MtgSuomi.fi
Muu MTG => MTG yleensä => Aiheen aloitti: Väinämöinen - 26.07.07 - klo 11:08
-
Eli ihan mielenkiinnosta haluaisin kysyä kaikilta miksi olette valinneet juuri MTG:n lukuisten muitten korttipelien joukosta? Vanhimmille pelaajille syynä on varmasti se, että tietääkseni MTG oli ensimmäinen fantasiakorttipeli joka rantautui suomeen. Monet ovat varmasti myös kokeilleet muitakin korttipelejä, tai pelaavat vielä nykyäänkin esim. WoW trading card gamea ja MTG:tä. Tulihan sitä itsekkin tuota Pokemon korttipeliä pelailtua aikoinaan ;).
No anyway, itse olen ruvennut pelaamaan MTG:tä ihan siitä syystä että kaveritkin pelaa (tai pelasi) MTG:tä.
Mielestäni totuus on, että MTG on se "the korttipeli" :)
-
Ennen wanhaan kavereiden mehustelu yhdistettynä tarjonnan puutteeseen pakotti valitsemaan. Jossain vaiheessa kokeiltiin myös jotain helvatun ihmissusipeliä jossa oli foileja jo vuonna -95, mutta mekaniikaltaan magic tuntui edelleen hienostuneimmalta.
-
Miksi MTG?:
- Monipuolinen peli
- Hyvin piirretyt kuvat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta)
- Keräilykorttipelien isä ja äiti
- Loistava Pelimekaniikka
- Hyvät korttisuunnitelijat
- Wizards of the Coast
- Paljon erilaisia kortteja
- Aina yllättää
Sitä tuli pelattua riiviönä pokemonia aika pitkään kunnes ostin pari unglued buusteria (20 :P) ja katoin et ihan outo peli, mut sitten ostin ihan oikeita kortteja eli seiskan alotuspaetin ärkkäriltä jostain lapista ja rakastuin nuihin kyseisiin elementteihin...
Mielestäni totuus on, että MTG on se "the korttipeli" :)
-
Empä aluksi oikein innostunut.
Isoveli oli hankkinut joskus -96 aloituspaketin, jolla sitten pelailtiin. Myöhemmin hän innostui keräämään kunnolla ja pakotti vastahakoisen pikkuveljen (minut) mukaan. Pikku hiljaa aloin nauttimaan pelistä. Sääntöjä en osannut kovinkaan paljon, joten isoveli ja tai tämän kaverit auttoivat pelin edetessä. Ymmärrettävästä syystä en koskaan voittanut :P
Sitten joskus -02 hän kyllästyi ja myi kortit pois enkä minä ollut niitä hankkinut ainoatakaan, kun ei kukaan tuttuni keräillyt.
Sitten tuli tultua lukioon, jossa huomasin MTG:n olevan aika kova juttu ja pitkän jahkailun päätteeksi hankin Dimir-valmisdeckin kaupasta ja pari boosteria. Vuotta myöhemmin innostuin keräämään kortteja ja ostelemaan/vaihtelemaan muilta.
Tässä pelissä ne rajattomat pakkamahdollisuudet ja kiinnostavat kortit ovat ne tärkein syy, miksi jaksan vielä kortteja hankkia.
Myös peliseura on vaikuttanut aika paljon. Aluksi oli suunnilleen tusina pelaajaa, nyttemmin niitä on useita kymmeniä kun monet ex-ekaluokkalaiset innostuivat pelistä.
Pokerin ohella ainoa korttipeli, missä on järkeä ja selittämätöntä mystistä vetovoimaa.
Mielestäni totuus on, että MTG on se "the korttipeli"
Voiko paremmin sanoa?
-
Erään kaverini isoveli pelasi mätsikkiä ikäistensä kavereiden kanssa. Kortit siirtyi perintönä sitten pikkuveljelleen joka opetti sitten lähiön kakarat pelaamaan korttia. Tauti tarttuu helposti. :)
-
Itsehän aloitin joskus aikanani Doomtroopereilla :-[ , kun halusin kokeilla minkälaisia ovat nämä mystiset epätavallisilla korteilla pelattavat pelit. Käytin jopa hieman rahaakin troopereihin, mutta jo silloin yläasteikäisenä huomasin nopeasti, että pelimekaniikka ei ole kovin laadukas, eikä peli muutenkaan ole oikein balanssissa.
