Mitä sukupuolikeskusteluun tulee, on selvää että niitä on oikeasti tasan kaksi, eikä yhtään enempää.
Tämä ei pidä yksinkertaisesti paikkaansa. Määritelläänpä sukupuoli geenien, sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien, psykofyysisen kehityksen tai tuotettujen gameettien pohjalta, niin AINA on olemassa ihmisiä, jotka eivät mahdu määritelmiin. Näin ollen "tasan kaksi sukupuolta" ei vain riitä.
Annan muutaman esimerkin :
1. Geenien pohjalta mieheksi määritellään sukupuolikromosit omaava XY yksilö ja naiseksi XX geenit omaava yksilö. On olemassa XX/XXY/XYY/XXYY/jne. -yksilöitä, jotka näyttävät ulkoisesti miehiltä, XY/X0/jne. -yksilöitä, jotka näyttävät ulkoisesti naisilta. Näitä erilaisia geneettisiä variaatioita on todella monia erilaisia.
2. Sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien mukaan ihminen voidaan "tunnistaa" mieheksi tai naiseksi mutta on myös tapauksia, jolloin sekundaarisia sukupuolimerkkejä ei ole tai molempia löytyy. On olemassa esim. XY kromosomit omaavia yksilöitä, jotka ovat erittäin naisellisia ulkoisesti, he kuitenkin ovat geneettisesti miehiä ja sukupuolikromosomeissa ei ole mitään vikaa. Keho vaan sattuu olemaankin immuuni testosteronille => yksilöstä kasvaa ulkoisesti nainen, jolla on vagina, kohtu ja kivekset.
3. Psykofyysisesti ihminen voi yksilönkehityksen aikana huomata, ettei hän tunne vetoa muihin tai kokee vetoa molempiin sukupuoliin, ei koe olevansa fyysisestä sukupuoltaan tai molemmat sukupuolet tuntuvat vieraille... hän on jotain muuta kuin mies tai nainen.
4. Ihmislajin sukupuolet tuottavat selkeästi erilaisia gameetteja: munasoluja ja siittiöitä. Mitä jos ihminen ei tuota kumpaakaan gameettia? Tuottaa vaillinaisia, viallisia? Onko hän tällöin tiettyä sukupuolta vai ei?
Biologiassa sukupuoli ei ole ihan niin selkeä käsite kuin se voi kadunmiehelle - tai teologille - olla. Se riippuu aivan siitä miten asiaa määritellään ja tarkastellaan. Tilastollisesti tarkasteltuna kyllä suurin osa ihmiskunnasta sopii tunnettujen sukupuolitunnusmerkkien sisään mutta sitten on yksilöitä, jotka eivät määritelmiin sovi ja ovat jotain muuta.
Yleensä tässä vaiheessa joku alkaa selittämään, että kyse on sairaudesta ja ihminen on siltikin vain mies tai nainen. Noh ei se nyt näinkään mene. Kaikissa yllämainituissa esimerkeissä ihminen voi olla elämänsä kunnossa niin fyysisesti ja psyykkisesti, hänelle ei koidu mitään tilapäistä tai pysyvää haittaa, eikä hän välttämättä edes tiedä olevansa kromosomistoltaan poikkeava ja mahdollisesti
"väärää" sukupuolta. Sairauden määritelmät eivät välttämättä täyty. Toisinaan ne täyttyvät ja ihminen kokee ahdistus, kärsimystä jne. sukupuolestaan tai poikkeavuudestaan.