Ministerin pestit menenevät jotenkin seuraavasti:
Mennevät.
Vaaleista, siis ihan tarkalleen vaalien tuloksesta jäi loppujen lopuksi käteen Ekin ja Rikun hengessä nyrkillinen ihan positiivisia asioita. Ei missään tärkeysjärjestyksessä.
*** Vihreiden vaalitappio.
*** Oulun vaalipiirin kokoomuksen käymiset ja käymättä jättämiset.
*** Raikas tuulahdus ja vanhojen rakenteiden ravistuminen. Tapa, jolla se toteutui, on meikälle hlö-koht. välillä [keskivahva ahdistus,neutraali], mutta siitä huolimatta on hieno juttu. Eduskunnan keski-ikä laski ilmeisesti yli neljä vuotta. Ensikertalaisia tuli iso määrä. Vanhat asetelmat saivat kyytiä ja vaikeat hallitusneuvottelut pakottavat varmasti monet opettelemaan politiikan teon alkuperäistä ideaa ihan kunnolla uusiksi; välissä se saattoi unohtua.
Pari hajahuomiota vielä. Hoksasin tuossa taannoin, että vanha mielikuva kokoomuksen valtapaitsiosta ei pidä yhtään paikkaansa. Siis jo ennen näitä vaaleja. Jotenkin minulle on jäänyt sellainen fiilis, että kokoomus on historiallisena peruna angstaillut paitsioasemasta ja esim. SDP:n "ulkopoliittisesta värisuorasta" ja "valtionhoitajapuolueen" asemasta sekä keskustan kontrollista suuressa osassa Suomea. Huomasin kuitenkin, että yhtään modernimman Suomen aikakautena eli vaalikausina 1987-2011 kokoomus oli hallituksessa 5/6 kertaa! SDP 4/6 ja keskusta 3/6. Ja nyt tulee Kataisesta hallitustunnustelija. Loppuu se närkästely, perhana.
Yksi asia, mikä käy luonnon päälle ihan hulluna, ovat eduskuntaan "palaajat". Minun vinkkelistäni tuo kertoo ihmisestä jotain niiiin vastenmielistä. Yleensä. Okei, sille voi joskus olla perusteita ja ne perusteet voin tapauskohtaisesti hyväksyä. Mutta usein siitä jää ihan sama fiilis kuin bändien uusista tulemisista. Oikeasti, keksikää jotain muuta tekemistä. Ei pidä astua kahdesti samaan virtaan jne.
-- Nute
Oulu