Sitten näin kaupan hyllyllä magic-paketteja, ja ne olivat jotenkin selkeästi laadukkaamman oloisia ulospäin. Sain suostuteltua serkkuni aloittamaan samalla, jotten maksaisi korteista joilla en voi pelata ketään vastaan. Serkku lopetti pikapuoliin, mutta naapurin kaverin kanssa pelattiin monta vuotta vain toisiamme vastaan. Jo silloin, kun ekalla vuorolla lyötiin kaikki landit kädestä pydeen ja silverglade elemental oli pommi, (koska sillä haettiin toinen, toisella kolmas, kolmannella neljäs ja neljännellä iso pihvi), peli oli todella hauska pelata.
Palatakseni nykyhetkeen, magicilla on korttipelialan selvästi kokeneimmat ja osaavimmat suunnittelijat, mikä näkyy pelissä monilla tavoin. Peli on varsin helppo oppia, mutta siinä riittää kuitenkin syvyyttä loputtomiin, ja täydellinen hallitseminen on lopulta hyvin vaikeaa. Magic-brandin kasvettua se on houkutellut myös yhä parempia ja parempia artisteja, jonka myötä taide alkaa olla kauttaaltaan erittäin laadukasta. Etenkin rumien kuvien määrä on laskenut silmiinpistävästi ajan myötä. Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, peli on etenkin tällä hetkellä todella hyvin balanssissa. Vaikka valkoinen onkin roskaa (moro Fundamentals), kaikkia värejä pystyy muodossa tai toisessa pelaamaan menestyksekkäästi.
MTG tekee kaiken kilpailijoitaan paremmin. Niin kauan kuin kehitystyö jatkuu nykyisen kaltaisena, tähän tuskin tulee muutosta. Kunhan vain ei tuo settien määrän kasvu jatku, niin että 5 vuoden päästä on joka toinen viikko uuden setin prelikka. Ei meillä loputtomasti rahaa ole...
-
Itse innostuin Mtg:stä tässä vuosi sitten, kun porukka sitä lukiolla pelasi.
"Mikäs tää tämmönen peli on? Magic the Gathering? Nevahööd, miten tää toimii.."
En ole muuten ikinä ostanut valmispakkaa, aloitin tämänkin ostamalla serkultani läjän jotain lappuja ja kasaamalla niistä sitten pakan. Se oli muistaakseni joku vihreä joka pelasi morpheja. Tässä vuoden mittaan on sitten tullut vähäsen jotain ehkä opittua, enää en varmaankaan pelaisi towering balothia tai titanic bulvoxia..
-
No minulla harrastus lähti sitä, kun isoveljetkin pelasivat MtG:tä ja lahjoittelivat minullekin joitain commoneja aikoihin jolloin aloittelin koulua ja opettivat minulle säänötkin. Jo ennen englanninopetusta koulussa osasin jo tulkita helpoimmat kortit vaivatta. Silloin mm dualit ja fowit olivat hinnoiltaan vain murto-osan tästä päivästä ja muistan vieläkin kun sain tundran vanhimmalta veljeltäni, kun tämä oli juuri voittanut sen eräältä kaveriltaan Mtg pelissä!! Siitä se oikeastaan lähti se pelaaminen.
MtG on vain niin monipuolinen peli. Jokainen kortti on erilainen ja tietyt kortit toimivat hyvin keskenään. Taktiikoita on useita. Pelit eivät ole aina samanlaisia, vaan se riippuu pakkojen tyylistä pelata. Peli on myös taitopeli. Pitää osata pelata oikeat kortit oikeaan aikaan. Ja parasta pakkaa ei ole olemassakaan, sillä pakkatyypit a ovat vahvoilla pakkatyyppejä b vastaan, mutta pakkatyyppi c näyttää a:lle kaapin paikan, mutta häviää b:lle.
Siinäpä oli nyt hieman perusteluja miksi juuri MtG on se "the korttipeli"!
