MtgSuomi.fi
Muuta => Muuta keskustelua => Aiheen aloitti: Tervonaattori - 25.02.12 - klo 00:48
-
Tällaista ei täältä löytynyt ja ainakin itesäni kiinnostaisi kuulla hieman ihmisten mielipiteitä erilaisista lautapeleistä. Eli kysy tai kerro meiningillä juttua tänne.
Itse en mikään konkari lautapelimaailmassa ole, vaan suurimmaksi osaksi pelit ovat keskittyneet Carcassonneen. Muutamia satunnaisia pelejä lisäksi tullut kokeiltua.
Oma Carcassonne -pakettini koostuu peruspelin lisäksi lisäosista: Kirkot ja kievarit, Kirjurit ja kauppiaat, Lohikäärme ja linnanneito ja sivuun siirretty ja paskaksi todettu Torni. Muut lisäosat ovat kyllä olleet hyviä!
Ja itse kysymykseen, jolla ajattelin tätä ketjua aloitella: Minkälaisia kokemuksia lisäosista Kärryt ja kartanot tai Basaarit ja bastionit? Katapulttia en edes harkitse, kuulostaa aivan hirveältä :D Noista kahdesta sen sijaan tahtoisi kuulla jonkinmoisia kommentteja YouTube -videoa laajemmin. Minkälaisia vaikutuksia pelin/vuorojen kestoon ja pelin onni/taktisuus painoitukselle? Ja miten kumpikin lisäosa soveltuu tietyille pelaajamäärille? (Esim. Torni lisäosa voisi toimia mielestäni enkä 4+ pelaajalla...) Basaarissa ainakin lienee tarkoitus toimia parhaiten moninpeleissä.
Kertokaapas muistakin lautapelikokemuksistanne.
EDIT: Lisäksi erityisesti kokemukset Age of Conan ja 7 Wonders lautapeleistä kiinnostaisi.
-
Kärryt ja kartanot on taattua Carcassonnea. Ei minusta mitenkään erityinen, mutta ihan ok. Henkilökohtainen mielipiteeni on tosin, että Carcassonnea pelataan useammalla pelaajalla vain kahden ekan lisärin kanssa, jolloin pelin pituus pysyy järkevänä. Niissä ei ole myöskään mitään kaoottisia lisiä, kuten Lohikäärmettä tai noita tornin sääntöjä, joita ei voi millään hallita (myöskään kärryt ja kartanot eivät muistin mukaan sisältäneet mitään hallitsemattomia elementtejä, että ovat parempia kuin kaksi edellistä lisäriä).
Tosin ainoa oikea tapa pelata 'Sonne on kaksinpelinä pelkällä peruspelillä.
Wonders on mainio peli. Suosittelen sen hankkimista melkeinpä riippumatta siitä, paljonko on pelannut lautapelejä. Mekaniikka on melko elegantti ja peli skaalautuu hyvin kaikille pelaajamäärille 4-7.
-
Carcassonnea tulee pelailtua kahdella ekalla lisäosalla. Kuten mainittua pelit tuppaa venymään enemmmillä lisäosilla.
Meilläpäin illanistujaisten kohokohdaksi on noussut nuclear war, zacpac hyvänä kakkosena.
-
Monopoli on ihan jees. Muuten en lautapeleistä paljoa välitä.
-Aulis
-
Itse pidin Torni-lisäosaa Carcassonnessa todella hyvänä (kunhan tornipalojen määrää hieman rajoitti per pelaaja). Tornien avulla pystyi käymään "sotaa" muiden pelaajien kanssa ja ukkeleiden sijoittelua joutuu miettimään hieman tarkemmin.
Muihin lautapeleihin:
Eclipse on mahdollisesti paras lautapeli mitä olen koskaan pelannut. Suomalaisten kehittämä ja samantien boardgamegeekin top10 listalle pompannut galaksinvalloitusstrategia. Peli näyttää alkuun ihan pirun monimutkaiselta, mutta parin kierroksen jälkeen kaikki onkin jo selvää. Vaatii hyvään peliin melkein sen kolme pelaajaa ja pelin kesto silloin noin 3 tuntia. Eclipse vaatii myös aika ison pöydän pelaamista varten. Pelin ensimmäinen painos on myyty loppuun, mutta uusi painos saapuu vissiin ens kuussa. Paremmat arvostelut ja tietoa pelistä: http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse (http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse)
-
Kännipelinä ollaan todettu että Bang! toimii varsin hyvin, vaikka siis ei olekaan varsinainen lautapeli. Lasten kanssa ollaan harjoiteltu Ticket to Rideä pelaamaan, kouluikäinen alkaa jo sillä hahmottaa strategiaa ja tulee ulkomaiden kaupungit ja kartatkin tutuiksi.
-
Carcassonnea täälläkin pelaillaan (kirkot ja kievarit + kauppiaat ja kirjurit). Haluaisin pelata lisää mutta aika rajoittaa, ja lapset ovat sen verran pieniä ettei oikein strategia vielä suju.
Paras peli mitä olen koittanut ja haluaisin pelata lisää taisi olla tsekkiläinen Space Alert. Siinä on yhteistyöpeli ääniraidalla säestettynä, ja sain kokeilla sitä kuin kävin Turun lautapelikerhon pelipäivällä kirjastossa. Voi kun ei ollut aikaa pelata kun sen yhen kokeilupelin, vaikutta aivan sairaan hauskalta...
-
Eclipse on mahdollisesti paras lautapeli mitä olen koskaan pelannut. Suomalaisten kehittämä ja samantien boardgamegeekin top10 listalle pompannut galaksinvalloitusstrategia. Peli näyttää alkuun ihan pirun monimutkaiselta, mutta parin kierroksen jälkeen kaikki onkin jo selvää. Vaatii hyvään peliin melkein sen kolme pelaajaa ja pelin kesto silloin noin 3 tuntia. Eclipse vaatii myös aika ison pöydän pelaamista varten. Pelin ensimmäinen painos on myyty loppuun, mutta uusi painos saapuu vissiin ens kuussa. Paremmat arvostelut ja tietoa pelistä: http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse (http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse)
Itse en tuosta juuri piitannut. Olihan siinä muutamia hienoja oivalluksia saatu, kun kerätty mekaniikkoja eri peleistä, mutta päällimmäiseksi tunteeksi nousi vähän väliä, että miksi pelaamme perhepeliversiota Twilight Imperium kolmosesta, emmekä sitä itseään.
-
Eclipse on mahdollisesti paras lautapeli mitä olen koskaan pelannut. Suomalaisten kehittämä ja samantien boardgamegeekin top10 listalle pompannut galaksinvalloitusstrategia. Peli näyttää alkuun ihan pirun monimutkaiselta, mutta parin kierroksen jälkeen kaikki onkin jo selvää. Vaatii hyvään peliin melkein sen kolme pelaajaa ja pelin kesto silloin noin 3 tuntia. Eclipse vaatii myös aika ison pöydän pelaamista varten. Pelin ensimmäinen painos on myyty loppuun, mutta uusi painos saapuu vissiin ens kuussa. Paremmat arvostelut ja tietoa pelistä: http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse (http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse)
Itse en tuosta juuri piitannut. Olihan siinä muutamia hienoja oivalluksia saatu, kun kerätty mekaniikkoja eri peleistä, mutta päällimmäiseksi tunteeksi nousi vähän väliä, että miksi pelaamme perhepeliversiota Twilight Imperium kolmosesta, emmekä sitä itseään.
Esimerkiksi siksi, että Eclipsen peliaika on puolet TIn peliajasta. Tuollainen 5-6h on niin pitkä aika, että sen irroittaminen illasta on jo suht haastavaa. Sen sijaan Eclipsen 2-3h onnistuu paljon helpommin.
Eclipseä en sitten kovin varauksetta suosittele pelaajille, joille lautapelit eivät ole kovin tuttu alue. Se kun ei ole varsinaisesti helppo eikä yksinkertainen. Peli on kyllä hyvä, mutta sopii vähän kokeneemmille harrastajille.
-
Ensinnäkin, peliporukan koko ja kiinnostuksen kohteet määrittelevät minkälaisia pelejä kannattaa edes harkita. 7 wonders on esimerkiksi peli, josta nauttii hieman kokeneempi lautapelaaja ja vasta-alkaja. Kuten Thalian mainitsikin, se myös skaalautuu loistavasti pelaajamäärän mukaan mikä on lautapeleissä oikeastaan aika harvinaista.
Itse pidän eniten ehkä Battlestar: Galaticasta, mutta se vaatii hyvän peliporukan, vähintään 3-4 tuntia peliaikaa ja melkeinpä tasan tarkkaan sen viisi pelaajaa, jotta peli olisi parhaiten tasapainossa. Lisäosat kuitenkin paikkaavat tilannetta jonkin verran ja tekevät pelistä hyvän jopa neljällä tai kuudella pelaajalla. Peli on tosin varsin monimutkaisen näköinen ensisilmäyksellä ja pelin kunnolliseen oppimiseen menee 2-3 pelikertaa. Avezin mainostama Eclipse on samaa kaliiperia. Mikäli lautapelit eivät ole hirveän tuttuja ja/tai peliporukassa ei riitä keskittymiskykyä, niin se lienee liian raskas pelattavaksi. Peli on kyllä puhdasta parhautta jos pelisessioon saa sen kuusi pelaajaa jotka kaikki tietävät suurinpiirtein mitä tehdä.
Mikäli kevyempää pelattavaa haluaa, niin 7 wonders on varmasti hyvä peli aloittaa. Bang! toimii erittäin hyvin pienessä tai isommassa maistissa, on helppo oppia ja on erittäin sosiaalinen ja nopea pelata. Peli tosin vaatii vähintään viisi pelaajaa (neljälläkin voi pelaa, mutta omasta mielestäni siinä ei ole hirvittävästi järkeä). Kolmas mitä suosittelisin, on Dominion. Säännöt ovat riittävän simppelit lautapelaamista vasta aloittelevalle ja kelpaa myös enemmän pelanneellekkin. Peruspeli on kyllä pidemmän päälle aika tylsää pasianssia, mutta lisäosat (joita on noin miljoona) parantavat tilannetta näppärästi ja lisäävät interaktoita pelaajien välillä.
-
Wonders on mainio peli. Suosittelen sen hankkimista melkeinpä riippumatta siitä, paljonko on pelannut lautapelejä. Mekaniikka on melko elegantti ja peli skaalautuu hyvin kaikille pelaajamäärille 4-7.
Seconded. Suosittelen Leaders-paketin hankkimista samalla, sillä ainakin omasta mielestäni se monipuolistaa peliä todella paljon (esim. Periklesin ja Aleksanterin ansiosta sotavoimien kasaaminen on oikeasti kannattava strategia). Jostakin kun vielä saisi Stevie Wonder -johtajan ja Mannekenn Piss -ihmeen...
Jos känni/bilepelejä haluaa, niin Time's Up! on ehdoton valinta.
-
Monopoli on ihan jees. Muuten en lautapeleistä paljoa välitä.
-Aulis
http://www.irregularwebcomic.net/2623.html (http://www.irregularwebcomic.net/2623.html)
Wonders on mainio peli. Suosittelen sen hankkimista melkeinpä riippumatta siitä, paljonko on pelannut lautapelejä. Mekaniikka on melko elegantti ja peli skaalautuu hyvin kaikille pelaajamäärille 4-7.
Seconded. Suosittelen Leaders-paketin hankkimista samalla, sillä ainakin omasta mielestäni se monipuolistaa peliä todella paljon (esim. Periklesin ja Aleksanterin ansiosta sotavoimien kasaaminen on oikeasti kannattava strategia). Jostakin kun vielä saisi Stevie Wonder -johtajan ja Mannekenn Piss -ihmeen...
Suosittelen päinvastaista. Peruspeli on oikein hyvin balanssissa ja mahdollistaa monipuolisia strategioita (military-kortit muuten ovat siinä oikein hyviä). Leaderit tuovat hirveästi satunnaiselementtiä, usein sanelevat pelin strategian, eivätkä varsinaisesti paranna peliä mitenkään.
-
7 Wondersia olen pelannut lisäreillä ja ilman. Ilman lisäriä minulle jäi vähän kokemukset, että hoardaamalla vihreitä settejä on yleensä parhaiten voittavassa asemassa. Toisaalta syy voi olla se, ettei porukassa välttämättä muut hate-draftanneet tarpeeksi aggressiivisesti. Itselleni peli kelpaa kyllä sekä lisärillä että ilman, mutta ehkä hieman enemmän tuosta pidin Leaders -lisäosan kanssa. Tavallaan toivoisin vähän enemmän vaihtelua myös aikakausikortteihin, mutta en tiedä tulisiko siitä liian tuuripohjaista sitten, jos ne eivät olisi joka kerta samat. Yleensä ollaan tuota tavattu pelata 4 pelaajalla, pitäisi vielä saada paremmat kokemukset isommasta määrästä. Ja ehkä pitäisi myös saada enemmän kokemusta peleissä, jossa on vielä enemmän pöytätilannetta tarkkailevaa ja tahallaan hate-draftaavaa porukkaa.
