Olin aloittanut raportin kirjoittamisen jo pian reissun jälkeen, mutta jostain syystä sen valmiiksi saattaminen vähän venähti. Mitään älyttömän herkullista ei reissulle sattunut, mutta tarjolla on kumminkin vähän erilaista näkökulmaa GP-reissuun. Taiteilin välikevennyksiksi vähän kuvitusta, klikkailkaa spoileritageja omalla vastuulla.
---
Kuka hullu herää loma-aamuna neljältä lähteäkseen kolmeksi päiväksi Ruotsiin töihin, joista ei saa palkaksi kuin lämmintä kättä ja hikisiä pahvilappuja? Vastaus kysymykseen toljotti minua takaisin kylpyhuoneen peilistä. Laahustaessani bussipysäkille huomasin sen olevan täynnä ihmisiä, jotka eivät olisi halutessaan voineet jäädä kotiin nukkumaan, mikä piristi jonkin verran. Jani tuli kyytiin Hakaniemestä. Matkalla lentoasemalle tarkistettiin muun muassa, että teräaseet oli sijoitettu ruumaan menevään laukkuun. Turvatarkastuksessa Jani luonnollisesti ohjattiin sivuun ja kysyttiin, miksi hänellä on leatherman repussa, ja annettiin puoli tuntia aikaa hankkiutua siitä eroon. Käytin odotteluajan hyväkseni nauttimalla toisen aamiaisen, kahvia ja pullaa. Porttien toisella puolella törmäsin heti kahteen työkaveriin, joten halu herätä lomillakin kukonlaulun aikaan saattaakin olla ammattitauti. Menolennolla olivat mukana myös John ja Malin, joka oli vielä päivittänyt lentonsa pisteillä pari metriä edemmäs ykkösluokkaan. Johnin kanssa lennon aikana pelatussa komentajapelissä havaittiin, että
SoLaS ei ole combo
Saffin kanssa.
Landvetterista pääsi bussilla suoraan turnauspaikalle, joka oli hotelliltakin tultaessa parin minuutin kävelyn päässä. Tai ainakin periaatteessa, koska oikean oven löytäminen osoittautui perinteisen kinkkiseksi tapaukseksi. Asiaa ei ainakaan helpottanut se, että osa kompleksista oli vasta rakenteilla. Suomalaisia tuuttareita puhutteli erityisesti yhden rakenteilla olevan tornin sisältä kohoava nosturi, jonka nokkaan aseteltiin mielikuvissa roikkumaan milloin ketäkin mitä moninaisimmista syistä. Joka tapauksessa löysimme ainakin ostoskeskuksen, josta ostin mukaan näkökulmasta riippuen kolmannen aamiaisen tai ensimmäisen lounaan.
Aikamme harhailtuamme muodostimme periaatteessa oikean oven eteen klusterin, joka laajeni jatkuvasti muista tuomareista ja pelaajista. Erinäisiä puhelimella suoritettavia toimintoja myöhemmin laivamme ohjattiin takaisin lähtöpisteeseen ja siitä tornihotellin aulaan, ja joitakin käytäväkilometrejä myöhemmin olimme lopultakin turnauspaikan takaovella. Jani ja John joutuivat töihin, itse olin vapaa partaamaan itseäni diilerien foilikansioilla ja ihmettelemään ovelle asti ulottuvaa ilmoittautumisjonoa. Jossain vaiheessa painelin takaisin hotellille nukkumaan muutaman tunnin varastoon. Hotellin kulmaravintolassa yhytin seurueen suomalaisia harjoja, jotka mehustelivat paremman puutteessa jostain menneistä reissuista.
Tuuttailin joskus alkuillasta takaisin saitille, ja menin ensimmäisenä täyttyvään draftijonoon, joka sattui olemaan DGR. Nopeata nollakakkosta myöhemmin onnistuin valitsemaan oikean eli kaaosdraftijonon. Ihan putkeen ei sekään mennyt, koska istuttuamme pöytään saimme odottaa lähes tunnin boostereita. Tällä välin kotimaan harjat olivat hankkineet boksillisen Mastersia, jonka draftaamiseen tarvitsivat kuudennen pelaajan. Kaaosdraftin lopulta alettua kuulutettiin kaikki tuomarit briiffaukseen huomista varten. Luonnollisesti olin rakentanut dekin jo draftatessa, joten ehdin sopivasti kuulemaan keskeisimmät infot pakanrakennusajan puitteissa. Sitten juoksinkin taas pelaamaan draftipelejä muiden tuomarien aloittaessa mässäilyt.
