Aihe: RPG-yleissivistys

[JosephCross]

Käytännössä vain Japanin RPGitä länsimaisten sijaan pelaavana olen Anssin kanssa samoilla linjoilla. Persona 4 on ehkä paras JRPG jota olen ikinä pelannut (ja P4 Golden on paranneltu versio joka on varmasti silkkaa parhautta), Final Fantasyt ovat selkeästi kärkikastia ja Golden Sunit rankkaisin kanssa hyvin lähelle kärkeä. Bonustärppinä erinomaiseksi, jopa moderniksi klassikoksi nimeän viime vuosilta Radiant Historian.

Jokaiselle oma makunsa, mutta pidän Persona 3:sta hitusen enemmän kuin nelosesta ihan vain juonen ja tunnelman vuoksi. Jos olisi nelosen gameplay ja kolmosen setting niin voipojat, voipojat..!

[Anssi]

Käytännössä vain Japanin RPGitä länsimaisten sijaan pelaavana olen Anssin kanssa samoilla linjoilla. Persona 4 on ehkä paras JRPG jota olen ikinä pelannut (ja P4 Golden on paranneltu versio joka on varmasti silkkaa parhautta), Final Fantasyt ovat selkeästi kärkikastia ja Golden Sunit rankkaisin kanssa hyvin lähelle kärkeä. Bonustärppinä erinomaiseksi, jopa moderniksi klassikoksi nimeän viime vuosilta Radiant Historian.

Jokaiselle oma makunsa, mutta pidän Persona 3:sta hitusen enemmän kuin nelosesta ihan vain juonen ja tunnelman vuoksi. Jos olisi nelosen gameplay ja kolmosen setting niin voipojat, voipojat..!

No, aina on P5 (Tosin se näyttäis juonikoosteen perusteella muistuttavan ehkä kuitenkin enemmän P4).

[Etheraven]

Metroidvania-Castlevaniat ovat oikein mainioita action-rpg'itä:
-Symphony of the night
-Circle of the moon
-Harmony of Dissonance
-Aria of Sorrow
-Dawn of Sorrow
-Portrait of Ruin
-Order of Ecclesia

No, jos nyt jrpg:t vielä menevät juuri ja juuri "tietokoneroolipeli" termin alle, niin Metroidvaniat eivät kyllä mitenkään päin .

No mutta jos vertaa vaikka mainittuun Zelda-sarjaan niin mainitsemani ovat paljon enemmän rpg tyylisiä omaten mm. levelityksen ja monipuoliset ase/muu equipmentti -systeemin.

Mutta enpä minä toisaalta tiedä varmasti missä se raja kulkee edes rpg'n ja action rpg'n välillä.

[Thalian]

Action rpg tarkoittaa oikeasti peliä, jossa mätetään vihollisia ja parannetaan hahmoa. Roolipelaamista niissä ei ole nimeksikään.

[SalaHyena]

@Thalian: No, eipä siinä, kyllä normi RPGissäkin voi mättää vihollisia, parantaa hahmoa ja skipata kaikki tarinapätkät. Eroa on oikeasti Tappelusysteemi, että onko se reaaliaikainen vai vuoropohjainen.

@_326: Baldur's Gatet, ehdottomasti.

[Etheraven]

Mutta sitten taas lasketaanko Crono Trigger tyylinen taistelu reaaliaikaiseksi?

  vielä koska en todellakaan käy tätä keskustelua yhtään vakavin mielin, olen vain tiedonhaluinen ja suuri Castlevanioiden ystävä. ^^'

[JosephCross]

Mutta sitten taas lasketaanko Crono Trigger tyylinen taistelu reaaliaikaiseksi?

  vielä koska en todellakaan käy tätä keskustelua yhtään vakavin mielin, olen vain tiedonhaluinen ja suuri Castlevanioiden ystävä. ^^'

Jos halutaan taistelumekaniikoista niuhottaa, niin voitaisiin tehdä pesäero Real Time Battlen ja Active Time Battlen välille. Minusta esimerkkejä Real Time Battlestä ovat Tales of -pelit, Kingdom Hearts, ja Castlevania (jonka RPG:syydestä en sano mitään), kun taas Active Time Battlestä esimerkkeinä Final Fantasyt X-2, XII ja XIII sekä Chrono Trigger ja Chrono Cross.

