Tarina on tylsä kuin seinäkello. Perjantaina oon illan töissä ja kuivin suin kahton telkkarista huonon leffan. Pistän irkkiin herätyskäskyn. Juhan Seinät lupas onneksi soittaa herätyksen (en herää herätyskelloihin, jos oikeen väsyttää). Aamullahan se puhelin pirisee ja Juha kertoo vintagepartyihin liittyvästä suunnitelmasta. Se kuulosti tosi hyvälle ja Juhan loistavasti 02moro rohkaisemana odotti sm-karsinnat. En syö mitään, kun ei oo ruokaa eikä edes mehua. Kisoihin on kuitenki helppo lähtä, ku ei oo laisinkaan paineita, on mahollisuus syyttää toisen lainaamaa dekkiä eikä tee edes mieli pelata sm-kisoissa.
Turnauspaikalla Esa Siira lainaa mulle sovitusti controllidekin, jossa on pari holofolo Delayta. Voiko mennä pieleen? Dekkilista kasaan ja skouttaamaan Teron ja Kinnusen touhua. Terolla oli hassun hauska dekin nimi, ja jouduin lisäämään omaani vaihtoehdon, jos vaikka Terokin pääsisi topkasiin. Itse tiesin tuloksen jo, sillä Parta sanoi slotteja varmoiksi.
Turnaus alkaa, pelaan jotain vastustajaa vastaan. Ekapelin turttaan, kun ei ollu pienintäkään käsitystä, mikä dekki vastuksella on. Tuli 7x Ritual, swath, crapshot x 2. Erkki näytti vieressä huolestuneelta. Toisessa pelissä alotan one-landerilla ja 7 kortin kädellä, pelaan hyvin, countteroin uhat, pelailen Extirpateja ja Teferin. Kolmannessa vastustaja kämmää kolmosvuoron voiton, pelaan Teferin ja aika huudetaan. Kaveri kerää korttinsa tuhisten jotain epämääräistä. Kerron jantterille, että ei ois kannattanu skuupata, kun en voinut voittaa peliä. Oon kuitenkin Liekeissä ja reiluna ja Aimo Suolan sijaan ilmotan tulokseksi tasurin. Tää on kuitenki sen verran casual-turnaus, että turha alkaa nipottaan turhasta.
Kakkoskiekasta eteenpäin en enää muista vastustajia, mutta peliliikkeet muistan.
Kierros 17. oululainen Teemu Hirvonen. Teemulla on jotain tekemistä ja hipsii autolleen. Saadaan 11 minsaa lisäaikaa. Kyseessä siis UB-Mirror, jonka tiedän voittavani ekasta vuorosta lähtien, vaikka mun Teferit lähtee Kebabille. Urza's Factory tekee toksuja hitaasti mutta varmasti. Yksi saa Isolationista. Toinen saa Tendrilsistä, johon liittyy suurta kusetusta. Teemu oli tuhonnu mun Urborgin vuorolla 28 ja tekee muutaman vuoron myöhemmin Tendrilsin mun toksuun. Mähän sanon että soppiihan tuo, mutta sullahan ei noita swamppeja ole. Teemu tempaa kortin kouraansa ja sanoo emmää sitte tuota pelannu. Perus-kusetusta. Oon kuitenki vitun Liekeissä ja varma voitosta plus tykkään kusetuksesta tosi tosi paljon. Tuomaria ei siis huudella. Tässä yksi pika-mtg:n sääntö, painakaa mieleen. 11 lisäminuuttia kuluu hitaasti hitsatessa. Porukka hikoilee ympärillä, mutta mua ei hiosta, sillä Suomen kovin mtg-pelaaja Visa tulee kannustamaan mua. Silloin tiesin, että me joudutaan pelaamaan Helsingissä finaaleissa vastakkain, jos ollaan pelikunnossa. Aika huudetaan taas ja käydään pelin ratkaiseva countterisota, jonka obvobvobv voitan, sillä meikäläiset opetti pelaan suurin guru kaikista, Eero. Ajan Teemun piiloon ja voitan tunnin hitsauksen jälkeen mahti Tuloksella 1-0. Tää oli paras peli pitkään aikaan, vaikka formaatti olikin väärä.
