Poromagia

Kirjoittaja Aihe: Turnausraportti - Finnish Legacy Nationals 2022 (Toinen)  (Luettu 381 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa tko

Turnausraportoijan ohjesäännön mukaisesti aloitan antamalla (ansaitun) palautteen järjestävälle taholle. Näkemykseni on, että Tampereen Ketut ovat tehneet Suomalaisille MTG-turnauksille saman kuin Flow musiikkifestivaaleille. Ei, eivät houkutelleet paikalle hassusti pukeutuvia hipsuleita ottamaan selfieitä. Tarkoitan puitteiden tason nostamista. Kaukana ovat ne ajat kun turnaukset järjestettiin niin pienissä kopeissa, että päätä särki jo ensimmäisen (puolitoista tuntia myöhässä alkaneen) kierroksen aikana. Enää ei tulisi kuuloonkaan istuttaa pelaajia muovisille ämpäreille pelaamaan. Se, että turnauspaikalta saa syötävää ja juotavaa on itsestäänselvyys. Rimaa on nostettu vuosi vuodelta korkeammalle, kuten kuulukin.

Kuten edellisestä voi päätellä, niin Tampereelle saapuu pelaamaan mielellään. Siksi tulinkin paikalle jo perjantaina ja osallistuin viimeisen mahdollisuuden karsintoihin, jotka menivät osaltani vähemmän vakuuttavasti 0-2. Tämä ei varsinaisesti heikentänyt luottamusta dekkivalintaani. Olen pelannut Show & Telllejä sisältävillä dekeillä jo toista kymmentä vuotta ja vilauttelu tuntuu hyvin kotoisalta. Monien iteraatioiden kautta olen päätynyt versioon, joka pelaa vain Magicin parasta väriä. Tiedän miten dekillä voi voittaa ja vielä paremmin miten sillä voi hävitä.

Vmk:n jälkeen vietin loppuillan tutustuen Tampereen nähtävyyksiin, kuten uuteen Uros Live -areenaan, sekä rentoutuen ennen lauantain koitoksia. Harva asia on niin rentouttavaa, kuin saunominen ja hyvän kirjan lukeminen. Onneksi majapaikkani tarjosi mahdollisuuden molempiin. Tällä hetkellä luettavana on Neil Stephensonin borokkitrilogian viimeinen osa. Hyvää materiaalia, mutta ei vedä vertoja saman kirjailijan Cryptonomiconille, joka sattumoisin on ainut lukemani kirja, jossa pelataan Magicia.

Turnausaamu paljasti itsensä aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Ajatus näin kauniin päivän viettämisestä sisällä tuntuu väärältä. Jos kyseessä olisi ollut joku vähäpätöisempi karkelo, niin olisin hyvinkin voinut jättää sen väliin ja painua metsään. Suomen suurimman ja kauneimman kansan vormaatin turnauksen kohdalla feidaus ei kuitenkaan ole vaihtoehto.

Kierros 1: ANT (1-0)
Analyysini matchupista: Aika 50-50

Ensimmäisessä pelissä nostan paremmin ja voitan. Toisessa pelissä nostamme molemmat etupäässä maakortteja ja vuoron perään estämme toistemme viuhahtelut. Olen jo yhdeksässä mananssa, tarkoituksenani saada pöytään Omniscience maksamalla sen manahinta, kun nostan Show & Tellin.

Kierros 2: RUG Delver (2-0)
Analyysini matchupista: Huono minulle

Pelaamme kaksi peliä magicia ja nostan molemmissa paremmin kuin vastustaja.

Lounas: Hesburger
Analyysini ateriasta: Odotukset ovat alhaiset

Syön lämpimän kanasalaatin ja se ei oikeastaan ole ollenkaan hassumpi. Lounaan jälkeen huomaan tapahtuneen jo henkilökohtaiseksi turnausperinteeksi muodostuneen vesipullon hukkaamisen ja lähden etsimään sitä Hertsistä. Matkalla ajaudun konfliktiin paikallisen kanssa, koska en suostu vastaamaan hänen nyrkkitervehdykseensä. Onneksi pugilismilta sentään vältytään ja palaan turnauspaikalle ajallaan. Vesipullokin löytyy.