[Gagis]

Roolipelien määritelmästä väännettiin jo irkissä. Kopioin sieltä ajan ja vaivan säästämiseksi. Protippinä: Sillä ei ole mitään tekemistä levelöinnin, varusteiden tai vuoropohjaisuuden kanssa.

14:03 < _326> haluaako joku kertoo minkä olennaisen osan rpg:n määristelmää oon missannu jos pidän Zeldaa rpg:nä
14:03 < Gagis> määritelmistä voi vääntää kättä seuraavat 5 vuotta
14:04 < Gagis> mulle roolipeliks kelpaamiseen ei riitä hahmokehitys vaan vaatii jonkinlaisen tarinankerronnallisen elementin jossa pelaaja ohjaa tarinaa pelaamansa hahmon tavoitteiden tai luonteenpiirteiden
               mukaiseen suuntaan
14:05 < Gagis> eli hack and slash pelit kuten diablot eivät todellakaan kelpaa roolipeleiksi, eivätkä oikein zeldan kaltaiset toimintapelitkään
14:05 < Gagis> mut tästä aiheesta on nörtit vääntny kättä 80-luvulta asti ja vääntö ei lopu hetkeen
14:06 < Gagis> ja toki roolipeli on oletusarvoisesti peli jota pelataan kynällä ja paperilla ja se et puhutaan videopeleistä pitää spesifioida erikseen
14:08 < Gagis> pöytäroolipelit usein määritellään vuorovaikutteiseksi tarinankerronnaksi ja samassa hengessä tietokonepeleiltä odottaa kans jotain tarinan muovaamiseen liittyvää elementtiä
14:22 < _326> rpg:ks voi kyllä määritellä vähän sitä sun tätä, voi olla että käsite on laajentunu määrittelemään asioita, joita ei oo aikasemmin ropeina pidetty mutta zelda on kyllä ehdottomasti rpg oman määritelmäni mukaan
14:22 < evsheino> onko Zeldassa jotain roolipelaamista? Eikö ne ole käytännössä seikkailupelejä?
14:22 < Gagis> evsheino: ei. on.
14:23 < Gagis> mutta Zeldaa hyvin laajalti pidetään roolipeligenren edustajana, eli minkäs teet
14:24 < Co`> kyllä mä mielummin kutsun zeldaa roolipeliksi kuin suurinta osaa nykyisistä FPS peleistä joihin isketään RPG-tägi cutscenejen ja levelauksen perusteella.
14:25 < Retardi> No siis toimintaseikkailujahan Zeldat on
14:25 < Gagis> Co`: hyväksyn tuonkin. risoo ihan saatanasti se, että levelausmekaniikkoja käytetään roolipelin määritelmänä
14:25 < Gagis> risoo niin juman perkeleesti
14:25 < Retardi> Joo siis "hahmoilla on leveleitä ja abilityjä" != "roolipeli"
14:26 < Retardi> Metroidvaniat on ihan puhtaasti toimintapelejä (ja aika lineaarisiakin vielä), Zeldat on toimintaseikkailuja
14:27 < Retardi> Iso osa japsirpg:istä on juurikin jonkin sortin toimintaseikkailua tai toiminnatonta seikkailuja
14:27 < Retardi> Riippuu laskeeko vuoropohjaisen taistelun toiminnaksi vai ei
14:29 < Gagis> mä en suostu mitenkään myöntään zeldaa roolipeliksi, mutta oon sinut sen kanssa, että tastelen tässä asiassa häviävää taistelua ja sanan roolipeli merkitys on jo karannut saavuttamattomiin videopeleistä puhuttaessa
14:29 < megiz> jos tosta roolipelitermistä haluaa pitää kiinni ni eikö vaikka Simssit olis sit roolipelien aatelia, vieden 100-0 BG:tki yms.
14:30 < Gagis> megiz: kyl niis on aika hyvin sitä roolipelielementtiä, mut menee vähän rikki siinä et pelataan jatkumoa samaan sukuun kuuluvia hahmoja eikä uppouduta kehittään yhtä roolia. silti sims ja esim  Crusader Kings 2 on lähempänä roolipeliä kuin toimintaseikkailut ovat.
14:36 < _326> lapset, plz, lopettakaa jo
14:36 < Julppu> ei
14:36 < megiz> Asia on vakava.
14:36 < Co`> pakko jatkaa
14:36 < Gagis> _326: ei pysty. tästä on tapeltu siitä asti ku eka zelda julkaistiin ja japsit sanoi toimintaseikkailujaan roolipeleiksi, ja tapellaan siihen asti kunnes viimeinen virtapiiri sammuu

[Lightstorm]

Betrayal at Krondor
King of the Dragon Pass

[Avez]

Jos Zelda kelpaa, niin sitten suosittelen jo mainittujen lisäksi myös Dark Souls-pelejä ja miksei vaikka Bloodborneakin.

