Kävin keväällä suorittamassa hakua Joensuun yliopistoon Suomen kieltä ja kirjallisuutta opiskelemaan. Kirjoittelin sen pitkin vittuja tehden vain puolet ja päädyin varasijalle 26 enkä odottanut pääseväni millään ilveellä sisään. Tänään sain kouraani nivaskan, jossa lukee että minut on hyväksytty sisään. Olen hämmentynyt.
Harmittaa vain, että kavereiden kanssa pläänitty kommuunieläminen saa pienoisen kolhun, kun reilun viikon päästä olisi tarkoitus muuttaa ja rempata mesta. Onneksi ainakin vuoden voi loikoilla poissaolevana ja tehdä enemmän tai vähemmän rahakasta duunia ja katsella sitten opiskelujen aloittamisia.
Päälle päätteeksi vielä ilahduttaa se, että nykyinen duuni voi muuttua pidempiaikaisemmaksi kuin oli sovittu ja että aiempi haku toiseen duunipaikkaan poiki työhaastattelun. Vielä kirsikkana ilahduttaa se, että paperisen ajokorttini korvasi viimein komealla omakuvallani koristeltu lätyskä.
Tällaisia päiviä on liian harvoin