MtgSuomi.fi
Muu MTG => MTG yleensä => Aiheen aloitti: _Miklu_ - 11.03.10 - klo 21:28
-
Tervehdys vaan foorumille.
En jaksanut sen tarkemmin katsoa onko kyseiselle aiheelle jo oma kolonsa.
Tuossa hiukan katsellut foorumin juttuja ihan mielenkiinnosta kuinkas kauan sitä porukka on pelaillutkaan ja onkos meitä kivikauden pelaajia vielä jäljellä itse aloittanut 93-94 vaihteessa.
Kun tässä aihe tuli aukaistua niin kysytääs vielä näiltä kauemman aikaa pelanneilta mihins suuntaan teiden mielestä on mtg mennyt? Itsellä ainakin kiinnostus säilynyt peliin vielä tähän päivään asti eli ei kovin huono peli voi olla:)
Toki jotain asioita kaipaa mtg:n alku ajoilta kuin sitä kuinka alku aikoina otettiin vaan inquest käteen ja alettiin suunnitella pakka voi sitä pakkojen ilotulitusta:) Nykyään taitaa olla vaan et porukka menee nettiin ja kopioi jonku MM pakan ja pelailee sillä kyllä siinä omasta mielestä jää puolet pelin ideasti pois ku ei mitään ajatella pakan kokoamisesta. Toinen mikä hiukan on mennyt huonompaan suuntaan on omasta mielestä uusien sarjojen todella lyhyet ilmestymis ajat mennyt hiukan liian kaupalliseksi toki siihen suuntaanhan kaikki menee mutta onko se sitten huono asia paha sanoa.
-
Vaihtelevalla aktiivisuudella on tullut pelailtua tuolta vuodesta -94 saakka. Aktiivisuus on tosin vaihdellut enemmän ympäristöstä kuin omasta kiinnostuksesta johtuen. Aktiivisinta pelailu oli vielä Oulussa asuessani, kun jaoin kämpän kahden muun hikisen nörtin kanssa ja magicia pelattiin lähes joka ilta. Taitaapa toinen näistä entisistä kämppiksistä olla näilläkin foorumeilla tuttu.
Vaikka aika kuinka kultaisi muistoja, on peli kehittynyt alkuajoistaan huomattavasti parempaan suuntaan. Vaikea heittää lonkalta mitään selvää käännöskohtaa, mutta kyllä WotCilla on opittu uusia settejä tehdessä vanhojen settien räikeimmistä virheistä ja nykyiset setit ovat tasalaatuisempia kuin menneiden aikojen *köh* Homelands *köh* herkut. Pelin sääntömuutokset eivät ole suurempia tunteita aiheuttaneet suuntaan tai toiseen, mutta yleisesti parempaan päin niissäkin on menty.
-
Joo kyllä omastikin mielestä peli on mennyt parempaan suuntaan ja tottakai kun kortteja on tullut enemmän ja erilaisia kykyjä lisää niin peli on laajentunut, kuhan sitä vaan osattaisiin käyttää. Tarkoitan tällä, että nykyään pakat on niin samanlaisia ketään ei oikeastaan suunnittele omia pakkoja vaan kopioidaan netistä, vaikka ennen kortteja oli vähemmän ja suurempia ihanuuksia ollut oli pakkojen erilaisuus valttia.
Joo on sitä itselkin taukoja tullut pelailuun tilanteiden pakosta mutta suurempia taukoja ei ole tullut....
-
Kuusi vuotta sitten alotin (ja ennen kuin joku postaa taas ihmetelläkseen, niin kyllä, 8-vuotiaana aloitin), ja kiinnostukseni peliä kohtaan on ollut vain kasvussa siitä lähtien.
-
laskeskelin taaksepäin ja tulin siihen tulokseen että olen aloittanut -98... saattoi myös olla -97...kukapa noita muistaa :)
-
Vähän ennen Darksteelin julkaisua aloitin pelaamaan eli vuonna 2003 tai 2004.
-
Alottelin vähän ennen Fifth Dawnia, eli 2004 vuoden keväällä. Tuosta ajankohdasta aina vuoteen 2009 tammikuuhun asti pelannu täysin casuaalisti noin 3 - 8 kertaa vuodessa. Turnaus pelaamisen aloittamiseen vaati siis vaan viisi vuotta :D Tietysti muutto Mikkeliin keskeltä mätkyn hylkäämiä rajaseutuja (Elimäki nyk. Kouvola) lisäsi intoa käydä turnaustamassa, kun mahdollisuudet pelata kasvoi kertaan viikossa. (Muutin Mikkeliin opiskelemaan jo vuoden 2007 syksyllä, mutta vietin seuraavan vuoden intissä.)
Pakkavalinnasta sanon, että ite pelaan mieluummin hauskuudesta kuin ratingeista ja valitsen pakkani sen mukaan, koska harrastuksen ei kuulu olla vakavaa. Sen huomaa, kun FNMssä pelataan Alleja ja legacyssä Welder Survivalia.
Eniten mtgssä on ärsyttäny Lorwyn/Shadowmoor tuplablokki, kun uutta lappua puskettiin ovista ja ikkunoista.
-
Ice Agen aikoihin pelailin, mutta lopetin sitten liki kymmeneksi vuodeksi. Kerran satuin huuto.netissä bongaamaan jonkin startterin ja iski nostalgia päin naamaa. Ostin sen, pelailin muutaman pelin itseni kanssa ja sille tielle jäin. En siis itseni kanssa pelaamisen, vaan pelaamisen. Löytyi onneksi muutama muukin aikoinaan pelannut "seniori", joilla oli kortit tallella. Niistä tulikin välillä aika "mielenkiintoisia" pelejä: Stasis - Wrath - Geddon.
-
Vähän samoilla linjoilla Bassoveikan kanssa kunnolla tuli aloitettua siinä 4th-->Ice Age aikoihin muutaman vuoden tuli pelattua ja olosuhteiden ja muiden pakosta tuli pidettyä taukoa varmaan lähemmäs 10 vuotta ja nyt on mennossa jo 2 vuos pitkästä aikaa ja kiinnostus tuntuu säilyvän tällä kertaa hyvin.
Kyllä kai se niin on et ei niitä vanhoja aikoja voita mikään vaikka kyllä peli on hyvään suuntaan kehittynytkin mielestäni, toki tuo Miklun sanoa omien pakkojen puute itseäkin hiukan harmittaa tai latistaa pelailua sellaisia vastaa, mut onneksi on kaveri porukas samoja vanhoja pelaajia ni kyl se aika menee ku siivil ku lätkii korttia ja ottaa vaiks parit kaljat siinä samalla:)
-
-94 alkoi, kymmenisen vuotta täystaukoa ja kiinni taas vuoden, puolitoista.
Casual is my lord! ;D
-
itse aloittanut 93-94 vaihteessa.
Toinen mikä hiukan on mennyt huonompaan suuntaan on omasta mielestä uusien sarjojen todella lyhyet ilmestymis ajat mennyt hiukan liian kaupalliseksi toki siihen suuntaanhan kaikki menee mutta onko se sitten huono asia paha sanoa.
Tähän on pakko kommentoida sillä sarjojen ilmestymistahtihan on selkeästi vähentynyt pelin alkuajoista.
Ilmestymisajat
Beta - lokakuu 93
Arabian Nights - tammikuu 94
Unlimited - tammikuu 94
Antiquities - maaliskuu 94
Revised - huhtikuu 94
Legends - kesäkuu 94
The Dark - elokuu 94
Fallen Empires - marraskuu 94
Vähän yli vuoden sisällä siis 8 settiä.
-
Aloitin kesällä -94, ekat pussit ostin samana päivän kun Legendsiä tuli Suomeen.
Ja kyllä, asiasta on jo keskusteltu aiemminkin (http://vaihdetaan.kapsi.fi/forums/index.php/topic,1632.0.html). On myös murehdittu oliko kaikki ennen paremmin. (http://vaihdetaan.kapsi.fi/forums/index.php/topic,3474.0.html) Se ei tietenkään estä keskustelemasta asiasta uudelleen tuoreemmassa langassa joten annetaan tämän olla vaikka hieman puiselta keskustelunaiheelta vaikuttaakin.
-
itse aloittanut 93-94 vaihteessa.
Toinen mikä hiukan on mennyt huonompaan suuntaan on omasta mielestä uusien sarjojen todella lyhyet ilmestymis ajat mennyt hiukan liian kaupalliseksi toki siihen suuntaanhan kaikki menee mutta onko se sitten huono asia paha sanoa.
Tähän on pakko kommentoida sillä sarjojen ilmestymistahtihan on selkeästi vähentynyt pelin alkuajoista.
Ilmestymisajat
Beta - lokakuu 93
Arabian Nights - tammikuu 94
Unlimited - tammikuu 94
Antiquities - maaliskuu 94
Revised - huhtikuu 94
Legends - kesäkuu 94
The Dark - elokuu 94
Fallen Empires - marraskuu 94
Vähän yli vuoden sisällä siis 8 settiä.
Olet aivan oikeassa alus pakko kai julkaista hiuka tiheempään ettei yhdel sarjal tarvis pelata, mut joo se kai tekee tosta erilaisen et nykyään ku uus sarja tulee ni aletaan puhumaan seuraavasta...
-
itse aloittanut 93-94 vaihteessa.
Toinen mikä hiukan on mennyt huonompaan suuntaan on omasta mielestä uusien sarjojen todella lyhyet ilmestymis ajat mennyt hiukan liian kaupalliseksi toki siihen suuntaanhan kaikki menee mutta onko se sitten huono asia paha sanoa.
Tähän on pakko kommentoida sillä sarjojen ilmestymistahtihan on selkeästi vähentynyt pelin alkuajoista.