GP-tuomaroinnin perinteisiin kuuluu ensimmäisen illan nyyttärit, joihin jokainen tuo kotimaansa erikoisuuksia. Itse olin raahannut mukanani kalakukon, joka tietenkin odotteli syöjäänsä hotellilla. Lisäksi Jani oli opastanut minulle ainoan oikean tavan leikata ja syödä kyseistä herkkua: Ensin tehdään lobotomia leikkaamalla vaakasuoralla viillolla kansi irti. Kannen päälle voi sitten lusikoida sisusta. Tämän jälkeen kuoresta leikataan edelleen horisontaalisia siivuja, joiden päälle lusikoidaan täytettä. Tällä tavalla kukko pysyy siistinä eikä lähde lohkeilemaan. Käsittämättömintä tekniikassa oli, että se todella tuntui toimivan. Kukko jäi nyt valitettavasti omaksi evääksi, mutta pääsin sentään demottamaan sen syömistä lauantain tuomaritiimilleni ("oh, this looks bizarre").
Kaaosdraftissa paras arkkityyppi on mielestäni Wu tempo, koska valkoiselta löytyy riittävästi halpoja droppeja setistä kuin setistä.
Pristine Angelin avaaminen helpotti entisestään valintaa. Ensimmäisen vastustajan ensimmäisen vuoron
Stop That teki pelaamisesta hyvin haasteellista, mutta voitin silti ylivoimaisen dekkini ansiosta. Kakkos- ja kolmoskierroksen vastustajani skuuppasivat kivasti, ja MMA-draftin siirryttyä seuraavalle illalle nukkumaankin päästiin inhimilliseen aikaan. "Kuudelta herätys, puoli seitsemäksi aamiaiselle" -juoni ei oikein onnistunut, kun havaitsimme viikonloppuaamiaisen tarjoiltavan vasta puoli kahdeksasta alkaen. Ostarin hypermarketissa myyjä innostui solkottamaan pitkät jutut ruotsiksi kokeiltuani varovasti puhutun kielen taitojani, mutta onnistuin kuitenkin pientä ylpeyttä tuntien poimimaan puheesta oleellisen informaation.
Tuomaritiimissäni olivat brittiläinen Edd, tekkiläinen Jaroslav, puolalainen Jan ja ruotsalaistunut puolalainen Slawomir. Vetäjänä oli itävaltalainen Christian, keski-ikäinen GP-tuomarointiin hurahtanut setä. Christian ei uskonut minun olevan Suomesta, koska hymyilin avoimesti ja otin kontaktia. Lisäksi hän kielsi tiiminsä jäseniltä huonot jutut, koska halusi omia ne kaikki itse, ja valitti saavansa aina kaikki sekopäät tiimiinsä. Luonnollisesti pidin hänestä heti. Ensimmäinen tehtävämme oli crowd control, minkä johdosta järkeilin tiimimme tunnusbiisin olevan David Bowien Space Oddity, ja aloitin tiimin moraalin työstämisen laulamalla kaikille "Crowd control to Major Tom..." Lauantain rekisteröinnissä oli yksi jono, kaksi kassaa ja kolme ilmoittautumisia vastaan ottavaa konetta, joille ohjailin ilmoittautumaan tulevia. Yllättäen isompaa ruuhkaa ei tullut, koska kaikki olivat ilmoittautuneet jo perjantaina - tämä näin pienenä vinkkinä järjestäjälle, joka ei varmaan ole aiheesta ennen tätä palautetta saanut. Perjantaina oli nimittäin yksi yhteinen jono pää- ja sivuturnauksiin ilmoittautuneille, ja se ulottui salin ovelle asti.