Tunnelma alkaa nousta, ja muilla paineet nousee. Mun paineet vaan vähenee, sillä ensimmäiseksi oikeaksi t2-turnaukseksi invasion-blokin jälkeen homma on mulle pässinselevää. Hitsataan niin maan pirusti ja vähän suolataan vastustajia. Siinä voiton avaimet. Katoin muitten pelejä ja kävi hyvin seleväksi, että mä joudun pelaamaan ehkä sm-kisoissa, jos pullo vaan antaa luvan. Kokemattomilla wannabe-hitsaajilla käet vaan tärisi, ääni vapisi ja hiki valui kainaloista selkään. Mulla oli vaan perkeleellinen näläkä. Onneksi Judge Ohtonen käytti tilanteen mainiosti hyväksi ja suolas mut pöydän alle paikalle tuomallaan pizzalla, jota mies tuli syömään mun viereen. Eikä edes palaa antanut, enkä olisi kyllä ottanutkaan. Aurajuustoa, nou thanks.
Turnauksen toinen kohokohta oli, kun pairingseja huudellessa mun kaveriksi kerrottiin Alavuotunki. Aleksihan kuuluu Oulun safe-naskeihin ja siksi vain voitto oli vaihtoehto. Kaikki safe-naskit pitää ajaa piiloon, sillä oikeissa kisoissa isot pojat on paljon viihdyttävämpää seuraa. Toki Aleksi on mun frendi, mutta mies tekee mitä miehen pitää: naskit kumoon. Alotin tässäkin matsissa psykologisen paineen heti aluksi ja se puri kuten kaikkiin muihinkin vastustajiin, joille hitsaus on jotain mitä tehdään hanskat kädessä. Hitsaus ei oo pelkkää hitsausta, se on elämäntapa, jota varten synnytään.
Pidän viiden mana käden ja käsi hajoaa johonki t2-duressiin. Luovutan. Kakkospelissä pelaan paremmin ja telepaattinen yhteys Smemmeniin auttaa mua väistämään harkitun riskin mahdollistamaa Persecutea, jota ei siis kädessä ollut täpätessäni itse tietoisesti itseni ulos Teferin takia. Höylään Akea Teferillä ja Chroniclerillä ja Aleksi oli koko pelin ajan askeleen jäljessä mun tansseista. Kolmospelissä pistän aivovaihteen vitoselle ja ajan pikkulapsen pöydän alle moraalisella yliotteella. Akehan tästä johtuen mulligoi itsensä viiteen ja teen sen, mitä osaan parhaiten, hitsaan voittoon. Luulen, että lapselle jäi matsista elinikäiset traumat, mutta se onkin hyvä tapa oppia. Faktahan on, että suolaus ja kettuilu on yksi tapa opettaa. Pika-mtg ei ollut Akelle vielä ihan vesiselvä, sillä mies hävis kebabille, kun pelaan landia perus-instanttina. Toinen kioskitarina tapahtui perinteiseen, Esankin yllättäneeseen tapaan: "combattiin...Prismatic Lens sun".
Neloskiekalla vastaan tulee turisti Kuopiosta UG-aggrollaan, josta näki heti byen. Voitan ekan ilman mitään vastarintaa ja tokassa nostan kuin Smemmenin ja Longin riivaamina. Yleensäkään kahden manan 2/2 miehet ei oo mihinkään riittäneet. Eipä tälläkään kertaa. Kala on kala, vaikka formaatti ois mikä.
Oon siis 3-0-1 ja varmasti inessä. Mut pairataan alaspäin ja armoton taktiikkani, moraalisen ylivoiman ja psykologisen paineen luominen, toimii, kun kysyn kaverilta haluaako mies häviön vai tasurin. Tyly 0 vai 1 pisteen kysymys pistää miehen kyynelten partaalle ja sanon managementille "id moro". Pelataan pari hupipeliä, joissa molemmissa pistän pojan jaloista mopon perään irtoremmillä ja ajan satasta Muhokselle. Tällä välin Aggro-Ana oli ottanu tehtäväkseen tuoda itselleen ja mulle känkkyä, perinteistä pääkaupunnilaista kansanherkkua. Suolainen känkky saa suun kuivaksi ja aletaan suunnitteleen illan nestetankkausoperaatiota.
Pika-Mtg:n säännöt:
Aloittaja on se, joka päättää enemmän alottaa. Nopanheitto päättyy kuitenkin siihen tulokseen, joka päätettiin.
Landit saa pelata vastustajan vuorolla, jos vaan kerkiää ennenku vastustaja sanoo sun. Koskee paria-kolmea ensimmäistä vuoroa.