Ilmestymisajat
Beta - lokakuu 93
Arabian Nights - tammikuu 94
Unlimited - tammikuu 94
Antiquities - maaliskuu 94
Revised - huhtikuu 94
Legends - kesäkuu 94
The Dark - elokuu 94
Fallen Empires - marraskuu 94
Vähän yli vuoden sisällä siis 8 settiä.
Olet aivan oikeassa alus pakko kai julkaista hiuka tiheempään ettei yhdel sarjal tarvis pelata, mut joo se kai tekee tosta erilaisen et nykyään ku uus sarja tulee ni aletaan puhumaan seuraavasta...
Näinhän se toimii kaikessa vastaavassa kaupallisessa toiminnassa, leffoissa, musiikissa, peleissä jne.
Ontopicia: Ensimmäisen boosterini, joka oli Ice Agea, ostin joskus ärrältä (nostin uberhienon Scaled Wurmin joka oli boosterissakin kuvana :D), mutta en aloittanut vielä pelaamaan kun huvikseni sen ostin... Hieman ennen Odyssey-blokkia aloitettiin sitten pelaaman casualia, kun kavereilta joko saatiin tai sitten ostettiin romuläjiä. Pelkkää casualia pelattiin monta vuotta, kunnes intin aikoihin 2005 loppui pelaaminen hetkeksi (Mirrodin oli muistaakseni viimeinen setti minkä ehdin nähdä, hieman hirvitti silloin ne equipmentit ja uusi layout). Vasta Eventiden aikoihin kiinnostuin uudestaan, hankin hienoa uutta roinaa ja osallistuin jopa ensimmäiseen turnaukseeni (Legacy ja vähän sen jälkeen Shard of Alaran prelluturnaus) ja sen jälkeen pelailinkin melko aktiivisesti niin casualia kuin prelluturnauksiakin. Viime aikoina taas olen suunnitellut ja pelaillut pelkkää Legacya, kun ei tuo Standard enää niin uppoa... Vaikkei tässä koko historiaa pyydetykään kertomaan, niin tässä sitä nyt pääpiirteittäin tuli. Paistina itseäni pidän, mutta ehkä tästäkin paistista joskus vielä tulee kaunis sisäfile...
-
Viime aikoina taas olen suunnitellut ja pelaillut pelkkää Legacya
Paistina itseäni pidän, mutta ehkä tästäkin paistista joskus vielä tulee kaunis sisäfile...
Näillä näkymin toiveesi ei ole toteutumassa.
-
Viime aikoina taas olen suunnitellut ja pelaillut pelkkää Legacya
Paistina itseäni pidän, mutta ehkä tästäkin paistista joskus vielä tulee kaunis sisäfile...
Näillä näkymin toiveesi ei ole toteutumassa.
Perusteluja? Onko lekassa jotain vikaa?
-
Mestari Oksanen kertoo totuuden signaturessani.
-
Mestari Oksanen kertoo totuuden signaturessani.
Ja totuus tulee lapsen suusta, vai löytyy kaurapuurosta?
-
Oikeastihan tässä hommassa on kyse siitä, että minkä tahansa yksittäisen formaatin pelaaminen muut poissulkevalla asenteella aiheuttaa laatikkoajattelua, karvoja kämmeniin ja yleistä pihallaoloa Magicista. Kysykää vaikka saksalaishighlanderin johtomiehiltä.
Se, että Legacy on hankkiutunut (viimeaikaisen hintakehityksen valossa kyseenalaisiksi muodostuvilla ansioilla) KANSAN VORMAATIKSI (tm), on juuri pelaajana kehittymisen ja pelaamista kohtaan koetun mielenkiinnon ylläpidon kannalta erityisen huono juttu. Formaatti kun keskimäärin polkee paikallaan huomattavan paljon hitaammalla kehitystempolla kuin mikään ns. oikea constructed-formaatti, limitedistä nyt puhumattakaan. Lisäksi se ottaa vaihtelun määrässä selkeästi turpaan muilta "mä haluun pelata kaikkia mun vanhoja herkkuja" -formaateilta, kuten cubedraftilta ja highlanderilta.
Jos haluat kehittyä Magicin pelaajana, pelaa limitediä. Jos haluat kehittyä pakanrakentajana, pelaa standardia. Jos haluat kangistua kaavoihin, pelaa Legacya.
-
Oikeastihan tässä hommassa on kyse siitä, että minkä tahansa yksittäisen formaatin pelaaminen muut poissulkevalla asenteella aiheuttaa laatikkoajattelua, karvoja kämmeniin ja yleistä pihallaoloa Magicista. Kysykää vaikka saksalaishighlanderin johtomiehiltä.
Se, että Legacy on hankkiutunut (viimeaikaisen hintakehityksen valossa kyseenalaisiksi muodostuvilla ansioilla) KANSAN VORMAATIKSI (tm), on juuri pelaajana kehittymisen ja pelaamista kohtaan koetun mielenkiinnon ylläpidon kannalta erityisen huono juttu. Formaatti kun keskimäärin polkee paikallaan huomattavan paljon hitaammalla kehitystempolla kuin mikään ns. oikea constructed-formaatti, limitedistä nyt puhumattakaan. Lisäksi se ottaa vaihtelun määrässä selkeästi turpaan muilta "mä haluun pelata kaikkia mun vanhoja herkkuja" -formaateilta, kuten cubedraftilta ja highlanderilta.
Jos haluat kehittyä Magicin pelaajana, pelaa limitediä. Jos haluat kehittyä pakanrakentajana, pelaa standardia. Jos haluat kangistua kaavoihin, pelaa Legacya.
En ole poissulkenut muita formaatteja, mutta valitettavasti Zendikar-blokki ei minua ole tähän mennessä kiinnostanut. Ehkä sitten seuraava blokki taas kiinnostaa (yleisesti standardiin liittyen, limited vielä menee, mutta constructed vie minusta liikaa rahaa). Ja se, että pelaa vain Legacya, ei minusta automaattisesti tarkoita sitä, että olisi pihalla Magicista yleensä (tietysti on paremmin perillä asioista jos aktiivisesti pelaa kaikkia tai suurinta osaa formaateista). Vaikka Legacy polkisikin paikallaan, niin mielestäni olen nimenomaan kehittynyt Magicin pelaajana tutustumalla tähän minulle aiemmin vieraaseen formaattiin varsinkin sen jälkeen, kun olen enimmäkseen turnauksissa standardia limitedinä pelannut. Mielestäni asia ei ole niin mustaharmaavalkoinen mitä väität. Puheessasi on toki myös faktoja, kuten se, että Legacyn pelaaja tuskin kehittyy paremmaksi pakanrakentajaksi, ellei keksi uutta ja mullistavaa rogueta. Mutta että kangistuu täysin kaavoihin? Ei minusta. Ehkä tämä on pelaajakohtainen kysymys...
-
Itse aloitin silloin kun Scourge tuli. Sitä tuli boostereita osteltua kirjakaupoista :D Silloin täällä paikkakunnalla (Alavus) oli myös muita MTG:n pelaajia ja innostus kesti hetken. Lopetin pian pelaamisen ja myin korttini. Aloitin taas uudemman kerran Mirrodinin aikaan ja olen siitä asti pelannut tähän päivään saakka, ihan casuaalisti vain.
Onneksi tuli muutto Seinäjoella niin MTG:n pelaajia löytyy hieman enemmän :) Eiköhän tämän pelin pelaaminen jatku vielä pitkään.
-
Mitäs sitä valehtelisi.... Noin 7kuukautta tullut vasta pelattua.. Pidin tuossa noin kuukauden verran taukoa mutta alkoi sitten kiinnostamaan uudestaan kun worldwake ilmestyi 8)
-
Kolmen ja neljän vuoden välissähän tuo menee.
Joskus kesälomalla Joensuussa lomaillessani poikkesin mangaa katsomassa fantasiapeleissä ja huomasin , että siellä oli kyltti jossa luki :"Pelaa demo peli, saat ilmaisen aloituspakan!"
tai jotain muuta vastaavaa. Pentunahan on hauska saada kaikenlaista, joten pakko se oli pelata :P
-
Näin mielenkiinnosta, kyselen oliko se pakka millainen? itse olen pelannut joku 10-11 kuukautta.
-
Itse aloitin noin 11-vuotta sitten, kun näin lähikioskin ikkunassa visionssia ja sain sopuhinnaksi puhuttua 5mk per buusteri. Enhän niistä tuolloin mitään ymmärtänyt, mutta olivat ne niin hienoja että taisin ostaa koko boksin. Sitten tuli puolenkuun peleihin eksyttyä ja sieltä tuli otettua mukaan urza's destinyä pari pussia. Korttien kerääminen kuitenkin loppui/unohtui kun jossain vaihteessa pokemon kortit ilmestyivät. Joskus 2003 aloin taas pelaamaan. Silloin tehtiin ekat standard pakat ja mentiin puolenkuun pelien johonkin viikottaiseen turnaukseen. Siitä lähtien on tullut pelattua ilman mitään isompia taukoja.
-
Taisin itse aloittaa pari viikkoa ennen zendikarin prellua, kaveri sai innostettua minut peliin. Sitä ennen olin aikani kuluksi hakannut mmo:ita. Nyt kun ei aikaa lukiossa riitä molemmille, niin parempi sai jäädä :)
-
Tarkkaa vuosi määrää ei muista, mutta kaikki sai alkunsa kun saimme serkun kanssa isommilta pojilta
Ice Age avatun buusteri lootan, joka toimi siis heidän bulkki ja kommoni lootana.