Itse turnauksen aikana toimimme paperi ykkösessä, eli vastuullamme olivat result slipit. Tätä ennen tietenkin jaoimme produktia ja pakkalistoja, korjasimme pakkalistojen täyttämisessä tulleita virheitä, keräsimme pakkalistoja ja kävimme syömässä. Itse result slippien tehtailu oli kaikkein mieleenpainuvin kokemus. Meillä oli kaksi sivuttaisliikkeellä toimivaa leikkuria. Christian kantoi papereita kymmenen nipuissa, minä ja Edd syötimme, Jan ja Jaro leikkasivat ja Slawomir järjesti syntyviä liuskoja face-down pinoihin. Aina jossain vaiheessa järjestelevä puoli meni pinoissa sekaisin, ja tästä syntyi ylimääräistä hupia. Pojat tietenkin kehittivät systeemiä niin että jokainen iterointikerta oli erilainen, ja loppua kohti oltiin päästy jo lähes toimivan järjestysalgoritmin äärelle. Itse olisin ehkä käyttänyt tekstipuoli ylöspäin olevia pinoja, mutta kukin tyylillään.
Sealed oli formaattina tietenkin samaa paskaa kuin aina. Useampikin suomalainen hävisi kaverille, jolla oli dekissään
Pack Rat,
Deathpact Angel,
Alms Beast sekä kolme BW-dualia. Kommentoin jossain välissä dekkiä Slawomirille, joka sanoi vain, että jos sieltä löytyisi vielä
Clan Defiance, hän kävisi ehkä tarkastamassa pakkalistan varmuuden vuoksi. Myöhemmissä keskusteluissa selvisi, että poolista todellakin löytyi myös Clan Defiance, koska se oli saidattu sisään tuohon BWg-dekkiin jotain suomalaista vastaan. Dekkilistasta ei tosin löytynyt mitään epäilyttävää, ja tarkemmin asiaa mietittyäni Slawomirin Clan Defiance -spekulaatio taisikin koskea vastustajan Gluul-pohjaista dekkiä. Toisaalta näin myös jollain kaverilla pöydässä kaksi
Catacomb Slugia. Miehekkäin pöytätilanne taisi olla
Assemble the Legion yli kymmenessä coutterissa, lähemmäs sata tokenia tiskissä ja
Guardian of Gateless pitelemässä niitä kaikkia aisoissa.
Lauantain sääntökysymykset olivat helppoa peruskauraa, vaikeimpana tyyliin saako
Teysalle laittaa countereita scavengella (ei). Yksi appealkin tuli, ja sekin suomalaiselta kaverilta, joka halusi päätuomarin varmistuksen, että switchastusta
Fluxchargerista todella tulee 5/0 vastustajan
Haunter of Nightveilin kanssa. Tuomarivastuu päättyi osaltamme seitsemännen kierroksen jälkeen, mitä seurasivat enemmän tai vähemmän syvälliset keskustelut tuomarin ja turnausjärjestäjän tehtävänjaosta. Itäeurooppalaiset löysivät sisäiset sosialistinsa, ja kyytiä saivat pöytien kanniskelut ja sleep-in -poolien rekisteröinti, mutta ennen kaikkea vesipullojen kanniskelu VIP-pöytiin.
Keskustelu oli pitkä mutta vähemmän hedelmällinen toisten vaahdotessa, miten asioiden pitäisi olla, toisten selittäessä, miksi ne ovat niin kuin ne ovat, ja kolmansien muistuttaessa, että asiasta on väitelty jo vuosikaudet ilman mitään tulosta. Lopulta karkasimme Janin (PL) kanssa draftaamaan edellisen GP:n leimatuilla pusseilla, mutta drafti oli ehtinyt jo alkaa, joten pelasimme parit winstonit saaliinamme runsaat leimatut Breeding Poolit. Mainittakoon, että tajusin vasta ekan draftin lopussa poolin koostuneen pelkästä Gatecrashista. Tämän jälkeen löysimme Janin (FI) kanssa suomalaisturjakkeiden seurueen ravintolasta, joka sijaitsi niin ikään hotellimme kulmilla kadun vastakkaisessa päässä.
Ruokalista oli ainoastaan ruotsiksi ja italiaksi, joten auttelin vierustovereita listan lukemisessa ja hoidin tilauksetkin nohevasti kouluruotsilla. Itseluottamus oli huipussaan, kun hifistelin olutlistan kanssa ja onnistuin saamaan kunnon olutta toisen listalta löytymättömän tilalle. Illuusio tosin särkyi viimeistään siinä vaiheessa, kun Max selitti tarjoilijalle laskun jakamiseen liittyviä kommervenkkejä sujuvammalla ruotsin kielellä kuin tarjoilija itse.
