Mutta mutta, onkos kellään kokemusta Race for the Galaxysta?
Itse olen tuota pelannut reilun 200 peliä, joista valtaosan kaksinpeliä. Uudet lisäosat olen heittänyt mukaan aina ilmestymisen myötä. Kaksinpelissä pelkkää peruspeliä pelatessa New Sparta tosiaan on ei-ehkä-paras-mutta... Eli Military-plan on helppo toteuttaa suuren korttimäärän vuoksi ja kahdella actionilla saat 12 korttia tiskiin nopeasti. Sinua on myös hankalahko leechata tehokkaasti (hyödyntää sinun actioneitasi omiin etuihin), vaikka se Settlen tunnistaminen harvoin kovin vaikeaa onkaan. Pelit ovat hyvin toteutetulla military-planilla niin nopeita, että tehokkaaseen leechaamiseen ei ole tupla-actionien kanssa aikaa. Settlen blunttaaminen (tekeminen sinulle epäedulliseksi) on vielä hankalampaa, jälleen koska peli on todella lyhyt.
Militaryn helppous ja nopeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sillä kaksinpelitkään aina voittaisi ja jo kolmella pelaajalla Military-plan muuttuu todella paljon heikommaksi. Lisäosat myös tuovat paljon tapoja pelata Militaryn ympäri ja lisäksi lisäävät military-aloitusplaneettoja, jotka ovat monikäyttöisempiä, kuin New Sparta. Kaksinpelissä kokeneempi pelaaja osannee myös leechata kokemattomamman military-plania tehokkaasti, mutta tasavahvavoilla pelaajille militaryllä on hienoinen etulyöntiasema keskivertonostoilla muihin perusplaneihin nähden (koko ajan puhe kaksinpelistä). Tilannehan menee erityisen mielenkiintoiseksi, kun kaksi pelaajaa lähtee hakemaan military-voittoa, tai pelaamaan siihen rinnastettavalla planilla (esim. rebelit). Mielelläni kuulen vastaväitteitä ja perusteluja, enkä sano, että tämä olisi mikään totuus - tämä on vain oma näkemykseni tällä kokemuksella.
Tuon reilun 200 pelin aikana on tuntunut monen monta kertaa, että jokin plan on selkeästi muita parempi, mutta todellisuudessa alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että peli on käsittämättömän hyvin balanssissa, eikä mikään plan ole toista parempi. Planien välisiä tasoeroja huomattavasti merkittävämmäksi tekijäksi nousee pelaajien kyky toteuttaa niitä ja hyödyntää vastustajan yritystä toteuttaa omaansa.
Voit kutsua minut meedioksi, kun muutamien pelikertojen jälkeen Consume-planilla - etenkin Diversified Economyllä voittaa aina;) Jossain vaiheessa halvat siniset produce-planeetat ja Consumer Markets on parasta ikinä, Alien Toy Shopin löytymisen jälkeen sillä voittaa muutamia pelejä lähes yksinään, Improved Logistics on täysin kilipäinen kortti, Pan-Galactic Mediator ja Contact Specialist pyyhkivät kahdestaan pöytää muilla planeilla, Dev-planilla voittaminen antaa erikoisen tyytyväisyyden tunteen, kunnes voitat pelkästään blunttaamalla vastustajan Devin, tämän yrittäessä samaa...
Jossain vaiheessa myös huomaa, että tasavahvaa pelaajaa vastaan häviää lähes aina, kun yrittää ns. puhdasta plania (pelin voittaminen perustuu suureen militaryyn, devien hyödyntämiseen, consume/trade-engineen, tuplavoittopisteisiin...), koska on helppo ennakoida liikkeesi ja käyttää käytännössä neljää vuorovalintaa/kierros. Erilaiset kahden tai kolmen planin yhdistelmät ovat haastavia toteuttaa, mutta niiden leechaaminen ja niillä ratsastus (jätetään itselle tarpeellinen vaihe pickaamatta, koska tiedetään, että vastustaja ottaa sen kuitenkin) on paljon monimutkaisempaa. On myös mukava ottaa vuoron etumatka vastustajaan, jonka ratsastusyrityksen haistoit jo kaukaa ja "ihmettelet" miksi hän pelaa tradea, vaikkei ole yhtään tavaraa pöydässä.
Vanha pelaaja voittaa uuden ehkä noin ~90% todennäköisyydellä, mutta vanhana pelaajana pystyy pelaamaan silti mielenkiintoisia ja tasaväkisiä pelejä uusia vastaan tekemällä pieniä lisäsääntöjä, joista uusi pelaaja ei edes tiedä mitään. Esimerkiksi halutessasi voit päättää, että hylkäät kaikkein näkyvimmän planin heti alusta ja lähdet hakemaan voittoa jollakin erikoisemmalla tavalla. Loistavia pelejä syntyy silloin, kun tulee kokeilleeksi planeja, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt - tätä kautta myös oppii ymätämään tiettyjä kortteja paremmin. Itseltään voi myös kieltää esim. tuplavaiheiden pelaamisen tai jopa sen, että ratsastaisi yhtään - näitä taktiikoita ei kuitenkaan kannata pidemmän päälle juuri toteuttaa, sillä se voi antaa vastapuolelle täysin vääränlaisen kuvan pelistä... Pelissä tosin kuitenkin on sen verran tapahtumaa tulokkaalle, että vastustajan tekemien liikkeiden seuraamiseen (saati loogideen analysointiin) harvoin jää parinkymmenen ensimmäisen pelin kuluessa juurikaan aikaa.
Ihan mielenkiintoinen selvitys erään pelaajan kehityksestä Racen suhteen löytyy
täältä. Listaa tosin on kritisoitu kovasti todella suurista pelimääristä eri vaiheiden kohdalla: nolla pois perästä, niin ollaan lähempänä totuutta...
Suosittelen panostamaan tähän peliin reilusti - omalla kohdallani ei tylsistymistä ole matkalla tullut ollenkaan vastaan, lisäosat ovat uudistaneet peliä paremmin, kuin minkään muun pelin kanssa (tuoneet uusia, pelillisesti järkeviä planeja ja mekaniikkoja mukaan, niin ettei mikään ole kuitenkaan noussut liian vahvaksi). Omalla kohdallani Race on ainut peli, jolle BGG:ssä olen täyden 10 antanut.
Aihe: Lautapelit (Luettu 41946 kertaa)