Loota sisälsi enimmäkseen Revisedin, ja Ice Agen kortteja, jotka olivat silloin uusinta uutta.
Kunnolliseksi pelaamiseksi ei noita alkuaikoja varmaan kehtaa sanoa, koska pelailu oli todella satunnaista
vähäisen pelaajamäärän vuoksi, ja pelit etenivät aina melkoisilla vankila-säännöillä koska sääntökirjanen oli näes englanninkielisenä vielä liian vaikea ymmärtää.
Joskus paljon myöhemmin siinä Miragen ja Tempestin aikoihin tuntui että määtsik sai hirveän kannatuksen populaation joukossa
ja että joka toisella vastaantulevalla oli oma dekkinsä ! Näihin aikoihin sitä ruvettiinkin sitten pelaamaan enemmälti.
Kultaista "DeckCheckitöntä" aikaa, jolloin tapana oli ostaa buustereita, tarkistaa sisällöstä omien värien kortit, ja laittaa
powerit (lue. wurmit) suoraan sisään. Ei ollut niin justiin jos oli 68 kortin dekki.
Jossain vaiheessa joku löysi tietolähteen jossa mainittiin että määtsikissä olisi restrictauksia ja bännäyksiä.
Mitäs vikaa setissä Mana Vaultteja ja Sol Ringejä on ? ;)
Tämän jälkeen tulikin yksi suosikki cycleistäni: Urza's Saga, joka suorastaan huutaa että "Pelaa comboa !"
Olen aina tykännyt combosta. Aggroilu on kivaa mutta ei tarpeeksi kivaa, Controlli on erittäin mukavaa mutta ei tarpeeksi mukavaa vetämään vertoja kunnon dekin päräyttämiselle, one-hit-killien ja infinitien pyörittämiselle.
Tämäkin varmaan jakaa mielipiteitä, koska turnaus käytäntö sagan aikaan olikin jotain aivan muuta, ja mestoilla liikkui vain diktaattorimaisia Grim Monolith-Voltaic Key-Tolarian Academy-Jne dekkejä jotka omistivat kaikki.
Sittenpä aikaa vierähti, tuli odyssey blokki, porukkaa oli selvästikkin vähentynyt pelaamasta, ja yllättäen lopetin itsekkin pelailun.
Möin kaikki pois paitsi muutamat T1 / Vintaasi kamat, joille oli kertynyt tunne arvoa usean hienon viuhumisen myötä,
sekä yhden dekin : Mono-G Stompy, joka säästyi periaatteessa vahingossa koska se oli vähäisen pelailun vuoksi jemmassa ja löysin sen vasta myöhemmin myyntivimmojen jälkeen enkä jaksanut sitä erikseen alkaa enää myymään.
Ja kuinka fiksu olinkaan !
Vajaa parisen vuotta sitten kaivoin ihan läpällä dekin taas esiin yhden kaiffarin kanssa, ja hitto soikoon että oli hienot pelit !
Päräytettiin taas kuviot kehiin ja alkoi ankara löytämisen ilo, koska sarjoja oli ilmestynyt niin useita sinä aikana kun ei kortit kiinnostanut ja täten tarjolla oli niin paljon uutta. Tuijotin varmaan vartin hullun kiilto silmissä Tendrils of Agonyä kun näin sen ensimmäisen kerran.
Ja kuis ollakkaan, dekkejä onkin yllättäen kasaantunut jo toista kymmentä ja taas tuntuu että kaikki läiskii korttia. On se hienoa !
Highländerin keksiminen on luultavasti paras asia mitä määtsikille on tapahtunut:
Formaatti joka on lähimpänä keittiö-pöytä pelejä kuitenkaan olematta sitä.
-
Serkut mätti mätsikkiä ja se näytti jännältä. Vuosi oli 95 ja oli juuri ilmestynyt uusi setti; Homelands \o/
Ostin buusterin, ja sieltä tuli hurjia pommeja, mm. baron sengir. Taisi tulla vielä se faksi missä tuhottiin kaikki homelands permanentit. omg. Noh buusteri ei riittänyt tietenkään peleihin ja sain 4ed. ison buusterin vai mitä ne nyt oli. Colossus of Sardia tuli ja sain siitä vaihdettua ihan himopinon jöötiä. Kyllä oli hienoa ja pelit kesti ihan helvetin pitkään kun pelattiin about 100-150 kortin pakoilla. Pommeja sillon oli Karma Frozen Shade Gloom Drudge Skeletons Abomination Life Force Venom Angry Mob Ja möröille perkeleesti enchant creatureja Auroja.
Noh, meta oli juuri tuota. Valkosta toisella puolella ja toisella mustaa, sitten niille spläshit ja johonkin 3 väriin dekit meni. Joka pelikerta pelattiin eri dekeillä kuitenkin.
Sitten taukoa ja seuraava pelivaihe oli odyssey/torment aikaan jolloin oli jo jotain tajua dekeistä ja pakat oli tyyliin worldgorger combo/suicide/weenie. Sitten taas taukoa ja nyt on tullut pelattua about kamigawasta asti.
ja loppusanaksi se vielä että highlanderit ovat ihan huippuhomma mtg:ssä :)
-
periaatteessa määtsikki alkoi vähän ennen eventiden julkaisua tilanteessa kun nimeltä mainitsematon jani (sota-jumala) etsiskeli kaverilleen kaapinkätköistä synttärilahjaa ja sattui löytämään sen vanhan tutun kenkälaatikollisen lappuja.... en tiedä olisiko ollut parempi jos sitä ei oltas koskaan löydetty :D mutta kuitenkin... pari päivää tapauksen jälkeen mentiin ärrälle ja sieltä löytyi x edikan pusseja.. pitihän se yksi siitä ostaa ja availla sieltä tuli royal assassin, joka oli siihen aikaan aivan mahtava kun sillä sai tappaa hyökkääjän.. olipa se minkälainen hyväänsä :D vaihdoin sen heti pois ja sain arviolta 100-150 lappua joista kasasin ekan GR jonkun.
näillä pelailtiin sitten jonkun aikaa ja eksyttiin kuopioon mistä ostin eventiden fat packin.
myöhemmin meitä oli täällä jopa 10 pelaajaa (kyllä, aivan oikein.. Lieksassa :D) mutta sitten se joillakin jäi ja tällähetkellä meitä on huimat 4 jotka omistavat deckin +1 joka pelaa meidän random pakoilla. harmittaa nämä perus pakat.. UGW edh, UW edh, goblin, joku ihme vihree random buusti juttu??, countertop kyhäelmä ja mitäs näitä nyt sitten onkin.. eli voisi olla jotain pientä vaihtelua, jopa uusia pelaajia kenties??
ps: tällä hetkellä omistan sen royal assassinin vieläkin.. ensimmäinen rareni :D
-
Mercadian Masquesin Cleric starteri pakka oli ensimmäinen minkä ostin ja tais olla siinä 2000 vuoden tienoilla pikkupoikana. Pari vuotta pelailin ja ihmettelin, sitten tuli pitkä tauko ja taas pelaillaan.
Itseäni ärsyttää kyl tuo että uusia sarjoja tulee 3-4kk välein ja standard rotaatio on niin lyhyt, vois olla kolme blokkia tmv. Ärsyttää kans, että jostain kumman syystä ihmiset ovat innostuneempia pelaamaan Standardia ku Extendedia, vaikka toi Extended mahdollistas huomattavasti laajemmat pakkavalikoimat ja nimenomaan "omat pakat".
-
vaihdoin sen heti pois
- -
ps: tällä hetkellä omistan sen royal assassinin vieläkin.. ensimmäinen rareni :D
Täh?
-
joo siis vaihtelin sen itselleni takaisin tunnesyystä :DDD
-
Jos haluat kehittyä Magicin pelaajana, pelaa limitediä. Jos haluat kehittyä pakanrakentajana, pelaa standardia. Jos haluat kangistua kaavoihin, pelaa Legacya.
Tai sitten voi vaan pelata sitä, mikä hyvältä tuntuu ja vähät välittää siitä, mitä jengi yrittää tämän(kin) pelin nimessä netissä jatkuvasti päteä.
1994 alkoi, sitten loppui, pari-kolme vuotta sitten alkoi uudelleen.
-
One issue I have with Vintage is the lack, or at least slow progression, of innovation in the format. I am not sure if this is because players get attached to a deck, or attached to some of the expensive cards they have invested in, but new, viable decks, come out so infrequently in the format. It seems like the only motivating factor for innovation is the ebb and flow of the banned and restricted list, which leads to lazy deckbuilding.
Mielestäni tilanne on vastaavanlainen myös legacyssa vaikkakin hieman lievemmin.
-
Aloitettiin serkun kanssa pelailut isoveljensä opetuksella 4th korteilla. Sitten serkku osti Portalin Startterin ja minä hieman myöhemmin Tempestin Startterin. Kummasti oman pakettini taso oli hieman heikompi. Tavallisesti laitettiin kaikki kortit lattialle, josta sitten vuoron perään pikattiin kortteja omiin pakkoihin. Pelit oli erittäin kasuaaleja, enkä kehittynyt pelaajana kovinkaan paljoa. Jossain välissä pidin mägicistä pientä taukoa parikin kertaa(väliin jäi esim Ravnica :( ). Tällä hetkellä innostaa eniten limited ja standard. Lekasya ja hilanderia tulee myös toisinaan pelattua.
Mitä tulee Lekasy-debaattiin, niin olen osittain samoilla linjoilla Rancid-:in ja Saimun kanssa. Formaatti vähän junnaa paikallaan.
