sitten pientä suolaisuutta jota kaikki eivät ehkä halua lukea.
näin "hyvin" pientä vaivaa pöydän levyn kuljetuksen/tuolin kuljetuksen suhteen. pyörällä majavapaikkaan, maksan levyn, mietin hetken miten sen saisi pyörällä perille, pistän pyörän päälle, yhdellä kädellä pidän laudasta kiinni ja toisella talutan pyörää. onneksi ei liian pitkä matka ole mutta kuitenkin sellainen että ehtii ajatella: (no, tämä on tällaista joo.) ja joku mummo pyöränsä päällä vielä sanoo takaapäin että minä menen nyt tästä oikealta, joten minun pitää väistää. no ei mitään, minä väistän. mummo prkl.
kasattava tuoli löytyi onneksi prismasta ja taas on pieni matka edessä - sidoin sen jotenkin pyörän takaosaan ja talutin koko matkan taas. kasaamisen kanssa... pitäisi olla sellainen rastimeisseli. en tiedä miksi sitä kutsutaan mutta minulla on sellainen 90* viivoitin metallista. väänsin sillä ruuvit kiinni. onneksi sitä ei tarvinnut koulussa koska siellä annetaan omat (tai vaihtoehtoisesti löytyy kaapista johon entinen oppilas on jättänyt kamansa).
lopuksi:
https://youtu.be/ARNa-TxqZvQolin kyllä niin onnellinen kun pääsin istumaan tuolille. ilon kyyneleitä ihan tirahti. istumisesta.