Väliotsikoiden paluuOma GP:ni alkoi, kun Malin soitti mökille ja muistutti Finnairin viikkotarjouksen päättyvän tänään. Sanoin että tässäpä Visa, varaa lennot. Mitään pakkaahan saati edes Standard-laillisia kortteja en omista, mutta arvelin SM-kisapaikan roskiksesta löytyvän jotain herkkuja manakusujen aiheuttaman frustraation seurauksena. Teron voittopino näytti hauskalta, ja Rikolan ilmoitukseen olla lähtemättä vastasin välittömästi "deck, plz". Conissa sainkin pakan kouraani, Larkit tosin olivat jääneet jonkun Kithkin-turmon sidelle. Perjantaina tuli hätäviesti, joka ilmoitti miehen hukanneen dekkiboksin, jossa oli Reveillarkkien lisäksi
Cavern Harpyn foili! Puuttuvat vehkeet saatiin kumminkin revityksi lainaan, ja Gateway antoi relevantteja testituloksia. Voitin mm. suboptimaalisen monoredin ja Nip Gwyllion-Edge of the Divinity -pakan, jollaiselle muuan Tampereen harja joutui taipumaan GP:llä.
Simo häiriköi irkissä ja käski varata hostellin hänelle, Roopelle ja Schalinille. "Copenhagen Airport Hostel" kuulosti luotettavalta, ja kun hintakin oli edullinen, päätin preferoida naskeja Malinin sijasta. Lentomatka sujui vailla tapahtumia, mitä nyt nöyryytin Vainikaista highlanderissa. Hostellin piti olla aivan kentän vieressä, ja löysinkin pian oikean kadun. Tai mikä lie maantie, jonka varressa oli siellä täällä huoltoasemia, pubeja ja joitain asumuksia. Kun aloin epäillä jo kävelleeni ohi, huomasin aidassa punaisella maalilla tuhritun hostellin nimen.
<KUVA> <KUVA> Paikassa ei oltu turhan tarkkoja papereiden yms. pikkuasioiden suhteen. Kerroin vain olevani naskien kaveri, vaikka Schalin yrittikin vakuuttaa, ettei ole koskaan nähnytkään minua. Suihkussa kehotettiin olemaan todellinen viikinki, mikä tarkoitti, että lämmintä vettä ei ollut. Pelitestausta häiritsi viikonloppu
Tunnelmissa oleva isäntä, joka popitti espanjalaista huumoridancea sen minkä läppäristä irtosi. Välillä vaihdettiin akustiseen kitaraan ja väkeviin tulkintoihin leirinuotioklassikoista. Ajattelin näyttää pojalle vähän laulamisen mallia partisoodin merkeissä, mutta jotenkin pääsi unohtumaan.
Magic on paska maaYöllä ei totuttuun tapaan saanut nukuttua, ja heräilin hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Lagerspetzin punkka oli tyhjä, eikä pojua ilmestynyt näkyviin aikana, jonka normaali ihminen saattaa vessassa viettää. Paniikki alkoi nousta, sillä tunsin porukan ainoana aikuisena olevani vastuussa pienokaisesta. Näin jo silmissäni lööpit: "Matematiikan opettaja hukkasi 16-vuotiaan Kööpenhaminassa!" "Poika löydettiin huumattuna kadulta!" Olin juuri aikeissa lähteä kiljuen säntäilemään päättömästi ympäriinsä, kun Simo ilmestyi paikalle ja totesi unohtaneensa säätää kelloa tunnilla taaksepäin. Käkättelin vahingoniloissani toiset hereille ja metroilimme Bella Centeriin.
Pääturnauksessa ei tarvinnut turhia pelailla. Neljän kierroksen jälkeen oltiin 1-3, kun pakka tarjoili kolmessa matsissa nostoina vuoropelein pelkkää landia tai non-landia. Verensokeri oli alhaalla, ja trialvoittaja Schalinilta tilattu aamiainen viipyi, mutta Cantinan partaushinnasto olisi vienyt ruokahalut Virriltäkin. KFC toi terveisensä, ja jatkoin turnauksessa, kun en oikein keksinyt syytä dropata. Jossain kuudennen kierroksen aikana keksin lähteä etsimään kavereille ruokaa. Mukaan lähtivät Lagerspetz ja Schalinin sateenvarjo, ja eeppinen ruuanhakumatka saattoi alkaa.