Illallisen jälkeen koitti kauan odotettu MMA-tiimidrafti tornihotellin aulassa. Toiselle päivälle taistellut Esko droppasi itsensä sänkyyn jo ennen draftin alkua, joten tiimeiksi muodostuivat minä, Joona ja Markku vastaan Max, Jani ja Mikko. Kyseessä oli ensikosketukseni draftiformaattiin, joka vaikutti varsin poikaisalta: vähän kuin olisi draftannut sekaisin Time Spiralia ja Lorwynia, jossa mukana mausteita Kamikawasta ja Mirrodinista. Draftasin kelvollisen Wu Rebelit, Joona BR Goblin poistoläjän ja Markku UR suspendspesiaalin. Max ja Mikko kuulivat molemmilla puolillani lihan kutsun, ja Janilla oli kasa värittömiä yks'ykkösiä ja
Molten Disaster. Voitimme Markun kanssa molemmat lihadekit, mutta se ei riittänyt, koska paperilla parhaalta näyttänyt Joonan poistogoblinit meni 0-3 ja heikoimmalta dekiltä vaikuttanut Janin affinityspesiaali 3-0. Kellokin meni 3:00 nukkumaan kömpiessämme.
Kakkospäivän työvuoro alkoi sen verran myöhempään, että ehdin hakea hyvitystä ensimmäisen aamun nauttimatta jääneestä aamiaisesta. Valikoima oli runsas, mutta maku jätti toivomisen varaa. Nautin mysliä, jugurttia, nakkeja, pekonia, lihapullia, munakokkelia, kokojyväleipää, briejuustoa, paahtoleipää, hilloja, kahta erilaista kahvia ja tuoremehua. Tuoremehu maistui vedellä jatketulta, mutta kyseessä saattoi olla myös tyhjentynyt automaatti, koska asia oli seuraavaan aamuun mennessä korjaantunut. Aamiaisseurakseni ilmestyi brittituomari David, joka tulisi vetämään tiimiäni tänään, ja joka ilmeisesti yöpyi samassa hotellissa.
Vastuullamme oli Super Sunday Series Sealed SwiSS s s sss. Christianin ja Eddin tilalla olivat David ja ruotsalainen Jens, mutta Itä-Euroopan puoli tiimistämme oli sama kuin lauantaina. Luonnollisesti onnistuin ajoittamaan ruokataukoni samaan aikaan kuin leikkuria sunnuntainakin höylänneet Christian ja Edd, ja hekin saivat päiväannoksensa huonoista jutuista. Itse vastasin Janin (PL) kanssa supersiiledin deck chekeistä.
Sivuturnauksessa vaikutti olevan selvästi pääturnausta enemmän sekä epäselviä että epäilyttäviä tilanteita. Eräälläkin kaverilla oli joka ikinen kerta
Deadbridge Chant tiskissä, kun kävelin ohi. Katsoin varta vasten vierestä yhden pelin, enkä nähnyt mitään epäilyttävää, jos nyt ei lasketa sitä, että tällä peli onnistuttiin voittamaan ilman Deadbridge Chanttia. Chantin triggerin resolvaamiseen kysyttiin myös tuomaria avuksi pariinkin kertaan. Järkeväksi tavaksi osoittautui sekoittaa graveyard, antaa vastustajan nostaa ja flipata päällimmäinen kortti. Pelin voittaminen Chantilla kestää toki varsin pitkään, joten ehkä tästä johtuen se tuntui olevan koko ajan pelissä.
Mielenkiintoisista judge calleista mainittakoon viimeiseltä kierrokselta tilanne, jossa oli pelattu
Avenging Arrow hyökkääjään, jonka blokkeri oli ammuttu alta ennen combat damagea, ja tämä huomattiin seuraavan vuoron alussa. Tilanne oli sen verran selkeä, että kävin pyytämässä Davidilta luvan backuppiin. Selitettyäni pelaajille tuomion ja aloitettuani backupin rangaistu pelaaja huomautti, että hänellä oli jo ennestään kaksi varoitusta game rule violationista, eli peli päättyikin välittömästi eikä backupille ollutkaan tarvetta.