-
Erinäisten roolipelien ja miniatyyripelien astuttua kuvaan ala-asteen lopulla seuraava looginen etappi olikin sitten myös korttipelien maailmaan singahtaminen. Paikallisen kirjakaupan kokoelmaa tovin tutkittua kaveriporukan mukaan lähti pari strongholdin ja exoduksen buusteria sekä jokunen exoduksen startteri josta koko homma lähti käyntiin. Myyjä myös vihjasi että reilun kuukauden päästä oli tulossa uusi sarja johonka ruvettiin sitten rahoja säästämään. Olin onnistunut työllistämään itseni lehdenjako hommiin joten seuraavassa kuussa mukaan lähtikin boxillinen Urza's Sagaa (koko urza blokki on edelleen suosikkini)
Kasuaalia tuli pelailtua vuosi/ puoltoista kaverien kanssa sekä välillä kokoonnuttiin kaupungin kirjastolle aiheuttamaan pahennusta. Turnauspelaamiseen otettiin osaan ensimmäisen kerran muistaakseni vuoden 2001 alussa kun fantasiapelit avasi ovensa joensuussa edellisenä syksynä ja fnm:t sun muut saatiin rullaamaan.
Töitä on riittänyt joten missään vaiheessa ei tullut ajankohtaiseksi myydä kortteja ja muutamia onnistuneita kauppojakin on matkan varrelle osunut ( 75 mk setistä fow:eja sekä 150 mk setistä rv tundria ;D ) Pidempiä taukoja mtg:n osalle on osunut 2005 alusta kun esikoinen syntyi (Kamigawa blokki ja ravnica blokki jäi kokonaan välistä) sekä seuraavan tyttären syntymän aikoihin 2007 vuoden lopulla jonka myötä jäivät lorwyn ja shadowmoor blokit kokonaan välistä.
Nykyään tulee tahkottua kansan formaattia aina kun turnausta on tarjolla joensuussa. Lisäksi on neuvoteltu 2 vapaudu vankilasta korttia jotka oikeuttavat päivän mittaiseen pelimatkaan, näitäkin on tullut käytettyä legacy turnauksiin mikkelissä ja kuopiossa. Prelluissa tulee käytyä aina kun mahdollista ja highlanderia on tullut pelailtua nyt paljonkin koska formaatti jättää vielä jonkun verran varaa innovaatiolle.
Ja jos joku ei pystynyt lukemaan rivien välistä niin mtg:n parissa on tullut vietettyä 12 vuotta. Muistissa on hyvin vielä rebeli hässäkät, u/g madness ja affinity. Johon sitten kiinnostukseni t2:sta kohtaan hyytyikin totaalisesti. Ja jotta legacy ei pääsisi kovin pahasti puuduttamaan pelaan joka kerta eri pakalla jonka joku tarkkanäköinen on ehkä sattunutkin huomaamaan.
-
Ite alotin magiceil pelaamise vast noin kuukausi takaperin ja perussäännöt osaan jo iha hyvin, mut löytyy vielä paljon aukkojakin. Ennen magiccei pelattiin kavereiden kanssa duel mastersseilla lähes päivittäin. Nykyään magicciä ainaku muut harrastukset antaa periks ja on peliseuraa.
-
Ensimmäiset kokemukseni Magicista olivat jo ala-asteikäisenä pentuna, kun ihailin veljien kortteja. Ala-asteen loppuaikoina tuli myös kokeiltua Magic The Gathering -tietokonepeliä, vaikka enhän minä siitä puoliakaan ymmärtänyt. Aloitin keräilyn kun Ravnica City of Guilds ilmestyi. Aika vain sattui olemaan optimaalinen uuden harrastuksen aloittamiseen, ja Ravnica blockissa oli jotain maagista tuntua, joka imi mukaan. Oliko se se sitten multicolor-kortit vai se, että vihdoin kaikkia väriyhdistelmiä tuettiin mitään syrjimättä, en tiedä. Tällöin lähinnä perussääntöjä tuumiskelin ja aukkoja tietämyksessä löytyi runsaasti.
Pelikaverit ja kunnon pelaaminen alkoi vasta Time Spiralin ilmestyttyä. Aktiivisinta pelaamiseni oli Planar Chaos - Conflux -akselilla, jolloin draftejakin tuli pelattua useita kymmeniä. Aina samojen tuttujen naamojen kanssa. Muutamassa prereleasessa tuli myös käytyä, joten limited -formaatit tulivat suhteellisen tutuiksi, ja mielestäni kehityin jopa ihan järkeväksi draftaajaksi. Limited pelaaminen kuitenkin loppui, kun kaveriporukka alkoi hajoilemaan yliopiston, siviilipalvelusten, töiden, tyttöystävien ja ties minkä M10:n sääntömuutoksien johdosta.
Limitedin lisäksi olen aina ollut runsas keittiöpöytäpelaaja. Turnauspelaus kiinnostaa, mutta en usein pidä joko formaattirajoista tai limitedin hinnoista. Jos en olisi niin pihi, pelaisin limitediä todennäköisesti ihan viikottain, sen verran mielenkiintoista erityisesti draftaaminen on. Tätä nykyä pelaan 95% pelkkää highlanderia. Se on constructed formaatti, jossa minäkin pärjään paremmin. Mielestäni pakkoja on mielenkiintoisempaa suunnitella, ja monet rogue-virityksetkin saattavat osoittautua odotettua runsaasti tehokkaammiksi. Lisäksi yksittäisissä korteissa ja isoissa pakoissa on pienoisissa määrin sekä draftaamisen, että alkuaikojen keittiönpöydän pakkojen tuntua. On kivaa nähdä pöydissä vilisevän myös mitä odottamattomampia korttiyhdistelmiä ja kortteja, jotka vaikkapa Extendedissä olisivat ihan täyttä kuraa, mutta highlanderissa voivat osoittautua jopa ihan tehokkaiksi. Highlanderiakin toistaiseksi harrastan lähinnä keittiönpöydillä, mutta turnauksissa käyminen on taas yleistymään päin pakkojen lukumäärän kasvaessa ja yliopisto opiskelun niin salliessa. Eniten taitaa rajoittaa tällä hetkellä se, että uusia kortteja ei tee juuri mieli ostaa, vaan kortit hankitaan pikku hiljaa vaihtamalla tai mahdollisimman alhaisilla hinnoilla. Nykyään pelaan kavereiden kanssa ehkä kerran viikossa, turnauksissa käyn edelleen todella harvoin.
-
Ensimmäiset kokemukseni Magicista olivat jo ala-asteikäisenä pentuna, kun ihailin veljien kortteja. Ala-asteen loppuaikoina tuli myös kokeiltua Magic The Gathering -tietokonepeliä, vaikka enhän minä siitä puoliakaan ymmärtänyt. Aloitin keräilyn kun Ravnica City of Guilds ilmestyi. Aika vain sattui olemaan optimaalinen uuden harrastuksen aloittamiseen, ja Ravnica blockissa oli jotain maagista tuntua, joka imi mukaan. Oliko se se sitten multicolor-kortit vai se, että vihdoin kaikkia väriyhdistelmiä tuettiin mitään syrjimättä, en tiedä. Tällöin lähinnä perussääntöjä tuumiskelin ja aukkoja tietämyksessä löytyi runsaasti.
Olen samaa mieltä Arcanen kanssa. Mielestäni Ravnica, City of Guilds on paras setti tähän astisista, juonen ja tietysti pelattavuutensa puolestakin. Dimirin kilta vain imi mukaansa ja pakkohan siitä oli pakka väsätä. Sliverit ovat aina olleet suuren mielenkiinto
Krhm, sitten palataan ajassa taaksepäin; Ensimmäinen boosterini oli Invasionin ajoilta, ja sieltä tulla tupsahti Phyrexian infiltrator. Jonkinlaista säätöähän se pelailu aluksi oli, mutta kyllä tästä nyt on tähän kohta 20 ikävuoteen mennessä tullut kartutettua kokemusta ja säännöt opittua hyvin. Kieltämättä, minuakin alkoi pännimään M10 sääntömuutokset aivan urakalla, mutta minkäs teet. Olen aktiivinen keittiöpöytäpelaaja, niin sanotusti, mutta olen käynyt parissa draftissa, ja nyt olisi sitten tarkoitus alkaa käymään aktiivisesti pelaamassa turnauksissa. Paikkakuntani MtG skene on ollut aika kuollutta, siihen asti kunnes menin yhteen nykyisen tyttöystäväni kanssa. Hänen ystävänsä sattuivat pelaamaan MtG:tä ja Standard heräsi ikiunestaan paikkakunnalla kun päätimme porukalla lähteä draftiin. Nyt on lyhyen ajan sisällä tullut useampi uusi pelaaja, ja jopa löytynyt Beta setin julkaisun ajoilta vanhempia pelaajia jotka lähtivät myös mukaan hommaan.
EDIT; Tarkentaakseni standardin heräämistä paikkakunnallani; Lähdimme draftiin hakemaan boostereita ja pelikokemusta jotta olisi myöhemminkin asiaa lähteä pelaamaan turnauksiin (+DCI tunnukset etc.).
Equipmentteja vihaan yli kaiken. Tästä inhosta ei vain pääse yli. Ne ovat jotain niin turhia kapineita olla olemassa että ne olisi saanut jättää pois. Mikseivät vain jättänyt Auroja ja antaneet equipmenttien olla... huoh. Mirrodin setti jäi tämän takia välistä.
-
Standard heräsi ikiunestaan paikkakunnalla kun päätimme porukalla lähteä draftiin.
---
Mikseivät vain jättänyt Auroja ja antaneet equipmenttien olla... huoh.
Miten draftiin osallistuminen herätti paikkakunnan standardia?