-
Isoveli aloitti yläaste-/lukioaikoinaan Ice Agen ollessa kai uusin setti. Kavereiden kautta peli varmaan häneen tarttui, ja minuakin hän koetti opettaa pelaamaan (en todellakaan muista olinko silloin kuusi, seitsemän vai kahdeksan vuotta??). Jokunen peli pelailtiin aina silloin tällöin siten, että hän auttoi milloin pelata Fog ja milloin Giant Growth tai mitäs tämä kortti tekikään :) Minulla oli upea Lure-Thicket Basilisk -pakka! Mutta sitten peli jäi pariksi vuodeksi, koska en ollut vielä opiskellutkaan englantia koulussa (vaikka kyllähän tietokone opettaa :)). Varmaan sitten 2.-4.? -luokalla tartuin kortteihin taas tositarkoituksella, kun serkku löysi ärrältä Masques -boosterit. Vaikken siihen aikaan tiennyt "yleisestä mielipiteestä" mitään (eli että Masques on paska), olin hieman pettynyt näihin uusiin kortteihin, mutta tärkeintä oli kuitenkin saada vakituinen pelikaveri, mitä minulla ei ollut ennen ollut, ja niin korttiharrastus varsinaisesti omalta osaltani alkoi. Pienenä taskurahattomana kloppina ostin boosterin kerran kuukaudessa tai kahdessa, ja tähän päivään saakka olen pitänyt MtG:n suht pienenä rahareikänä, joten siltäkin osin voin olla tyytyväinen tästä kieltä ja maailmankuvaa avartavasta harrastuksesta. (No siis daa, totta kai tämä oikeasti on elämäntapa..)
Magicin ylivertaisuutta on perusteltu jo paljon, ja sanonpahan vain, että minullekin se on the TCG.
P.S. Ostimmehan me Stockmannilta joskus Harry Potter -boostereita ehkä 2 boksia ja pari starteria kun uskomattoman halvalla saatiin (varmaan alle 10 e)... Niillä ei kukaan halua enää pelata, mutta toisaalta olen suunnitellut soveltavani pelin sääntöjä yksittäisiin mtg-peleihin. (Creaturet tekevät upkeepissä powerin verran vahinkoa vastustajaan, muuta ne eivät tee; vain dekkaukseen kuolee ja kaikki pelaajiin tuleva vahinko vedetään kortteina pakan päältä hautuumaalle; olennot kuolevat, kun niihin tehdään toughnessin verran vahinkoa ja vahinko säilyy vuorojen yli.)
-
Minulla oli upea Lure-Thicket Basilisk -pakka!
Tuo synergia oli aivan uskomattoman kovaa kamaa aikoinaan!!
Meilläpäin siihen lisättiin vielä regeneration, jotta saatiin kaikki-vastustajan-olennot-tappava-jölli peliin :D
-
Asustelin/opiskelin Laitilassa joskus muinoin ja sain sellasen pöhkön oululais kämppiksen. Yhtenä päivänä meille iski tekemisen puute ni käytiin ärrältä ostamassa muutama pussi (olisko Odyssein ollut) ja 7th:n startterit mieheen. Se olis siinä. Muutaman kerran vuosien saatossa on hieman lopahtanut innostus, mut aina ku uuden porukan on saanut kasaan ni on taas jaksanut läiskiä ja ostella lappuja.
En ole käytännössä harrastanut muita keräily kortti pelejä ku tämä. Enkä varsinaisesti ole muuta kaivannutkaan, Siks MTG.
(Doom Trooperia joskus pienenä kokeilin, mut en laskisi sitä harrastukseksi.)
-
Microprosen julkaistua aiheesen sopivan pelin vuonna 1997 alkoi innostus nousta pintaan. Hankin yhden jokaista boosteria joita sillon oli(The Darkkia, Urzan kahta ekaa ja mitä muita nyt olikaan) sekä Portali kakkosen paketin. Niillä tuli lätkittyä kavereiden kanssa, joilla oli suurinpiirtein samanlaiset setit lappuja. Pikkuhiljaa pelaaminen hiipui ihmisten lähdettyä opiskelemaan muille maille ja sitä rataa.