Miettimiseen saa responsata, miettiminen on epäsuotavaa ja yli puolisekuntia kestänyt miettiminen on virhe.
Creatureita ei untapata, jos niillä voi ajaa. Landit tapataan jo valmiiksi, jos meinaa pelata jotain. Näin säästyy aikaa.
Lifejä ei merkata. Voittaja on se, joka voittaa tai häviäjä se, joka skuuppaa.
Voittostrategia kerrotaan nopeasti ääneen ja pakotetaan vastus luovuttamaan. Hyvä apukeino on näyttää käsi, jolloin vastustaja tajuaa tilanteen toivottomuuden.
Tuomareita ei ole.
Jos tilanne on epäsuotuisa, pakan päällimmäisen kortin katsominen on oikea ratkaisu. Jos kortti on paska => f2. Hyvällä kortilla saa jatkaa peliä. Tälläkin säästetään usein paljon aikaa.
Mulligoiminen on epäsuotavaa. Parempi ratkaisu tilanteeseen on vain henkilökohtainen päätös nostaa paremmin.
Helppoa, eikö?
Wannabe-ammattilaispelaajille tämä saattaa näyttää huolettomalta tai epäpätevältä pelaamiselta. Totuus kuitenkin on, että miettimättä oikein pelaaminen on sitä oikeata pelitaitoa.
Loppukommentit turnauksesta
Pakka oli mielekäs pelata, sillä kuten fundamentalseissa kerrotaan, pakan tulee sisältää ainoastaan sinisiä kortteja kuten counttereita, kortinvetoa ja vain pari voittokeinoa. Kierrosten aikaraja oli persaukisen lyhyt. Tosi Hitsareille 50 minsaa riittää hädin tuskin ekaan peliin. Formaatti oli helppo pelata, valintoja ei ollut juuri lainkaan ja pelit meni autopilotilla. Kuten jo sanoin, formaatti ei vaadi pelaajalta oikeastaan mitään dekin lisäksi. Dekinkin kun saa lainaan tovereilta, varmat slotit on jo varmoja. Ekille kiitos pakasta. Juhalle kiitos herätyksestä. A-A:lle kiitos pizzasta. Managementille propsit hyvästä turnauksesta. Saapa nähdä, tuleeko pelattua SM-kisoissa juomapeliä, kakkosta vai vintagea. Propsit myös toki vastustajille, kun olitte niin helppoja rating-miinan targetteja. Oli myös kiva nähdä, että porukka jaksaa vähän kauempaakin vaeltaa pääkaupunniseudulle kortteja lätkimään. Onnittelut koville jätkille, jotka pääsi topkasiin tai sinne päin. Suolaa muille.
Jälkimainintana sanottakoon, että massiivisen failuren tuttu tunne palasi, kun sain turnauksen päätyttyä kuulla, että Suola-Aleksi pääsi kuin pääsikin sm-kisoihin.
Suosittelen kaikkia t2-pelaajia vaihtamaan Ravnican dual-landit pois ja tilalle vanhoja rumia Revisedin dualeita, Teferit ja Damnationit FoWeiksi jne. Vintagessa kuitenkin vuororakenne on aivan erilainen. Verrataan:
standard, 1. vuoro: Landi täpissä peliin, sun. Vaihtoehtona Land, 1/1 sun.
Vintage, 1. vuoro: Land, Fastbond, Land, Gush, Gush, Gush, Scroll, Gush, Will, Gush, Gush, Gush, sun. Vaihtoehtona Workshop, Trinisphere sun.
Motlissa on paljon hyviä keinoja päästä eroon t2-korteista ja saada tilalle oikeita kortteja. Vintagessa mielenkiinto pysyy, sillä pelaaminen on älyllisesti haastavampaa ja motivoivampaa. Kavujen kääntely nyt ei hirveästi varmaan ketään kiinnosta. Dekkien rakentelu on kiinnostavampaa, kun ei tarvitse varata tilaa kavujen poistolle. Tiedän, että oikeasti KAIKKIEN mtg-pelaajien salainen haave on joskus päästä pelaamaan vintagecomboa kunnolla.
Ps. sain kuulapyssyn kuulan terskaan tänään. MF. Tää oli pakko jakaa, koska näin ei voi käydä muille.
Aihe: Oulun SM-karsinta 16.6.2007 (Luettu 2769 kertaa)