Itse pidän niin equipmentteja kuin planeswalkereitakin onnistuneena uudistuksena. Molemmat ovat täysin omalla uudella tavallaan toimivia korttityyppejä jotka tuovat ehdottomasti lisää peliin.
Jottei mene pelkästään toisille kommentoinniksi niin todetaan nyt että itse ostin ensimmäiset korttini kun Nemesis oli ilmestynyt. Tietenkin ostelin mielummin 6th editionia ja masques-blokkia kuin halvemmalla vieressä istunutta urza-blokkia, nehän oli vanhempia eli varmastikin huonompia. Joskus Invasion-Planeshift välillä kaveri pyysi minut ensimmäiseen draftiin ja Tormentin pre-release oli ensimmäinen virallinen turnaus. Tuosta eteenpäin prelikat tulikin sitten käytyä kaikki, kunnes joskus vuosi sitten jäi ensi kerran väliin. Muita turnauksia tuli kierreltyä todella vähän, kun Mieron kaltaista toimijaa ei Mikkelissä vielä ollut. Mikkelissä asumisen loppuvuosina yritin hieman käynnistää siellä turnaustoimintaa selvästi Mieroa huonommalla menestyksellä ja aktiivisempi turnauspelaaminen alkoi kun muutin Jyväskylään, jossa oli sitten jo FNM:ää tarjolla. Viime aikoina olen hieman kypsynyt melko lailla kaikkiin constructed-formaatteihin, mutta niitä tulee silti silloin tällöin pelailtua. Mitään aktiivisempaa menestyksen tavoittelua ei kuitenkaan enää ole havaittavissa. Mukava peli tämä tosin on ihan casual-harrastajallekin.
-
Aloitin semmoisilla minigrip-pusseilla mitä fantsu aikoinaan pisti myyntiin MTGstä. 10 korttia per pussi, enimmäkseen commoneita. Meillä oli alkuun jotain 20 kortin pakkoja kun ei ollut yhtä väriä enempää, ja ländejäkin oli tyyliin 1-2 kutakin max. Kaikki ostettiin mitä käsiin saatiin ja 1994 oli vuosi.
Sitten kun unlimitedia alkoi tulemaan hiukan suurempia määriä ihan myyntiin asti niin että aloituspakkauksia ja boostereita sai ostaa, niin kaikki hankittiin mitä käsiin saatiin.
Arabian nightsia ei suomeen tullutkaan (ainakaan minä en nähnyt, ja fantsussa päivittäin pyörittiin). Legendsit tilattiin muistaakseni ulkomailta jostain diileriltä. Neljäkö boosterilaatikkoo tuli, about 50% boostereista sisälsi raren ><. Ja uncommoneitakaan ei ollut kuin toinen puoli niissä bokseissa. Piti vaihdella Usaan unc settejä päikseen.
Silloin pelattin paljon. Fantsun turnaukset oli hassuja kun jollain oli 30 rottaa ja 10 landia pakassa, toisella oli 30 lightning bolttia ja 10 landia. Tosin erään hepun keräämä mox/timewalk/timetwister/regrowth/demonictutor/ -pakka kyllä rokkas kanssa. Minä keräsin antiquitiesin aikoina kohtuullisen artifaktidekin. Hakkaapäälle Clockworkeilla ja rocket launchereilla. Candelabra + Urza-landit olivat kova kombo.
Heti alussa jo aloimme keräilemään ns highlander-pakkaa. Ensin se oli joku 100 korttia, sitten 200 ja nykyään joku 450. lähes kaikki kortit vaihtuneet uudemmiksi mutta peli-idea pysynyt samana. 3-6 hengellä matsataan kaikki kaikkia vastaan. "Yks nopee" on jo käsite, koska keskimääräinen peli ottaa semmoisen 2-4h, ellei joku pääse kombottaan itseään voittajaksi :).
Joku 5-6 vuotta tuossa oli aika hiljaista, mutta nykyään jopa draftaamme aina uuden setin tullessa ja muutenkin yritämme järjestää silloin tällöin aikaa isoilla pakoilla pelaamiseen. Aikaa vaan ei tahdo löytyä niinkuin 15 vuotta sitten.
-
Itse hankin ensimmäiset kortit 1994 Kaliforniasta, enemmän pikkuveljeni mieliksi. Sain myös esimakua korttien maailmasta, kun satuin kuulemaan miten eräs tuttu valitteli silloin miten ei juuri ole nukkunut pariin viikkoon ja seuraavan kahden kuukauden palkatkin on menneet jo kun piti saada pakkaan lisää Juzam Djinnejä.
Aluksi pelailu oli hyvin vapaamuotoista ja koko porukalla oli pakkana startteri ja parin boosterin kortit. Siinä 100 korttia ja 15 ländiä. Pelit kestivät pitkään ja Dakkon Blackblade oli kovin ukko ikinä, paitsi että tapoimme aina kyseisen kortin omistajan, jos hän pääsi kuuteen manaan. ;D Syksyllä 1995 löysin Porista aktiivisemman pelaajajoukon, jotka kävivät harjaamassa maailmalla (Tukholmassa) Moxi-turnauksia... tai ainakin yrittämässä.
Safe Haven löytyi Velhonlinnasta Fantsun melko uuden liikkeen vierestä syksyllä, kun olin sukuloimassa Helsingissä 1995. Tosin Good Fellowsista sai FEn pusseja vielä hiukan halvemmalla. Ostin Tonilta kuitenkin ensimmäisen ostamani irtokortin: Rainbow Valen, jonka pelasin pöytään kerran, ennenkuin otin pakasta pois pysyvästi. Kyseinen kortti on kyllä vielä tallella.
Loppuvuodesta 1995 pelasin ensimmäisen turnaukseni (4th/IA sealed, 5 ländiä sai lisätä pooliin, voittajalle Ali From Cairo, kakkoselle Island of Wak-Wak ja Sandals of Abdullah) sekä pelasin aktiivisesti Porin skenessä. Aktivoiduin paikallisen roolipelikerhon toimintaan ja pelailin paljon. 1997 dominoin GRb-zoolla johon hankin ensimmäiset dualini (Badlands) ja Chain Lightningeista maksoin 5 mk kappaleelta. Musta taisi olla pakassa pääasiassa Stuporeita varten. Ostin myös Tonilta betan basic-ländit pakkaan 2,5 mk/kappale. Pikkuveljeni lopetteli pelaamista ja ostin hänen korttinsa pois jossakin näillä tienoilla. Ostin seuraavana vuonna parin muunkin pelaajan kortit, mukaanlukien yhden Ul Ancestralin ja pari dualia.
Intin aikana pelailin lähinnä lomilla, samaan komppaniaan ei osunutmuita pelaajia, varuskuntaan sentään pari, mutta pelailu oli hiukan rauhallisempaa. Opiskelun aloittaminen Otaniemessä ja löysin hyvin pian Orcin, Otaniemen Roolipeli Clubin, jossa pelaajia löytyi aina ja Safeenkin oli aika lyhyt matka. Tästä alkoi turnauspelaajan urani, hitaasti ja pienellä budjetilla.
1999 kesällä voitin ensimmäisen isomman turnaukseni, palkintona 500 mk. GP Helsingin aikoihin olinkin jo sen verran oppinut, että jäin yhden voiton päähän kakkospäivästä, ja aloitin myös vkavasti otettavan keräilijän urani, vaihtamalla yksi betan Moxi (Emerald) hyvään alkuun AN setille, jota varten olin ostanut Huuto.netistä täyden common-setin (1 jokaista, ei A ja B erotteluja ja Mountainia ei ollenkaan) noin 50 markalla. Ostinpa pari (sinistä) fbb dualia 100 mk kpl ja aloitin fbb duali-setin keräämisen samalla.
Paljon PTQita ja yksi GPn toinen päivä myöhemmin pelasin yhden PT:n häviten viimeisen matsini toisella päivällä jääden rahoilta ja hiukan hyydyin määtsikin rintamalla. Tosin dipan kirjoittelu ja valmistuminen sekä vaimoni valmistuminen hiukan aikaisemmin muuttivat elämää aika paljon muutenkin. Myin paljon ylimääräisiä kortteja tuona aikana pois. Rahoitin käytännössä mm yhden keittiöremontin type 1 korttien hinnannousulla. Järjestin keväällä 2004 kaikki commonini ja kasasin pelisetit kaikkea kansioihin ja rahtasin Safeen 137 kiloa commoneita kiloboksitavaraksi, siis jos ostit Safesta 2004 keväälltä 2005 alkupuolella kilobokseja, niin toivottavasti nuo löysivät hyvän kodin. :'(
Sitten alkoi Sotkamo-kauteni, vietin neljä vuotta Sotkamossa työn puolesta, tehden välillä pienen ekskursion Kokkolaan ja pelasin välillä muutaman isomman turnauksen sekä Modotin. Modottamisen aloitin kertaalleen betatestauksen aikana (2000 vai 2001), mutta vasta 2005 hankin 'oikean' accountin ja sain täten pidettyä näppini limitedissä. Constructedia en oikein ehtinyt pelata. parit SM-kisat tosin menivät paremmin kuin aikoihin, mutta 2008 pelitestaus monoR stormin kanssa tehtiin pelkällä Excelillä pitkällä junamatkalla ja se ei enää riittänyt. Tosin viime vuonna otin vahinkoa takaisin voittamalla Taitiksen suomen mestaruuden, mikä velvoittaa tukemaan tätä jaloa formaatia aina ja kaikialla, sekä lisäämään pienellä yllätyksellä tämän vuoden kisoja. Kaikki joukolla mukaan.
