Mitä enemmän
tämän kaltaisiin uutisiin törmää, sitä enemmän vahvistuu kuva Suomesta sisilialaisena kaupunkina.
On julkinen salaisuus, että kaupunkia hallitsee tosiasiassa mafiaperheet [etujärjestöt], joiden toiminnan julkisivuna näyttäytyy legitiimit bisnekset [puolueet], mutta kulisseissa rahaa kerätään laittomin keinoin [verovaroja suhmuroimalla], jotta voidaan lahjoa marionettipäättäjät tekemään oman mielen mukaisia päätöksiä. Mafialle maksetaan suojelurahoja [jäsenmaksut] joita vastaan ne pitävät huolta omistaan. Mafiaperheitä on useita keskenään kilpailevia, ja kunkin perheen vaikutuspiirissä olevat on saatu jonkun kummallisen Tukholman syndrooman valtaan, kyvyttömiksi näkemään omien suojelijoiden moraalittomuus.
Suomessa pitkään käynnissä olleeseen kolmijakoon ilmestyi protestiliikkeeksi perussuomalaiset, mutta sen johtohahmot tuntuvat olevan liikkeellä ainoastaan henkilökohtaisen vallanhimon motivoimina, eivätkä siksi ole löytäneet uutta mafiaperhettä tuekseen. Persujen tähdenlento alkaakin kohta olla ohi. Kunnollista valoa tunnelin päässä ei silti näy missään.