Eeppinen ruuanhakumatkaSaamamme ohjeet Fieldsille olivat vähän ristiriitaiset. Malin neuvoi lähtemään pääovesta vasemmalle ja Puranen oikealle, mutta siitä eteenpäin emme tienneet oikeastaan muuta kuin että ihan lähellä se ei ole. Schalinin käsilaukkuun mahtuva minisateenvarjo osoitti nopeasti riittämättömyytensä Pohjanmeren myrskyssä foldaten joka suuntaan.
<KUVA> Taistelimme aluksi tiemme kompleksin äärimmäiseen nurkkaan pääovesta vasemmalle. Mitään kaupan näköistäkään ei ollut lähimailla, eikä Malin vastannut soittoihimme, joten lähdimme kiertämään Bella Centeriä vastakkaiseen suuntaan eli vastapäivään. Vettä tuli vaakatasossa, ja keskuksen todellinen laajuus alkoi valjeta meille karulla tavalla. Useilta kilometreiltä tuntuvan matkan jälkeen saavuimme alueen toiseen reunaan, käännyimme oikealle ja jatkoimme kiertämistä metroaseman suuntaan. Lopulta olimme päässeet lähtöpisteestä täysin vastakkaiselle puolelle, eikä näköpiirissä edelleenkään ollut kuin mielenkiintoista lähiöarkkitehtuuria.
<KUVA> Jossain lähistöllä täytyi olla arkkitehtikoulu, sillä asuintalot oli selvästikin suunniteltu opiskelijoiden lopputöinä (kuvassa tosin pelkkä seinä keskellä eimitään). Käännyimme jälleen kulmasta ja jatkoimme rakennuksen kiertämistä. Jossain vaiheessa poistuimme tangentin suuntaan, sillä eihän tuon kokoinen lähiö voi pysyä pystyssä ilman ainuttakaan kauppaa. Autioilla kujilla näimme pelästyneen siviilin pujahtavan rappukäytävään ostoskassit kädessä.
I'm singin' in the rainJust singin' in the rainWhat a glorious feelingLopulta törmäsimme koko näkökentän levyiseen tiilimuuriin, jossa ei ollut ainuttakaan aukkoa. Jokin kuitenkin kertoi meille että olimme perillä, olisikohan ollut katonrajan "Fields" -teksti. Lähdimme etsimään miehenmentävää aukkoa ja pujahdimme ensimmäisestä sisään. Jokin kertoi tällä kertaa meille että emme olleet oikeassa paikassa, olisikohan ollut oven pielen "henkilökunnan yösisäänkäynti" -teksti. Seuraavalla loputtoman pitkällä sivulla oli ainoastaan ovi sprinklerikeskukseen, mutta sen kulman takaa avautui lopultakin etsimämme kauppakeskus.
<KUVA>Kello löi juuri kuusi kun raahustimme sisään, eli olimme olleet matkalla vaivaiset 45 minuuttia. Yläkerran ruokapaikoissa kuurattiin juuri grillilevyjä ja huomasimme maailman pysähtyneen juuri minuutti sitten. Mitään marketin tapaistakaan ei ollut, ainakaan auki siis. Oli suhteellisen hieno fiilis tehdä tunnin kävelyreissu kaatosateessa ja palata vieläpä tyhjin käsin. Paluumatkalla joku kerrostalo tuli kierrettyä eri puolelta kuin mentäessä, ja kivijalkaan ilmestyi kuin tyhjästä pikkuinen marketti. Tyhjensimme limuhyllyt ja palkitsimme itsemme minimelalla.
<KUVA> Terkkuja vaan
Lauralle, vaikka ei tätä luekaan. Oltiin kuulemma näkemisen arvoiset selvittyämme takaisin saitille.
Mato kutsuuViimeisellä kierroksella päästiin nauttimaan runsaista suomalaisparituksista, kun vastakkain pelasivat mm. Jari ja Valtteri, Saimu ja Anssi sekä Pasi ja Kuisma. Jari pelasi kai molemmissa peleissä yhteensä 4 landia. "Parasta tässä on se, että vaikka nostaisinkin landia, ei olisi mitään pelattavaa."
<KUVA> Kuisma voitti Pasin jääden täpärästi toiselta päivältä,
<KUVA> <KUVA> Schalin hävisi viimeisen kierroksen tokeneille, kun voitolla olisi ollut sisällä,
<KUVA> ja Kim skuuppasi muuten vain jollekin randomille. Itsehän Simon kanssa menimme jotain 3-4, mutta mestari Oksanen paransi tästäkin: 3-5 pelatuissa peleissä. 8 suomalaista selvisi kuitenkin toiselle päivälle, joten suolan määrä pysytteli terveysviranomaisten sallimissa rajoissa.