Jouduimme myös diskaamaan kaksi pelaajaa turnauksesta. Ensimmäinen oli korjannut manabaseaan matsien välillä, ja kysyttäessä myönsi auliisti sekä tehneensä näin, että tietäneensä, että se on kiellettyä. Toisen vastustaja huomasi kesken kolmannen pelin, että tällä oli pelissä, kädessä ja gravella yhteensä kaksi korttia enemmän kuin pitäisi, eikä mies pystynyt selittämään, miten ne sinne olivat päätyneet. David hoiteli investigoinnit esimerkillisen diskreetisti puhutellen pelaajia koko ajan ystävällisesti ja kohteliaasti.
Kahdeksan swissikierroksen ja boosteripalkintojen jakamisen jälkeen olimme viimeinkin vapaat iltavuoron hoitaessa top 8:n. Boosteripalkinnot oli jaettu vähintään mielenkiintoisesti: tyyliin ykköselle 42, kakkoselle 28, lopputopkasille 10+ ja sitten suolasijoille 9 8 8 7 7 6 6 5 5 4 4 4 4 3 3 3 3 3 2 2 2 2 2 2 2 2 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1... aina 75. sijalle asti. Pari juttua: top 8:lle oli lisäksi vähintään parinsadan lahjakortit diilereille per naama, ja ykköspalkintoon kuuluu muun muassa matka. Toisekseen: kuka edes haluaa voittaa yhden (1) Dragon's Maze -boosterin? Itsehän olisin jakanut kaikki boosterit sijoille 9-16/24/32, jolloin suolasijoillakin olisi saanut edes jotain mainittavaa, mutta turnausjärjestäjähän nämä päättää. Työvuoron aikaisen loppumisen ansiosta sain myös saalistettuna viimeisen jäljellä olevan RTR-boksin tuomaripalkkioksi.
Tuomari-illallisella pöydässäni olivat John, Christian, Edd, Irina, Emily sekä joku GKG:n työntekijä. Kahdeksaskin paikka pöydässä oli, nurkassa Emilyn ja seinän välissä, jota Christian yritti vuorotellen kaupitella jokaiselle myöhässä tulleelle huonolla menestyksellä. Christian tankkasi Johnia viinillä minun ja Eddin nauttiessa Gotlannin Bulldog-alea. Olimme nopeasti hyvässä iskussa, ja unohdus onkin jo armahtanut suurimman osan kerrotuista tarinoista. Työntekijä löysi pian loppuillaksi kasvoilleen "missä kuului nauraa" -ilmeen, mutta meillä muilla oli varsin hauskaa. John sivisti rapujuhlien etiketistä (viinaa otetaan ainoastaan, kun lautasella on kalaa, mutta tarvittaessa mikä tahansa menee kalasta, eikä lautasen omistajaakaan oikeastaan oltu määritelty). Pohdittiin myös kielten ihmeellisyyksiä, kuten että kirjoittaessa japania iPhonella saadaankin kuva, tai että suomea voi generoida muista eurooppalaisista kielistä lisäämällä sanan loppuun -i tai -alainen. Can I have a hamburgeralainen? Täydestä menee.
Illallisen jälkeen suunnistimme staff hotellille toiveena saada vielä drafti kasaan. Hotelli oli vielä kaksi kertaa kauemmas omalta hotelliltamme saitin ohi, ja muutenkin lähempänä nuorisohostellia kuin oikeaa hotellia: suihkut käytävillä ja mitään turhia yörespoja. Kellarin taverna oli suljettu, mutta joku oli saanut tiirikoitua sisäpihan lukon auki. Siellä sitten draftasimme kännykän valossa GKG:n työntekijäporukan (joka luonnollisesti piti paljon kovempaa meteliä) hyssytellessä vieressä, ettei kukaan tulisi ajamaan meitä sisään.