Mutta mutta, onkos kellään kokemusta Race for the Galaxysta?
Itsellä on nyt tuota 4 peliä takana, josta 3 on pelattu kolmella pelaajalla, yksi neljällä. Ilman lisäosia. Jokaisen kerran New Sparta on ollut jonkun aloitusmaa, ja se on voittanut 10-15 pisteen kaulalla aina. Emmekö me vaan osaa pelata, vai onko peruspelin tasapaino yksinkertaisesti rikki? New Sparta tuntuu olevan verrattavissa Magicin affinityyn, että pelataan pari lisäpoweria armeijaan antavaa korttia ja sitten luistellaan loppupeli pelaamalla ilmaiseksi Military worldeja tai Trade-consumessa vaihdetaan keltaisten/vihreiden military worldien goodit 4-5 käsikortiksi. New Sparta on myös jokaisen kerran päättänyt pelin pelaamalla ensimmäisenä 12 korttia pöytään. Kuuden maksavissakin developmenteissa löytyy yleensä 4 Spartalle kelpaavaa (New Galactic Order, Galactic Imperium ja hieman heikompina Alien tech Institute/Pan-Galactic League).
-
7 Wondersia olen pelannut lisäreillä ja ilman. Ilman lisäriä minulle jäi vähän kokemukset, että hoardaamalla vihreitä settejä on yleensä parhaiten voittavassa asemassa. Toisaalta syy voi olla se, ettei porukassa välttämättä muut hate-draftanneet tarpeeksi aggressiivisesti. Itselleni peli kelpaa kyllä sekä lisärillä että ilman, mutta ehkä hieman enemmän tuosta pidin Leaders -lisäosan kanssa. Tavallaan toivoisin vähän enemmän vaihtelua myös aikakausikortteihin, mutta en tiedä tulisiko siitä liian tuuripohjaista sitten, jos ne eivät olisi joka kerta samat. Yleensä ollaan tuota tavattu pelata 4 pelaajalla, pitäisi vielä saada paremmat kokemukset isommasta määrästä. Ja ehkä pitäisi myös saada enemmän kokemusta peleissä, jossa on vielä enemmän pöytätilannetta tarkkailevaa ja tahallaan hate-draftaavaa porukkaa.
Vihreät (eli teknologiat) ovat hyviä nimenomaan suurella pelaajamäärällä ja jollain neljällä pelaajalla ne eivät nimenomaan ole hyviä. Niihin panostava kun on pienellä pelaajamäärällä aivan liian helppo hatettaa pois, ja kun sarjoja ei saa kasaan, niin pisteetkin jäävät laihoiksi.
Mutta mutta, onkos kellään kokemusta Race for the Galaxysta?
Olen murskaavan enemmistön kanssa eri mieltä ja sanon, että Reiska on melko synkeä moninpelipasianssi, jossa kokemattomalla pelaajalla ei ole mitään mahdollisuuksia edes etäisesti taistella pelin voitosta. Sama siis kuin Puerto Ricossa eli kokeneiden pelaajien kesken varsin mainio, mutta jos porukassa on yksikin kokematon pelaaja, niin peli muuttuu melko yksipuoleiseksi. Tykkään San Juanista enemmän kuin Reiskasta, sillä siinä mekaniikka on yksinkertaisempi, mutta idea on sama.
-
Reiska on alkuun pasianssi josta hohto katoaa nopeasti. Tajuamalla että keskeisin juttu on saada muiden actioneista enemmän hyötyä irti kuin muut saavat omistasi peli muuttuu aika paljon ja on taas mielenkiintoisempaa. Sparta ei ole edes vahvimpia aloitusmaailmoja (ainakaan peruspelissä, lisäreihin en ole hirveästi koskenut), mutta se on helpoimpia pelata ja hyvin riippuvainen nostoista.
On aika outoa sanoa että 7 wondersissa hoardaamalla tietyntyyppisiä kortteja voittaa. Sehän on draftausta koko peli. Esim. vihreiden korttien osalta on aika jees tähdätä kahteen täyteen settiin, jos useampi pöydässä pelaa näin niin onnea vaan siihen 10+ kortin hoardaukseen.
-
Mutta mutta, onkos kellään kokemusta Race for the Galaxysta?
Olen murskaavan enemmistön kanssa eri mieltä ja sanon, että Reiska on melko synkeä moninpelipasianssi, jossa kokemattomalla pelaajalla ei ole mitään mahdollisuuksia edes etäisesti taistella pelin voitosta. Sama siis kuin Puerto Ricossa eli kokeneiden pelaajien kesken varsin mainio, mutta jos porukassa on yksikin kokematon pelaaja, niin peli muuttuu melko yksipuoleiseksi. Tykkään San Juanista enemmän kuin Reiskasta, sillä siinä mekaniikka on yksinkertaisempi, mutta idea on sama.
Saamaa mieltä kokemattoman pelaajan mahdollisuuksista.
Reiskaa on tullut enimmäkseen pelattua kahdella ensimmäisellä lisäosalla (The Gathering Storm ja Rebel vs. Imperium), ja tykkään kyllä. San Juania pitää selkeästi kokeilla.
-
EDIT: Lisäksi erityisesti kokemukset Age of Conan ja 7 Wonders lautapeleistä kiinnostaisi.
Kuten täällä muutkin jo mainostivat, niin peli tosiaan sopii kaikentasoisille pelaajille. Lisäksi peliä voi pelata jopa seitsemän pelaajaa, mikä ei ole kovin yleistä. Mainio peli jonka voi vetää todella nopeastikin läpi kokeneella porukalla, tai sitten yhteen peliin voi tuhlata jopa puolitoista tuntia jos malttaa löpistä muiden kanssa kesken pelin. Pelin oppii myös todella nopeasti, mutta säännöt vaikuttavat aika monimutkaisilta ohjeista luettuna ja on varmasti todella arvokasta jos peliporukassa on joku joka jo osaa säännöt valmiiksi. Itse en ole 7 Wondersia pelannut kuin kuuden pelaajan peleinä, eli en osaa sanoa toimiiko yhtä hyvin pienemmille porukoille.
Oma suosikkini on edelleen Carcassonne - Kivikausi. Tasapainoitettu versio alkuperäisestä pelistä jossa ei häviä siihen että nostaa liikaa joki (tie) laattoja. Myöskin Ticket to Ride, sillä vuosiluku lisäosalla maustettuna, on erinomaista viihdettä neljälle tai viidelle pelaajalle. Pelissä on vain se yksi koukku (eli mihin asti poimit kortteja ja milloin sinun täytyy alkaa rakentaa), mutta se koukku toimii ja on aina niin jännittävä - varsinkin jos peliporukassa on pientä vaihtuvuutta ja muiden pelaajien tyyli ei ole selvillä. Menolipussa toki kokeneemmat pelaajat saavat mielestäni suuren etulyöntiaseman, sillä vastustajien liikkeitä on helpompi analysoida ja sabotoida - näin ainakin omien kokemuksien perusteella.
-
Mutta mutta, onkos kellään kokemusta Race for the Galaxysta?
Itsellä on nyt tuota 4 peliä takana, josta 3 on pelattu kolmella pelaajalla, yksi neljällä. Ilman lisäosia. Jokaisen kerran New Sparta on ollut jonkun aloitusmaa, ja se on voittanut 10-15 pisteen kaulalla aina. Emmekö me vaan osaa pelata, vai onko peruspelin tasapaino yksinkertaisesti rikki? New Sparta tuntuu olevan verrattavissa Magicin affinityyn, että pelataan pari lisäpoweria armeijaan antavaa korttia ja sitten luistellaan loppupeli pelaamalla ilmaiseksi Military worldeja tai Trade-consumessa vaihdetaan keltaisten/vihreiden military worldien goodit 4-5 käsikortiksi. New Sparta on myös jokaisen kerran päättänyt pelin pelaamalla ensimmäisenä 12 korttia pöytään. Kuuden maksavissakin developmenteissa löytyy yleensä 4 Spartalle kelpaavaa (New Galactic Order, Galactic Imperium ja hieman heikompina Alien tech Institute/Pan-Galactic League).
Suunnittelijan tarkoitus tuossa on onnistunut aika hyvin. Kertoi jossain haastattelussa, että peliin oli mietitty selvä kehityskaari, jossa aloittelevalle pelaajalle military-linja näyttää houkuttelevalta, mutta kokemuksen kerttyessä huomataan, että produce-consume 2x -rinki on se voittava strategia peruspelissä. Lisäosilla peli taas lähtee hiljalleen aivan uusille urille.
Ja kyllähän tuota tosiaan aika paljon on tullut pelattua.
-
Mutta mutta, onkos kellään kokemusta Race for the Galaxysta?
Itse olen tuota pelannut reilun 200 peliä, joista valtaosan kaksinpeliä. Uudet lisäosat olen heittänyt mukaan aina ilmestymisen myötä. Kaksinpelissä pelkkää peruspeliä pelatessa New Sparta tosiaan on ei-ehkä-paras-mutta... Eli Military-plan on helppo toteuttaa suuren korttimäärän vuoksi ja kahdella actionilla saat 12 korttia tiskiin nopeasti. Sinua on myös hankalahko leechata tehokkaasti (hyödyntää sinun actioneitasi omiin etuihin), vaikka se Settlen tunnistaminen harvoin kovin vaikeaa onkaan. Pelit ovat hyvin toteutetulla military-planilla niin nopeita, että tehokkaaseen leechaamiseen ei ole tupla-actionien kanssa aikaa. Settlen blunttaaminen (tekeminen sinulle epäedulliseksi) on vielä hankalampaa, jälleen koska peli on todella lyhyt.
Militaryn helppous ja nopeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sillä kaksinpelitkään aina voittaisi ja jo kolmella pelaajalla Military-plan muuttuu todella paljon heikommaksi. Lisäosat myös tuovat paljon tapoja pelata Militaryn ympäri ja lisäksi lisäävät military-aloitusplaneettoja, jotka ovat monikäyttöisempiä, kuin New Sparta. Kaksinpelissä kokeneempi pelaaja osannee myös leechata kokemattomamman military-plania tehokkaasti, mutta tasavahvavoilla pelaajille militaryllä on hienoinen etulyöntiasema keskivertonostoilla muihin perusplaneihin nähden (koko ajan puhe kaksinpelistä). Tilannehan menee erityisen mielenkiintoiseksi, kun kaksi pelaajaa lähtee hakemaan military-voittoa, tai pelaamaan siihen rinnastettavalla planilla (esim. rebelit). Mielelläni kuulen vastaväitteitä ja perusteluja, enkä sano, että tämä olisi mikään totuus - tämä on vain oma näkemykseni tällä kokemuksella.
Tuon reilun 200 pelin aikana on tuntunut monen monta kertaa, että jokin plan on selkeästi muita parempi, mutta todellisuudessa alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että peli on käsittämättömän hyvin balanssissa, eikä mikään plan ole toista parempi. Planien välisiä tasoeroja huomattavasti merkittävämmäksi tekijäksi nousee pelaajien kyky toteuttaa niitä ja hyödyntää vastustajan yritystä toteuttaa omaansa.
Voit kutsua minut meedioksi, kun muutamien pelikertojen jälkeen Consume-planilla - etenkin Diversified Economyllä voittaa aina;) Jossain vaiheessa halvat siniset produce-planeetat ja Consumer Markets on parasta ikinä, Alien Toy Shopin löytymisen jälkeen sillä voittaa muutamia pelejä lähes yksinään, Improved Logistics on täysin kilipäinen kortti, Pan-Galactic Mediator ja Contact Specialist pyyhkivät kahdestaan pöytää muilla planeilla, Dev-planilla voittaminen antaa erikoisen tyytyväisyyden tunteen, kunnes voitat pelkästään blunttaamalla vastustajan Devin, tämän yrittäessä samaa...
Jossain vaiheessa myös huomaa, että tasavahvaa pelaajaa vastaan häviää lähes aina, kun yrittää ns. puhdasta plania (pelin voittaminen perustuu suureen militaryyn, devien hyödyntämiseen, consume/trade-engineen, tuplavoittopisteisiin...), koska on helppo ennakoida liikkeesi ja käyttää käytännössä neljää vuorovalintaa/kierros. Erilaiset kahden tai kolmen planin yhdistelmät ovat haastavia toteuttaa, mutta niiden leechaaminen ja niillä ratsastus (jätetään itselle tarpeellinen vaihe pickaamatta, koska tiedetään, että vastustaja ottaa sen kuitenkin) on paljon monimutkaisempaa. On myös mukava ottaa vuoron etumatka vastustajaan, jonka ratsastusyrityksen haistoit jo kaukaa ja "ihmettelet" miksi hän pelaa tradea, vaikkei ole yhtään tavaraa pöydässä.