Kuisma mehusteli voittaneensa matsin vihun pelatessa kolmessa lifessä ja Barbit tiskissä Flame Javelinia päähän, johon Matti respondasi osoittamalla
Manabarbsia. Vastustaja keräsi korttinsa todeten yeah, I could not win anyway. Tästä pääteltiin, että
Manabarbsin osoittaminen oli ylivertaisin voittokeino sitten käsien heiluttelun.*
Manabarbsin puutteessa saattoi osoittaa myös vastustajan
Plainsia.
<KUVA>Matkalla majapaikkaan Lagerspetz muisteli kaikkia formaatteja, joissa oli pelannut
Wurmcallingia. Jostain sieluni syvimmistä syövereistä nousi silmieni eteen kuva nassikasta, joka pelasi minua vastaan
Wurmcallingia Vintagessa ja olisi saanut Slaver-lukon, jos olisi osannut pelata. Ja nyt se sama nassikka virnisteli tuossa vieressä! Pian meille tarjottiin vihkiytymistä Lagerspetzin pelifilosofiaan. Odotimme henkeä pidätellen kahta sanaa: wurm calling, mutta sieltä tulikin vain jotain suolauksesta ja mehustelusta. Wurm Calling sopisi kyllä Simon palveleva puhelin -tyyppisen dekkiklinikan nimeksi.
Illastimme pitseriassa, jonka 50 kiekon listaa en jaksanut lukea, vaan otin summassa jonkun. Yllättäen saamaani lättyä ei ollut tarkoitettu heteromiehen syötäväksi. Olin juuri iskemässä kiinni munaan ja pinaattiin, kun huone tulvahti täyteen vihertävää valoa, Schalinin lautaselle laskeutui ufo, ja mies sai kosmisen yhteyden.
<KUVA>Hostellilla kasasin pojille lekapakat, minkä jälkeen oli vuorossa erä 6nimmt!:iä. Olin aivan liekeissä, ja sen lisäksi että dominoin peliä heikensin poikien moraalia taukoamattomilla one-linereilla, jotka osuivat joka kerta maaliinsa.
Roope:
"Hyviä nää ysikymppiset mulla kädessä."Minä:
"Ysikymppiset on iloinen perhetapahtuma."Roope:
"Nyt kyllä misplayasin."Minä:
"Misplayed Clique."0-12 -formaattiSunnuntain plääni oli aamiainen Fieldsillä ja muutama kierros lekaa. Tällä kertaa tavaratalo löytyi hieman helpommin, riitti kun osasi jäädä pois oikealla metroasemalla. Olimme jopa muistaneet tarkistaa, että ruokapaikat todellakin aukeavat sunnuntaisin yhdeltätoista. Paitsi tietenkin tänä sunnuntaina, jolloin koko paikka olikin kiinni rempan tms. tekosyyn varjolla. Tai siis liikkeet olivat kiinni, mutta itse keskukseen pääsi sisälle tehdäkseen muutaman epätoivoisen rundin. Minut lähetettiin yläkertaan kuvaamaan jotain jonkun mielestä mehukasta kauppaa.
<KUVA> Kulmakauppa ja minimelat kutsuivat taas, tällä kertaa sain mustan. Automaattikahvia sentään saa kesähintaan. Oksanen osti vielä pähkinöitä, että saisi varmasti joka pelissä nutsit.
Simon piti saada Malinilta dekki Legacyyn. "Dekki" osoittautui
Berserk Stompyksi, jota nasu vielä viritteli ostamalla 7 eurolla Nettle
Sentineleja ja Tattermunge Maniaceja. Villellä oli Faerie Stompy, Roopella Fetchland Tendrils ja minulla Seinät. Jollain kaverilla oli Painters Servant -pakka varustettuna mm. artistin alteroimilla aasialaisilla foilifetcheillä, Nielsenin Marvel-Forceilla ja extended art -explosivesilla.
<KUVA> Voitte kysyä Hyvösen Teemulta, miten hyödyllistä moinen panostus on tässä formaatissa.
Kierros 1 Vantte ja Sliverit
Näinhän se meni Tukholmassakin. Ensin feilattiin toiselta päivältä ja sitten feilataan Slivereille. Ensimmäisessä pelissä manat kusivat, toisessa pyörähdin nopeasti ja kolmannessa pelasin counterin ympäri tilanteessa, jossa olisi pitänyt mennä all-in.
<KUVA> Uuden avatarin arvoinen nöyryytys ei kuitenkaan tällä kertaa ollut. Vantte toivotti vain "ensi vuonna uudestaan".
0-1, tiimi 0-4
Kierros 2 Burn
Manat kusivat.
0-2, tiimi 1-7 kun Roope kai voitti. Simo droppasi "jo" tässä vaiheessa.