[yugular]

Niin kuka näitä striimaa ja missä?

[hymykuoppaorava]

Monihan näitä pelejä striimaa ainakin twichissä välillä siellä on myös speedruneja kyseisistä peleistä myös

[Rhianne]

Oon Gagiksen kanssa samoilla linjoilla, ja kyllähän Roolipeli nimensä mukaisesti vaatii peliltä roolipelaamista. Ei levutus tai attribuutit yksinään tee roolipeliä. Roolipelin tulee sisältää valintoja joita tehdään hahmon piirteiden pohjalta, ja jotka vaikuttavat tarinaan ja pelin etenemiseen. Hämääväähän tästä tosiaan tekee se, että japanilaiset ovat keksineet kutsua vuoropohjaisia toimintapelejään JRPG:ksi, vaikka suurin osa niistä ei sisällä yhtään roolipelaamisen elementtejä.

Itse aiheesta sen verran, että en ole roolipelien suurkuluttaja, mutta jos yhtään vampyyrit kiinnostavat niin suosittelen vahvasti ketjussa aiemminkin mainittua peliä Vampire: The Masquerade - Bloodlines.

[Tingle]

Omia suosikkejani:

Pokémon. Kerätään siistejä hirviöitä ja koulutetaan niistä älyvahvoja. PvP on kivaa.

Shin Megami Tensei. Kerätään siistejä hirviöitä ja yhdistetään niistä älyvahvoja. Sarjasta on tuhat ja yksi mutaatiota (Persona, Devil Summoner, Devil Survivor, Digital Devil Saga...), joista jokaisella on omat sävelensä pelimekaniikkaan ja tarinaan. Tähän ei kyllästy koskaan.

Mega Man Battle Network ja Star Force. Reaaliaikaista taistelua shakkilaudalla, jossa erikoishyökkäykset vedetään itse koottavasta korttipakasta. Huisia.

Etrian Odyssey. Ensimmäisen persoonan luolastoramppailua. Kunnon tutkimusmatkafiilikseen pääsemiseksi luolien kartat piirretään itse DS:n alaruudulle.

Paper Mariot, Mario & Luigit sekä Super Mario RPG. Nintendomaisen suloisissa taisteluissa iskuihin saa lisää voimaa onnistumalla minipeleissä.

Monster Hunter. Tapetaan siistejä hirviöitä ja niiden ruhoista valmistetaan älyvahvoja panssareita. Kavereiden kanssa metsälle lähtö on hurmosta.

[Etheraven]

Paper Mario: The Thousand Year Door on kyllä muuten ehdottomasti mainitsemisen arvoinen peli.

[hall0n]

Jos Zelda kelpaa, niin sitten suosittelen jo mainittujen lisäksi myös Dark Souls-pelejä ja miksei vaikka Bloodborneakin.

Bloodbornea en ole vielä pelannut, mutta Soulseille varaukseton peukku täältä. Demon's Souls ja Dark Souls ovat ihan silkkaa timanttia. Dark Souls 2 on myös kova, mutta nuo kaksi on ehkä inan kovempia. Kannattaa tosin pelata muita pelejä ensin, koska minulle kävi niin että montaa peliä ei enää jaksa pelata niiden helppouden ja tyhjänpäiväisyyden vuoksi. Soulsien maailma vie mukanaan, jos jaksaa hieman nähdä vaivaa, koska kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Co-oppina kaikki on tietysti vielä kaksinverroin messevämpää.

EDIT: Luulin, että tämä käsitteen hinkkaaminen saatiin jo threadin ekalla sivulla selväksi.

