Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich ennusti jo vuonna 2018, että taantuma iskee Suomeen vuonna 2020 puoli vuotta Yhdysvaltain jälkeen. Hän kertoi tuolloin tuottokäyrästä, joka on kääntynyt laskevaksi ennen jokaista Yhdysvaltain taantumaa vuoden 1955 jälkeen. Yhdysvaltojen eripituisten valtionlainojen korkokäyrä oli tuolloin kääntynyt ratkaisevalla tavalla, eli pitkät korot olivat silloin lyhyitä matalampia. von Gerichin kunniaksi on todettava, että hän on vaikuttavasta asemastaan huolimatta varsin uskottava analyyseissään, eikä yritä puhua mukavia muunneltuja totuuksia kuten huomattava osa hänen kollegoistaan vastavuoroisesti tekee. Kun luette monen muun Suomessa toimivan pankin pääekonomistin tai -strategin analyysejä, niin saatte järjestelmällisesti maltillisen loivia ja kenties jopa optimistisia tulokulmia sellaisiinkin ilmiselviin tilanteisiin, joissa on jo täysi sekasorto ja paniikki päällä. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, kuten vanha viisaus sanoo. Pankkien tehtävähän omasta vinkkelistään on pyrkiä pitämään sopulit aisoissa, jotta lauma ei tekisi niiden kannalta mitään kohtalokkaita ratkaisuja (osakesalkkujen totaalinen keventäminen, tilin tyhjentäminen ja rahojen laittaminen patjan alle tms.), joita järkevä pelkäävä inhimillinen olento äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa juurikin tekee turvatakseen toisen omista tärkeimmistä tavoitteistaan koko elämässään: selviytymisen. Osakemarkkinan syöksystä massiivisen elvytysoperaation jälkeen voi tehdä kaksi tulkintaa, eikä kumpikaan ole positiivissävytteinen. Ensimmäinen on se, että COVID-19 on niin voimallinen ilmiö, että sille ei voi mitään: Se pysäyttää talouden ja ajaa sen syvään lamaan, eikä asialle ole rahapolitiikan keinoin tehtävissä juuri mitään. Toinen tulkinta on se, että luottamus keskuspankkeihin on alkanut horjua: Aiemmin markkinat ovat hypänneet, kun keskuspankki on käskenyt. Nyt yhteys on rikki. Keskuspankit ovat syöneet elvytysvaraansa nousukaudella ja nyt niillä ei ole mitään vaikuttavia toimia jäljellä. Olipa kyseessä kumpi tahansa edellä kuvatuista, niin lopputulema on lohduton.
Maailmantalous kohtaa paraikaa ja samanaikaisesti useita uhkia. Yhdysvaltojen rahoitusmarkkina on ollut tekohengityksessä syyskuusta 2019 lukien, euroalueen talouskasvu on hidastunut uhkaavasti ja tämän vuoden alusta COVID-19 on noussut uhkaamaan sekä maailmantaloutta että ihmisten terveyttä. Maailmantaloutta on elvytetty Kiinan ja keskuspankkien toimesta vuodesta 2009 lähtien. Koskaan aikaisemmin taloutta ei ole elvytetty koko pitkän nousukauden ajan. Tämä on tehnyt maailmantaloudesta äärettömän hauraan, jonka myötä se suistuu surullisen suurella todennäköisyydellä uuteen talouskriisiin kuluvana vuonna. COVID-19:n vakavat talousvaikutukset ovat nopeuttaneet merkittävästi kriisin alkamista, mutta sen juuret ovat syvällä taloutemme rakenteissa. Koko hauras korttitalo alkoikin hajota jo syyskuussa 2019, vaikka siitä ei juurikaan yleisesti huudeltu, eikä COVID-19:sta ollut tietoakaan. Jo ennen syksyä 2019 Yhdysvaltain keskuspankki (FED) pelasti rahoitusmarkkinat romahdukselta toteuttamalla täyskäännöksen rahapolitiikassaan tammikuun 2019 alussa. Tällä hyvin poikkeuksellisella U-käännöksellä saavutettu rauha rikkoutui äkillisesti 16. syyskuuta 2019, kun jälleenmyyntitodistusten eli ns. REPO-markkinan korot nousivat yhtäkkisesti kaksisataaneljäkymmentäkahdeksan (248) peruspistettä, eli yli tuplasti FED:n yliyön talletuskoron yläpuolelle.
