Poromagia

Kirjoittaja Aihe: Zendikar Draft, rarettamalla voittaa  (Luettu 2361 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Karjanvarastaja

Zendikar Draft, rarettamalla voittaa
« : 05.10.09 - klo 02:22 »
Sanotaan nyt näin alkuun, että informaatioarvo tällä on keskimäärin nolla. Kukaan ei opi tästä mitään, harvaa todennäköisesti kiinnostaa, yhtä kaikki ajattelimpa jakaa tuntojani lauantaisesta sessiosta, kun ei parempaakaan tekemistä tällä haavaa ole. Muistin varassa eletään, tuskin siis yllättää pickaus-/tapahtumaselostuksen epätarkkuus.

Olipa kerran...

Lauantainen syysaamu. Ilma oli suunnattoman tyydyttävä, hitaasti ylös könyävä aamuaurinko ehti tuskin ihoani ruskistaa, kun se jo verhosi maailman sumuun. Kielellä maistui kolea kosteus ja silmissä virisi tyhjää, kyllä kelpaa autoilla kun varpaitakaan näe. Tuumailimpa siinä kiskoako takkia niskaan vai hifistellä auton rikkinäistä lämmitystä, mutta päädyin ajanpuutteen vuoksi amisratkaisuun. Kädet ratilla mutkissa, suoralla konehuoneessa. Ajettuani reipasta alinopeutta pitkin maanteitä ja väistellen itsemurhahakuisia pyöräilijämummoja (pois ajokaistalta perkele!) olin sokeutua, kun yhtäkkiä kesken ylämäen sumu haihtui ja näkökenttäni avarsi valaistuminen. En tosin kokenut mitään muuta yllättävää kuin sen, että nenääni kutitti. Sen suuremmitta kommelluksitta pääsin pelipaikalle jahka olin arponut  hämmentävien liikennevalojen kanssa saanko vahi enkö ajaa.

Hiljaisuuden vuoksi availin heräteostoksena 15 pussia, jos vaikka jotain kivaa olisi ollut. Saldoksi jäi 2 fetsiä ja satunnaisuutta.
Pelikansaa kertyi pikkuhiljaa paikalle, järkytystä aiheutti lähinnä muutamien yksilöiden poikkeuksellinen täsmällisyys, yleensä heput heräilivät eventtien alkaessa. Totta kai kun 12 lapsellista äijänalkua iskee samoihin tiloihin, saa tulokseksi harmaita hiuksia, hampaiden kiristelyä ja heikkoa huumoria, siispä pelit päästiin aloittamaan melkein ajallaan vain tiukan lastentarhamoderoinnin jälkeen. Hitusen minuakin lapsetti, enkä malttanut istua ilman piripäille ominaista nytkähtelyä. Pakollisten " dräfti kulkee sit oikea-vasen-oikea, eiku" opastusten päätteeksi pääsimme yksissä miehin pusseja hieromaan ja joillekin jännitys tuntui olevan liikaa.

Ylemmän tahon mahtikäskystä retkueemme jaettiin kahteen kuuden hengen podiin, joka teki kaikesta uutta, uskaliasta ja helvetin vaikeaa ymmärtää. Ei siinä mitään, epätietoisuus paranee huutamalla käsittämättömyyksiä, onneksi kettinki viuhui kiitettävän nopeasti ja saimme avata produktia ilman suurempaa dramatiikkaa. Plääninä oli lähteä sinivalkoiselle, tyystin reisille (syystäkin, koin lähes kasvaneeni ihmisenä) menneen prelikan myötä ymmärsin hylätä vihreä-mustan(-valkoisen). Kuten suurin piirtein joka draftissa, raretin silmittömästi ja se palkittiin toistamiseen.