[Gagis]

Nyt aletaan olla hyvin kaukana löperöimmästäkään roolipelin määritelmästä. Jos zeldat menee niin se eo vielä tarkoita että soulsit ja diablot ja doomit kävis roolipelistä

[326]

Tähän väliin olisi varmaan hyvä sanoa, että oma määritelmäni RPG:istä on ilmeisesti laajempi kuin monilla muilla. Viitatessani rpg-peleihin viittaan myös peleihin, joihin ei sanan varsinaisessa merkityksessä kuulu roolipelauselementtejä (nurinkurista mutta hei, näin ne käsitteet toimii). RPG-termiä käyttäessäni viittaan siis kaikenlaisiin fantasiaseikkailuihin ja vähän muuhunkin. Zelda on minulle RPG, samoin kuin Castlevania ja Pokemon.

Toivon, että tässä threadissa ei ruveta vääntämään käsitteiden oikeaoppisuudesta: jos olen käyttänyt termiä mielestäsi väärin niin pidä mölyt mahassasi.

EDIT: Luulin, että tämä käsitteen hinkkaaminen saatiin jo threadin ekalla sivulla selväksi.

14:36 < _326> lapset, plz, lopettakaa jo

[tko]

Roolipeli voi olla ihan mikä tahansa peli, jossa pelaaja omaksuu jonkun roolin. Statit, levelointi, "valintojen vaikutus juoneen" jne. - pift.

Mä roolipelaan monopolissakin. Silitysrautaa.

[Lunsku]

Avaan ja perustelen vähän ajankuluksi tuota omaa, aika 90-lukuisen PC-pelulamun listaa.

Ultima 4 (1985)
Garriotin Ultimat ovat varmaan se selkein 80- ja 90-luvun tietokoneropeklassikkosarja. I-III lienee nykymaailmassa enemmän kuriositeettikamaa, mutta nelosesta seiskaan uskaltanee laskea kaman kurantiksi. Kuten sanottu, vitosen ja nelosen välillä on tiukkaa, mutta jotenkin nelosen elegantti Britannian tutkiminen ja hyveiden metsästys viehättää mielessä.
Tsekkaa myös: Ultima V: Warriors of Destiny ja jo mainittu Ultima VII: The Black Gate + Part II

Dungeon Master (1987)
Ruutu kerrallaan käppäiltävien luolastoromppausten klassikko. Edelleen äärimmäisen pelattava ja kenttädesigniltään erinomaisen hyvä.
Tsekkaa myös: Jatko Chaos Strikes Back, toiminnallisempi scifinäkemys Captive, kotimainen tuoreehko kunnianosoitus Legend of Grimrock.

Eye of the Beholder II: The Legend of Darkmoon (1991)
Dungeon Masterin jalanjäljissä kulkeva Beholder-sarjan paras veto. En ole D&D-systeemin suurin fani, mutta EotBII on hieno pelu
Tsekkaa myös: Dungeon Masterista askeleen kohti Darkmoonia ottava kotimainen Legend of Grimrock 2

Ultima Underworld: The Stygian Abyss (1992)
Teknisesti ensimmäinen UU on jo toki hieman käppäisä, mutta vapaan liikkumisen luolaromppausten uraanuurtaja on ihan puhdas klassikko siinä miten maailma saa mukaansa.
Tsekkaa myös: Jatko Ultima Underworld 2: Labyrinth of Worlds, vuosituhannen alun kulttiklassikko Arx Fatalis.

Lands of Lore: The Throne of Chaos (1993)
Westwoodin Eye of the Beholderia tehnyt jengi menetti D&D-lisenssin kakkos-Beholderin jälkeen. Onneksi, Lands of Lore on pirun nätti, hiottu ja monella järkevällä tavalla virtaviivaistettu ruutuihin sidottu rope.
Tsekkaa myös: Grimrock 2 sopii tähänkin

Betrayal at Krondor (1993)
Raymond E. Feistin fantasiaburgerien maailman päälle rakentava rope on ulkoisesti nykyään aika rujo (vertaa vaikka Lands of Loreen samalta vuodelta - tyylitelty sarjakuvamaisempi graffa vs. Krondorin varhainen 3D ja realistisempi ulkoasu), mutta peli on erittäin omanlaisensa. Taktista tappelua, kirjallisempi meininki kuin monessa kumppanissaan.