Vanha pelaaja voittaa uuden ehkä noin ~90% todennäköisyydellä, mutta vanhana pelaajana pystyy pelaamaan silti mielenkiintoisia ja tasaväkisiä pelejä uusia vastaan tekemällä pieniä lisäsääntöjä, joista uusi pelaaja ei edes tiedä mitään. Esimerkiksi halutessasi voit päättää, että hylkäät kaikkein näkyvimmän planin heti alusta ja lähdet hakemaan voittoa jollakin erikoisemmalla tavalla. Loistavia pelejä syntyy silloin, kun tulee kokeilleeksi planeja, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt - tätä kautta myös oppii ymätämään tiettyjä kortteja paremmin. Itseltään voi myös kieltää esim. tuplavaiheiden pelaamisen tai jopa sen, että ratsastaisi yhtään - näitä taktiikoita ei kuitenkaan kannata pidemmän päälle juuri toteuttaa, sillä se voi antaa vastapuolelle täysin vääränlaisen kuvan pelistä... Pelissä tosin kuitenkin on sen verran tapahtumaa tulokkaalle, että vastustajan tekemien liikkeiden seuraamiseen (saati loogideen analysointiin) harvoin jää parinkymmenen ensimmäisen pelin kuluessa juurikaan aikaa.
Ihan mielenkiintoinen selvitys erään pelaajan kehityksestä Racen suhteen löytyy täältä (http://boardgamegeek.com/thread/521319/75-steps-of-race-for-the-galaxys-learning-curve). Listaa tosin on kritisoitu kovasti todella suurista pelimääristä eri vaiheiden kohdalla: nolla pois perästä, niin ollaan lähempänä totuutta...
Suosittelen panostamaan tähän peliin reilusti - omalla kohdallani ei tylsistymistä ole matkalla tullut ollenkaan vastaan, lisäosat ovat uudistaneet peliä paremmin, kuin minkään muun pelin kanssa (tuoneet uusia, pelillisesti järkeviä planeja ja mekaniikkoja mukaan, niin ettei mikään ole kuitenkaan noussut liian vahvaksi). Omalla kohdallani Race on ainut peli, jolle BGG:ssä olen täyden 10 antanut.
-
Agricola nousi juuri pinnalle vuoden-pari hiljaiselon jälkeen. Draftaamalla peli muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi, etenkin jos pelaajat osaavat pelata.
-
Tuon reilun 200 pelin aikana on tuntunut monen monta kertaa, että jokin plan on selkeästi muita parempi, mutta todellisuudessa alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että peli on käsittämättömän hyvin balanssissa, eikä mikään plan ole toista parempi. Planien välisiä tasoeroja huomattavasti merkittävämmäksi tekijäksi nousee pelaajien kyky toteuttaa niitä ja hyödyntää vastustajan yritystä toteuttaa omaansa.
Allekirjoitan tämän, kun mukana ovat kaikki lisäosat. Siinä mielessä pelin kehittelyssä on onnistuttu varsin hyvin.
Vaan saapi nähdä, että mitä tuo tuleva lisäosa saa aikaan. Sehän on lisäosa pelkkään peruspeliin, eikä ole yhteensopiva muihin lisäosiin.
-
Carcassonnesta semmoinen juttu, että mielestäni "ainoa" tapa pelata sitä on täysin perussetillä ja kahdella pelaajalla. Silloin se muuttuu jotenkin jännästi ihan eri peliksi. Pölhöstä satunnaisesta laattojenlätkinnästä tulee armoton hampaat irvessä revittävä kaksintaistelu. Vaikuttavat tekijät ovat kai nämä. Kummallakin pelaajalla tulee olemaan käytössään jopa puolet laatoista. Pelin hahmottaminen on mahdollista vain neljän pistestrategian ansiosta. Voi keskittyä vain yhden muun pelaajan tekemisiin. Tästäpä tulikin mieleeni yhden korttipelin vastaavat erot.
Kumminkin. Kaksinpeli-Carcassonnelle vahva peukku. Tässä ehkä vaikuttaa vielä se, että vastustajani on aavistuksen verran parempi, mikä lisää haastetta.
Nämä pelit ansaitsevat myös maininnan kolmannessa tekstikappaleessa: Puerto Rico, Eufrat ja Tigris.
-- Nute
Oulu
-
Carcassonnesta semmoinen juttu, että mielestäni "ainoa" tapa pelata sitä on täysin perussetillä ja kahdella pelaajalla. Silloin se muuttuu jotenkin jännästi ihan eri peliksi. Pölhöstä satunnaisesta laattojenlätkinnästä tulee armoton hampaat irvessä revittävä kaksintaistelu. Vaikuttavat tekijät ovat kai nämä. Kummallakin pelaajalla tulee olemaan käytössään jopa puolet laatoista. Pelin hahmottaminen on mahdollista vain neljän pistestrategian ansiosta. Voi keskittyä vain yhden muun pelaajan tekemisiin. Tästäpä tulikin mieleeni yhden korttipelin vastaavat erot.
Carcassonne on tosiaan kilpapelinä nimenomaan kaksinpeli, jonka parhaat pelaajat ovat melkoisen uskomattomalla hahmotuskyvyllä varustettuja. Kyllä se moninpelinä kuitenkin on ihan hyvä peli illanviettoon.
Nämä pelit ansaitsevat myös maininnan kolmannessa tekstikappaleessa: Puerto Rico, Eufrat ja Tigris.
Molemmat ovat muodollisesti hyviä pelejä joita pelatessa melko usein on ihan uskomaton vitutus päällä. PRssä se johtuu siitä, että en ole pelannut peliä tarpeeksi, jolloin en käytännössä voi edes unelmoida pelin voitosta ja virheitä tulee tehtyä helposti, sillä pelissä on useita ansoja, joihin on helppo langeta pelkällä intuitiivisella pelaamisella. E&T taas on peli, jonka vain häviää, jos ei nosta punaisia laattoja.
Ja ei saa ottaa tätä väärin, molemmat pelit ovat mekaniikaltaan brilianttia kamaa. Niitä pelatessa tulee mulle vain ihan vääränlainen ahdistuksen tunne. Fiilis on, että vaikka kuinka pelaisi hyvin, niin mitään ei ole tehtävissä ja muut vain porskuttavat eteenpäin.
-
Fiilis on, että vaikka kuinka pelaisi hyvin, niin mitään ei ole tehtävissä ja muut vain porskuttavat eteenpäin.
Silloin et ilmeisesti kuitenkaan pelaa hyvin;) Mutta nuo mainitsemasi pelit ovat kyllä sellaisia, että tasaväkinen peliporukka on välttämätön - etenkin Puerto Ricossa kokeneempi peluri vie aloittelijoita ihan 100-0. Tasavahvoilla pelaajilla peli taas muuttuu äärettömän mielenkiintoiseksi.
-
Ei ensimmäistäkään mainintaa Dominionista? En tosin ole varma lokeroidaanko sitä lautapeliksi laisinkaan. Silti, erinomaisen viihdyttävä peli on se. Varsinkin mtg-faneille. Toimii kuulemma erityisen hyvin mikäli magicin on onnistunut lopettamaan jo monta kertaa.
-
Fiilis on, että vaikka kuinka pelaisi hyvin, niin mitään ei ole tehtävissä ja muut vain porskuttavat eteenpäin.
Silloin et ilmeisesti kuitenkaan pelaa hyvin;) Mutta nuo mainitsemasi pelit ovat kyllä sellaisia, että tasaväkinen peliporukka on välttämätön - etenkin Puerto Ricossa kokeneempi peluri vie aloittelijoita ihan 100-0. Tasavahvoilla pelaajilla peli taas muuttuu äärettömän mielenkiintoiseksi.
Samoin kuin Reiskaa on pakko pelata tasaväkisien pelaajien kesken. Niinpä sekä PR että Reiska eivät sovellu peliporukkaan, joissa on vaihtuvuutta reilummin. E&T sen sijaan on peli,e ttä siinä voi pärjätä ilman loputonta kokemusta ihan vain nostamalla kuin possu.
-
Munchkin on yksi hulvattoman hauska korttipeli, eikä pelkästään korttien parodian vuoksi. Peli on nopea oppia, eikä peli vaadi kuin hyvää tuuria, vähän matematiikkaa ja poliittisuutta, niin hyvin menee. Pelissä on myöskin mukavana elementtinä se, että pelistä putoamisen jälkeen ei tarvitse jäädä sivusta katsomaan vaan pääsee alakynnestä yrittämään uudelleen. Peli kestää väen määrästä (2-X, optimi varmaan 4+) riippuen ~1h+. Ainut miinus pelissä on sääntökirjan puutteellisuus joissain pelitilanteissa.
Risk (tästä on erilaisia painoksia, itselläni Transformers) on jäänyt myös mainitsematta täällä. Peli on jo "vanhahko" vaan silti loistava strateginen viritelmä. Peli kestää väestä riippuen sen ~1.5h+.
-
Through the Ages on loistava sivilisaatiopeli, jota voi suositella kaikille genrestä pitäville, jotka eivät kuitenkaan välitä aluevaltausmekaniikasta ja sen tuomista mahdollisista 2vs1-tilanteista. TtA:ssa kun ei ole karttaa ollenkaan (armeija on silti tärkeässä roolissa pelissä).
-
Munchkin on yksi hulvattoman hauska korttipeli, eikä pelkästään korttien parodian vuoksi. Peli on nopea oppia, eikä peli vaadi kuin hyvää tuuria, vähän matematiikkaa ja poliittisuutta, niin hyvin menee. Pelissä on myöskin mukavana elementtinä se, että pelistä putoamisen jälkeen ei tarvitse jäädä sivusta katsomaan vaan pääsee alakynnestä yrittämään uudelleen. Peli kestää väen määrästä (2-X, optimi varmaan 4+) riippuen ~1h+. Ainut miinus pelissä on sääntökirjan puutteellisuus joissain pelitilanteissa.
Pari kertaa vuodessa pelattuna ihan hauskaa lätkintää. Ilman sopivaa teemoitus peli on nimittäin synkeä tuuripeli, joka saattaa kestää tunteja, jos kellekään ei satu lopuksi sopivaa monsteria. Jokaisen pitää tää kuitenkin kokea, mutta suositeltava annos on 2-3 kertaa vuodessa.
Risk (tästä on erilaisia painoksia, itselläni Transformers) on jäänyt myös mainitsematta täällä. Peli on jo "vanhahko" vaan silti loistava strateginen viritelmä. Peli kestää väestä riippuen sen ~1.5h+.
PerusRisk (en tiedä, millä tavalla näitä erikoispainoksia on modattu sääntöjen puolesta) on aivan hyytävä "heitetään noppaa ja katsotaan, kuka voittaa" -peli. Taktisuutta pelissä on vain nimeksi ja diplomatiaa ei ollenkaan.
-
Pari kertaa vuodessa pelattuna ihan hauskaa lätkintää. Ilman sopivaa teemoitus peli on nimittäin synkeä tuuripeli, joka saattaa kestää tunteja, jos kellekään ei satu lopuksi sopivaa monsteria. Jokaisen pitää tää kuitenkin kokea, mutta suositeltava annos on 2-3 kertaa vuodessa.
Munchkin on parhaimmillaan kun jossain tapahtumassa voi seurata muiden pelaavan sitä ja käkläillä vitseille korteissa. Itse sitä kannattaa kokeilla jotta myöhemmin kieltäytyessään voi kertoa pelanneensa edes sen yhden kerran.
-
Ei ensimmäistäkään mainintaa Dominionista? En tosin ole varma lokeroidaanko sitä lautapeliksi laisinkaan. Silti, erinomaisen viihdyttävä peli on se. Varsinkin mtg-faneille.
Mulle Dominion-pelisessioista tuli fiilis kuin olis kombotalvi ja pelais academyä. Vähän ehti kyllästymään siis. Mutta ehkä se siitä syystä juuri uppoaa mtg-faneille.
Jos edellään venytetään aihetta lautapeleistä pois, niin kaverilla on edelleen vähän vieroitusoireita mtg:stä, mutta löydettiin hyvä korvike: FFG:n Cthulhu LCG. Peli on suunniteltu kaksinpeliksi, ja kun molemmilla on mtg-tausta niin meillä on ollut tuossa jatkuva kilpavarustelu (oma pieni meta).
Noin yleensä pelistä huomannut että usein joutuu peleissä miettimään jopa enemmän kuin semi-competetive mtg:ssä, eikä voi auto-pilotoida mitään match-uppia. Ja se pahin mekaniikka á la manakusu loistaa poissaolollaan.
Edit: muutamia resuja aiheesta: http://iki.fi/~pyyhttu/cthulhu/
-
Postasin Dominionista toisaalla tällaista (en ole ihan varma miten viimeinen lause pitää tällä hetkellä paikkansa):
Dominion on peli joka käytännössä loi tämän genren ja on vähintään sitä kautta merkittävin yksittäinen pakanrakennuspeli. Itse pidin siitä todella paljon sen ollessa uusi, mutta pelattuani enemmän sekä sitä että muita vastaavia, Dominion tuntuu pasianssilta mistä on unohtunut itse peli siistin perusmekaniikan päältä. Ei siinä, kyllähän moninpelipasianssitkin ovat silloin tällöin ihan mukavia ja varmaan uutena kokemuksena tuo kolahtaisi edelleen, mutta nykyään pelaan paljon mieluummin niitä vaihtoehtoja.