Tämän eräänlaisen piikin seurauksena yli neljän (4) biljoonan (eli tuhannen miljardin) dollarin kokoinen REPO-markkina ajautui välittömään paniikkiin. Ongelma oli vakava, koska suuret institutionaaliset sijoittajat käyttävät REPO:a lyhytaikaisten, yleensä päivittäisten rahoitustarpeidensa täyttämiseen. Kun REPO-markkinan korot nousevat korkeiksi, korkealla velkavivulla toimivat rahoitusmarkkinainstituutiot alkavat kaatua, koska niiden lyhytaikaisen rahoituksen hinta (eli siis korko) nousee huomattavasti yli pitkäaikaisista lainoista saadun korkotuoton. Tällä on vakavia vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin. FED toimi päättäväisen nopeasti ja lopetti käänteiset REPO-operaationsa, joiden avulla se vetää likviditeettiä pois rahoitusmarkkinoilta. Se aloitti massiiviset REPO-operaatiot, joissa se tarjosi kymmenien miljardien edestä lyhytaikaista lainaa REPO-markkinoilla toimiville isoille pankeille ja finanssi-instituutioille. Lisäksi FED alkoi lokakuussa 2019 ostaa Yhdysvaltain liittovaltion lyhytaikaista, alle vuoden maturiteetin velkaa operaatiossa, jota se kutsui perin mielenkiintoisella tavalla 'Ei QE:ksi'.
REPO-ongelmien taustalla häämöttävät keskuspankkien poikkeusohjelmat ja vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamat muutokset. Esimerkiksi pankkienvälisen lainauksen markkina ei ole koskaan toipunut finanssikriisistä. Nykyäänhän pankit vaativat vakuuksia siellä myönnetyille lainoille, mikä on kutistanut markkinan verrattain vaatimattomaksi. Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) joulukuussa 2019 julkaiseman raportin mukaan Yhdysvaltain neljä (4) suurinta pankkia ovat nousseet pääasiallisiksi lainantarjoajiksi REPO-markkinalla viimeisten kahden (2) vuoden aikana. Pankit ovat vuosien varrella kasvattaneet Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjaomistuksiaan, mikä on laskenut niiden vapaana olevia reservejä (eli siis käteistä), jota ne lainasivat eteenpäin REPO-markkinalla. Tämän kehityksen taustalla näyttävät erityisesti olleen keskuspankkien arvopaperien osto-ohjelmat. Niin kutsutut QE-ohjelmat totuttivat pankit suuriin määriin keskuspankkireservejä, jotka tarjosivat miellyttävän turvatun korkotuoton.
Kun FED:n taseenpienennysohjelma alkoikin kutistaa pankkien reservejä, nämä korvasivat ne toisella turvallisella tuoton lähteellä eli Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjoilla. Nehän tarjosivatkin turvallista tuottoa etenkin riskisempien lainojen ja riskisten arvopapereiden omistuksilta, joiden lisäämiseen QE-ohjelmat olivat pankit ajaneet. Tuoton maksimointi eli inhimillinen ahneus on kovin vaikuttava tekijä kaiken aikaa, eikä sen merkitystä pidä koskaan ylenkatsoa. Riskisten lainojen ja sijoituksien suojaaminen on taas erityisen tärkeää silloin, kun talouden lähestyvä taantuma uhkaa niiden tuottoja. Ja vuonna 2019 saatiin ensimmäiset varsin selkeät varoitukset tulevasta taantumasta. BIS:n raportin mukaan nämä keskuspankkien poikkeusohjelmat myös vähensivät pankkien aktiviteettia rahoitusmarkkinoilla. Kaikki kehityskulut johtivat siihen, että isot yhdysvaltalaiset pankit ovat todennäköisesti tulleet hyvin varovaisiksi osallistumaan REPO-markkinalle, jos sinne lainattuihin rahoihin kohdistuu pienikin tappion uhka. Ja voi kyllä ystävät hyvät, Mustaa Pekkaahan on juurikin jaossa niissä käsissä.
REPO-markkinan ongelmien taustalla on kuitenkin vielä toinen, huolestuttavampi kehityskulku: hedge-rahastojen nouseminen REPO-markkinan huomattaviksi käyttäjiksi. Ne hakevat markkinalta lyhytaikaista rahoitusta, jonka avulla ne hankkivat vakuudeksi kelpaavia arvopapereita (lähinnä Yhdysvaltain liittovaltion lyhytaikaista velkaa), joita ne lainaavat takaisin REPO-markkinalle hankkien lisää lyhytaikaista rahoitusta. Tällaisen kätevän velkasilmukan avulla ne pystyvät kasvattamaan velkavipuaan huomattavasti. Tämä on suoraa seurausta keskuspankkien arvopaperien osto-ohjelmista ja nollakorkopolitiikasta. Kun rahoitusmarkkinainstituutiot eivät kykene hankkimaan riittäviä tuottoja arvopapereista, joiden korot ovat painuneet äärimmäisen alhaisiksi keskuspankkien ohjelmien takia, ne joutuvat turvautumaan velkavivun suurimittaiseen käyttöön. Tällainen massiivinen velkavivun käyttö kertookin korutonta kieltään keskuspankkien alhaisten korkojen ja arvopapereiden osto-ohjelmien negatiivisista vaikutuksista. Institute of International Financen mukaan globaali velka on kasvanut yli kolmeensataankahteenkymmeneen (320) prosenttiin maailman bruttokansantuotteesta. Poikkeuksellisen suuri osa tästä velasta on valtioille ja yrityksillä.