Perheenlisäyksen myötä 2008 aika pelaamiseen kaventui entisestään, mutta onneksi pääsin lopulta viime keväänä takaisin pääkaupunkiseudulle ja kotimatkani lyhenivät 600 kilometrillä. Pelaamiseen ei oikein aika riitä, mutta silloin tällöin aikataulut ja turnaukset sopivat yhteen. Koomisinta tässä on, että jos ehtii turnaukseen, aikaa ei juuri liikene pelitestailuihin. Sen verran olen kuitenkin pitänyt näppejäni tässä pelissä mukana, etten ole kokonaan unohtanut sääntöjä ja osaan vieläkin valita hyviä metagameen sopivia pakkoja. Lisäksi aktiivinen reissaaminen ja halpa dollari ovat auttaneet minua pitämään korttipoolit aika hyvin ajan tasalla sekä onnistuneet legacy vehkeitten haaliminen juuri ennen hintojen nousua auttanee taas pitämään nuo kortit ajan tasalla jonkin aikaa. ;)
Oletan vakavasti pelaavani tätä peliä vielä viidentoista vuoden kuluttua, vähintään keittiönpöydän ääressä.
ps. Wraithy. Arabian Nightsiä tuli Fantsuun kaksi boksia. Kaksi, jo silloin Otaniemessä vaikuttanutta MtG:n pelaajaa, ostivat molemmat boksit pois. Sain kuulla kyseisen tarinan sen verran monta kertaa kun himoitsin toiselta kyseisistä ikiopiskelijoista An Mountaineja, jotka olivat viimeiset kortit, jotka puuttuivat An setistäni. Ja jokainen kertomiskerta nosti tuon landin arvoa... Tarinan mukaan toinen kaveruksista piti bokseja varattuina kun toinen juoksi pankkiautomaatille nostamaan rahat.
-
pelailua alko vuonna 1996 pikkuserkun korteilla pelailtiin aluksia ja vuonne 1997 ostin ekat korttini Porttalia tuli siis ostettua ja mirgea :D osa niistä korteista on vielläkin tallessa ja portalin playmat löytyy vieläkin :D ihan vaan siltä varalta että unohtaa mihin kohtaa pelikenttää pitää manat ja muut pistää :P
-
Alunperin aloittelin MtG:stä kiinnostumisen esiasteen tuossa vuonna 2000 lopulla (eli 13-vuotiaana), kun Invasion saapui kauppojen hyllylle. Niihin aikoihin olin vain kuullut puhuttavan tästä korttipelistä ja ihan mielenkiinnosta tuli ostettua muutama boosteri. Tämän pienen korttien ulkomuotoisen innostuksen myötä sitten silloisella kotipaikkakunnallani oli tällaista pientä happeningiä, että erään TCG-liigan jälkeen järjestettiin MtG-opetusta silloisen portal II intropaketin voimin. Peliin tuli sitten jäätyä koukkuun pahemman kerran jo ensimmäisestä pelikerrasta lähtien. Muutama vuosi siinä menikin sitten lätkiessä parin kaverin kanssa. Kiinnostus kuitenkin lähti pienoiseen laskuun tuossa Mirrod-blockin aikana hieman ennen Kamigawaa. Muutama vuosi menikin hiljaiselossa, kun kukaan kavereistakaan ei enää meinannut edes koskea kortteihin.
Oma kiinnostukseni lähtikin sitten uuteen nousuun tässä 2009 lopulla, hieman ennen Zendikarin julkaisemista. Aikaa olikin kulunut jo ihan mukava tovi. Samalla kuitenkin ihan mieltä lämmittääkseni huomasin, että tässä vaiheessa on tullut jo paljon ymmärrystä lisää korttien mekaniikkaan ja pelitaktiikoihin. Vähän tämä on vielä tällaista hakemista, kun on ollut pitkään jäissä harrastuksesta. Tässä lähiaikoina vasta tuli ylipäätään osallistuttua ensimmäistä kertaa ihan eventteihin, että saisi vähän tuntumaa touhuun ja ihan mukavalta vaikuttaa. Kiinnostus on taas suunnattomassa nousukiidossa. :) Sellainen fiilis tällä hetkellä, että tämä jatkuis vielä vaikka kuinka pitkään. Etenkin, kun on jo mielessä osallistua tulevaisuudessa useamminkin eventteihin. Sain vanhat kaverinikin taas kiinnostumaan MtG:stä mutta hieman harmittaa, että äijät tahtoo pelata Vintagea vaikka meikäläistä kiinnostais paljon enemmän Type kakkonen. Mutta pääasia, että hupipelaamisesta saa vielä enemmän irti, kuin menneisyydessä. Viiden vuoden taukoaminen teki pelkästään hyvää mutta silti harmittaa kuinka paljon juttuja onkaan siinä välissä menettäny.
Tästä on hyvä jatkaa. :D
-
Ah, pari boosterilaatikkoa Arabiaa tuli Suomeenkin, tosin varmaankin vain Hesan fantsuun. Minä vaikutin silloin (ja edelleen) vain Tampereella, joten ei käynyt säkä :).
-
Itse aloitin pelaamisen Morningtiden aikaan, eli vissiin 08 keväällä?
Ensimmäisen standard turnauksen pelasin pari kuukautta sen jälkeen helsingissä, kyllä pakkana armoton paskaläjä ilman minkäänlaista synergiaa. ( tulos 2-4, toistaiseksi huonoin tulos )
-
MtG tuli aloitettua revised editionin aikoihin. Hieman harmitti aina kun rareslotissa oli joku hikinen ländi pihvin sijaan...
-
Casuaalia oikeestaan vaan pelailtu ja ensimmäiseksi tullut ostettua ice agen laatikko joskus ala-asteen ekoilla luokilla..sen jälkeen hieman laantui muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen taas pieni kipinä iski ja hommasin kortteja lisää ja sillon oli juuri urzas saga tullut(vieläkin lempparikorttina shivan raptor:P). Nyt kun alkoi ajattelemaan niin meni reipas 10v iloisesti ilman mtg:tä ja nyt, kun on muija ja yhteinen asunto yms. niin yllättäen alkoi taas kiinnostamaan ja jokunen lappu tullut hommattua ja kiinnostus alkaa hiomaan parempia pakkoja:P
-
Tervehdys vaan kaikille foorumilaisille!
Ajattelin näin ekan postaukseni sijoittaa tähän kysymykseen koska olen löytänyt kyseisen korttipelin uudelleen :).
Aloitin pelaamisen joskus nelos edikan aikoihin 95-96 ja pelailin aktiivisesti muutaman vuoden. Nyttemmin
vähän vanhemmalla iällä tuli kerran kaveriporukan kanssa juttua että "perkele, ostetaas muutama pussi kortteja
ja verestetään vähän vanhoja muistoja.". Noh, nyt kolmen buusteri lootan ja karmivan irtokorttiläjän
jälkeen voitaneen sanoa että aktiiviharrastus alkoi uudelleen minun ja kolmen muun kaverini kesken.
Nyt ollaan sitten hiukan vajaa vuosi taas pelailtu ja täytyy todeta että peli on "hieman" muuttunut
siitä mitä se joskus oli :). RoE:n buustereita availlessani ajattelin että "onko tämä joku vitsi?!".
Joten yhteensä on tullut pelailtua nelisen vuotta suurinpiirtein.
-
Minä(kin) aloittelin Ice Age:n aikoihin, eli ne parhaat setit meni parilla vuodella ohi ja sivu suun ;) Alkuaikoijen kasuaalipelailu ja hulvattomat moninpelit oli rautaa... Ja kuten moni jo mainitsikin, niin ilman nettiä standardikin olisi huomattavasti monipuolisempi formaatti. Pahin virhe mitä voi tehdä on postata hyvät decki-ideat (tai vastaavat) nettiin..
-
Minut vihittiin Magiciin koulukaverin kämpässä (todennäköisesti samassa paikassa ja samoihin aikoihin kuin Roinisto), ensimmäiset ostokseni olivat muistaakseni revisedin startteri ja pari fallen empiresin boosteria mikä radiohiilimenetelmää käyttäen ajoittaisi vuoden sinne 1995 tietämiin. Ekoista pakoista muistan mm. animate deadejä, resurrectioneita, dualeja ja kaikki elder dragon legendit sisältäneen tuotoksen.. Ah niitä aikoja.
Aktiivisimmillani pelasin standardia siinä Urza's blokin ympäristössä, ja lopettelin joskus invasionin jälkeen kun formaatti alkoi tuntua hitaalta ja tylsältä. Olen satunnaisesti käynyt joissain turnauksissa joskus sen jälkeen mutta kuumin kipinä oli hiipunut. Limited ei koskaan pahemmin kolahtanut.
-
Hieno kysymys otsikossa, piti oikein jäädä miettimään ja aloittamisen tunteet muistui yllättävän vahvasti.
Mä aloitin pelaamisen silloin kun Fallen Empires oli ihan uus juttu ja jonnekin Weatherlightin ajoille asti jaksoin.
Silloin asuin pienemmällä paikkakunnalla ja pelaajia melko vähän (alle 10?). Keskityinkin lähinnä keräilemään
punasia kortteja.
Sitten se innostus jäi, mutta palasi Mirrodinin maissa. Kävin jopa prellussa, mut yleensä vain uuden setin ilmestyessä
pidettiin sealed kaveriporukalla ja samalla lätkittiin vanhoilla pakoilla. Taas hiipunut innostus keräilyasteelle, tällä
kertaa planeswalkkereita.
Jotenkin tuntuu peli muuttuneen rahastuksenmakuisemmaksi, koska vanhoilla lapuilla ei käytännössä mahdollista pärjätä
edes casual-peleissä ilman uusien läjien ostoa. Nykyään kun vastaan tulee todennäköisesti niitä harvinaisimpia ja
kalleimpia kortteja setilliset. Toista oli vanhoina, erilaisina aikoina, kun BoPin lentäminen pelipöydälle oli "oooo...".
