiko muissa formaateissa herkutella maailman cooleimmalla kortilla ja samalla pärjätä? Oon seuraavan viikonlopun Helsingissä ja saatan tulla nauramaan lekaukkeleille. En oo vielä päättäny, otanko oluen ennen sitä. Teen kuitenki uuden huippucoolin dekin, jolla kelepaa harjata.