Kierros 3: UG Omnitell (3-0)
Analyysini matchupista: Olettaisin, että olen hieman paremmassa asemassa, koska en pelaa lentäviä käärmeitä tai vihaisia luonnonhenkiä, jotka vaikuttavat aika merkityksettömiltä

Pelaamme kolme mielenkiintoista peliä. Pelissä yksi ja kaksi vedän liipasimesta ensin. Ensimmäisessä pelissä voitan ruletin, toisessa taas häviän. Kolmannessa Arcane Artisanini hoitaa homman kotiin.

Kierros 4: UB Shadow (4-0)
Analyysini matchupista: Abysmaalinen on liian lievä ilmaus kuvaamaan sitä miten huono mu tämä on minulle

Pelaamme kaksi kierrosta ja nostan molemmissa pähkinät. Pelissä kaksi voitan mulligoituani viiteen ja se tuntuu hyvältä.

Kierros 5: Doomsday (5-0) (https://www.twitch.tv/videos/1650506647?t=4h7m57s)
Analyysini matchupista: Aika 50-50

Pelaamme kaksi ihan mukavaa peliä magicia. Molemmissa nostan paremmin ja voitan. Pertin nimipäivät eivät kertaakaan pääse edes alkamaan. Kakkospelissä kolmannen Show & Tellin nostaminen putkeen pakan päältä hymyilyttää itseäkin.

Kierros 6: 8-cast (6-0)
Analyysini matchupista: Ei mitään käryä, en ole koskaan pelannut dekkiä vastaan, mutta suhtaudun siihen kuin mihin tahansa muuhunkin siniseen dekkiin, jossa on countereita

Harmillisesti en pääse tasuroimaan vaikka haluaisin, koska vastustajani on 13 pisteessä. Pelaamme kolme peliä magicia, joista ainakin kolmannessa nostan reilusti vastustajaa paremmin. Muuten tämä menee vähän ohi, enkä oikein ymmärrä mitä vastustajan dekki kokeilee tehdä.

Kierros 7: 8-cast (6-0-1)
Analyysini matchupista: Dekki on varmasti hyvä, koska moni on pilotoinut sen korkeille sijoille. Katson päällisin puolin listan netistä, enkä ole erityisen huolestunut

Tällä kertaa pääsemme tasuroimaan. Aika käyttää tunti hyväksi ennen toppeja ja yrittää rentoutua. En ole mikään Shaolin-munkki, joten torkut dekkiboksi tyynynä jäävät hieman ohuiksi. Kevyen levon jälkeen käyn toteamassa olevani swissin voittaja ja saan onnitteluja. Kaikkein eniten lämmittää Kaken halaus.

Quarterit: Henrik Forsström, UR Delver (7-0-1) 
Analyysini matchupista: Vielä huonompi kuin RUG, mutta ei ihan niin huono kuin UB

Pelaamme kaksi peliä ja nostan hyvin. Delverin ainut heikkous Omnitelliä vastaan on, että sillä ei ole mitään tapaa saada pöytään tullutta Emrakulia pois, joten pelaan sen mukaisesti. OG Boseiju on jälleen kerran dekin ylisuorittaja, ties kuinka monetta kertaa tämän turnauksen aikana.

Semit: Mikael Heikinheimo, 4c Controll (8-0-1)
Analyysini matchupista: Ihan ok

Nostan hyvin ja dekki tekee mitä sen kuuluukin. Kakkospelissä laitan riskillä Show & Tellistä Emrakulin pöydälle, mutta Mikael ei löydä Karakasta seuraavalla kahdella vuorolla. Huh.

Top 4 päättää jakaa palkinnot, joten tässä vaiheessa käyn jakamassa olennaiset tietoni palkintojen maksua varten. Samalla huomaan, että minulla on kyseenalainen kunnia olla vanhin pelaaja top 8:ssa. Nuorin on minua lähes puolet nuorempi. Toisen semin loppumista odotellessa juttelelen asioista, joista nelikymppiset miehet nyt yleensäkin puhuvat. Lapsista, töistä  ja kodin remontoinnista.

