Jo lähtökohtaisesti oli tunne että tänään ei mätkyn peluu nappaa yhtään mutta pakko oli kiskoa itsensä ylös kun kyyti huuteli että nyt mennään. Jostain järjenvastaisesta syystä olin päättänyt hauskanpitodekkien sijaan pelata Doomsdaytä. Todettakoon että kyseisen dekin pelaaminen on aivan itsemurha-ajatus ilman minkäänlaista esilämmittelyä. Matkan aikanakin mielessä pyöri enemmän seuraavan viikon Flesh&Blood PTQ planit kuin ne mahdolliset muutokset mitä Doomsday toimintaan on tullut sitten viime pelailun. Edellinen pelailu on siis jostain ajalta jolloin pino vielä voitti hideaway Emmillä eikä Thassan Oraakkelilla, eli joskus reilu 10v sitten. Olisipa ehtinyt viikolla vetää edes jonkun testipelin...
Eka rundilla vastassa oli joku Maverick/Depths/ländi dekki. Easy game eihän tätä matchuppia voi hävitä? Ekassa gamessa countteroin 1 vuoron Mox Diamondin ja kakkosvuorolla pelaan Doomsdayn. Nyt onkin siis pakko ryhtyä miettimään niitä pinoja.
Ankaran pähkäilyn tuloksena päädyn tulokseen: Consider, Lion's Eye Diamond, Deep Analysis, Thassa's Oracle ja joku backup kortti. Noh passataan vuoro ja vastus ei odotusten mukaisesti tee mitään relevanttia. Nostan pakan päältä sinne laitetun Considerin ja nyt jo pulssi kohoaa, teinköhän nyt sen hiton pinon oikein? Pelaan Consider ja totean että pakan päällä on LEDi. Ei helvetti, väärin päinhän se meni. Noh ei hätä ole tämän näköinen, nostetaan LEDi ja passataan vuoro, eihän tässä ole kiire mihinkään. Odotetusti vastus ei tee vieläkään mitään interaktiota ja seuraavalla vuorolla pääsen pelaamaan LEDin ja Analysiksen ja "sut pois". Kiroan taas harjoituksen puutetta että olipa noloa mokailua antaa ylimääräisiä vuoroja. Mutta erästä vanhaa mestaria lainatakseni: voitin eli pelasin oikein.
Kakkosgamesta en muista mitään mutta jotenkin sen hävisin.
Kolmosgame alkaa lupaavasti kun estän kaikki pahat pelaukset ja vastus ei saa pelattua muuta kuin Knight of the Relinquaryn. Onnekkaasti kuorin pakan päältä Doomsdayn Dark Ritualin pariksi ja sen enempää asiaa ajattelematta voiton riemuisema castaan ne. Lifeni menevät 13 => 6 ja sitten vasta tajuan että eihän minulla olekaan mitään cantrippia kädessä. Ajattelen ääneen että "jaa toi Knight ajaa vaan neljää paitsi jos Wasteat oman ländin". Varmaan se pelaus olisi toisella puolella pöytää keksitty muutenkin mutta aivan tarpeetonta itsesuolausta silti. Onnittelen vastusta voitosta ja siirryn odottamaan seuraavia pairingseja.
Kakkosrundilla saan vastaani byen.
Kolmoskierroksen vastus pelaa jotain UWR kontrolliläjää enkä kummassakaan gamessa pelaa muuta kuin cantrippeja ja ländejä ja soldier token ajaa minut nopeasti pois. Nyt totean että olen saanut tarpeekseni tästä p*skasta ja kirjaan slippiin droppauksen. Aika siirtyä main eventtiin eli Varjobaariin (aka. Tolppa) kaljalle! Ulko-ovella kohtaan vanhan ystäväni Öhmanin joka on matkalla wokille. Syömme wokit ja paljastan suunnitelmani oluiden nautiskelusta johon Öhmies toteaa että kuulostaa oikeastaan mukavammalta kuin Legacy ja lähettää myös oman droppauksensa.