Minä olen kyl siis vanhan liiton miehiä tässä(kin) asiassa. Monstereita boostaillaan, eikä ruveta kikkailemaan loopeilla.
Viimeisin järkevä uudistus oli interruptien pois pudottaminen (tässä jo vähän kärjistystä ja provosointia seassa).
Ei siinä mitään, peli on edelleen mukava ajanviete varsinkin sealeddina (ja miksei highlanderina), mutta eihän se
missään tapauksessa ole enää sama peli kuin viime vuosituhannella.
-
Ice Age oli juuri tullut kauppoihin kun ekat kerrat pelailin kaverien korteilla ja pakkohan sitä oli alkaa omiakin kortteja ostamaan ettei tarvinnut kaverien jämillä 'pelata'.
Eka turnausdekkini taisi olla Winter Orb/Icy Manipulator viritelmä mutta eihän se turbostasikselle, geddon-jellonille pärjänny. Oiskohan ollu '95 SM-kisoissa missä pääsin tunkemaan Shivaa tiskiin tokalla vuorolla Tinder Wallin ja Orcish Lumberjackin kanssa. Those were the daze. ^ ^
Tempest taisi olla viimeinen ostamani sarja ennen Skotlantiin opiskelemaan lähtöä ja myin silloin kaikki korttini pois kaverille - muutama duali siinä taisi mennä mutta eipä paljon ihmeempiä. Skotlannissa tapasin norjalaisen journalistin joka oli fiksumpana ottanut kortit mukaansa ja näillä pelattiin jonkin aikaa - Scourge oli tainnut juuri ilmestyä. Joitain kortteja tuli ostettua muttei mitään ihmeempiä. Mirrodinin aikoihin aloinkin sitten ostelemaan vähän enemmänkin lappuja ja tahti on siitä vain kiihtynyt, lähinnä vanhempiin kortteihin painottaen. Nyt olenkin varsin tyytyväinen sillä ehdin hankkimaan dualisetit ja suurimman osan Legacyn herkkuseteistä ennen hintojen hassua (?) ~tuplaantumista. Uusia kortteja tulee hankittua lähinnä irtokortteina yhden draftiboksin kolmanneksen lisäksi - Zendikaria joutu ostamaan parikin laatikkoa. M11 pitäis päästä draftailee piakkoin parin bissen lomassa, hyvässä seurassa tietysti. Yhä edelleen tämän harrastuksen parissa saa poltettua aikaa ihan niin paljon kuin vain jaksaa, muutaman tunnin pelisessiot lentävät kuin siivillä.
DCI-numeroni on kuusinumeroinen mutta silti ratingseissa ei ole pahemmin kehumista - viimeisin mainittava saavutus oli reilut puoli vuotta sitten, Saksan uuden vuoden turnauksessa 7. sija Vintagessa. Sai sillä valkoisen Moxin sentään, vaikka 5. sijalla olisi saanut jo 3 poweria. Ostakaas joku noi Bazaarit pois niin pääsette kokeilemaan onneanne halvimman tier-1 Vintage-dekin kanssa. :-]
-
Muistan hyvin ne kiireettömät kesäpäivät vuonna 94. Revisedilla siis aloiteltiin, ja kaikki pelipiirissä pelasivat valkoista kun niissä oli Circle of Protectionit. Bayou vaihtoi omistajaa varmaan jostain yhdestä lihasta, olihan minulla jo ennestään Foresteja ja Swamppeja. Personal Incarnationista sitten sainkin paljon enemmän vaihdossa, kukaan meistä ei ollut nähnyt 6/4:ää isompaa monsua. Sitten joku saikin Island Fish Jasconiuksen...
Hui, kerran ollaan pelattu Antellakin. Minulta ja veljeltä pottiin basic landit, serkkujen yhteispakasta tiskiin levähti Desert Twister. Ei ollut serkuilla mukavaa kun veli tuon pakan parhaan kortin vei. No, voinpahan silti sanoa että pelattiin oikeasti Antella, eikä edes piilotettu mitään parhaita kortteja pakasta. :)
Itsellä on parhaat muistot tästä pelin alkuaikojen seikkailuhenkisyydestä. Kortteja tuntui olevan loputon määrä erilaisia, aina sai jotain uutta kun osti pussillisen. Ja niitähän metsästettiin. Turun Fantasiapeleistä tuli kerran tylyä eioota pakkaa sekoittavalta myyjältä: "Niist on pulaa koko Euroopas". Jokainen boosteri oli kuin aarre kun sellaisen käsiinsä sai. Fallen Empires oli ensimmäinen ekspansio mitä tuli ostettua, ja tämä on hieman katkeransuloista. Olisihan se ollut hienoa ostella Betaa ja Legendsia, mutta toisaalta rippausvaihtotarinoita olisi silloin paljon enemmän kuin nyt. Ehkä on ihan hyväkin ettei tarvitse nyt vanhana kaivella muuta kuin tuota yhtä Bayouta. :)
Parin vuoden aikana pelit hieman hiipuivat pikkuhiljaa, mutta Urza's Legacyn kohdalla saatiin vanha peliporukka taas innostumaan. Ensimmäisen foilin saaminen oli myös melkoinen tapaus, aarrearkusta nousi jälleen jotain yllättävää! Ja sattui vielä rare kohdalle. Olo oli kuin Euroopan omistajalla kun katseli 200 markan hintaa Brink of Madnessille Safe Havenin hinnastosta. :D
Tätä tahtia pelattiin varmaan taas jonnekin Apocalypsen tietämille, kunnes porukka alkoi hajaantua maailmalle. Armeijassa tuli hieman pelailtua myös, kun huomasin saman komppanian alokas Pyyhtiän selaavan tuttuja pahveja kirjaston koneella. Hyvät tupapelit oli Tuomaksen kanssa, ja pari Duelistia luettiin puhki tuomion aikana.
Sitten taisinkin olla liikaa videopelien maailmassa ostellakseni uusia kortteja, ja vuosiksi homma taas jäi. Pari vuotta sitten Shards of Alaran aikoihin sain jostain päähäni aloittaa taas pelaamaan vaikka pelikavereista ei ollut tietoakaan. Taisin hypistellä vanhoja korttejani ja päätin että kyllä tämä on liian hienoa olla harrastamatta. Töissä sain pari uinuvaa vanhaa partaa päivittämään pakkojaan ja pari yllättävääkin paljastusta löytyi kaveripiiristä. Pelaahan tätä joku muukin. :) Ei kyllä silti pääse pelaamaan niin usein kuin haluaisi, joten on tullut myös vakavamman pelaamisen suuntaan tullut vilkuiltua. Huonolla menestyksellä tietenkin, mutta ei kyllä koskaan ole ollut näin kova palo peliä kohtaan.
Useiden vuosien tauon jälkeen oli suorastaan ilo tutkia viikkokausia netistä, että mitä kaikkea on ilmestynyt tällä välin. Oli Planeswalkeria ja hybridiä. Coldsnappia ja Time Spiralia. Tuntui kuin aarrearkku olisi taas auki. :)
-
Ite aloitin v 2007 jouluna. ekana sain vann 10boosteria kaikki sen ajan standua.
sitten tuli kahmittua time spiralia ja ravnica. ja niiden korteista tein ekat pakkani.
lisäksi hankin kaikki Xth:n teema-pakat.
-
Täällä pelailu aloitettiin joskus vähän ennen Kamigawan julkaisua ja sitä jatkettiin Future Sight'iin asti jonka aikana aloitin tauon joka jatkui Zendikariin asti. Nyt on taas tullu pelailtua ja oikeitakin pakkoja olen alkanu kasailla. Eka Legacy dekkikin alkaa olla pikkuhiljaa kasassa.
-
pelailu aloitettiin ice agen aikaan niinkuin suurin osa täällä on tuntunut aloittavan...
sitten pelailtiin sinne Urzan legacyyn asti ja alkoi tauko joka kesti siihen asti kun aloin pelaamaan taas hieman PoEn saapumisen jälkeen nyt on hankittu ja haalittu kortteja ja pikkuhiljaa pooli alkaa olemaan paremman oloinen
samaa jengiä on peliporukassa kuin 10 vuotta sitten eli aika kultainen voi joskus osittain palatakkin
-
Oikeastihan tässä hommassa on kyse siitä, että minkä tahansa yksittäisen formaatin pelaaminen muut poissulkevalla asenteella aiheuttaa laatikkoajattelua, karvoja kämmeniin ja yleistä pihallaoloa Magicista. Kysykää vaikka saksalaishighlanderin johtomiehiltä.
Se, että Legacy on hankkiutunut (viimeaikaisen hintakehityksen valossa kyseenalaisiksi muodostuvilla ansioilla) KANSAN VORMAATIKSI (tm), on juuri pelaajana kehittymisen ja pelaamista kohtaan koetun mielenkiinnon ylläpidon kannalta erityisen huono juttu. Formaatti kun keskimäärin polkee paikallaan huomattavan paljon hitaammalla kehitystempolla kuin mikään ns. oikea constructed-formaatti, limitedistä nyt puhumattakaan. Lisäksi se ottaa vaihtelun määrässä selkeästi turpaan muilta "mä haluun pelata kaikkia mun vanhoja herkkuja" -formaateilta, kuten cubedraftilta ja highlanderilta.
Jos haluat kehittyä Magicin pelaajana, pelaa limitediä. Jos haluat kehittyä pakanrakentajana, pelaa standardia. Jos haluat kangistua kaavoihin, pelaa Legacya.