Finaali: Juha-Matti Vanhatupa, 8-cast (8-1-1) (https://www.twitch.tv/videos/1650935347)
Analyysini matchupista: Lähden pelaamaan counttereiden ympäri ja päätän olla välittämättä siitä mitä muuta vastustajan dekki tekee. Kuten audiovisuaaliset tallenteet osoittavat, tämä on virhe. Jos jotain tästä opin, niin se on se, että Urzan saaga on hyvä lappu.

Voi pojat. Tässä vaiheessa turnausta alkaa olemaan henkinen kestävyys jo nollissa, joten menen enemmän tai vähemmän automaattiohjaukselle. Pelissä yksi pääsen tutustumaan uuteen ja jännittävään interaktiion kun Urzan sagalla haetaan pithing needle, joka nimeää kaksi pöydässä olevaa fetchiäni. Päätän olla välittämättä pienistä ja jatkan valitsemallani linjalla. Parin vuoron päästä voitan nostettuani täydellisesti. Peli kaksi noudattaa osaltani samaa virheestä virheeseen -linjaa, mutta ihmeen kaupalla pääsen kuin pääsenkin resolvaamaan cunning wishin, jolla voittaisin pelin. Päätän kuitenkin olla tekemättä niin ja haen lapun, jonka Chalice countteroi. Tässä vaiheessa päässä alkaa soimaan Iggy Pop ja tiedän miltä Eddystä tuntuu Puuta, heinää ja muutama vesiperässä.

Pelaamme vielä tiukahkon pelin kolme, jossa saan taas mahdollisuuden voitolle. Jälkeenpäin ajateltuna olennaisin valintani on varmasti se, mitä otan Drawn from Dreamsista. Päädyn ottamaan Omnisciencen ja jo kädessäni olevan Show & Tellin kaveriksi toisen. Valittavana olisi ollut myös toinen Drawn from Dreams. Järkeilen kuitenkin (aivan oikein), että minulla tarvitsee olla toinen Show & Tell, jos ensimmäinen countteroidaan. Tällöin saan pöytään Omnitellin ja minulla on kaksi vuoroa aikaa nostaa jotain relevanttia pelattavaa sillä. Seuraavalla vuorolla nostan kuitenkin kolmannen Show & Tellin, joten jälkiviisaasti ajateltuna Drawn from Dreams olisi ollut oikea valinta. En ole kuitenkaan sellaisessa henkisessä tilassa, että kykenisin keskiverto mustekalaa paremmin arvioimaan mahdollisia nostojani, niiden todennäköisyyksiä ja mukanaan tuomia voittomahdollisuuksia. Reagoin siis kuten yleensäkin tällaisissa tilanteissa ja luotan hyvään onneeni. Se palvelee ja nostan Brainstormin, joka löytää Emrakulin. Yksin se ei kuitenkaan riitä kuin ajamaan Juhiksen Kahteen lifeen ja kolmeen permanenttiin. Koska kaksi permanenteista on constructeja ja minäkin olen kahdessa lifessa, niin ne kuitenkin riittävät. Ojennan käden ja kiitän peleistä. Juhis kysyy voitinko ja hymyillen vastaan, että hän voitti.

Pokaali jää siis tällä kertaa Tampereelle. Katson kuinka koko tiimi ja jäljellä olevat katsojat onnittelevat Juhista ja olen iloinen hänen puolestaan. Siitähän tässä hommassa lopulta on kyse. Ei euroista tilillä, ei nimistä pokaalissa, vaan niistä ihmisistä joiden kanssa tätä tekee.

Seuraavana aamuna tulee minun vuoroni, kun lapseni kertoo katsoneensa finaalin äidin kanssa ennen nukkumaanmenoa ja olevansa minusta ylpeä. Tippahan siitä tuli linssiin.

edit: Erityiskiitokset vielä Sakarille ja Mikaelille, joita ilman kotimatka olisi mennyt huomattavasti ankeammissa merkeissä.

Ensikertaan,

// Tomi
« Viimeksi muokattu: 15.11.22 - klo 13:15 kirjoittanut tko »