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) varoitti hiljattain, että taantumassa maksukyvyttömyysuhan alla olevan yritysvelan määrä voisi nousta yhdeksääntoista (19) biljoonaan (tuhanteen miljardiin) dollariin kahdeksassa suurimmassa taloudessa. Kun tämä suhteutetaan maailman bruttokansantuotteeseen, joka vuonna 2019 oli ensimmäisten arvioiden mukaan noin kahdeksankymmentäkuusi (86) biljoonaa dollaria, on luku huomattavan korkea. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten yritysten velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) on ennätyskorkealla, eikä sitä kukaan sukkelinkaan sanaseppo kykene muuksi muuttamaan.
Keskuspankit ovat kannatelleet rahoitusmarkkinoita jo vuosien ajan, mutta viime kädessä reaalitalous määrittää niiden suunnan. Tämä on esimerkiksi vuoden 1929 suuren osakemarkkinaromahduksen keskeinen opetus. Vaikka halpa raha voi kannatella markkinoita pidempään kuin reaalitalouden kehitys antaisi aihetta, se vain pahentaa niiden vääjäämätöntä korjausliikettä. FED ja muut suuret keskuspankit ovat syyskuusta 2019 lähtien yrittäneet estää rahoitusmarkkinoiden romahdusta kasvattamalla taseitaan massiivisesti. Epätoivo on ymmärrettävää, koska rahoitusmarkkinoiden tuleva romahdus ei uhkaa pelkästään maailmantaloutta vaan myös keskuspankkien olemassaoloa. Ikävä kyllä keskuspankit käyvät kuitenkin hävittyä sotaa. Karmein mahdollinen kriisi kolmeen sukupolveen on tulossa vääjäämättä. Uusi talouskriisi todennäköisesti alkaa pääomamarkkinoiden tai Euroopan pankkisektorin vakavista ongelmista. Euroopan keskuspankin (EKP) viimeisin pankkien stressitesti osoitti, että puolet Euroopan pankeista ei kestäisi, mikäli niiden rahoitusmarkkinoiden vastapuolet ja osa yritysasiakkaista vetäisivät rahansa pankeista. Ja tämähän on juuri se, mitä taantumassa tapahtuu, kun ihmiset pyrkivät selviytymään.
COVID-19 on pakottanut Kiinan äärimmäisen poikkeustoimiin. Kiina on aiemmin sulkenut tehtaita, asettanut yli sata (100) miljoonaa ihmistä karanteeniin ja rajoittanut matkustusta. Koska Euroopan talous on äärimmäisen riippuvainen Kiinan talouden vedosta ja sen luomasta kysynnästä, COVID-19 on jo työntänyt Euroopan taantumaan kuluvan kevään aikana. Kun Eurooppa vajoaa taantumastaan seuraavaan vaiheeseen eli lamaan, pankkien ongelmat tulevat nousemaan jälleen esille. Koska Euroopassa on suurin keskittymä niin kutsuttuja systeemisesti tärkeitä pankkeja, pankkien ongelmat leviävät maailmalle hyvin nopeasti. Tämä tarkoittaa, että uusi globaali talouskriisi käynnistyy todennäköisesti jo kesään 2020 mennessä. Tulemme kokemaan yhtä aikaa sekä reaalitalouden kriisin että finanssikriisin. Tämä yhdistelmä on viimeksi koettu 1930-luvun suuressa lamassa. Ja tätä kehitystä on ikävä kyllä mahdoton pysäyttää edes teoreettisesti. Globaalit johtajat ja keskuspankkiirit yrittävät nyt tätä pehmittää parhaansa mukaisesti, mutta se ei valitettavasti tule onnistumaan, ja sitten alkaakin murheellinen yrityskonkurssien aalto. Yrityksiä kohtaavan konkurssiaallon mukana sortuu seuraavaksi rahoitusjärjestelmä, ja sen seurauksena on vuoroluettelossa erittäin todennäköisesti pankkikriisi. Kaikki kertaantuvat kiusallisesti pahimman mahdollisen käsikirjoituksen mukaisesti. Lopulta jossakin vaiheessa maailman johtavien poliitikkojen pitää kutsua kaikki keskuspankkiirit kuultavaksi ja kysyä, mitäköhän ihmettä he kaikessa viisaudessaan mahtoivatkaan ajatella, kun päättivät elvyttää koko tämän menneen nousukauden läpi? Syvä romahdus, mikä nyt vääjäämättä tulee, on vain ja ainoastaan pohjimmiltaan keskuspankkiirien ansiota. Heistä tosin yksikään (saati heidän edeltäjänsä) ei tule tietenkään mitään pienintäkään elettä tekemään siihen suuntaan, jossa myönnettäisiin raskaan virheen tapahtuneen omassa pesässä. Selittelyissä tullaan kuulemaan ihanan herttaisia höpötyksiä vaikeista olosuhteista, pakkotilanteista, torjuntavoitoista ja muista vastaavista venkoiluista, joilla yritetään väistellä vastuuta, joka on pohjimmiltaan jakamaton.
