Vituttaa epäloogisuus. Miksi et omaa neuvoasi seuraten hyväksy sitä, että sinulla on ongelma muiden kanssa, koska he eivät ymmärrä sinua? Se, että suret kertoo ettet ole päässyt asiasta yli.
Miten saisin ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä minua, ymmärtämään minua?
Puhun usein harkitsemattomasti (suoraan, miksi pitäisi kierrellä kauniin sanoin tai valehdella? ehkä se auttaa asiaa. mutta minä en valehtele, enkä minä, itsekkäästi, jaksa aina koristella lauseitani.) tai arvoituksin, koska pidän toisten arvuuttelusta jos pääsen siihen, mutta kukaan ei pidä siitä kun toinen (usein en minä) menettää hermonsa ja suuttuu. Tämä on minun tapani, minusta tylsässä ilmeettömyydessä ei ole mitään hupia.
Minun pitäisi selittää sitten suuttuneelle tyypille. On ollut pakko.
On tosi vaikeaa olla tylsän ilmeetön, ja silti tosi helppoa, minä en aina jaksa sitä koska jos rupeaisin kokonaan sellaiseksi, minusta tulisi jotain mitä minä en ole. Minusta tulisi kivi.
Minun tarkoitukseni ei ollut vinoilla. Mutta jos vain joku tajuaisi kuinka X lumityöt ovat ja käyttäisi sen ajan johonkin muuhun.
Minä sitten olen itsekäs ja ajattelematon sipulijuuri. Tästä me voimme kiistellä monta vuotta, eikä siitä vieläkään saataisi tarpeeksemme.
Minua se ei haittaisi, mutta minua mahdollisesti haittaisi se, että jotakuta muuta haittaisi. Aiheutin sen haitan, minun siis pitää korvata se.
Mitä haluatte?
En aijo myöntyä lumitöihin ellei siihen liity omia tavoitteitani tai tekisimme sen yhdessä ja söisimme lämmintä mustikkapiirakkaa pihamaalla jakkaran päällä sen jälkeen.
Aihe: Vitutusketju (Luettu 2290641 kertaa)
