Vuosi tais olla 1997 kun pelailin silloin Middle-Earth -korttipeliä. Tiesin magicin olemassaolosta kyllä, jotain huhupuheita siitä kuinka niitä oli niin paljon erilaisia. Kun koulussa eräänä päivänä sitten tuli ns. harrastepäivä, jossa oli kaikenlaista työpajaa yms. pelailivat kaksi kaveriani myös magicia. Koska halusin tietysti mukaan sorvasi kaveri minullekin dekin, selvitti manakuviot ja pelin rakenteen. Koska olin paljon kaikenlaista pelaillut aiemminkin, sain otteen nopeasti. Eka starterpakka oli Miragea, ja sieltä tietysti älyttömän mehukas
Crash of Rhinos. Sen lisäksi alkoi kokoelmaan kerääntyä vitosedikkaa, Visionsia, weatherlightia, tempestiä, portalia, ja myöhemmin tietysti Strongholdia ja Exodusta. Pakkani olivat tässä vaiheessa edelleen hirveää tuubaa, sillä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten pakkoja pitäisi rakentaa synergisesti. Reissu Safe Haveniin kyllä auttoi, paremmille häviämisen kautta tutustuin pakkojen anatomiaan ja tajusin, että "toi toimii ton kanssa ja toi ton!"
Aikani, vuoden tai pari pelailtuani peli jäi vähemmälle huomiolle, syystä jota en muista.
Uusi herääminen tuli, kun 18-vuotiaana uusi kaveriporukkani soitti minulle ja kysyi että olenko kuullut tällaisesta koerrtipelistä kuin magic, ja haluiasinko tulla kokeilemaan. Tottahan minä halusin ja kaivoin vanhat pakat kaapista. Tämä oli aikaa kun Invasion/odyssey oli type 2:ssa. rakentelin itse enemmän ja vähemmän hauskoja
Dragon Arch kasoja, BW
Pestilence oli eräs hienoimpia tuotoksiani, kunnes jossain vaiheessa alkoi netdekkaus ja aloin pyyhkiä pöytiä UG Madness ja
Psychatog -pakoilla. Jossain vaiheessa alkoi pelit taas hiipua, ja armeija-aikana ei mitään peliseuraa löytynyt.
vuosi täytyi olla 2004, kun pitkäaikainen nettikaveri muutti viereiseen kortteliin, ja yhteistä harrastuspohjaa oli alkoi pelaaminen jälleen. Kaveri pelasi pääasiassa vahnoja, joskin hyviä pakkojaan, neliväristä
Jokulhaups, minä aloin erikoistumaan erilaisiin combo-controlleihin. Taas pelailtiin pari vuotta, kunnes toinen muutti toiseen kaupunkiin.
Vuonna 2010 tuli Scars of Mirrodin ulos, ja innostuin taas, nyt ihan ilman ulkoista apua. Pelikavereiden puuttuessa hankin MTGO:n ja kävin FNMssä draftaamassa ja standarditurnauksessa. En ollut aiemmin käynyt turnauksissa. Uusi maailma aukesi ja kaappasi minut mukaansa. Pelini on sen jälkeen ottanut valtavia harppauksia kaikilla osa-alueilla, mutta vanha pelikaverini ei halua pelata kanssani enää, sillä voitan 9 peliä kymmenestä.
Kaveripelit olen aina pelannut 60 kortin pakoilla, turnaukset 95%:sti 40 kortilla. Sataa korttia olen kokeillut pari kertaa, koskaan en ole innostunut.