Might and Magic: World of Xeen (1994)
World of Xeen (eli Might and Magic IV + V pienillä lisäyksillä) on hyvin perinteistä fantsukamaa, huumorilla ja pienillä scifiviittailuilla. Tämän enginen Might and Magicit toimivat edelleenkin ihan ok, World of Xeen lienee konsensuksella paras tutustumiskohde. Listalla ehkä eniten omana perversionani.
Tsekkaa myös: Might and Magic III on aikalailla more of the same mutta itelle se isoin Might and Magic kun sitä muksuna tuli ihan helvetisti hakattua. Varhaisen 3D-enginen VI ja VII ovat nekin hienoja pelejä. Siitä voikin siirtyä toiseen klassiseen ja pitkään sarjaan, eli Wizardryyn joko 90-luvun seiskan tai 00-luvun kasin kautta.

Fallout (1997)
Ensimmäinen Fallout on eheä, kaunis ja äärimmäisen toimiva postapokalyptinen rope, joka ei uppoa siihen jatko-osansa "everything and the kitchen sink" ja sata populaarikulttuuriviitettä päälle -kuoppaan. Aito klassikko, joka pelittää siinä missä wanhassa Wastelandissa ikä turhan paljon ehkä näkyisikin.
Tsekkaa myös: Fallout 2, jota moni ihan hyvin perustein preferoi ykkösen ohi. Fallout: New Vegas, joka on paras moderneista Fallouteista.

Planescape: Torment (1999)
Kässäriltään aivan erinomaisen hieno ja kirjallinen rope, jonka Planescape-maailma on örkkifantsuihin verrattuna ihan jotain muuta. Nimettömän matkan seuraamista häiritsee lähinnä vanhan Infinity-moottorin taisteluhommien kömpelyys. Patchaa resoluutio kuntoon nykyvehkeille ennen käyttöä.

Baldur's Gate II: Shadows of Amn (2000) + Throne of Bhaal (2001)
Definitiivinen D&D-rope, joka nappaa mukaansa varmaan kymmeniksi tunneiksi (ellei sitten ole niinkuin minä ja allerginen Baldur's Gatejen tappelusysteemille). Helvetisti tekemistä Forgotten Realmsin maailmassa, pätevää juonta seuratessa. Ja jättimäinen miniatyyriavaruushamsteri!
Tsekkaa myös: Baldur's Gate, joka on pelaamisen arvoinen muttei kuitenkaan mikään pakollinen kakkososan pohjille. Tuore Pillars of Eternity, joka vois ihan hyvin olla nimeltään Baldur's Gate III.

[Karjanvarastaja]

Jos jostain muuten löydät Shadows over Rivan suomenkielisenä, niin suosittelen sitä ehdottomasti. Ensinnäkin hienon tunnelman, loistavan suomennoksen ja niin käsittämättömän ö-luokan ääninäyttelyn, että vastaavaa saa hakea. Käyttöliittymä on aika törkeää shittiä nykymittapuulla, mutta alkushokin jälkeen on ihan siedettävä.

Ostin pelin Gogista, mutta valitettavasti suomenkieltä ei ollut tarjolla. Alkuperäinen levy on vuosia sitten kadonnut kadotukseen. Alla hieman namipaloja:

https://www.youtube.com/watch?v=ZrbtDyQFB_o

[Avez]

Jos zeldat menee niin se eo vielä tarkoita että soulsit ja diablot ja doomit kävis roolipelistä

No mikä siitä Zeldasta nyt tekee niin erikoisen ettei mee muka samaan koriin Souls - pelisarjan kanssa?

[Gagis]

Jos zeldat menee niin se eo vielä tarkoita että soulsit ja diablot ja doomit kävis roolipelistä

No mikä siitä Zeldasta nyt tekee niin erikoisen ettei mee muka samaan koriin Souls - pelisarjan kanssa?

Ei zeldakaan roolipeli ole mutta sitä on sentään joku joskus yrittänyt myydä roolipelinä niin voin vastahakoisesti hyväksyä jos numerot haluaa sitä sellaisena pelata. Soulsien kanssa kukaan ei edes teeskentele niiden olevan roolipelejä.

Tuo on vähän kuin tarjoaisi Fallouttia counterstriken korvikkeeksi räiskintäpelinä tai euro truck simulatoria gran turismon jatkeeksi kaahailupeliksi.

[hall0n]

No mikä siitä Zeldasta nyt tekee niin erikoisen ettei mee muka samaan koriin Souls - pelisarjan kanssa?

Ei zeldakaan roolipeli ole mutta sitä on sentään joku joskus yrittänyt myydä roolipelinä niin voin vastahakoisesti hyväksyä jos numerot haluaa sitä sellaisena pelata.