Siviilipalveluskoulutuksen aikana Lapinjärvellä pelailin muiden yhteiskunnanelättien kanssa, siitä lähti nouseva innostus taas, vuoden sisään olin jo käynyt ensimmäisissä sankioiduissa turnauksissa, jopa voitinkin yhden sealedin, vaikken tiennyt, että mulligania oli muutettu. Kummastelin vaan kovasti, kun porukka ei näyttänyt kättään vaan otti suoraan mulligania.
Sen jälkeen tuli taas taukoa kun vaihdoin paikkakuntaa ja oma casualrinki jäi taakse. Nyt on taas tullut pelailtua kun Team Nassikkalaiset nosti päänsä heinäpelloilta ja löysivät tiensä intterwebin ihmeellisen maailman kautta tälle foorumille.
-
Siis tärkein syy Mtg:n aloittamiseen oli luultavasti se, että osa pelikavereista lopetti Pokemonin pelailun ja aloitti näillä oudoilla pahvilapuilla pelailemisen. Olin kyllä joskus historian hämärissä saanut jostain muropaketista CD-levyn jossa peli opetettiin (oisko ollu sitten seiska just tullu ulos silloin). Kaverilta sitten ostin vitosella 6th edition startterin ja pikkuveljen kanssa pelailtiin. Pian saimme mahoseen tartutettua pelin kipinän ja jonkun ajan päästä Terkkoonkin. Intterwebistä löytyi sitten kaikenmaailman kivoja setiä Yläneen lähettyviltä (mm. VuRkka ja Sammakko).
Ja tässä sitä ollaan, satoja euroja köyhempinä odottelemassa kympin pussien korkkaamista.
-
Joskus olin serkun luona pyörimässä ja hyörimässä, kun tämä pelasi kavereidensa kanssa juuri MTG:tä. Siinäpä istuin ja ihmettelin moista touhua. Jonkin ajan päästä kävin ostamassa valmiin dekin ja rupesin serkkuni opastuksella opettelemaan, ja ihastuin peliin.
-
Syy MTG:n aloittamiselle oli se että kerran joskus seiska luokalla menin kaverin luo yöksi ja näin kasan outoja kortteja hänen pöydällään ja kysyin miten noilla pelataan ja sain vihdoin parin tunnin vinkumisen jälkeen kaverini opettamaan pelin alkeita minulle (sori vaan snowman, mutta et ollut silloin vielä ihan perillä pelistä niinkuin en minäkään), käytimme jopa pokemon korttipelin energy kortteja manoina ;D, pelattiin aamuun asti ja heti seuraavana päivänä kipitin kiltisti lähinpään kirjakauppaan ostamaan ensimmäisen teema pakkani (champions of kamigawan way of the warriorin) ja siitä alkoi kierre MTG addiktiksi.
-
1994 kun tuli aloiteltua, kaverin korteilla ensin, kunnes omani sain Jyväskylästä jollakin haetettua. Eipä tuolloin vielä paljoa kunnollisia korttipelejä ollut. Tulihan tuota testattua n. 10cm kasalla doomtroopereita ja hieman kavereiden Vtes:siä, mutta eipä noihin niin kauheaa innostusta ollut. Joten mtg oli se oikea ;)
-
Serkku opetti mulle säännöt kun olin 7 ;D tosin en sillon noista korteista tajunnut viellä hölkäsen pölähtävää mutta kun ikää tuli lisää niin rupesin niistä ymmärtämään ja mtghen jäi ikävästi koukkuun
-
Me olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin (2001) ja tutustuin naapureihin, joilla sattui olemaan MtG harrastus päällä. No meni siinä vuoden päivät, kunnes sain lainaan pakan, mutta ei kerrottu edes sääntöjä ???! No siinä yritin miettiä etsiä sääntöjä ja kysellä muilta (ei nettiä silloin :-X) , mutta eihän siitä mitään tullut, joten luovuin koko hommasta. No siitä taas vuosi eteenpäin ja sain syntymä päivä lahjaksi ensimmäisen teemapakan, se oli joku mirrodinin sininen affis deckki. Siinä sitten isoveljen kanssa sääntöjä, kun naapurin pojat suostuivat opettamaan ne (en tiedä oltiinko hankalia oppilaita kun oli se aika rasittavaa niistä ::). Kun vihdon opin säännöt peli tuntui hauskalta ja päätin jatkaa, mutta se oli just sellasta aikaa, että kaikki raret ja lihat deckiin ja 24 landia. En tiennyt edes silloin, että on monia sarjoja ja, että niitä tulee lisää. No jaa siitä ollaan nyt kuitenkin jo vähän kehittyneempi, vaikka on vielä paljon parannettavaa.