Matkamme saa ikävän käänteen kun toteamme että Varjobaari aukeaakin lauantaisin vasta klo 15 ja otamme äkäisen fallbackin läheiseen Alepubiin. Saavumme laskemaan kuppilan keski-ikää noin 20 vuodella ja tilaamme herkulliset kotimaiset pohjahiivaoluet. Keskustelemme pankkikriisistä yms. aikuisten asioista ja hetken kuluttua Tamperelainen rakas ystäväni Jere pölähtää paikalle! Jere on menossa myöhemmin samana päivänä Tolpan ovelle myymään pääsylippuja jonkinlaisiin goottibileisiin. Mikä onnekas sattuma! Minähän suorastaan rakastan sellaista jympytysmusiikkia ja korsetteja. Päätän että loppuilta vietetään Tolpassa.
Jossain vaiheessa Alepubissa kusihätä yllättää ja siirtyessäni kohti wc-tiloja keski-ikäinen nainen on harmikseen ilmeisesti pelannut koko uhkapeliquotansa paikan raha-automaattiin ja tiedustelee että voisinko lainata hänelle Veikkaus-tiliäni. Miksikäs ei, pitäähän ihmistä auttaa hädässä. Chekkaan mamman sisään koneeseen ja siirryn kohti pisuaaria kun hän alkaa innoissaan latomaan kolikoita masiinaan. Pöytään palattuani tarkistan että Veikkausapplikaatiossani on 13,60€ rahaa ja pohdin Jerelle ja Öhmiehelle että toivottavasti se nainen nyt pelaa siellä omia rahojaan eikä tuota minun saldoa pois.
Juomme eightballit (kuva ehkä ohessa) ja siirrymme Varjobaariin. Muistan että tosiaan jotain jympytystä siellä soi ja sen kuinka syön Jeren henkilökuntalounaslasagnea paljain käsin suuhun mättäen. Brutaalia menoa mutta kai se sopii Halloween tunnelmaan. Jossain vaiheessa T-M käy ilmoittamassa että me mennään nyt, päätän passata kyydin sillä Tolpan tunnelma on liian mukava poistua näin aikaisessa vaiheessa.
[Memory empty]Seuraavana aamuna herään hotellihuoneessa toisessa kädessä puoliksi syöty kebab ja toisessa Scandicin 173€ kuitti. Kaikesta sekoilusta huolimatta hotellin puhtaat lakanat tuntuvat niin hyviltä että voin vain pohtia ajatusta siitä että kolme neljä sukupolvea sitten ainoastaan kuninkaat elivät näin. Puhelin näyttää 1% akkua ja ennen kuin akku loppuu totaalisesti saan laitettua Jerelle kuittauksen että olen vielä elossa ja hän kertoo ottaneensa haltuun Tolppaan jättämäni omaisuuden. Kiitän kassin talteen ottamisesta ja ilmoitan siellä olleen dekin jälleenmyyntiarvoksi noin 4000 euroa.
Scandicin aamupalan nautittuani harhailen Simonsiin sillä muistan että kyseinen baari aukeaa kukonlaulun aikaan. Olemukseni krapulaisuudesta järkyttynyt henkilökunnan edustaja esittää lukuisia vaikeita kysymyksiä ilmiselvästi tarkistaakseen että voiko minulle laillisesti myydä alkoholia. Selviydyn hänen testistään ja saan käteeni oluen ja puhelimeni lataukseen. Hetken ajan tuhlailun jälkeen avaan latautuneen puhelimeni ja Jere kertoo olevansa tavaroitteni kanssa eräässä läheisessä keskustan pubissa johon siirrynkin kiireen vilkkaa. Keskustelemme baaritiskillä paikallisesta arkkitehtuurista yms. aikuisten asioista ja jossain vaiheessa muistan tarkistaa Veikkaus-applikaatiostani tilin saldon: se on nyt 80€.
Aihe: Turnausraportti Leka natsit 2023 (1-2) (Luettu 1420 kertaa)