Se että yleensäkään nimim. Gagis niputti Diablon ja Soulsit (jätän tuon doom-heiton omaan arvoonsa) samaan pakettiin kertoo, ettei kirjoittajalla ole mitään käsitystä* koko pelisarjasta. Mun puolesta zeldat ja soulsit voidaan nimetä toimintaseikkailuiksi, koska niitähän ne ovat. Jos kuitenkin Linkin seikkailut pystyy jotenkin erottelemaan itselleen (toiminta)roolipeleiksi, niin mitään syytä ei ole syrjiä From Softwaren tuotoksia (paitti tietysti henk. koht. nostalgiapöräykset sun muut, mutta ne eivät ole relevantteja tämän asian tiimoilta). Semmonen disclaimeri tähän kohtaan, että puhun nyt pääasiassa Demon's Soulsista ja Dark Soulsista, koska niitä on tullut pelattua ylivoimaisesti eniten. Soulseissa pelihahmon valinnoilla on vaikutusta pelimaailman tapahtumiin. Vaikka eteneminen sinällään on lineaarista bossista bossiin tarpomista, matka on tässä tapauksessa tärkeämpi kuin määränpää. NPC-hahmot ovat erityisen tärkeitä ja pelimaailma ei ole lineaarinen vaan pelaaja liikkuu omin voimin haluamaansa suuntaan. Jos sitten tulee liian paha bossi vastaan niin voi kyynel ja perse: joko yrität päästä läpi väkisin tai tutkit muita reittejä. Lisäksi hahmon kykyihin pelaaja pääsee vaikuttamaan relevantisti. Pelin maailmassa tämä tarkoittaa tyyliä, millä mieluiten pistää viholliset paloiksi.

Omaan kappaleeseensa laitan pelien loren. Sitä ei kerrota oikeastaan pelaajalle ollenkaan, vaan jos oikeasti kiinnostuu maailman tapahtumista, lorea pitää selvittää tavaroiden "flavor-teksteistä" ja ottaa selkoa vinksahtaneiden NPC:den jutuista. Suurimman osan pelaaja joutuu kuitenkin päättelemään ja kuvittelemaan itse. Liian herkullinen vertaus perinteisten kynä&paperia-roolipelien tunnelman luomiseen, että jätän sen käyttämättä. Tietty jos pelin vetää läpi kitaraohjaimella, niin sitten se on puzzle-peli. Mutta minun kaltaiselleni flavor-homolle ja nurkkien koluajalle Boletariaan ja Lordraniin oli todella mielenkiintoista uppoutua. Suosittelen varauksetta varsinkin Demon's Soulsia ja Dark Soulsia kaikille. Jos tuntuu liian vaikealta niin netti on täynnä hyviä oppaita ja saa mullekin yksäriä laittaa jos jokin askarruttaa.

Soulsien kanssa kukaan ei edes teeskentele niiden olevan roolipelejä.

Minä nimenomaan kiinnostuin koko sarjasta, koska kaveri hehkutti, että nyt on niin mainiota toimintaroolipeliä tarjolla ettei tosikaan. Lisäksi wikipediassa sarjaa tituleerataan toimintaroolipeliksi. Eiköhän siinä ole ratakiskoa tarpeeksi tältä ehtoolta.



*käsityksellä en tarkoita sitä, että peliä on pelattu ekaan bossiin saakka, luovutettu ja todettu pas2, kun ei ole päästy eteenpäin.


EDIT: Parit typot pois. Lisäksi vielä kerron, että miksi tämä herättää minussa niin suuria tunteita: Demon's Souls ja Dark Souls olivat minulle ylivoimaisesti parasta, mitä edellinen konsolisukupolvi (PS3 & co.) tarjosi.

[Meikir]

Mielestäni hieman huono edes suoraan verrata ns "vanhaa" määritelmää RPG:stä nykyiseen, jotka videopeleistä puhuttaessa käytetään. Jos ketjun aloittaja nimenomaan tarkoitti RPG:llä video(rooli)pelejä, niin silloin mielestäni mukaan lasketaan kaikki ne mitä nyt videopelimaailmassa ropeiksi kutsutaan. Itselleni ainakin RPG tarkoittaa kahta oikeastaan täysin eri asiaa, riippuen nimenomaan siitä puhutaanko vanhasta kunnon P&P roolipelaamisesta, vaiko videopeleistä. En jaksa edes yrittää yhdistää noita käsitteitä, sillä lopputuloksena on juurikin tämän ketjun kaltaista vääntämistä asiasta .

