Jäinpäs rysän päältä kiinni yksinkertaistuksissani. Näen itse tämän Saksan "energiakäännöksen" osana eurooppalaisen vihreän politiikan nousua, jota värittää yleisesti idelogian ylivertaisuus reaalisiin seurauksiin nähden.
Saksassa Vihreillä on aika hitosti enemmän vaikutusvaltaa kuin oikeastaan missään muualla. Siellä on siis voitu tehdä muutamia melko pöljiäkin ratkaisuita, mutta niiden leviäminen muualle on melko epätodennäköistä. Esimerkiksi Ranska on niin ydinvoimavaltainen maa, että se yksinkertaisesti kieltäytyy kaikesta ydinvoiman rajoittamisesta.
sekä esimerkiksi Suomessa turpeen käytön vastustuksen.
Ei turpeen käyttö pidä erityisesti vastustaa, mutta kyllähän se nyt pitää tunnustaa, että kyseessä ei ole paljon öljyä tai kivihiiltä parempi energian lähde ja sen käyttöä pitäisikin vähentää.
Kivihiilen käytön nousu johtuu myös yksinkertaisesti sen maailmanmarkkinahinnan laskusta ja puuhakkeen tukien lasku oli toki vain osasyynä.
Puhutaan kylläkin käytön kustannusten laskusta, missä päästöoikeudet ovat ymmärtääkseni olleet merkittävässä osassa. Kivihiilen hinta itsessään ei ymmärtääkseni ole hirveästi laskenut, mikä nyt olisi muutenkin outoa, kun käyttö on noussut huomattavasti.
Europarlamentin vihreä osasto kyllä tekee kaikkensa, jotta päästöoikeuksien määrää markkinoilla saataisiin vähennettyä. Tämäkin on osa yhtä typeryyttä, jonka tosiasiallinen ilmastovaikutus on todennäköisesti negatiivinen tuotannon siirtyessä muualle ja tuonnin kasvaessa.
Päästöoikeudet ovat todennäköisesti yksi parhaista ellei paras tapa rajoittaa noita päästöjä. Ne eivät todennäköisesti ole missään vaiheessa niin kalliita, että niiden takia mitään tuotantoa lähdettäisiin siirtämään, mutta ideaalitilanteessa ne ovat kuitenkin sen hintaisia, että kannattaa panostaa vähäpäästöisten tuotantomenetelmien käyttöönottoon. Ja kuten sanottua, tuotannon siirtämiseen näillä päästöoikeuksilla ei ole käytännössä mitään merkitystä.
Subsidiaariteetin kannalta asialla on merkitystä. EU:n veronkanto-oikeus olisi merkittävä keskushallinnollinen oikeus, joka siirtää rahojen käytön entistä kauemmaksi omista käsistämme.
Suomessa puhutaan läheisyysperiaatteesta.
Ja vaikka näennäisesti läheisyys pieneneekin tuollaisen veronkannon myötä, niin käytännössä näin ei kuitenkaan ole, sillä lopputulos, jossa EUlle annetaan rahamäärä X käyttöönsä, on molemmissa sama. Valtaa ei siis tosiasiallisesti ole siirretty minnekään, vaikka niin voisi äkkiseltään näyttääkin.
Yleisesti ottaen tässä kohtaavat ristiriitaiset talouspoliittiset näkemykset. Itse olen tulonsiirtojen ja kontrollin vähentämisen kannalla (siis jonkinlainen talousliberalisti) ja vihreät tuntuvat haluavan lisätä näitä vähän joka käänteeseen. (perustulo, opintotuki, eurobondi, kehitysapu, jne..)
Perustulo on perinteisesti ollut oikeuston suosiossa, sillä se ratkaisee monia sosiaaliturvan ja töiden yhteensovittamisen ongelmia. Perustulon idea onkin nimenomaan vähentää tulonsiirtojen määrää ja siksi onkin erikoista, jos itseään talousliberaaliksi nimittävä sitä vastustaa. Tai toki, jos haluaa poistaa kaikki tulonsiirrot, niin sitten vastustus on ymmärrettävää, mutta muuten mielipide onkin sitten niin naivi, että kannattaa vähän miettiä, miksi ne tulonsiirrot ovat olemassa. Jos haluaa oikeistolaiselle kelpaavan selityksen, niin sosiaaliturvaa perustellaan tapana ostaa vakautta yhteiskuntaan, mitä pidetään kuitenkin yhtenä yhteiskunnan ydintoiminnoista.