Meikäläinen hyppää tonne Nipponin leiriin JRPG:tä puolustaakseni.
Final Fantasyt 1, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 12. Ykkönen listalla vain siksi, että tietää mistä ollaan lähdetty. Muut listalla laatunsa vuoksi, kymppiin vaikuttaa hiukan henkilökohtainen nostalgia. 12 on ehkä liian tuore klassikoksi.
Rohkenisin väittää että 5-6-7 ovat näistä ne oikeasti hyvät ja pelaamisen arvoisia todennäköisesti vain 6 ja 7. Myöhemmistä olen kokeillut useita, mutta eivät vain iske. Tuntuu että Square on hukannut sen tuntuman mikä näissä pitäisi olla ja pelit menevät liiaksi teinimoskaksi sen vilpittömästi lapsellisen satuseikkailun sijaan, missä SNES-ajan pelit ja 7 onnistuvat.
Disgaea-sarja ja Phantom Brave. Hämärällä huumorilla varustellut Tactical-RPG:t, joissa Level Cap on 99999 ja Damage Limit on 9999999999 eivät uppoa jokaiikalle, mutta tarinankerronta on huippulaatua.
Nippon Ichin pelit ovat genretietoisia huumoripläjäyksiä jotka ratsastavat häpeämättömällä fanipalvelulla, alusta asti itsetietoisella maailmalla ja eksentrisillä hahmoilla. Varsinainen pelaaminen on lähinnä erilaisten eksponenttifunktioiden optimoimista, panoksena aika jonka joudut niihin käyttämään. Sanokoon kuka tahansa mitä sanoo, ja voin antaa pyydettäessä oman vilpittömän mielipiteeni peleistä, mutta nämä eivät tosiaankaan ole mitään genreklassikoita.
(edit) Vastaanpa samalla tähänkin, koska oikeastaan voisin vähän puhua siitä mikä ärsytti edellisessäkin viestissä.
Metroidvania-Castlevaniat ovat oikein mainioita action-rpg'itä:
-Symphony of the night
-Circle of the moon
-Harmony of Dissonance
-Aria of Sorrow
-Dawn of Sorrow
-Portrait of Ruin
-Order of Ecclesia
Minusta ei ole mitenkään erityisen hedelmällistä listata puolentusinaa kohtalaisen identtistä peliä, joista jokaisen kahlaamiseen menee hyvin paljon aikaa. Kysymyksen esittäjällä on varmasti elämässään jäljellä rajallinen määrä kellonlyömiä, eikä kukaan, joka haluaa laajentaa kokemuspohjaansa varmasti aio pelata näitä kaikkia.
Oletetaan että saisitkin kysyjän innostumaan ja tämä ilman parempaa tietoa yrittäessään tulkita vastaustasi päätyy pelaamaan sattumanvaraisen teoksen tästä listasta, ollaanko kuitenkin yhä tilanteessa, jossa olisi pitänyt pelata se Symphony of the Night? Kyllä tasan varmasti ollaan. Miksei voitu alunperinkin suositella vain sitä ja vinkata että lisää on olemassa jos miellytti erityisen paljon?
Vähän samat fiilikset tosiaan jostakin kymmenen Final Fantasyn listasta (joista yhäkään läheskään kaikki eivät todellakaan ole suosittelemisen arvoisia). Noiden kaikkien läpäisyyn menee arviolta semmoinen 300 tuntia, mihin urakkaan kukaan ihminen maailmassa ei suorilta ryhdy, joten miksei saman tien vaan suositella niitä parhaita?