Raretan, raretan


Ensimmäisestä pussistani huomasin herkullisen World Quellerin paistavan paistin silmiin. Mitään merkittävää pussissa ei sitten ollutkaan, ei hyviä allyja, ei foilia, ei edes Harrowta. Siispä tyytyväisenä raretin kelpo ötökän taskuuni ja siirryin seuraavaan, josta ensimmäisenä ilmaantui Rite of Replication. Hykertelin itsekseni, kun värit osuivat kivasti ja oli päälle päätteeksi vielä rare. Samaisessa pussissa oli myös Into the Roil, jonka kuvittelin optimistisesti tulevan myöhemmin vielä vastaan useammissa määrin. Seuraavassa oli karmivaa jätöstä rarea myöten, Archmage Ascension get-the-fuck-outta-here, siispä nappasin itselleni säällisen sinisen lenturin Welking Ternin. Seuraavat pussit olivat tyyliin Cancel, Kor Cartographer, Arrow Volley Trap, Bold Defense, Cliff Treader, Ior Ruin Expedition + ei dekkiin päätynyttä materiaalia. Naapuripodissa riemuittiin oletettavasti foilifetsistä ja minä mehustelin turnauksen pitäjälle läjääni.

Värit oli valittu ja pussien runsaasta valkoisesta ja sinisestä päättelin, että kaikki hamusivat punaista, mustaa ja vihreää. Sehän sopi minulle kuin ananas ahteriin.

Kakkospussista pärähti Day of Judgement, jonka nappasin heti. Muita kivoja olisivat olleet Harrow, iso vihreä trampleliha, Journey to Nowhere ja jotain muutakin kivaa. Seuraavasta pussista nappasin taskuun Celestial Mantlen. Sitten alkoi hidastelu. Naapuri itki ja parkui (ilmeellä), kuinka mehukas setti on tassussa ja nappasin miehen jäljiltä Mindbreak Trapin, tänks. Seuraavista pusseista nappailin Kazandu Blademasterin, toisen Kor Cartographerin, Kor Aeronautin, Blazing Torchin ja satunnaista kivaa, kuten toisen Ior Ruin Expeditionin.

Värit vahvistuivat ja valkoista oli älyttömästi. Kiitin ja mehustelin lisää Havukaiselle.

Kolmannessa pussissa raretus jatkui ja nostin ensi töikseni Sphinx of Lost Truthsin, perään Armament Master (kannatti pickata valkoista), jonka jälkeen tuli napattua vielä ainut Into the Roil, lisää Koreja ja pari allya sekä toiseksi Equipmentiksi Spidersilk Net.

Pakkaa mietin melko pitkälti tasan minuutin, karsin ylimääräisen Cancelin ja Ior Ruinin, väreille osumattomat laput sekä Mantlen ja Mindbreakin, kun en uskonut niille olevan tarvetta. Pikaisen testipelin pohjalta dekki tuntui hitaahkolta, mutta toimivalta, muutin tämän jälkeen ottamalla jonkun triviaaliluonteisen lapun pois ja iskemällä lisää halpaa miestä.

Dekki

8 Plains
8 Island

1 Spidersilk Net

1 Blazing Torch
1 Brave of the Elements

1 Into the Roil
1 Tempest Owl
1 Welkin Tern
1 Kazandu Blademaster
1 Kor Aeronaut
1 Cliff Treader
1 Kor Skyfisher
1 Ior Ruin Expedition
1 Armament Master
1 Ondu Cleric

1 Cancel
1 Bold Defense
1 Makindi Shieldmate

2 Kor Cartographer
1 Rite of Replication
1 Day of Judgement
1 Merrow Seastalkers

1 Sphinx of Lost Truths
1 Arrow Volley Trap
1 World Queller

= 40

Ondu Cleric korvasi testissä olleen Pillarfield Oxin, kun totesin nopean lifemiehen olevan kestävää miestä parempi.

