Popmusiikki menee silleen että ensin on intro, sitten A osa jonka jälkeen tulee bridge, sitten B, sitten A, sitten bridge, sitten B, sitten C, sitten B muutaman kerran ja sen jälkeen outro.
Noin menee suurin osa kaikesta nykymusiikista, eikä pelkästään popista. Itsehän tosin kuuntelen nykyään lähinnä semmoista musiikkia, joka menee rakenteeltaan intro, A, "bridge", B, C, D, E, C, D, F, B, F, B, F, E, F, G, H, I, H, I, I, I, J, K, L, F, M, F, H, L, F, E, C, N, C, C (esim. tulkinnanvaraisesti Moonsorrow - Jäästä Syntynyt/Varjojen Virta).
Oikeasti popmusiikki menee näin: mollissa I, VI, III, VII tai samat soinnut eri järjestyksessä, kuitenkin ensimmäinen sointu on aina I (esim. Lady Gaga - Pokerface) tai duurissa I, VI, IV, V tai samat soinnut eri järjestyksessä tai mahdollisesti VI on korvattu toisella V:llä, kuitenkin ensimmäinen sointu on aina I (esim. Rebecca Black - Friday). Looppaa kunnes albumilla on tarpeeksi pituutta että sitä kehtaa myydä.
En mäkään pidä gruesome encore-vitsistä
Mutta sehän on hyvä vitsi.