Muista peleistä mainittakoon Ascension jota en ole itse kokeillut mutta tuttu peliporukka on kehunut kovasti, Thunderstone jota olen pelannut hyvin vähän ja joka niiden perusteella oli ihan jees vaikkei sen kummemmin säväyttänyt, sekä Puzzle Strike joka on tällä hetkellä suosikkipelejäni ja jota voi kokeilla ilmaiseksi osoitteessa www.fantasystrike.com (http://www.fantasystrike.com). Tutoriaalissa tosin on tuolla pieniä käpyjä koska sitä ei ole päivitetty viimeisimpien korttimuutosten jälkeen, mutta sen pystyy kyllä edelleen pelaamaan läpi.
-
Ja itse kysymykseen, jolla ajattelin tätä ketjua aloitella: Minkälaisia kokemuksia lisäosista Kärryt ja kartanot tai Basaarit ja bastionit? Katapulttia en edes harkitse, kuulostaa aivan hirveältä :D Noista kahdesta sen sijaan tahtoisi kuulla jonkinmoisia kommentteja YouTube -videoa laajemmin. Minkälaisia vaikutuksia pelin/vuorojen kestoon ja pelin onni/taktisuus painoitukselle? Ja miten kumpikin lisäosa soveltuu tietyille pelaajamäärille? (Esim. Torni lisäosa voisi toimia mielestäni enkä 4+ pelaajalla...) Basaarissa ainakin lienee tarkoitus toimia parhaiten moninpeleissä.
Jokainen lisäosa tietysti lisää sekä pelin kestoaikaa että loppupelin vuorojen kestoaikaa. Basaarit ja bastionit on vähän turha, mutta ihan kiva lisäosa, joka ei ihan kauheasti vaikuta pelin kulkuun. Kärryt ja kartanot sen sijaan on yksi ehdottomasti parhaista lisäosista, tuo paljon strategiapainoittuneisuutta lisää.
Lautapelit ovat yleensä aihe, joka minua kiinnostaa lähes rajattomasti, mutta tähän aikaan en jaksa paneutua sellaisen viestin kirjoittamiseen, jonka haluaisin niistä kirjoittaa.
-
Carcassonnesta semmoinen juttu, että mielestäni "ainoa" tapa pelata sitä on täysin perussetillä ja kahdella pelaajalla.
Oletko kokeillut tuota Kivikausi versiota? Mielestäni se on pikkaisen parempaan suuntaan hiottu versio perus C:sta ja toimii vielä paremmin. Tosin periaatteessa se yksi "erikoislaatta" saattaa kääntää pelin ihan päälaelleen hetkessä. Kaksinpelinähän tuo on parhautta, mutta menee myös kevyempään illanistujaispelailuun mainiosti.
-
Kivikausi-versio ei ole herättänyt kovin suurta suosiota täällä Oulussa. Parin eri peliporukan kautta olen siihen törmännyt. Ei jatkoon.
-
Kivikausi-versio ei ole herättänyt kovin suurta suosiota täällä Oulussa. Parin eri peliporukan kautta olen siihen törmännyt. Ei jatkoon.
Kukin tavallaan kait sitten :D Meillä kotoa löytyy alkuperäinen ja Kivikausi. En muista milloin viimeksi joku olisi halunnut pelata alkuperäistä (+ mahdollisesti jotain lisäreitä).
-
Eiks kukaan pelaa Backgammonia? :o
-
Eiks kukaan pelaa Backgammonia? :o
Hyvin harva. Ostin käsintehdyn laudan n. kuusi vuotta sitten Istanbulin Grand Bazaarilta, mutta eipä ole tarvinut avata lahjakääreettä tähän päivään mennessä.
-
Eiks kukaan pelaa Backgammonia? :o
Hyvin harva. Ostin käsintehdyn laudan n. kuusi vuotta sitten Istanbulin Grand Bazaarilta, mutta eipä ole tarvinut avata lahjakääreettä tähän päivään mennessä.
Backgammon on todella hauskaa rahasta pienen kännin kera. Myös shakki absintilla on aika poikaa. Menee illat suht rattosasti.
-Aulis
-
Runeboundin ostin tuossa jouluna Oulun fantasiapeleistä (syy miksi ostin; peliä suositeltiin jollain englanninkielisellä fantasiafoorumilla) ja yllätyksekseni en vihannut peliä. Peliä voi pelata yksinkin, jos keksii pari korvaavaa sääntöä, esimerkiksi kieltäytyy käyttämästä doom track -varianttia (jolla normaalisti mitataan aikaa, ennenku peli siirtyy end gameen punasia lohikäärmeitä vastaan, mutta joka moninpeleissä on ookoo aikamittari) vaan pelin alussa määrittää itselleen monta vuoroa pelaa. Hyväksi luvuksi olen todennut 18-22 vuoroa yksinpelissä.
Mikäli yksinpelatessa käyttäisi doomtrackia niin voisi liikkua ihan rauhassa ympäri karttaa ja periaatteessa olisi aivan sama heitätkö maastokuutioita vai et, ja samoin myös muutamalta itemiltä ja encounter -kortilta menisi käyttö ja merkitys pelissä nollaan.
Lisäreitä en ole hankkinut, mutta pitänee harkita, koska kortit ovat käyneet pikkuhiljaa tutuiksi. Miinuksena täytyy sanoa, että monet kortit ovat jokseenkin tylsiä (pääasiassa vihreät ja keltaiset kortit) ja joitaki niitä on painettu kaksin kappalein.
Olen mielessäni pyöritellyt monia end game tilanteita ja jos päädyt lohkareita vastaan 18-22 vuorolla, niin joka kerta on tähän mennessä käynyt niin, että voittaako vai ei. En ole selvää parasta strategiaa tai sankari valintaa keksinyt, enkä välttämättä halua exploitatakaan.
Peli nopea opettaa muille, jos joku osaa säännöt juurta jaksaen.
-
Eiks kukaan pelaa Backgammonia? :o
Rahapelien ongelma ilman rahaa pelattessa on, että niissä ei ole mitään järkeä :).
-
Eiks kukaan pelaa Backgammonia? :o
Rahapelien ongelma ilman rahaa pelattessa on, että niissä ei ole mitään järkeä :).
1. Määrittele "rahapeli".
2. Määrittele "olla järkeä".
3. Kuka puhui ilman rahaa pelaamisesta?
-
2. Määrittele "olla järkeä".
"olla hauskaa".
-
1. Määrittele "rahapeli".
2. Määrittele "olla järkeä".
3. Kuka puhui ilman rahaa pelaamisesta?
1. Panospeli. 2. Panospelin pelaaminen ilman panosta ei toteuta tätä. 3. Johan siulla on paljon kysymyksiä. En tiedä vastausta.
-
Kyllä backgammonia voi pelata ilman rahaakin hyvin järkevästi. Jostain n:stä pisteestä katki vaan, niin aivan hyvä ja tuplaustäyteinen peli tulee. Saa toki perustella, miksi rahan tuominen peliin on se kovista kovin juttu, kun pelimekaniikkaa se ei juurikaan muuta.
-
Olisi viikon lapin reissu perheen kanssa edessä ja iltaisin olisi mukava tehdä muutakin kuin palvoa visiotelekonetta ja pelata maijaa. Peliporukka ei ole mitään hc-lautapeliharrastajia ja Carcassonne löytyy jo ja se luultavasti tulee mukaan. Mitäs foorumin arvovaltainen raati suosittelisi rattoisaksi iltatekemiseksi? Viestin kirjoittajalla on kokemusta vain Carcassonnesta ja Dominionista.
Aiempien vastauksien perusteella 7 Wonders kuulostaa ainakin sopivalta.
-
Mitäs foorumin arvovaltainen raati suosittelisi rattoisaksi iltatekemiseksi?
Suosittelen lämpimästi Pandemicia (http://boardgamegeek.com/boardgame/30549/pandemic). Kyseessä on 2-4 (lisäosalla 2-5) pelaajan yhteistyöpeli, jossa torjutaan maailmalla leviäviä epidemioita. Peli on helppo oppia (kaikki ovat sisäistäneet pelimekaniikat ensimmäisen pelin aikana) ja se toimii parhaiten juuri tilanteessa, jossa kaikilla pelaajilla on saman verran kokemusta.
Pandemicissa joko voitetaan tai hävitään yhdessä, eli kukaan yksittäinen henkilö ei nouse voittajaksi. Peli on tasapainotettu todella hienosti ja usein pelin voittaminen tai häviäminen on esimerkiksi yhdestä vuorosta kiinni suuntaan tai toiseen - vaikeusastetta on myös helppo säätää, eli pelistä saa varmasti sopivan haastavan.
Tätä kannattaa kokeilla etenkin jos ei yhteistyöpeleistä ole kokemusta - kaikkihan eivät niistä pidä, mutta kokeilematta et voi tietää. Ja toisaalta peli on sellainen, että tästä ovat pitäneet lähes kaikki ei-lautapelaajat, joille olen tätä demonnut.
-
Mitäs foorumin arvovaltainen raati suosittelisi rattoisaksi iltatekemiseksi?
Muutamia pelejä voin suositella ja laittaa ne vaikka haastavuuden osalta kahteen kategoriaan (kun ei ollut puhetta pelaajien iästä).
Helpot oppia, säännöt kohtuu nopea selvittää ja pelaaminen kestää ~1 tunnin (tietty eka peli vähän kauemmin):
Alhambra (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/6249/alhambra) on peli jossa jokainen rakentaa omaa palatsiaan paloista joita ostetaan yhteisestä "poolista". Kerrallaan näkyvillä on 4 eri pelaa ja jokaisen ostamiseen tarvitaan erilaista rahaa. Pitää tasapainotella rahan ottamisen ja palojen ostamisen välillä. Pelaajien välinen interaktio aika pientä (voi koittaa viedä toisten haluamat palat), mutta silti ihan mukavaa viihdettä.
Bohnanza (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/11/bohnanza) on kauppapeli pavuilla. Jokaiselle jaetaan alussa papukortteja, joita sitten kädestä pelataan omille pelloille (2 peltoa alussa, mahdollisuus ostaa kolmas). Ongelmia tulee siitä, että pavut on laitettava pelloille siinä järjestyksessä missä kortit ovat kädessä ja yhdelle pellolla voi olla vain yhdenlaisia papuja. Toisten kanssa kaupankäyminen on siis pakollista. Varsin hauska ja joskus myös meluisa peli :)
Coloretto (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/5782/coloretto) on myös korttipeli jossa pelaajat koittavat kerätä tietyn värisiä salamantereita. Jos pystyt keräämään vain kolmea väriä saat paljon pisteitä, mutta jokaisesta ekstraväristä tulee vastaavasti miinuksia. Salamanterit kasataan riveihin joista pitää ottaa aina koko rivi, joten mitä pidempään maltat odottaa sen enemmän saat kerralla, mutta luultavasti myös väärän värisiä mukana.
Ticket to Ride (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/9209/ticket-to-ride) pelissä tehdään junarataa Pohjois Amerikan kartalla (peruspelissä) kaupungista toiseen. Alussa saadaan kaupungit kortteina jotka pitäisi yhdistää ja sitten koitetaan rakentaa omaa junarataa (muiden ratoja ei voi hyötykäyttää ja ne estävät oman rakennuksen samalle reitille) noiden kaupunkien välille. Pitää tasapainotella kuinka monta reittiä aikoo tehdä ja myös koittaa saada valitsemansa valmiiksi. Vain valmiista reiteistä saa pisteitä, tekemättä jääneistä (vaikka vain yhtää palaa vaille) saa vastaavan määrän miinusta.
Sitten hiukan haastavampia (ja pidempi kestoisia) pelejä:
Genoa (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/1345/genoa) on puhdas kauppapeli, jossa tavaroilla ei ole valmiiksi hintoja, vaan hinnat määräytyvät sen mukaan mitä kukakin on valmis sillä hetkellä tuotteesta maksamaan. Tässä voi taktikoida jo paljon ja pelaajien välinen interaktio on suurta. Koska valmiita hintoja ei ole, tässä on mahdollisuus myös kusettaa aika kovasti jos pelaajat ovat kovin epätasaisia.
Power Grid (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/2651/power-grid) on yksi omia suosikkejani, jossa rakennetaan sähkölaitoksia ja omaa konttoriverkkoa ympäri karttaa (karttoja on monia, joissain painotus hiukan toisenlainen kuin toisissa). Konttorien välillä oleva siirtomaksu täytyy maksaa konttoria perustettaessa ja voimaloita voi kerrallaan olla vain kolme. Vuoromekaniikki on aivan loistava ja vuorojärjestys eri toiminnoissa eri ("häviöllä" oleva saa ostaa ensin polttoaineita yms.). Täytyy tasapainotella voimalaitosten päivittämisen, konttoriverkon laajentamisen ja polttoaineen hamstraamisen kanssa. Paljon interaktiota ja mahdollisuuksia kusea niin oma kuin jonkun toisen peli.
Puerto Ricp (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/3076/puerto-rico) oli pitkään ensimmäisenä Board Game Geekin rankingissä, eikä suotta. Pelissä on myös paljon valintoja joita voi tehdä ja täytyy tasapainotella sen kanssa mihin panostaa. Mahdollisuuksia voittaa on monia (siis eri taktiikoita) ja jos kukaan ei ole aikaisemmin pelannut (eikä netistä taktiikoita lukenut) on uusien tapojen löytäminen hauskaa. Loppujen lopuksia interaktiota ei ole niin paljon kuin aluksi näyttää, mutta silti mitään pasianssia ei pelata.