Yhdysvaltalainen kristitty pastori sekä toistatuhatta katkaisuhoitoasemaa perustanut David Wilkerson (1931-2011) varoitti lukijoitaan ja kuulijoitaan useamman vuosikymmenen ajan maailmanlaajuisesta talouden järkyttävästä romahtamisesta. Wilkersonilta ilmestyi vuonna 1974 teos nimeltään 'Näky', joka ennustaa maailmantalouden väistämätöntä romahdusta. Samasta murheellisesta aiheesta kirjoitettiin toinenkin kirja vuonna 1998. Sen nimi on 'Taloudellisen tuhon jyrkänteellä - Viimeinen varoitus'. Se kertoo Aasiasta alkavasta maailmanlaajuiseksi kasvavasta talouden katastrofista. Wilkerson muotoili teoksessaan 'Näky' katastrofia seuraavasti: "En näe tulevan mitään varsinaista lamakautta, vaan niin täydellisen laajamittaisen taloudellisen taantuman, että se vaikuttaa käytännössä jokaisen palkansaajan elämäntyyliin koko maailmassa". Wilkersonin mukaan ne, jotka eivät valmistaudu taloudelliseen romahdukseen, vaan kuluttavat ja ostavat kaikenmoisia tarpeettomuuksia, kärsivät erityisen voimakkaasti. Sinänsä latu on aurattu täydellisesti kahdeksannessa polvessa toimineen pastorin näyn mukaiseen asentoon. Olisikin hurjan hirtehistä, jos uskonsa kadottanut länsimaailma todellakin saisi tuta pastorin pahaenteisen ennusteen lyhentämättömänä. Kukaanhan ei perinteisesti ole profeetta omalla maallaan (Luuk. 4:24), eikä varmasti myöskään Wilkerson tehnyt poikkeusta tästä liittovaltiossa, jossa oli totuttu sukupolvien ajan tavoittelemaan ihanan autuaallista amerikkalaista unelmaa.
Kirjoittaja ymmärtää varsin hyvin, kun moni lukija on pyöritellyt päätään viime kesästä asti lukiessaan aika ajoin tällaisen vanhan, rähjäisen, absintinkatkuisen ja ruokkoamattoman huru-ukon houreisia kirjoituksia. Hänen tarkoitusperänsä ovat kuitenkin asustaan huolimatta huomaavaiset lukijakunnan suuntaan. Toivon aidosti mahdollisimman monen näkevän sellaisen ostopaikan horisontissa, jossa pystyy hankkimaan ehkä siihen kuuluisaan parhaaseen mahdolliseen hintaan vanhoja MtG-kortteja, joista on kenties unelmoinut. On nimittäin erittäin mahdollista, että se on se meidän Enttien loppuelämämme parhain ostopaikka esim. Power 9- tai muiden arvokkaiden korttien hankkimiseen ennen kuin konservatiivisesti keräilevät RO-miehet rohmuavat huomattavan osan niistä omistukseensa ja hinnoittelevat ne joskus kriisien jälkeen tähtien uloimmalle kiertoradalle. Sitähän emme voi toki koskaan varmaksi tietää, että miten tässä lopulta tulee käymään, mutta tällä hetkellä horisontissa näkyvä ja myrskyisä talous- sekä finanssikriisin mikstuura näyttää ikävän realistiselta tämän näkökulman kannalta. Taloudessa on menossa käytännössä liki kaikki nyt rikki ja vaikutukset läikkyvät ympäriinsä. Huomattava osa maailman asioista menee jossakin määrin tämän takia sijoiltaan, joten kyllä siihen koriin yksi MtG:kin vanhoine kortteineen helposti mahtuu. Sen kun sisäistää jo nyt, niin pärjää paremmin tulevissa vaikeissakin olosuhteissa. Ja kun maailman johtavassa liittovaltiossa Yhdysvalloissa lähetellään istuvan presidentin ohjauksesta kymmenille miljoonille kansalaisille tuhannen (1000) dollarin sekkejä, niin jokaisen rationaalisen ihmisen olisi sopiva viimeistään nyt ymmärtää, että talouden lääkekaappi on todellakin tyhjänä.