Kerron tässä vielä rekisteröimättömien (foorumille) kavereitteni tarinan lyhyesti.
Kun olin oppinut säännöt kerroin koulussa kavereilleni pelistä ja koulussa alkoi MtG villitys (WTF?) Ja tietenkin minä :P olin koulun pro, koska olin ainut joka osasi säännöt ja kaikki tuli aina kysymään, että: "Onks tää hyvä? Kantiiks vaihtaa tohon?". Silloin se tuntui mukavalta, mutta nyt kun myöhemmin ajattelee, niin se tuntuu aika tyhmältä. ;D
Eli pähkinän kuoressa: Aloitin ja jatkoin, koska peli tuntui moniulotteiselta ja hienolta monimutkaisine sääntöineen. Se vain yksinkertaisesti kiehtoi minua ja sen lisäksi hieno kortin ulkoasu antoi viimeisen tönäisyn MtG: maailmaan.
Edit: Vuosi luvut pistetty uuteen uskoon. ;D
-
Me olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin (2000)...
...no siitä taas vuosi eteenpäin ja sain syntymä päivä lahjaksi ensimmäisen teemapakan, se oli joku mirrodinin sininen affis deckki.
Iha jännä stoori, mutta tota osaa et kyllä usko itekkään.
-
Me olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin (2000)...
...no siitä taas vuosi eteenpäin ja sain syntymä päivä lahjaksi ensimmäisen teemapakan, se oli joku mirrodinin sininen affis deckki.
Iha jännä stoori, mutta tota osaa et kyllä usko itekkään.
Ai joo... Katos... Heh, heh ::)... Meni vähän vuodet sekasin sori... Mikäs vuosi se oli kun mirrodin tuli?
-
Me olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin (2000)...
...no siitä taas vuosi eteenpäin ja sain syntymä päivä lahjaksi ensimmäisen teemapakan, se oli joku mirrodinin sininen affis deckki.
Iha jännä stoori, mutta tota osaa et kyllä usko itekkään.
Ai joo... Katos... Heh, heh ::)... Meni vähän vuodet sekasin sori... Mikäs vuosi se oli kun mirrodin tuli?
Mirrodin tuli vuonna 2003.
-
Ystäväni eBuddy teki minulle yksinkertaisen Goblin mättö pakan. Opeteltuani perus asiat, aloin kehittää omia ideoita. Vieläkin opettelen paljon. Tästä tilanteesta on jo noin vuosi aikaa. Vähän alle ehkä.
-
Kuka muistaa tietokoneelle tehdyn Magic: Shandalar pelin..? Sitä pelailin ja opin säännötkin suhteellisen nopeasti, kun oli tietokone opettamassa.. Eräänä päivänä näin kirjakaupassa tutun näköisen logon ja ostin ensimmäisen 4th startterin (raretkin muistan vielä: Green mana battery, northern paladin ja balance, joista jälkimmäistä ei voinut pelata kun en oikein 11-12 vuotiaana osannut englantia kunnolla) Vasta noin vuoden päästä tapasin muita ihmisiä, jotka pelasi Mtg:tä..
Those were the days..! Silloin oli hypnotkin unkkeja ja lacet rareja..:)
-
Oma ensikosketus peliin tuli otettua joskus nassikkana 4th Editionin ja Ice Agen aikoihin. Muutaman vuoden vanhempi kaveri pelasi täysin epäreilua sinimustaa korttietuvehjettä Ivory Towereilla, laputuksilla ja runsailla countereilla, taisipa mukana olla myös täysin rik kinäinen Sivitri Scarzam. Sekään ei auttanut mun RW-aggroa että jostain syystä pelattiin 30 lifestä aloittaen >:( Shandalar on el classico, pyörii muuten vieläkin naapurihuoneessa olevalla retro-Pentiumilla :)
-
Itekin pelasin shandalaria n. pari viikkoo sitten..:) Kaverilla on siihen joku mauton päivitys, jolla on saanut siihen kaikki kortit antiquitesiin asti..