Toivottavasti noista saa jotain suuntaa ja muita suositeltavia pelejä olisi toki paljon lisää :)
-
Ranger0 suositteli hyviä pelejä, joskin Alhambra on melkoista kuraa. Korttipeleistä kevyeen pelailuun sopii mainiosti myös 6 Nimmt (Category 5) sekä Geschenkt (No Thanks!).
-
Ranger0 suositteli hyviä pelejä, joskin Alhambra on melkoista kuraa.
Alhambra on kuraa, mutta vähemmän kokeneille pelaajille se on usein herkkua. Sen sijaan Power Grid ja etenkin Puerto Rico ovat aivan loistavia pelejä, mutta en missään nimessä niillä lähtisi lautapeliharrastusta aloittelemaan. Pelit ovat melko raskaita (vaativat paljon ajatustyötä, taktikointia ja ainakin jonkinlaista strategiaa) ja niistä nauttiminen vaatii sen, että on jonkin verran kokemusta ns. moderneista lautapeleistä. Kevyillä "gateway"-peleillä alkuun ja sitten vasta kunnon aineet kehiin:)
Myös Munchkin ja Fluxx -sarjat ovat usein halveksittuja pelejä harrastajien keskuudessa, mutta aloittelevat pelaajat voivat hyvinkin saada niistä paljon hupia - ja sopivassa tilanteessa ne ovat kelpo hupia HC-pelaajillekin.
-
Tutustuin tässä hiljattain Imperial 2030 -nimiseen lautapeliin, johon tykästyin heti ensipelaamisella. Itse en ollut pelannut aikaisemmin julkaistua Imperial-peliä, johon tämä 2030 myös mekaaniikoiltaan pohjautuu. Pelit ovat vissiin melko samanlaisia, mutta joitain selkeitä erojakin on. Imperial 2030:ssä on kuusi valtiota (USA, Brasilia, Eurooppa, Venäjä, Kiina ja Intia), jotka taistelevat näihin valtioihin kuulumattomien meri- ja maa-alueiden herruudesta. Karttana on koko maapallo lukuunottamatta etelämannerta ja Grönlantia. Mitä enemmän näitä neutraaleita alueita valtio hallitsee, sitä suuremman rahamäärän se saa verottamalla, mikä puolestaan lisää valtion arvovaltaa.
Yleensä en kauheasti välitä peleistä, joissa on tarkoituksena vallata alueita. Lähinnä siksi, että joskus tulee kahdelta vihollisrintamalta hyökkäystä ja sille ei sitten oikein mitään välttämättä mahda. Sen sijaan Imperial-peleissä ei olekaan tarkoitus sinänsä tehdä suurinta armeijaa ja vallata koko karttaa, vaan peli on sijoituspeli, jossa sijoitetaan valtioihin, eli ostetaan niiden osakkeita. Niistä valtiot maksavat osakkeidensa omistajilleen korkoa aina silloin tällöin, mutta osakkeet ovat myös pääasiallinen voittopisteiden lähde: Mitä isompia alueita ja mitä useammin valtiot pelin aikana verottavat, sitä enemmän ne saavat arvovaltaa. Arvovallaltaan suurimpien valtioiden osakkeet antavat sitten pelin lopussa vähäisempien valtioiden osakkeisiin verrattuna suuremman pistemäärän. Voitto ratkeaa siis sen perusteella, kuka onnistui eniten sijoittamaan parhaiten pärjäävien maiden osakkeisiin.
Ihan arpapeliä tämä ei kuitenkaan ole. Juonena tässä nimittäin on se, että henkilö, joka omistaa suurimman osakkuuden jostain valtiosta, saa määrätä mitä valtio vuoroillaan tekee. Yleensä hallitsemallaan valtiolla kannattaa esim. viedä alueita semmoisilta valtioilta, joista ei itsellään ole osakkeita, ja kannattaa olla passiivisempi niitä valtioita kohtaan, joissa itselläkin on rahaa kiinni. Lisäksi vielä, kun osakkeita ostellaan pelin aikana vähän väliä, niin näiden valtioiden omistajuus sitten tuppaa vaihtumaan aika ajoin, mikä tekee pelaamisestakin mukavan monipuolista.
Bonuksena pelissä ei myöskään ole tuurielementtiä juuri laisinkaan. Taistelutkin käydään niin, että yksiköt vaihtavat yksi yhteen, eli ei esimerkiksi nopata että kumpi jää henkiin. Peli ei myöskään ole ihan hirveän monimutkainen. Sen voisi ihan huoletta opettaa kokemukseltaan Settlers of Catan/Ticket to Ride/Carcassonne -tason pelaajalle. Suosittelen Imperial 2030:a kenelle tahansa lautapeliharrastajalle, jolle ~3 tunnin peliaika ei tuota ongelmaa. Peliä voi pelata 2-6 pelaajalla, ja itselläni on kokemusta 4-, 5- ja 6-pelistä, ja hyvin toimi joka kerralla.
-
Imperial 2030... Ihan arpapeliä tämä ei kuitenkaan ole... osakkeita... ei myöskään ole tuurielementtiä juuri laisinkaan...
Kuulostaa aivan Manilalta, joten väkisin hyvä peli! Koska pääsen mukaan?
-
Itse tykkään pelata frendien kanssa pokeria :) muttaa kyllä monopoly, triviali ja alias onvat ihan hauskoja pelailla. Varsinkin kesällä kun on mökillä :)
-
Juotunen mainostamaan Game of Thronesia. Ilmeisesti muistuttaa paljon Cycladesia, mutta itselläni ei jälkimmäisestä ole kokemusta, joten paha sanoa. Takana on noin 5 peliä ja jokainen niistä on ollut erittäin hauskaa, ehkä ensimmäistä opetuspelikertaa lukuunottamatta. Peli ei myöskään saavuta potentiaaliaan vain kolmella pelaajalla, vaikka silloinkin se on ihan hauskaa. Kuuden pelaajan pelit ovat äärimmäisen tunnelmallisia ja peliin on varsin osuvasti vangittu sotaisien kuningassukujen valtataistelu. Pelimekaniikassa ei tunnetta liittoja ja tästä syystä selkäänpuukotuksia tapahtuu koko ajan, mikä on vain plussaa ainakin omasta mielestäni ja sopii teemaan varsin iloisesti. Taitelu yleensä kannustaa hyökkäämään, joten peli ei juurikaan jämähdä paikalleen ja lauta elää koko ajan.
Game of Thrones sopii lautapelinoviisillekin, muttei aivan aloittelijoille. Pelimekaaniikat ovat simppeleitä ja varsinainen peli on mukavan taktista ja tunnelmallista. Taistelut ovat yksinkertaisia ja tarvittaessa kaiken satunnaisuuden voi poistaa ilman, että siitä tulee tylsää tai liian helppoa. Peli ei myöskään vaadi kirjojen tai sarjan tietämystä, mutta ne ovat omiaan nostamaan tunnelmaa. Lisenssi perustuu kirjoihin, joten kuvituksessa ei nähdä tuttuja TVstä, mikä on harmi, joskin varsin pieni sellainen. Laatikossa luvattu kolmen tunnin peliaika harvinaislaatuisesti Fantasy Flightin peleille pitää paikkaansa. Ainoa selkeä miinus pelissä on se, että siihen haluaa lähes poikkeuksetta kuusi pelaajaa, sillä silloin peli on ehdottomasti parhaimmillaan.
Meni rytinällä omaksi lautapelisuosikikseni.
-
GoTin selkeämpi esikuva lienee Diplomacy ja onhan GoT nyt helposti sitä parempi peli. Peli ei kyllä ole helpoista helpoin ja aikaakin menee ihan reilusti, joten en nyt ihan noviiseille suosittelisi. Lisäksi löytyy pari pientä juttua, jotka pitää vain tietää, tai turpaan tulee (mm. aloituksissa on pari liikkua, jotka on pakko tehdä heti, ellei halua suoraan hävitä).
Edit: piti oikein käydä tsekkaamassa, että miko hitto tuo Cyclades on. Näytti tulleen ulos 2009 ja kun GoT on 2003 tehty peli, niin oikeampi tapa olisi varmaan ollut sanoa, että Cyclades muistuttaa GoTia.
Edit2: eka lisäri on muuten ihan onnistunut, toisesta lisäristä en sitten tiedä mitään. Ja tietääkö joku, miten tuo second edition eroaa alkuperäisestä?
-
muttaa kyllä monopoly, triviali ja alias onvat ihan hauskoja pelailla.
Alias ja TP OK. Mutta mikä ihmeen hauskuus on Monopolissa?
-
Mulla on jotain 30-40 aGoT-vääntöä takana, ja tässä huomioita siitä:
Tykkään kyllä pelistä kovasti, ja sen takia sitä olen jaksanut pelatakin noinkin monta kertaa, ja pitänyt vieläpä jonkinlaista tilastoa eri Housejen menestyksestä. Pelattavat housethan arvotaan pelin aluksi, jolloin toki pelaajallakin on väliä suvun menestyksen kannalta, mutta aika monta peliä kullakin suvulla on tullut jokaiselle peleihin osallistuneelle. Kovasti voitot ovat painottuneet vähemmän yllättäen Baratheonin ja Greyjoyn merimahdeille, ja varsinkin viiden pelaajan pelissä Baratheon tapaa olla vahva ennakkosuosikki. Peliä ei turhaan kutsuta myös "a Game of Ships" -nimellä. Laivat on hyviä, eikä niitä pidä koskaan aliarvioida. Sukurutsaiset Lannisterit ovat tosi nihkeässä positiossa eivätkä näin ollen vastaa tarinan mahtavia Lannistereja, vaan punainen suku on heti alusta asti Greyjoy-pelaajan armoilla. Jos Lannisterit osuvat kokemattomalle pelaajalle ja Greyjoyna ei myös ole kokematonta tyyppiä, suosittelen vaihtamaan pelaajien paikkaa mukisematta - muuten voisin melkein vannoa, että Greyjoy tulee voittamaan koko pelin, koska yksikin virhe Lannistereilta avaa Greyjoylle portit murtamattomaan pöytätilanteeseen.
Mua tämä lähtökohtien epätasapaino ei haittaa, koska aloituspositiot kuitenkin arvotaan ja useamman pelin kuluessa suotuisat ja epäsuotuisat positiot tasoittuvat pelaajien kesken. Lisäksi epätasaisuuden tiedostaminen tekee esim. Baratheonilla pelaavan pelaajan luonnolliseksi kaikkien viholliseksi, joka saa pärjätä yksinään joka tilanteessa. Myös ankaralla vänkäämisellä ja tahtopolitiikalla saa yllättävän paljon aikaiseksi. Turnaustyylisestä kisaamisesta pitäville tämä epätasapaino voi olla kuitenkin liikaa, sillä toisilla Houseilla voittaminen on paljon vaikeampaa kuin toisilla.
Peikon kanssa olen kuitenkin eri mieltä taistelun hyökkäävyyteen kannustavuudesta: siilipuolustus on paljon helpompaa kuin laajeneminen, varsinkin sitten kun peliporukka on täynnä konkareita. Aluksi blitzkrieg on mahdollista, koska aloittelijat mokailevat ja sitten tulee blowoutteja, mutta monen pelin jälkeen ihmiset pitävät linjansa tiukempina kuin nunnan... ja ulkopuolista konsultaatiota puolustuksen pitävyydestä saa nobommatkin vihollisensa vihollisilta - kenenkään voittoatavoittelevan etu ei ole kuitenkaan se, että kokemattomampi romahtaa naapurinsa edessä, joten peli jumittuu herkästi all out -puolustukseen, helvetinmoiseen syyttelyyn ja uhkailuun ja myssytykseen. Itsehän olen niin sairas mieleltäni, että pidän semmoisesta, mutta kaikille se ei sovi.
Riippuu varmasti peliporukasta ja pelaajien vänkäyshaluista ja -sietokyvystä, mutta paketin kyljessä lukeva aika-arvio saattaa päteä sen ensimmäisen muutaman pelin ajan tai jos ryhmässä on monta aloittelijaa, mutta itsehän olen osallistunut 10 tuntia kestäneeseen sessioon. Tavallisesti pelikerta kestää 3-5 tuntia.
En vaivautuisi pelaamaan alle viidellä pelaajalla. Mulla on se peruspainos sekä Clash of Kings -lisäosa. Siitä en tiedä, onko uudempi painos ja Storm of Swords -lisäri parantaneet alle viiden pelaajan peliä jotenkin oleellisesti.