Draftissa olivat suomalaiskolmikkomme lisäksi Stefan (AT), Enrico (IT) ja Dustin (NL). Draftasimme leimattua Gatecrashia normidraftina, koska tiimidraftin konsepti vaikutti liian monimutkaiselta tuomareille. Menin nopeasti UG:lle ja sain pöydän vahvimman pakan siitä huolimatta, että Dustin oli vastakkaisessa nurkassa samoilla väreillä. Dustin oli tosin melkoisessa tuuttailumoodissa, koska ei ollut onnistunut draftaamaan yhtään hyvää korttia, teki jatkuvasti kyseenalaisia peliliikkeitä ja castaili väliin näkymättömiä Ancestraleja, koska ei muuten ollut mahtamassa. Samaan aikaan poltettiin ketjussa päivän aikana vetämättä jääneitä röökejä, tehtiin judge calleja huonoista korteista tai pelauksista tai muuten vain jupistiin.
Johdin peleissä 7-1 Janin ja Johnin lopetellessa ensimmäistään. Tässä vaiheessa joku tuli kertomaan, että sisällä hostellissa on muuten valaistuja auloja, joissa on tarkoitukseen sopivia pöytiä. Jani ja Dustin droppasivat nukkumaan, mutta me loput siirryimme yläkertaan pelaamaan draftin loppuun. Finaalivastustajallani Stefanilla (ainoa L3) oli ihan hyvä dekki, mikä oli sinänsä poikkeuksellista, koska judge levelin ja pelitaitojen välillä vaikuttaisi olevan pikemminkin käänteinen korrelaatio. Joskus kolmen jälkeen viheltelin lopulta nukkumaan omaan hotelliini.
Maanantain aamiainen vastasi sisällöltään sunnuntaista, paitsi että otin vain yhdenlaatuista kahvia ja mehukone oli tosiaan korjattu. John ja Enrico liittyivät seuraamme, ja lähdimme kiertelemään keskustan kauppoja. Kylillä yhytimme tutut suomalaispaistit, joista Esko yritti tuloksetta metsästää jääkaappimagneettia tuoreesta kuninkaallisesta avioparista. Sen sijaan löytyi laulava Justin Bieber hammasharja sekä paljon muuta mautonta, mutta kauppoja niistä ei tullut. Turistilounaan jälkeen olikin jo aika siirtyä taksilla lentokentälle.
Janilla oli vielä leimattuja boostereita jäljellä, tällä kertaa kokonaista blokkia. Draftasimme kakspäistä minä ja John vastaan Jani ja Enrico. Ennen pelaamista jouduimme kuitenkin menemään turvatarkastuksen läpi, ja jälleen meistä Jani joutui kuulusteluun, vaikka kaikilla muillakin oli samanlaiset pinot MTG-kortteja repussa, minulla jopa kokonaiset boksit sinne sullottuna.
Turvatarkastuksen jälkeen Jani hävisi loungeen bisneksille ja muut siirryimme Tax Free -osastolle. Kyselin viskeistä ja John laittoi asiantuntijalasit päähänsä, kunnes huomasin hintalapuissa merkinnän "hinnat vain EU:n ulkopuolisille matkustajille". Kysäisy kassalta, ja teillehän ei myydä. Vähän kuin Suomessa olisi. No Marabouta vain loppukruunuilla ja odottelemaan Jania. Meidän dekkimme olivat selvästi vahvemmat, minulla UG splash
Vraska ja Johnilla tasainen BWR, mutta kompensoin pelaamalla paskasti ja nostamalla pelkkää maunoa, joten voitto ja koneeseen ehtiminen menivät vähän niukalle.
Koneessa oli jälleen useampikin suomalaisseurue, ja määränpäässä Eero teki yhden maailmanmestarin onnelliseksi tämän nimikkokolapullolla, jota ei Suomesta saa. Käteen jäi kolme boksia, pari pakettia tuomarifoileja sekä random draftisaaliit, kokemusta ja uusia tuttavuuksia unohtamatta. Tiimeissä toimimisen lisäksi GP-tuomarointi eroaa pienempien turnausten pyörittämisestä oleellisella tavalla: sinne lähdetään pitämään hauskaa, ammattimaisuutta unohtamatta. Kun paikallisissa turnauksissa joutuu yksin tai kaksin vastaamaan kaikesta, ei homman hauskuus aina ole päällimmäisenä mielessä, vaikka palkitsevaa sekin on. Kiitos tuomaristovereille ja muille tuuttareille, otetaan uusiksi taas joku kerta.
Aihe: Kuukausi sinne tai tänne - kertomus GP Göteborgista (Luettu 2861 kertaa)