-
Itekin pelasin shandalaria n. pari viikkoo sitten..:) Kaverilla on siihen joku mauton päivitys, jolla on saanut siihen kaikki kortit antiquitesiin asti..
Sitä sanotaan lisälevyksi.
-
Sitä sanotaan lisälevyksi.
Päivityksien nimet taitavat olla Spells of the Ancients (muut kuin perussarjan kortit) ja Manalink (moninpelin mahdollistaminen).
-
Anyway.. Olin ihan pähkinöinä..!
-
Kuka muistaa tietokoneelle tehdyn Magic: Shandalar pelin..?
Tätä on tullut pelailtua ja olen kohdannut seuraavanlaisen ongelman: Kuinka kylissä ostetaan kortteja? Tarvitsen siis konkreettisia neuvoja tyyliin "tuplaklikkaat vain hiirellä", sillä mielestäni olen kaikenlaisia kikkoja jo kokeillut, mutta joku on saattanut jäädä välistä. Peli ei ole alkuperäiseltä cd:ltä, joten voisiko syy olla tässä?
P.S. Yritän rakentaa UR -pakkaa, jossa 4 Black Visea ja 4 Copy Artifactia voittokeinoina.. Walkataan vuoroja, Timetwistereillä haetaan tavarat, kunnes isketään iso Braingeyser vastustajaan.
-
Sitä sanotaan lisälevyksi.
Päivityksien nimet taitavat olla Spells of the Ancients (muut kuin perussarjan kortit) ja Manalink (moninpelin mahdollistaminen).
Duel of the Planeswalkers liittyy tähän myös jollain tapaa.
Underdogsista löytyy abandonwarena, hauskaa retroilua vanhoilla säännöillä.
-
Menee offtopikiks, mutta mikään ei voita kunnon priest of yawghmot + su-chi + disintegrate
-
Kuka muistaa tietokoneelle tehdyn Magic: Shandalar pelin..? Sitä pelailin ja opin säännötkin suhteellisen nopeasti, kun oli tietokone opettamassa.. Eräänä päivänä näin kirjakaupassa tutun näköisen logon ja ostin ensimmäisen 4th startterin (raretkin muistan vielä: Green mana battery, northern paladin ja balance, joista jälkimmäistä ei voinut pelata kun en oikein 11-12 vuotiaana osannut englantia kunnolla) Vasta noin vuoden päästä tapasin muita ihmisiä, jotka pelasi Mtg:tä..
Those were the days..! Silloin oli hypnotkin unkkeja ja lacet rareja..:)
Itselläni on vieläkin koneella Magic the Gathering: Duels of the Planeswalkers peli, tuli waretettua jonkin aikaa sitten ;). Pientä fixailua peli vielä tarvisi, mutta tuon ajan peliksi todella hyvin toimiva ja viihdyttävä. Harmi vaan että pelille ei ole tehty jatkoa, tai edes update paketteja joista tulisi uusia kortteja mukana (spells of the ancientsin lisäksi). Eikä tarinamodi Shandalarkaan mistään toimivimmasta päästä ole (miten niit korttei voi ostaa :P?). Silti on todella mukavaa kaiken T2 hössötyksen ohessa pelata wanhaa nostalgista MTG peliä.
-
Joskus nassikkana menin äitini kanssa etsimään Lappeenrannasta miniatyyrimyymälää. No suomalaiseen kirjakauppaan suunnistettiin jos sieltä olisi löytynyt, mutta ei. Sen sijaan törmättiin johonkin jannuun joka piti siellä MTG demopelejä. Mielenkiinto heräsi ja halusin kokeilla. Siinä sitten MTG:hen hörähdin. Urza's blokin boostereita tuli osteltua paljon ja muutenkin harrastettua peliä, vaikka vähän omilla säännöillä pelailtiinkin. Kaverit kuitenkin lopettivat pelin pelaamisen ja kävivät harrastamaan muita pelejä (mm. Pokemon korttipeliä josta en itse oikein välittänyt). Kortit pölyttyivät lipastonlaatikossa pitkän aikaa. Sitten lukion ekalle tultuani erään luokkatoverini toimesta innostuin uudestaan pelistä. Kaivoin korttini laatikosta ja väsäsin äkkiä jonkin paskapakan ja pelailin sillä vähän aikaa. Sitten kävin taas ostelemaan kortteja lisää ja tässä sitä ollaan.