Kaiken kaikkiaan peli on musta tosi hauska, mutta ei varmastikaan sovi kaikille. Ainakin jos tykkää viiden pelaajan commander-stax-mirroreista, niin voisi kuvitella GoT:stakin nauttivan. Peli vaatii tietyn sadistisen luonteen ja ehkä myös kiinnostusta roolipelimäiseen asioiden tavoittelemiseen, sillä pelin voittaminen saattaa napsahtaa mahdottomaksi itsestä riippumattomista syistä.
aGoT on kuitenkin varsin taitosidonnainen satunnaisuuden vähäisyyden vuoksi, mutta en ole pystynyt erittelemään, mitä taitoja se lopulta eniten vaatii; strategista ajattelukykyä, ihmissuhdetaitoja vai AY-jyrämäistä tahdonvoimapolitiikkaa? Mistä tahansa näistä on apua valtaistuinta tavoitellessa, mutta usein voittaja ratkeaa sen perusteella, kenestä hävinneet päättävät kuninkaan kruunata.
-
Pelimekaniikassa ei tunnetta liittoja ja tästä syystä selkäänpuukotuksia tapahtuu koko ajan
Perseestä tuo on. Sano vaimokkeellesi terveisiä.
-
Yhden pelin olen A Game of Thronesia pelannut, enkä kyllä pitänyt yhtään. Kun se menisikin tuohon kolmeen tuntiin, mutta ei pelkoa. Ei sillä, että minulla jotain pitkiä pelejä vastaan olisi, mutta tämä vain tuntui harvinaisen puuduttavalta. Kokemukseen vaikutti varmasti se, että en ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiosarjaa.
Säännöt sinänsä ovat kyllä aika simppelit, mutta ensikertalaisena tuntui kyllä olevan aika paljon asioita "jotka vain täytyy tietää". Ja samaten niitä, joista sai jotain irti vain jos tunsi tarinan.
Vertausta Cycladesiin en kyllä ymmärrä.
Pelatkaa ihmiset Imperialia.
-
Itsekin olen yhden Game of Thrones -pelin pelannut. En tuolloin ollut kirjoja lukenut ja TV-sarjasta ei ollut vielä kuultukaan. Pelissä oli kaksi peliä aiemmin pelannutta ja kaksi ensikertalaista... Tämä peli oli siitä mielenkiintoinen, että valtaosan pelin ajasta odottelin, että peli loppuisi ja tuntui pahuksen tylsältä. Pelin jälkeen taas käytiin pitkät ja mielenkiintoiset jälkipuinnit siitä missä kukakin teki virheitä ja mitkä olivat pelin käännekohdat. Pelin kulkua tuli myös ihan itsenäisesti analysoitua ja pohdittua ja vielä useampi päivä pelin jälkeenkin mietti tiettyjä kohtia.
Peli ei varmasti sovi kaikille, eikä se ainakaan tuon yhden pelikerran perusteella omaksi suosikikseni noussut, mutta jälkikäteen kirjat ja sarjat kolunneena täytyy sanoa, että upeasti tekee kunniaa opuksille! Mielenkiintoinenkin peli ehdottomasti on, mutta pirun pitkä ja mahdollisesti paljon luppoaikaa sisältävä (itsellä on selvää mitä teet, muilla on sota kesken niin myssyttelyyn voi kulua piiiiitkiä aikoja, jolloin itse ei oikein voi tehdä mitään järkevää).
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan - tämä on niitä pelejä, joista monille tulee ehdottomia suosikkeja!
-
Itsekin olen yhden Game of Thrones -pelin pelannut. En tuolloin ollut kirjoja lukenut ja TV-sarjasta ei ollut vielä kuultukaan. Pelissä oli kaksi peliä aiemmin pelannutta ja kaksi ensikertalaista... Tämä peli oli siitä mielenkiintoinen, että valtaosan pelin ajasta odottelin, että peli loppuisi ja tuntui pahuksen tylsältä. Pelin jälkeen taas käytiin pitkät ja mielenkiintoiset jälkipuinnit siitä missä kukakin teki virheitä ja mitkä olivat pelin käännekohdat. Pelin kulkua tuli myös ihan itsenäisesti analysoitua ja pohdittua ja vielä useampi päivä pelin jälkeenkin mietti tiettyjä kohtia.
Peli ei varmasti sovi kaikille, eikä se ainakaan tuon yhden pelikerran perusteella omaksi suosikikseni noussut, mutta jälkikäteen kirjat ja sarjat kolunneena täytyy sanoa, että upeasti tekee kunniaa opuksille! Mielenkiintoinenkin peli ehdottomasti on, mutta pirun pitkä ja mahdollisesti paljon luppoaikaa sisältävä (itsellä on selvää mitä teet, muilla on sota kesken niin myssyttelyyn voi kulua piiiiitkiä aikoja, jolloin itse ei oikein voi tehdä mitään järkevää).
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan - tämä on niitä pelejä, joista monille tulee ehdottomia suosikkeja!
Itse täytyy kompata tätä. Pari kertaa tuntui fiilis ulkopuoliselta kun ei millään kolahtanut pelin hidastempoisuus, vaikka sarja itsessään on lähellä sydäntä. Mutta jälkeenpäin ajateltuna aina on jäänyt positiiviset fiilikset pelistä. Kaveriporukassa ollaan uudet jaksot ihasteltu ja varmaan sopivana ajankohtana jälleen korkkaamme pelin, jotta voimme nähdä ken suku onkaan se kaikkein voimakkain!
Pelistä jäi sama maku kuin Arkham Horrorista, vaikka pelien tahti onkin aivan eri. Aluksi lähinnä tuumaili, että loppuispa jo ja että ompa pitkäveteistä vartoilua, mutta jahka peli sai imaistua tunnelmaansa, niin johan alkoikin maistua. Vaikkei pelin aikana siltä tunnukaan, niin jälkeenpäin pelissä on se oma intensiivinen ja mysteerinen se jokin, jonka vuoksi peliin palaisi mielellään.
-
http://www.kickstarter.com/projects/sirlin/puzzle-strike-3rd-edition-shadows-expansion (http://www.kickstarter.com/projects/sirlin/puzzle-strike-3rd-edition-shadows-expansion)
Pitää nyt vähän mainostaa kun itse panostin täysillä. On sitä varmaan huonompiakin heräteostoksia tullut tehtyä. Suosittelen ainakin kokeilemaan nettiversioita osoitteessa www.fantasystrike.com (http://www.fantasystrike.com), parasta herkkua ovat Puzzle Strike ja Yomi.
-
http://www.kickstarter.com/projects/sirlin/puzzle-strike-3rd-edition-shadows-expansion (http://www.kickstarter.com/projects/sirlin/puzzle-strike-3rd-edition-shadows-expansion)
Pitää nyt vähän mainostaa kun itse panostin täysillä. On sitä varmaan huonompiakin heräteostoksia tullut tehtyä. Suosittelen ainakin kokeilemaan nettiversioita osoitteessa www.fantasystrike.com (http://www.fantasystrike.com), parasta herkkua ovat Puzzle Strike ja Yomi.
Käväisin sivulla, kokeilin ja innostuin (koukutuin) heti! Pelimekaniikka myötäilee aika paljon dominionia, mutta ei haiskahda halvalle kopiolle. Toivon pussi-innovaation vähentävän merkittävästi pelaamisen työläyttä. Pelin välttämätön ja pelimekaanisesti luonteva interaktiivisuus tekee tästä omassa pelilajissaan hyvin mielenkiintoisen tapauksen.
Lautapelien sivulta en tuotetta löytänyt. Mistähän tämän voi tilata?
-
http://www.kickstarter.com/projects/sirlin/puzzle-strike-3rd-edition-shadows-expansion (http://www.kickstarter.com/projects/sirlin/puzzle-strike-3rd-edition-shadows-expansion)
Pitää nyt vähän mainostaa kun itse panostin täysillä. On sitä varmaan huonompiakin heräteostoksia tullut tehtyä. Suosittelen ainakin kokeilemaan nettiversioita osoitteessa www.fantasystrike.com (http://www.fantasystrike.com), parasta herkkua ovat Puzzle Strike ja Yomi.
Käväisin sivulla, kokeilin ja innostuin (koukutuin) heti! Pelimekaniikka myötäilee aika paljon dominionia, mutta ei haiskahda halvalle kopiolle. Toivon pussi-innovaation vähentävän merkittävästi pelaamisen työläyttä. Pelin välttämätön ja pelimekaanisesti luonteva interaktiivisuus tekee tästä omassa pelilajissaan hyvin mielenkiintoisen tapauksen.
Lautapelien sivulta en tuotetta löytänyt. Mistähän tämän voi tilata?
Tällä hetkellä ei vissiin Suomesta mistään. Jos haluaa tökkiä liikkeitä hankkimaan tuota niin Sirlin Gamesin pelejä saa tilattua Game Saluten tai Saksasta Brave New Worldin kautta. Tai sitten voi itse maksaa reilummin postikuluja, Kickstarterista vaan tuo $350:n vaihtoehto tulemaan niin ei ole enää suhteessa niin paha.
-
Kenelläkään kokemuksia Civilization The Board Game laajennuksesta Fame and Fortune? Mitä eroa tällä on peruspeliin?
-
Kenelläkään kokemuksia Civilization The Board Game laajennuksesta Fame and Fortune? Mitä eroa tällä on peruspeliin?
Uusia kansoja, uusia kulttuurikortteja, uusia ihmeitä, uusia teknologioita, uusia maja/kylämarkkereita, great person -kortit, nappulat viidennelle pelaajalle ja sijoitukset - ja jotain muuta kosmeettista päälle.
Economy victoryä pystyy nyt estämään monella eri tavalla. Sijoitukset muokkaavat aika montaakin aluetta pelissä. Lyhyesti sanottuna erinomainen lisäosa, suosittelen.
-
Olihan tuo lisäri ihan mukava pelattava ja uudet kansatkin todella mielenkiintoisia :) On kyllä mainio peli.
-
Jos tässä vielä ihmisiä kiinnostaa että mitä lautapelejä pelataan ja mitä pelätään, niin:
Iteltä löytyy nuo uudet Space Hulk ja Dreadfleet, jos miniatyyrit uppoaa paremmin kuin pelkkä pahvi ja kortti ja satunnainen puu/muovinappi, niin ovat aivan loistavia :D Visuaalisesti hienoja, pelimekaniikka on tarpeeksi yksinkertainen aloittelijalle, mutta siitä saa irti paljon enemmän myöhemmin kun alkaa "tricks of the trade" tulla haltuun.
Ainut miinus on heikko saatavuus ja varsinkin Space Hulkin kohdalla erittäin korkea hinta nykyään (ei taida paljon alle 300 lähteä mistään).
Ja nyt kun lähdettiin tälle lautaropelinjalle, niin onko täällä muita vanhoja Heroquesteja ja Space Crusadeja pelanneita? Itellä kokemukset jää muutamaan nassikkana koettuun tapailupeliin toisten nassikoiden kanssa.
Goatee
-
space crusadesta ja heroquestia on tullut pelattua nuorempana, nostalgisia pelejä molemmat. space crusaden tilasin huuto.netistä ja korvasin vanhoja figureita uusilla gw:n warhammer hahmoilla. pientä päivitystä klassikkoon uudemmilla ja maalatuilla hahmoilla. kavereiden kanssa on vietetty eeppisiä iltoja kamppanjan kanssa. itse toki voitin kamppanjan kaaoksella. 8)
-
Kiinnostaisi kuulla jotain Walking Dead -lautapelistä. Kenelläkään mitään kokemuksia? Havainnut myös jonkinmoisen korttipelin "Walkkareista". Liekö tuota kukaan kokeillut?
-
Jos tässä vielä ihmisiä kiinnostaa että mitä lautapelejä pelataan ja mitä pelätään, niin:
Iteltä löytyy nuo uudet Space Hulk ja Dreadfleet, jos miniatyyrit uppoaa paremmin kuin pelkkä pahvi ja kortti ja satunnainen puu/muovinappi, niin ovat aivan loistavia :D Visuaalisesti hienoja, pelimekaniikka on tarpeeksi yksinkertainen aloittelijalle, mutta siitä saa irti paljon enemmän myöhemmin kun alkaa "tricks of the trade" tulla haltuun.
Ainut miinus on heikko saatavuus ja varsinkin Space Hulkin kohdalla erittäin korkea hinta nykyään (ei taida paljon alle 300 lähteä mistään).
Ja nyt kun lähdettiin tälle lautaropelinjalle, niin onko täällä muita vanhoja Heroquesteja ja Space Crusadeja pelanneita? Itellä kokemukset jää muutamaan nassikkana koettuun tapailupeliin toisten nassikoiden kanssa.
Goatee
Heroquest <3
-
Munckin on loistavaa beer & pretzels-tyyppistä huvia. Kasa kavereita, muutama lisäosa, ja sopivasti nestemäistä huumoria, siitä se illanvietto lähtee.
Chaos in the Old World on myös hauskaa ajankulua, ainakin jos warhammer-maailma on sydäntä lähellä. Miinus siitä että käytännössä vaatii 4 pelaajaa toimiakseen kunnolla. Jos hankkii Shadow of the Horned Rat-lisärin niin pitää hankkia vielä yksi pelaaja lisää.
Descent. Mahtava kevytroolipeli. Vaatii tosin paljon tilaa ja aikaa, sekä mielellään sen 5 pelaajaa.
Carcassonne toki on hauska ja helppo ajanviete, itseltä löytyy kivikausi-laatikko satunnaisia pelailuja varten.