And their monologies sang me to sleep

Game 1 GBR

Mies pelasi Jund-väreillä isoja ötököitä, halpoja hastemiehiä, muutamia polttoja sekä boost-enchantmenttejä. Häviän nopan, ja mies aloittaa murjonnan Goblin Shortcutterilla, joka saa seuraavalla vuorolla Goblin War Paintin kiinni. Itselläni tiskissä on puolta pienempi Welkin Tern, joka ei edes osaa blokkia. Pelin edetessä sain peliin lisää pikkumiehiä ja hän isoja lihoja. Gobbo sai maistaa Roilia, muut örmyt kuolivat Bold Defenseen + massablokintaan ja pääsen iloisesti rynnimään tyhjiin.
Toinen peli menee samaa rataa, saan tosin pelattua nopeammin pikkumiehiä, kuten vuoron kaksi Kor Skyfisher, joka pompotteli Spidersilk Nettiä. Perässä tuli rivi miehiä ja finisherinä Rite of Replication tuplaa Blademasterini.

1-0 (2-0)

Game 2 U

Nyt paljastui mihin katosivat kaikki Into the Roilit ja siniset lenturit.
Ykkösmatsissa mentiin mauttoman puolelle. Ensin Blazing Torch, Kor Aeronaut, Kor Skyfisher ja Torch takaisin, sitten neljännellä vuorolla Armament Master jolle Torch. Vastustajalle tuli yhtäkkiä erittäin kiire ja tuskanhiki, jota ei auttanut miehien pieni koko. Roilit viuhuivat, mutta miehiä on yksinkertaisesti liikaa.
Peli oli sangen tasaista toisessa pelissä, kunnes tyhjennän tiskin Day of Judgementilla ja isken perään World Quellerin. Ratkaisevasti isommat mieheni jyräävät potkitun Bold Defensen voimin.

2-0 (4-0)

Game 3 BR

Tässä vaiheessa oli selvää, että jos me kärkimiehet tasuroimme molemmissa podeissa, olemme kukin top-neljässä ja spekuloimme jakopuuhien merkeissä. Lopulta ryhdymme sitten pelaamaan, kun yksimielisyyttä ei synny (jostain syystä Ristolle kaikki pussit ja muille hyvä mieli ei tuonut kannatusta) ja Jani muistutti säännöistä.

Vastassa oli kaikki kivat vampyyrit, poistojen mekka ja muuta kivaa. Tursotan varman voiton yhdessä lifessä kästäämällä Rite of Replicationin World Quelleriini, vaikka minun oli tarkoitus kopioida vastuksen Intimidate-vamppi. Onneksi olin mukana hetkessä, seuraavaan.

Toisessa pelissä Sphinx pääsee tiskiin dominoimaan ja pääsen mukavasti eroon ylimääräisistä ländeistäni. Vastus yrittää stabiloida Vampire Nighthawkilla ja Mark of Mutinoimalla kahdesti Sphinxini, mutta hajoaa lopulta miesylivoimaani.

Kolmas peli kulki tyyliin, Equipment, Kor, Kor, Armament Master = win. Vastuksella oli mulligoinnin jäljiltä yksi mana ja scuuppasi suht pikaisesti.

3-0 (6-1)

Resistanssein voitin koko puuhan ja taputtelin tyytyväisenä olalleni, kun sain toisen Zendikar julisteen nopan kautta. Vastineeksi hävisin jälleen foilini, liikutti kyllä niin simona. Jälkipeleistä availin/vaihtelin itselleni fetsejä ja muita kivuuksia taskut täyteen minimisijoituksin ja taputtelin toisellekin olalle kerran jos toisen itseriittoisena. Reissusta jäi erittäin positiivinen mieli ja kuten aina, kotosalla on hauska pelata. Seuraavia drafteja/settejä odotellessa.

Todetaampa vielä hassun hauskana yksityiskohtana, että herätin itseni kyseisenä aamuna Behemothin Conquer All biisillä. Nomen est omen.
« Viimeksi muokattu: 05.10.09 - klo 02:27 kirjoittanut Karjanvarastaja »