Mikä sitten siinä MTG:ssä kiehtoo? No se oli ensimmäinen ja ainoa korttipeli mitä olen pelannut ja sen takia tällä harrastuksella on tiettyä tunnearvoa. Korttien taide on mieleeni (varsinkin vanhojen korttien look on helevetin upea!). Säännöt ovat sopivan simppelit, mutta niistä löytyy silti ulottuvuuksia kokeneemmallekin pelaajalle. Melkein parasta ajanvietettä mitä kavereiden kanssa voi keksiä!
-
Korttien lätkimiseen tuli tutustuttua jo ala-asteella, kun veljet hankkivat Doomtroopereita. Näistä sain arvottomimmat kappaleet, joilla korttipelaamiseen perusteet sitten opeteltiin kavereiden kanssa, jo ennen kuin lukemaan oli kunnolla oppinut. Helpostihan sääntöjä vähän itse sovelsi ja kun numerot osasi jo suhteellisen hyvin, niin eipä niitä turhia "ääh, tässä on vain iso kasa tekstiä" -kortteja tarvinnut mihinkään. ;D
Kunnolla korttipeleihin uppouduin sitten Wizards of the Coastin toisen tuotoksen, Pokemonin, turvin. Tähänhän oli helppo mennä mukaan, kun villitys rieppoi koko koulua... Useimmat tosin keräsivät vain itse keräilykortteja, mutta omalla ikäluokallani alkoi kiinnostus myös pelaamiseen. Kortteja en koskaan kerännyt mitään älyttömiä määriä, mutta taitavilla vaihtokaupoillani ja pelillisillä vaistoillani osasin Pokemonissa luoda jo sellaiset jymypakat, etten yhtäkkiä kelvannutkaan enää kaveriporukan peliseuraksi. Samoihin aikoihin pokemon -villitys alkoi menemään ohi, joten luovuin minäkin korteistani serkulle.
Isoveljeni olivat jo pidemmän aikaa harrastaneet Magicin pelaamista tuohon aikaan ja sain pieniä maistiaisia pelistä katselemalla veljien koitoksia... Lisäksi talouteen hankittiin Magic: The Gathering -tietokonepeli, jolla pääsin sitten minäkin pelaamaan, vaikka tuolloin ongelmani oli huono englanninkielentaito ja tietämättömyyteni säännöistä, joten räpelsin pelin kanssa lähinnä huvin vuoksi ja tuurilla. Lukion ensimmäisellä (eli noin vuonna 2005) aloin kiinnostumaan kyseisestä korttipelistä uudestaan. En tiedä mikä sysäi ajatukseni aloittaa korttipelaaminen, ehkä liika aika ja harrastuksien puute. Ensimmäiseksi kävin pyytämässä veljeltä Magicin ikivanhan sääntövihkosen, jonka luin läpi useita kertoja. Ymmärsin pelin upean monimutkaisuuden ja sääntöjen viehättävyyden, ja yhtäkkiä tuli suuri tarve hankkia kortteja. Korttien hankkimisen aloitinkin 9th Editionin avustuksella. Pian siirryin Ravnica: City of Guildsiin, joka oli juuri ilmestynyt kauppoihin. Pelaamiseni oli pitkään pientä ja haalin kortteja lähinnä kuvituksen ja keräilyn takia. Ainoaa peliseuraa oli silloinen tyttöystäväni, jonka kanssa oli kylläkin aivan hirveää pelata, koska hän oli äärettömän huono häviäjä. Vasta viime keväänä pelaamiseni alkoi oikeasti. Olin yksin, minulla ei ollut harrastuksia ja kamala määrä luppoaikaa... jotain täytyi tehdä! Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja polvet jännityksestä vavisten menin pelaamaan ensimmäiset kunnon pelini Gateway-liigaan, jossa koin murskaavan tappioni surkealle Dimir-räpellykselleni, jonka luulin toimivan. 9 häviötä ei haitannut, koska olin tajunnut uuden harrastukseni viehättävyyden ja pakanluomisen taidokkuuden. Tämän jälkeen menin pari muutakin kertaa, lähinnä Friday Night Magiciin pelaamaan, jossa sielläkin häviöitä sateli, mutta pakkani parani kerta toisensa jälkeen ja pelaamiseni parani.