-
Munchkin olisi kiva peli jos pidettäisiin kiinni siitä 2,5s säännöstä, mutta kun aina pitää saada laskea ja optimoida. Menee yleensä vaan masentavaksi ne pelit.
-
Muchkinin vitsit ja viittaukset ovat ihan hauskoja ekalla näkemällä ja voi sitä peliäkin läpsytellä niille naureskellessa. Siinä suunnilleen olikin hyvät sanottavat siitä pelistä.
-
Jep, Munchkin on ihan kiva niin kauan kun sitä ei tarvi pelata.
Lords of Waterdeep on ihan kiva, vähän simppelimpi versio Cayluksesta, on tosin omat erikoisuutensa silläkin.
-
Itte oon viime aikoina fiilistelly Cthulhu Wars (http://www.facebook.com/CthulhuWars?fref=ts)ia. Kickstarterin luvataan tulevan ihan tässä muutamien tuntien sisällä ja peli näyttää ainakin noiden prototyyppikuvien perusteella nätiltä. Peli on maailmanvalloituspeli jossa neljä faktiota taistelee ihmiskunnan herruudesta. Faktiot ovat: Cthulhu, Black Goat, Crawling Chaos ja Yellow Sign. Kickstartteriin tulee varmaan osallistuttua kaikella ylimääräisellä rahalla.
-
Citadels jaksaa yhä viihdyttää kerrasta toiseen. Peli vaan toimii erinomaisesti varsinkin jos saa sen viisi pelaajaa kasaan. Citadels pelit eivät myöskään ikinä veny liian pitkiksi. Ylipäätään pelit, missä ei tarvitse heittää noppaa ovat mielestäni ihan parhautta.
-
Minkäslaisia pelejä voisitte suositella kostean illan huviksi? Usein tulee erinäisiä (kortti)juomapelejä pelattua, mutta niihinkin tylsistyy aikanaan.
Ketjun alkuvaiheilla mainittu Time's Up! vaikutti varsin mukavalta, mutta mielellään tahtoisin etsimääni peliin K-18 meininkiä... Jotain kiperiä kysymyksiä tai noloja paljastuksia. Jotain Jälkipyykin kaltaista, mutta sekin kaipaa vaihtelua. On muuten tuo Jälkipyykki ihan mukava ja kiinnostava peli!
EDIT: Pelaajia pitäis mahtua mukaan reilusti (vähintäänkin 8 pelaajaa) ja olla sovelias molemmille sukupuolille :P
-
^ Ehdottomasti kannattaa kokeilla Fluxx korttipelejä. Stoner, Pirates ja Zombie versioita itse tullut pelattua ja hyviä ovat olleet kaikki.
-
Minkäslaisia pelejä voisitte suositella kostean illan huviksi? Usein tulee erinäisiä (kortti)juomapelejä pelattua, mutta niihinkin tylsistyy aikanaan.
EDIT: Pelaajia pitäis mahtua mukaan reilusti (vähintäänkin 8 pelaajaa) ja olla sovelias molemmille sukupuolille :P
Avalon, valehteluun ja huijaamiseen perustuva näennäisen yksinkertainen lautapeli. Peli ei ainostaan sovi useammalle pelaajalle, vaan on parhaimmillaan, kun pelaajia on vähintään 6-8. Tarkkaa maksimimäärää en muista, mutta ainakin 10 onnistuu.
Säännöt ovat myös siinä määrin ei-nörttimäiset, että naispuolisetkin kiinnostuvat pelistä varsin helposti.
-
Partypelien aatelia: http://boardgamegeek.com/boardgame/20100/wits-wagers
Syö toki vain 7 pelaajaa, mutta sopii noin muuten ihan kaikille. Ensin on tietokilpailu "helpolla" kysymyksillä tyyliin montako järveä on Suomessa. Sen jälkeen lyödään vetoa siitä, kuka oli lähinnä oikeaa vastausta. Törkeän hyvä setti kaiken kaikkiaan ja ei edes haittaa, että ei tiedä. Riittää, että tietää, kenen vastaus on lähinnä.
-
Wits and wagers (tiedolla tai tuurilla) saa minultakin kannatusta.
http://www.lautapelit.fi/Tiedolla_tai_Tuurilla <- 3-21 on pelaajamäärä. 21 sen takia, että jos tulee enemmän kuin se 7, niin pitää tehdä joukkueita.
Dixit on kyllä paras peli kosteaan iltaan.
Säännöt oppii heti, peli rullaa eteenpäin nopeasti ja helposti, sekä monesti pelistä syntyy vielä hedelmällisiä keskusteluja. Varsinkin jos kuvailee omaa korttiaan jonkun kaverin mukaan!
Tässä pelissä olennaisin osa on matka eikä päämäärä ja sitä varmaan tämmöisessä tapahtumassa haetaan peliltä.
Dixitissä huonona on tosin, että paketin kyljessä lukee 3-6 pelaajaa, mutta kahdeksan pelaajaa pitäisi mahtua, jos kaikki ottaa pienemmän alkukäden ja 2 pelaajaa äänestää vaikka sormilla.
-
Eclipse (http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse) ja sen lisäosa Rise of the Ancients.
Meillä on pelit kestänyt ~6 tuntia sisältäen uusien pelaajien opettamista n. tunnin verran ennen peliä. Älyttömän koukuttava. Intensiivistä avaruusscifistrategiamöykytystä. Avaruusaluksien rakentamista, upgradeemista ja teknologioiden tutkimista. Testattu 2-5 pelaajan rangella. Ehdottomasti paras lautapeli mitä on tullut pelattua.
Bang! (http://boardgamegeek.com/boardgame/3955/bang) Mukavaa (varsinkin kalian kanssa höystettynä) yhteisestä pakasta pelattavaa villin lännen roolipelimöykytystä. Vain sheriffin rooli on kaikille pelaajille avointa informaatiota ja muiden roolit pitää yrittää päätellä käyttäytymisestä (itse usein tapan tiimitoverin heti ekana). Herokortit tuovat hauskaa flavoria ja mekaniikkoja. Lisäosia on miljoona, suosittelen ainakin Wild West Show:ta, joka tuo eventtideckin mukaan. ps. Inkkarit uliuliuhhuhu Edit: min. 5 pelaajaa, kestää jokusen tunnin.
-
Eclipse (http://boardgamegeek.com/boardgame/72125/eclipse) ja sen lisäosa Rise of the Ancients.
Olin käytännössä varma keskutelleeni tästä pelistä tässä ketjussa, mutta en löytänyt viestiä. Toiston uhallakin on pakko kompata edellistä ja todeta, että Eclipse on ainakin tällä hetkellä paras lautapeli, jota olen pelannut.
Vaikka yksi ottelu kestää kohtalaisen pitkään, se on suunniteltu niin, että kirjanpito on automaattista ja muuttujia ei ole liikaa. Kaikki elementit ovat aika hyvin balanssissa (erityisesti lisäosassa, siis) ja peli on paljon vähemmän eksponentiaalinen kuin avoimet strategiapelit yleensä. Käytössä olevat siirrot ovat lievästi kääntäen verronnallisia käytettävisssä oleviin resursseihin ja toimien hinnat kasvavat nopeasti. Kaikki vain yksinkertaisesti toimii.
-
Eclipse lukeutuu omiin suosikkeihini myös, ja lisäosan kera kaksinpelikin saa vähän lisäpontta ancient homeworldien myötä. Parhaimmillaan se on kuitenkin 4+ pelaajalla (okei en oo koittanut 7-9). Muuten pelissä on tosiaan kaikki kohdallaan, mutta ehkä hieman tätä erinomaista kokemusta lannistaa se viimeinen rundi. Koska pelissä on kiinteä kierrosmäärä, pelaajat optimoivat viimeisen ja hieman sitä edeltävääkin kierrosta melko kovalla analyysiparalyysillä (ehkä pitäis se kellokuutio ottaa käyttöön). Pelin luonne myös muuttuu merkittävästi ysirundilla, kun millään muulla ei ole väliä kuin pisteiden maksimoinnilla.
Uusimmista hankinnoistani Nations kyllä lunasti odotukset. Vaikka se on hieman Through the Ages lite, niin kyllä tuo tuntuisi toistoja kestävän ihan samoissa määrin kuin joku Agricolakin. Bonuksena tämä suoraviivaisuus ja pikkuisten sääntödetaljien puute tarkoittaa sitä, että pelin voi opettaa lähes kelle tahansa vähänkään lautapelaavalle tyypille.
-
The Red Dragon Inn (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/24310/the-red-dragon-inn) on korttipeli uhkapelaamisesta ja juomisesta, sopii illanistujaisiin siis kuin nyrkki silmään. Itse olen pelannut peruspeliä ryyditettynä ensimmäiselllä lisäosalla (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/33451/the-red-dragon-inn-2), tällöin peliin mahtuu 8 pelaajaa. Pelissä vahva fantasiateema ja oman roolin omaksumisella saa pelistä enemmän irti.
Toinen peli jota voi suositella kosteaan illanviettoon on Cash and Guns (http://www.boardgamegeek.com/boardgame/19237/cash-n-guns). Porukka on siis ryöstänyt pankin ja on saaliin jakamisen aika. Tämä ei mene tietenkään ilman ammuskelua (mukana vaahtomuoviset oranssit aseet). Tähänkin saa lisäosan kanssa mahtumaan jopa 9 henkeä (http://www.boardgamegeek.com/boardgameexpansion/30909/cash-n-guns-yakuzas).
-
Kaikki elementit ovat aika hyvin balanssissa (erityisesti lisäosassa, siis)
@Warma: Onko pelikokemus ollut sellainen että mieluummin suosittelet kaikilla lisäosan säännöillä (lisäosa kun on modulaarinen), vai oletteko jotain tiputelleet pois?
-
Kaikki elementit ovat aika hyvin balanssissa (erityisesti lisäosassa, siis)
@Warma: Onko pelikokemus ollut sellainen että mieluummin suosittelet kaikilla lisäosan säännöillä (lisäosa kun on modulaarinen), vai oletteko jotain tiputelleet pois?
Olemme pelanneet ilman liittoja ihan puhdasta FFA:ta, mutta muuten about kaikki elementit ovat käytössä (meillä tosin ei ole niitä kolmoskehän supernovalaattoja, joita on kai saanut jostakin promootiosta). Joitakin satunnaisuutta lisääviä juttuja tulee käytettyä, tosin. Olemme pistäneet kaikki mösäalukset samaan säkkiin ja arponeet niitä parempia myös muualle kuin vain alien homeworldeihin. Käytännössä tällä on vähän merkitystä, koska sauma osua sellaiseen on pieni. Alien homeworldit on myös tyypillisesti sekoitettu kolmoslappujen sekaan, joten niitä saattaa tulla randomilla mukaan peliin, vaikka pelaajia olisi 6+.
Ainoa isompi balanssimuutos jonka olemme tehneet on se, että raharotu (Eridani Empire) aloittaa samalla määrällä influencelätkiä kuin kaikki muutkin. Normaalisäännöillä rotu on täysin 101% gimped, ja tuollakin houserulella kukaan ei ole vielä voittanut peliä pelatessaan niillä. Lähinnä se vauhdittaa rodun alkubuustia, mutta tämä ei ole vielä riittänyt päätyyn asti, koska kaikkien muiden rotujen hyvät ominaisuudet eskaloituvat pelin edetessä.
Tuo balanssimuutos on toisaalta sellainen juttu, että olemme miettineet emmekö vain osaa pelata koko peliä, vai miksi tuntuu siltä, että juuri tuo (mutta ei mikään muu rotu) on niin huonosti balansoitu. Toisaalta toinen kaveriporukka kertoo myös, että kokemuksensa mukaan kukaan ei ole pärjännyt kys. tiimillä ikinä.
-
Vaikuttaa aika hurjalta talon säännöltä. Eridani on melko selkeästi heikoin rotu (Exiles on myös tosi vaikea pelata, mutta cloakki on kova techi), mutta tuolla säännöllä se tuntus kyllä alkupeliin liian dominoivalta. Se alun victory point -lätkä ei paljoa paina mutta ne techit millä se aloittaa on sen verran hyvä setti, että luulis niitten plus ekstrarahojen avulla saavan kyllä ekonomia ihan erilailla käyntiin kuin muilla. Kyllä mä suosisin ainakin yhden influence-lätkän poistamista pankista.
-
Kaikki elementit ovat aika hyvin balanssissa (erityisesti lisäosassa, siis)
@Warma: Onko pelikokemus ollut sellainen että mieluummin suosittelet kaikilla lisäosan säännöillä (lisäosa kun on modulaarinen), vai oletteko jotain tiputelleet pois?
Olemme pelanneet ilman liittoja ihan puhdasta FFA:ta, mutta muuten about kaikki elementit ovat käytössä (meillä tosin ei ole niitä kolmoskehän supernovalaattoja, joita on kai saanut jostakin promootiosta). Joitakin satunnaisuutta lisääviä juttuja tulee käytettyä, tosin. Olemme pistäneet kaikki mösäalukset samaan säkkiin ja arponeet niitä parempia myös muualle kuin vain alien homeworldeihin. Käytännössä tällä on vähän merkitystä, koska sauma osua sellaiseen on pieni. Alien homeworldit on myös tyypillisesti sekoitettu kolmoslappujen sekaan, joten niitä saattaa tulla randomilla mukaan peliin, vaikka pelaajia olisi 6+.