Kierros 3 Kalle Kuusinen Bwg Discard
Jouduin nopeasti topdeck-moodiin enkä aivan onnistunut pyörähdyksessä. Toisessa pelissä pelailtiin jotain ja naakka ajoi viimeiset vahingot.
0-2-1, tiimi 1-9-1. Schalinkin droppasi valitellen, että pakka ei vain mahda pulteille. Informoin, että sitä varten pelataan Chalice ykkösellä. Välittömästi mies muisti edellisen kierroksen vastustajan pultanneen häneltä ainakin neljä miestä kyseisen artifaktin ollessa tiskissä. On se Chalice vaikea kortti.
Kierros 4 Goblins
Vastustajalla ei ollut kummoista näyttää, ja pyörähdin molemmilla kierroksilla vuorolla 4. Vieressä mestari Oksanen näyttää, miten Staksia vastaan pelataan: ensin pelataan
Rushing River kickerillä vuoroa liian aikaisin ja huomataan, että seuraavalle vuorolle untapataankin yhtä vähemmillä landeilla. Toisessa pelissä aloitetaan pelaamalla Ponder Chaliceen, mikä myöhemmin paljastuukin Peli Liikkeeksi, jolla saatiin
Cabal Ritualille thresholdia. Jälleen Magic the Puzzling: Pelissä on Chalice ykkösellä, kädessä
Seal of Cleansing,
Dark Ritual ja tutori. Minkä pelaat ensin? Vaikea kortti on tämä Chalice.
1-2-1, tiimi 2-10-1 ja Roopekin droppasi.
Kierros 5
DredgeVastustajan combo fizzlaa kahdesti, kun lukuisista ruoppauksista huolimatta hautausmaalle ei vain päädy yhtikäs mitään.
2-2-1, tiimi 3-10-1. Magic osoitti jälleen syvimmän olemuksensa taitopelinä, vuorotellen joko nousee nutsit tai sitten manat vain kusevat. Onneksi lähestyvä kotimatka esti enemmät itsesabot. Pääturnauksen top 8 jäi suomalaisilta haaveeksi, Mäksä sentään selvisi kuudentoista parhaan joukkoon. Kunnioitettava saavutus sinänsä, mutta jos Max olisi magicpelaajan sijaan ministeri, voisi ensimmäinen hänen säätämänsä laki olla nimeltään Lex Mahtinen!
Umbrella-EllaLentokentällä oli olevinaan kiire, mutta ehdimme napata kuningashampurilaiset mukaan. Minun piti ottaa sipulit pois Villen hampurilaisesta, kun lapset eivät ole tottuneet niin voimakkaisiin makuihin. Turvatarkastuksen läpivalaisukone sen sijaan nieli Simon kortteja hyvällä ruokaha
Lulla, rouske vain kuului kun laput katosivat ritilän läpi koneen uumeniin. Lentoasemalta löytyi myös yksi suomivintagen menestyneimmistä pakkatyypeistä: Hyvis-kontrolli.
<KUVA>Lentomatka sujui leppoisasti 6nimmt!:n merkeissä. Pojat eivät vieläkään olleet oikein ymmärtäneet, että niitä häränpäitä tuli väistää eikä keräillä. Osasin myös tilata oikeaa juomista iltapalakärrystä poikien jäädessä haikeina katselemaa 1,5 desin limsatölkkejään. Finnairin kuvastosta löytyi myös vastaus kysymykseen, mikä on muumipeikon creaturetyyppi.
<KUVA> Huomatkaa myös Schalininkin varjosta tuttu ability.
+Supernassikat Ville, Simo ja Roope
+muutkin GP:llä turautelleet suomalaiset
+6nimmt!
+Minimela
+Rikola siitä kun jäi kotiin
-Magic
-GP:n ruokahuolto
-Tanskalainen lähiöarkkitehtuuri ja ne pyöröovet
-Rikola siitä kun se lainasi kortit ja hukkasi sen foilin
-muutkin kortteja lainanneet, Juho Klemola ota yhteyttä
* Tarina, joka jäi Ropecon-raportista jostain syystä pois. Schalin ja Myllys pelasivat highlandermirroriian. Schalin oli täpoutissa, ja Myllys resolvasi jotain vehkeitä sanoen "sähän et voi tehdä mitään", johon Schalin: "Voinpas. Mä voin heilutella käsiä." Myllys skuuppasi responssina käsien heilutteluun.[EDIT:] Väliotsikon lihavointi.
Aihe: GP Köpis - Lapsenvahtina Tanskassa (Luettu 4144 kertaa)