[Klameros]

Tänä viikonloppuna gog.com sivustolla liuta tässäkin ketjussa mainittuja roolipelejä roimin alennuksin. Kannattaa käydä tarkastamassa tarjonta.

[Thalian]

Mielestäni hieman huono edes suoraan verrata ns "vanhaa" määritelmää RPG:stä nykyiseen, jotka videopeleistä puhuttaessa käytetään. Jos ketjun aloittaja nimenomaan tarkoitti RPG:llä video(rooli)pelejä, niin silloin mielestäni mukaan lasketaan kaikki ne mitä nyt videopelimaailmassa ropeiksi kutsutaan. Itselleni ainakin RPG tarkoittaa kahta oikeastaan täysin eri asiaa, riippuen nimenomaan siitä puhutaanko vanhasta kunnon P&P roolipelaamisesta, vaiko videopeleistä. En jaksa edes yrittää yhdistää noita käsitteitä, sillä lopputuloksena on juurikin tämän ketjun kaltaista vääntämistä asiasta .

Tämmöinen termien sekaannus on vain ja ainoastaan niiden vika, jotka pyrkivät uudelleenmäärittämään sellaista termiä, joka on jo vanhastaan aktiivisessa käytössä. Koska sekaannuksia kannattaa pyrkiä välttämään, niin tämänkaltaista uudelleenmäärittelyä ei kannata hyväksyä. Esimerkiksi koodaaminen tarkoittaa ohjelmointia ja muuta väittävät ovat väärässä.

[kivi]

Itse olen niin vanha että koko RPG termin käyttö muista kuin pen&paper peleistä on mielestäni väärin. Silloin ainakin tietokoneroolipeleistä käytettiin lyhennettä CRPG. Itse tutustuttavien pelien (oletan että alunperin kyseltiin nimenomaan tietokonepelien perään) listalta lähes kaikki mainittavat on jo mainittu enkä näe järkeä lähteä toistamaan samaa. Omat suosikit 30 vuoden ajalta löytyvät aiemmista postauksista.

[hall0n]

Itse olen niin vanha että koko RPG termin käyttö muista kuin pen&paper peleistä on mielestäni väärin.

Itse en ole millään mittarilla vanha, mutta mulle RPG-termin merkitys selviää erityisen poikaisasti kontekstista. Jos lautapeli-istunnossa joku pärisee jostain roolipelihommista (hahmot, kampanja, systeemi) niin oletan että kyseessä on perinteinen kynä ja paperia-touhuaminen. Jos taas ystäväni kehuskelee että pelasi erityisen mainiota roolipeliä, oletan että nyt on toimintaroolipeliä tai vuoropohjaista JRPG:tä tarjolla. Tämänkaltainen notkeus helpottaa elämää. Täytyy myöntää että tämän ketjun aloitus oli hieman leväperäinen.

En jaksa edes yrittää yhdistää noita käsitteitä, sillä lopputuloksena on juurikin tämän ketjun kaltaista vääntämistä asiasta .

Tässä threadissa sekaannusta on aiheuttanut vain se, että käyttäjällä oli vaikeuksia sisäistää käsitystä muista zeldan kaltaisista peleistä.

Käsitteet elävät ihmisten mukana ja niin kauan kuin valtaosa pysyy kärryillä käsitteen sisällöstä mitään suurta vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Tietty tekee poikaa päristä oldschool-janarina käsitteen oikeasta käytöstä (tähän sorrun myös), mutta jos kaikki tietävät mistä on kyse, niin mitä sillä pätemisellä voi saavuttaa? Irkki-logeja voi quotettaa maailman tappiin saakka eikä se "auta" mitään. Mulle kieli on väline, jolla sanoma saadaan välitettyä muille, ei tarkoitus itsessään.


On-topiccina päräytän tämmöistä: jos numeroilla on offline-frendejä niin Champions of Norrath ja Champions: Return to Arms (PS2) ovat  silkkaa σ-sidoksella kiteytynyttä hiiltä muutamalla nestemäisellä sosiaalisella liukastusaineella nautittuna.

[tko]

Gogissa on muuten vielä tänään TÖRKEESSÄ alessa läjä klassisia D&D-roolipelejä.