Ainoa isompi balanssimuutos jonka olemme tehneet on se, että raharotu (Eridani Empire) aloittaa samalla määrällä influencelätkiä kuin kaikki muutkin. Normaalisäännöillä rotu on täysin 101% gimped, ja tuollakin houserulella kukaan ei ole vielä voittanut peliä pelatessaan niillä. Lähinnä se vauhdittaa rodun alkubuustia, mutta tämä ei ole vielä riittänyt päätyyn asti, koska kaikkien muiden rotujen hyvät ominaisuudet eskaloituvat pelin edetessä.
Tuo balanssimuutos on toisaalta sellainen juttu, että olemme miettineet emmekö vain osaa pelata koko peliä, vai miksi tuntuu siltä, että juuri tuo (mutta ei mikään muu rotu) on niin huonosti balansoitu. Toisaalta toinen kaveriporukka kertoo myös, että kokemuksensa mukaan kukaan ei ole pärjännyt kys. tiimillä ikinä.
Itse olen peliä ehkä jonkun 20+ peliä pelannut, ja noin 8 peliä ehkä tuolla Eridani Empirellä. Kokemuksieni mukaan rotu on yksi pelin vahvimmista, mutta ei suinkaan alkupelin takia. Rotu vaatii mielestäni sen että sillä pelataan alussa hyvin rauhallisest, pari actionia kierrokseen, ja yritetään löytää alueita joista lisätä rahantuotantoa, että saataisiin talous plussalle. Rotu houkuttelee tietysti tekemaan paljon actioneita alkukierroksilla, mutta tämä ei yleensä kannata, sillä pelaaja käytää vaan kaikki resurssinsa, ja huomaa olevansa sitten kusessa kun ei olekkaan enää rahaa tehdä mitään. Kun pelataan alkupeli rauhallisesti, Eridani Empirellä on pelin keskivauheilla (esim. kierrokset 4+) niin paljon enemmän rahaa kuin muilla roduilla, että rodulla voi saada huomattavan etumatkan muihin, esim. rakentamalla suuren laivaston ja valtaamalla galaktisen keskuksen tai vaikka kasaamalla monolitheja. Tilanteesta riippuen. Rotu on kuitenki vaikea pelata, mutta siitä saa erittäin hyvän ja vahvan jarruttelemalla hieman alussa ja siten säästämällä resursseja myöhempään peliin, kun ylimääräiset actionit oikeasti merkkaavat enemmän. Näin siis ainakin oman kokemukseni mukaan.
Olemme omassa porukassamme pelanneet kaikkien lisäosien kanssa, myös supernova siis löytyy, ja olemme kyllä kovasti tykänneet myös noista liittoutumista. Tuovat peliin uudenlaista strategista aspektia. Myös homeworldejen laittaminen puuttuvien pelaajien tilalle on ollut ihan hauska tapa pelata, vaikka harvoin pääseekin niitä käyttämään, yleensä pelaamme kuuden hengen porukassa. Suosittelen kyllä peliä kovasti, yksi parhaista lautapeleistä mitä olen pelannut.
-
Itse olen peliä ehkä jonkun 20+ peliä pelannut, ja noin 8 peliä ehkä tuolla Eridani Empirellä. Kokemuksieni mukaan rotu on yksi pelin vahvimmista, mutta ei suinkaan alkupelin takia. Rotu vaatii mielestäni sen että sillä pelataan alussa hyvin rauhallisest, pari actionia kierrokseen, ja yritetään löytää alueita joista lisätä rahantuotantoa, että saataisiin talous plussalle. Rotu houkuttelee tietysti tekemaan paljon actioneita alkukierroksilla, mutta tämä ei yleensä kannata, sillä pelaaja käytää vaan kaikki resurssinsa, ja huomaa olevansa sitten kusessa kun ei olekkaan enää rahaa tehdä mitään. Kun pelataan alkupeli rauhallisesti, Eridani Empirellä on pelin keskivauheilla (esim. kierrokset 4+) niin paljon enemmän rahaa kuin muilla roduilla, että rodulla voi saada huomattavan etumatkan muihin, esim. rakentamalla suuren laivaston ja valtaamalla galaktisen keskuksen tai vaikka kasaamalla monolitheja. Tilanteesta riippuen. Rotu on kuitenki vaikea pelata, mutta siitä saa erittäin hyvän ja vahvan jarruttelemalla hieman alussa ja siten säästämällä resursseja myöhempään peliin, kun ylimääräiset actionit oikeasti merkkaavat enemmän. Näin siis ainakin oman kokemukseni mukaan.
Rehellisesti sanottuna, tämä kuvaus toimivasta strategiasta ei nyt oikein vakuuta. Myönnän kyllä, että olen itse yrittänyt pelata hyvin aggressiivisesti kapitalisoidakseni alkuetua, joten olen lähenyt peliin ihan täysin eri kannalta kuin sinä (mahdollisesti väärältä).
En vaan oikein näe miten tuo voi toimia. Jos pelaat kuvaamasi strategian mukaan, olet midgamessa siinä tilanteessa, että olet tehnyt vähemmän muut ja sinulla on vähemmän kaikkea kuin muilla, mutta sillä erolla, että muilla on joku erikoiskyky ja sinulla ei ole ~mitään. Semierikoiskykynä on pari 1-shot toimintoa enemmän, mutta niistä on tuossa vaiheessa jo maksettu raskaamman kautta sillä, että on jätetty reilusti toimintoja tekemättä ja annettu muille pelaajille etumatkaa.
Tosin pelirporukoiden pelityylien eroja vähän kuvaa myös se, että puhut tuossa monoliittien rakentamisesta, joka on ainakin meillä ollut kylmästi nyyppämuuvi. Niitä voi rakentaa ehkä viimeisellä vuorolla viimeisillä toiminnoilla jonnekin rajojen taakse, jos on jo edellä ja varma, että muut eivät pysty tulemaan niskaan. Kaikissa muissa tilanteissa ne tarkoittavat, että jätät 2 risteilijää rakentamatta, mikä tietää about suoraan turpasaunaa.
Olen yrittänyt miettiä tuota vähän analyyttisemminkin. Jos tekee semmoisen 3 toimintoa vuorossa ja omistaa pari systeemiä, mitä vähemmällä ei oikein millään voi pysyä pelissä mukana, Eridanin kaksi lätkää vähemmän maksavat jonkin verran rahnoa vuorossa (luokkaa 4-6). Peli tuntuu balansoidun sen ympärille, että alkurahabuustin hinta on normitettu jollakin tapaa siihen, mitä se tulee kaikkiaan maksamaan pelin edetessä, ja että sen kokonaismäärä on hintaa pienempi nimenomaan siksi, että toiminnot ovat arvokkaampia alussa. Voi myös miettiä, että suuri osa muiden rotujen erikoiskyvyistä on jollakin tapaa sidottuja raha- ja toimintoekonomiaan. Jos Hydran ostaa 2 tiedettä, tämän ei tarvitse käyttää yhtä influencea enemmän, kuten kaikkien muiden, ja tällä toimenpiteellä on vuorosta ja toiminnosta liittyen joku tietty arvo + jotakin johdannaisia arvoja. Missä tahansa järkevässä matsissa näistä on tuntunut kertyvän paljon isompi kasa etua, kuin rahapankista.
Olisi kiva tietää, mitä pelisuunnittelija on itse ajatellut tästä.
-
Itse olen peliä ehkä jonkun 20+ peliä pelannut, ja noin 8 peliä ehkä tuolla Eridani Empirellä. Kokemuksieni mukaan rotu on yksi pelin vahvimmista, mutta ei suinkaan alkupelin takia. Rotu vaatii mielestäni sen että sillä pelataan alussa hyvin rauhallisest, pari actionia kierrokseen, ja yritetään löytää alueita joista lisätä rahantuotantoa, että saataisiin talous plussalle. Rotu houkuttelee tietysti tekemaan paljon actioneita alkukierroksilla, mutta tämä ei yleensä kannata, sillä pelaaja käytää vaan kaikki resurssinsa, ja huomaa olevansa sitten kusessa kun ei olekkaan enää rahaa tehdä mitään. Kun pelataan alkupeli rauhallisesti, Eridani Empirellä on pelin keskivauheilla (esim. kierrokset 4+) niin paljon enemmän rahaa kuin muilla roduilla, että rodulla voi saada huomattavan etumatkan muihin, esim. rakentamalla suuren laivaston ja valtaamalla galaktisen keskuksen tai vaikka kasaamalla monolitheja. Tilanteesta riippuen. Rotu on kuitenki vaikea pelata, mutta siitä saa erittäin hyvän ja vahvan jarruttelemalla hieman alussa ja siten säästämällä resursseja myöhempään peliin, kun ylimääräiset actionit oikeasti merkkaavat enemmän. Näin siis ainakin oman kokemukseni mukaan.
Rehellisesti sanottuna, tämä kuvaus toimivasta strategiasta ei nyt oikein vakuuta. Myönnän kyllä, että olen itse yrittänyt pelata hyvin aggressiivisesti kapitalisoidakseni alkuetua, joten olen lähenyt peliin ihan täysin eri kannalta kuin sinä (mahdollisesti väärältä).
Itse olen pelannut jopa yhden pelin Eridania, mutta oon tutkinut jonkin verran foorumeita asiaan liittyen, koska pienet punaiset miehet on kyllä kiehtoneet ihan mukavasti. Mun ymmärryksen mukaan ykkösvuorolla tutkitaan 1-2 kehän aurinkokuntia ja yritetään löytää hyviä resoja, teknoa ja mielellään yhden muinaisen ruutuja. Kakkosvuorolla toivotaan saatavan improved hull, ostetaan kaksi pikkualusta, laitetaan kiinni, ja mennään mähisemään. Pelin edetessä ollaan tosi kriittisiä sen suhteen, millaisia heksoja pidetään hallussa, koska ne tulee muuten helposti liian kalliiksi. Etua hommataan mähisemällä muinaisten kanssa ja saamalla taistelupisteitä + teknoa.
Rise of the Ancientsista sen verran, että Orion on "paljon" huonompi (lue: "ei ihan yhtä op) kuin normissa. Koviksempi GC defend system pitää mustiaiset valtaamasta sitä ainakaan heti kakkos-kolmosvuorolla. Jos pelataan ancient homeworldeilla, niin orion on vielä paremmin balanssissa, koska eivät pääse räyhäämään yhtä estottomasti.
Viime pelissä pelattiin kaverin kanssa 1v1, ja hän kokeili Magellanneja, ja yhteinen johtopäätös on, että äijät ovat niin flexible, että ovat ehdottomasti yksi vahvimmista roduista. Esim. mahalaskualuksien muuttaminen resursseiksi ja käytetyistä discoverytiileistä saatavat VP:t on nannaa.
Edit: anteeksi, olen nyyppä. Meillä on usein pelien välissä niin paljon aikaa, että ehtii unohtaa suurimman osan oivalluksista ja taktiikoista ennen seuraavaa kertaa.
-
Mun fiilikset Eclipsestä tiivistyy varsin hyvin yhen kaverin kommenttiin pelistä: "Jos alusten liikkuminen hoidettais nopilla suhteutettuna moottoritehoon, niin virallisesti kaikki tässä pelissä ois randomia."
-
Foorumilla oli muutama Civilization lautapelin pelaaja. Onko joku testaillut tuota uusinta lisäosaa "Wisdom and Warfare"? Millainen lisä peliin? Miltä uudet kansakunnat tuntuvat ja onko taistelusysteemi nyt parempi?
Lisäri on jo hyllyssä notkunut noin kuukauden, mutta peli-iltaa ei ole vielä ehditty järjestää...
-
Itse olen viime aikoina keräillyt jonkin verran lautapelejä, kun muuton myötä niille tuli tilaa hyllyssä. Kokoelmasta löytyy lähinnä ihan vaan ajanvietteeksi kavereiden kanssa pelailtavia pelejä, ei mitään sen vakavampaa, sekä joitain lapsuuden suosikkeja. Alla listaa peleistä.
Afrikan Tähti
Afrikan Tähti - Retkikunnat
Alias (matkaversio)
Letramix
Musta Pekka
Uno
Kuka? Mitä? Häh?
Visionary
A-Ö Junior
Operation
Hiirenloukku
Muuttuva labyrintti
Kanaset
Carcassonne
Carcassonne - Pedot ja paimenet
Carcassonne - Kirkot ja kievarit
Carcassonne - Lohikäärme ja linnanneito
Carcassonne - Kirjurit ja kauppiaat
Carcassonne - Kreivi ja Kuningas
Näistä Carcassonnet, Letramix sekä Afrikan tähti lisäosineen ovat omia ehdottomia suosikkejani. Letramixiä tosin kukaan ei suostu pelaamaan kanssani, sillä olen siinä turhan autisti ja huomauttelen töykeästi, mikäli jokin sana ei olekaan sanakirjasana.