Alkukesästä tutustuin netin kautta erääseen henkilöön, joka sittemmin on vaikuttanut pelaamiseeni paljon. En juurikaan käynyt enää FNM:ssä tai Gatewayssa, lähinnä ajanpuutteen ja ikävien ajankohtien syystä (yleisesti perjantaini alkoivat menemään parin uuden ystävän ja uuden ihastuksen perässä), mutta ystäväni herra korttihai vaihtoi minulle isot läjät käyttökelpoista tavaraa, sain runsaasti ilmaitteeksi tarvitsemiani common -kortteja ja näin ollen sain uutta sysäystä pakanrakennukseen. Saman kaverin kanssa tuli tutustuttua draftaamiseen ja sealediin ja kesällä pelasin hänen (ja hänen muiden kavereidensa kanssa) useita kertoja viikossa.
Nyt tällä samalla linjalla on sitten menty. Rahatalous on hieman rajoittanut pelaamistani ja etenkin nyt Lorwynin tullessa harmittaa, koska uudesta setistä en jaksa olla vielä innostunut (koska oma korttienosteluni ei ole kovin yleistä, tulee uusia settejä omaan makuuni turhan nopeasti) ja oikeastaan kaikki pakkani voivat sanoa hei hei standardille. Tulevaisuudessa siis pelaamiseni taitaa olla lähinnä kaveriporukan kanssa pelaamista (juuri pari uutta henkilöä olen saanut tutustuttua Magiciin) ja draftaamista, mutta eipä se niin haittaa, vaikka näihin yleisiin tapahtumiin en voisikaan osallistua. Varsinkin kun pakkani ovat niin casual-tasoa, etteivät kamalasti turnauksissa pärjää.
-
Aloitin joskus silloin kun fallen empires oli julkaistu. Koulukaverien kanssa jonkun kotona pari heistä pelaili ja minä kyselemään että mitä tuo on. Seurailin vierestä ja myöhemmin jostain divarista kävin ostelemassa boostereita ja 4th editionin starter packin. Kasuaalitasolla homma säilyi tosi pitkään. Muistan kun olin SM-kisoissa kaverien kanssa mukana parit vuodet (silloin se oli avoin turnaus) joillain ihan kammottavilla pakkaviritelmillä. ;D
edit: Ai niin että miksi. No kun se oli mielenkiintoinen ja jokseenkin ainutlaatuinen. Mikään muu korttipeli ei ole sen koommin tuntunut sääntöjen puolesta yhtä onnistuneelta.
-
Itse valitsin MTG:n koska kaikki kauniit mallit ja Gwen Stefani oli viety.
I do what I have to.
-valtteri
-
Pelasimme pokemoia monet vuodet ihan innoissamme, kunnes yksi meistä (nimeä en kerro) ei pärjännyt pokemonissa tai muuten vain pitänyt ja kaivoi esiin korttinsa ja yllättäen toisella kaverilla oli myös näitä kortteja. Katselin kuinka he pelailivat ja ajattelin "että vielä joskus pelaan tuollaisilla". No syntymä päiväni lähestyivät ja toivoin lahjaksi startteria, mutta sainkin mirrodinin teema pakan jos oikein muistan niin Sacrificial bam Deck. Tämä pakka vaikutti paskalta, sillä ketä nyt omia permanenttejaan halusi tuhota.??? No MtG on vaan niin hyvä peli toisin kuin pokemon (huonot juvatkin) siinä pelataan yksin tai kaverin kanssa.
-
No MtG on vaan niin hyvä peli toisin kuin pokemon
Ei Pokemon ole huono peli! :'(