En ole poissulkenut muita formaatteja, mutta valitettavasti Zendikar-blokki ei minua ole tähän mennessä kiinnostanut. Ehkä sitten seuraava blokki taas kiinnostaa (yleisesti standardiin liittyen, limited vielä menee, mutta constructed vie minusta liikaa rahaa). Ja se, että pelaa vain Legacya, ei minusta automaattisesti tarkoita sitä, että olisi pihalla Magicista yleensä (tietysti on paremmin perillä asioista jos aktiivisesti pelaa kaikkia tai suurinta osaa formaateista). Vaikka Legacy polkisikin paikallaan, niin mielestäni olen nimenomaan kehittynyt Magicin pelaajana tutustumalla tähän minulle aiemmin vieraaseen formaattiin varsinkin sen jälkeen, kun olen enimmäkseen turnauksissa standardia limitedinä pelannut. Mielestäni asia ei ole niin mustaharmaavalkoinen mitä väität. Puheessasi on toki myös faktoja, kuten se, että Legacyn pelaaja tuskin kehittyy paremmaksi pakanrakentajaksi, ellei keksi uutta ja mullistavaa rogueta. Mutta että kangistuu täysin kaavoihin? Ei minusta. Ehkä tämä on pelaajakohtainen kysymys...
Tähän on kyllä pakko sanoa, että juurikin Zendikar on tässä viimeaikoina ollut se standardia kasassa pitävä voima (minun mielestäni), siis erittäin mahtava sarja (huom. ei koko blocki).
Ja Ice-Age:sta asti on pelailtu (eli vuosi liian myöhään, paska mäihä). Taukoa oli arviolta 98-2008. Onneksi kaikki Ice-Age herkut oli tallessa, mm. 12kpl Tarpaneita.
-
Noh aikoinani tutustuin peliin joskus ala-asteella (taisi olla -95 kun muistan pelanneeni Ice Agen korteilla ja scaled wurm oli ison möhkö ikinä!!). Tuli kuitenkin muutettua ja koska kortit olivat tömön kaverin eipä tullut pelattua sitten, kunnes lukiossa (-00) tutustuin kaverin kautta maailmanmetsuriin jonka kanssa sitten koululla lätkittiin välillä korttia ja jotenkin sitten aloin ostamaan itsekin kortteja (tuohon aikaan oli mercadian masques ja 6th edition kaupoissa) ja uskaltauduin jopa turnauksiin jossain vaiheessa (ensimmäinen turnaus oli GP helsinki, meni jotain 1-1-5 byen kanssa :D). Sen jälkeen on joskus aktiivisesti ja joskus vähemmän aktiivisesti tullut pelattua.
-
'94 Ropeconissa aloittanut kuittaa.
Ikinä en oo edes lopettanu. ???
-
Pc-Magic mainos jossain tietokonelehdessä, näkyi Lim-DulŽs Paladin,
ja kaksi buusteria Ice Agea, Alliances oli seuraava, ja aloituspakkani oli Miragesta ja Weatherlightia vähän,
Exoduksessa iinto lopahti Exalted Dragoniin, joka oli kultainen merkki ja rare,
en ostanu kuin keräilläkseni, en tiennyt että niillä voi pelata kun se oli PC-peli,
ja bittiavaruuteen pääsee yhä ja edelleen Microprosen Magic:TheGathering -emulaattorilla.
"Iättä
ajatta
on ikävä minulla
kaiho kauhea
ja himo hirmuinen
kaikkiaa niitä öitä luonas
Oi Mantis "
-
Pelaamisen aloitin joskus vuonna 1995-96 ja taisin lopettaa 1998-99. Nyt on ilmeisesti joku ihana 30-vuoden kriisi päällä, koska ajattelin aloittaa uudestaan ;D. Ainoa ongelma on että aikoinaan tuli myös myytyä kaikki kortitkin ja sehän pistää oikein kunnolla vituttaan kun kattelee tämän päivän hintoja. Tietyt kortit kuten esim. dualit, joita satuin omistaan 4x kaikkia ovat aivan järkyttävissä hinnossa, puhumattakaan jostain FoW:istä, joita siihen aikaan kaikilla oli isot läjät. Muistaakseni ekat starterit mitkä hankin olivat 4th edt. ja miragea. Boostereita tuli sitten ostettua vähän sitä sun tätä mitä siihen aikaan oli tarjolla, viimeisimmäksi taisi jäädä joku Stronhold/Exodus.
Sittemmin on näköjään tullut ainakin 30 uutta sarjaa. Aivan liian paljon että jaksaisin ruveta koluamaan niitä kaikkia läpi, etsien jotain uusia comboja ja hyviä kortteja. Tuli nyt kuitenkin ostettua 5 uutta boosteria (pelkästään avaamisen nostalgian takia), kaikki eri sarjaa ja ensimmäisenä tietty pisti silmään korttien uusi design, mikä omasta mielestä luonnollisesti on aivan karmean näköinen. Pelasin aikoinaan type 1.5 joka tätä nykyä ilmeisesti on legacy. Ajatus olisi nyt hankkia niitä vanhoja, tuttuja ja turvallisia kortteja, ainakin sen verran että vois jonkunlaisen deckin kasata.
Kuinka hyvin näillä post Rath-cycle korteilla tänä päivänä pärjää? Vintagessa tietty tarvii P9 jne. jos aikoo pärjätä, mutta lekaa ja highlanderia ajattelin näin ensi alkuun ruveta taas harjaamaan. Onko siis mitään järkeä edes yrittää pelata pelkillä "vanhoilla" korteilla näitä? Vai onko pakko tunkea jotain Jace-plainswalkereita mukaan (mistä en yhtään mitään edes tajua >:()? Revised ja 4th edt. startereita ja boostereitakin näköjään on vielä ihan hyvin saatavilla ja miltei kaikkea muutakin niiltä ajoilta, joskin hiukka mehukkaampaan hintaan kuin aikoinaan. Mutta ei sillä niin väliä, kun kerran boostereiden avaaminen on niin suurta iloa. Osteleeko joku muu muuten vielä näitä vanhempia sarjoja?
-
ensimmäisenä tietty pisti silmään korttien uusi design, mikä omasta mielestä luonnollisesti on aivan karmean näköinen.
Korttien uusi ilmiasu on selkeä ja pelaamista helpottava. Hyväksyn uudistuksen kirkkaasti. Viitetieto: aloitin vuonna 1996.
Kuinka hyvin näillä post Rath-cycle korteilla tänä päivänä pärjää? Vintagessa tietty tarvii P9 jne. jos aikoo pärjätä, mutta lekaa ja highlanderia ajattelin näin ensi alkuun ruveta taas harjaamaan. Onko siis mitään järkeä edes yrittää pelata pelkillä "vanhoilla" korteilla näitä?
Pelkästään vanhoilla korteilla pelaamisessa ei ole järkeä useastakaan syystä.
1) 2000-luvun kortit ovat keskimäärin sen verran parempia, että menetät korttilaadussa todella paljon. Tulee aika tympeitä pelejä sinun kannaltasi. Voit tietysti vaatia, että vastustajankin pitää pelata pelkästään vanhoilla korteilla, mutta sitten jää vastustajien määrä aika vähäiseksi.
2) Uudet kortit - laajasti tulkittuna - eivät ole pelkästään keskimäärin parempia, vaan myös tasalaatuisempia. Tulee mukavampia peli- ja pakanrakennuskokemuksia.
3) Etupäässä vanhoillekin korteille löytyy niitä parantavia synergioita uudemmista sarjoista.
4) Koko pelin syvin koukku on uudistuminen. Jotkut pelaajat väittävät saavansa enemmän kiksejä konservatiivisesta vanhassa pitäytymisestä, mutta he ovat selkeä vähemmistö - erityisesti pitkällä aikavälillä.
5) Uusien korttien saatavuus on kaikesta huolimatta parempi, vaikka mainitsetkin, että kyllä vanhojakin kortteja (kovempaan hintaan) saa.
6) Henkilökohtaisena mielipiteenäni: väkisin mukavuusalueella pitäytyminen on totaalista vässyköintiä.
Osteleeko joku muu muuten vielä näitä vanhempia sarjoja?
Kaltaisesi vanhojen buustereiden availusta kiinnostuneet ovat varmasti kova vähemmistö. Vai onko tällä sivustolla muita? Ilmoittautukaapa, niin kartoitetaan esiintymistiheyttä. Jonkin verran ihmiset sen sijaan ostavat vanhoja sarjoja nostalgia-Limitedin peluuta varten. Siinäkin tosin suosituinta taitaa olla 2000-luvun alun sarjojen kierrätys sekä omana ilmiönään Ice Age + Alliances + Coldsnap. Kuitenkaan nostalgia-Limitedkään ei ole loputtoman suosittua; ihmiset haluavat pelata sitä korkeintaan 5-10 kertaa vuodessa, sanoisin.
Vielä tarkentava huomio: buusterien avaaminen korttien saamiseksi ei ylipäätään ole enää niin suosittua kuin ennen.
-- Nute
Oulu
-
ensimmäisenä tietty pisti silmään korttien uusi design, mikä omasta mielestä luonnollisesti on aivan karmean näköinen.
Korttien uusi ilmiasu on selkeä ja pelaamista helpottava. Hyväksyn uudistuksen kirkkaasti. Viitetieto: aloitin vuonna 1996.
Kaiketi makuasia loppupelissä, mutta en kyllä allekirjoita tuota että uusi ilmiasu olis mitenkään selkeämpi. Mutta jos tykkää siitä että kortit nykyään näyttävät samoilta kuin kaikki muutkin ja kimaltelevat ku diskopallot niin mikäs siinä :P
Kuinka hyvin näillä post Rath-cycle korteilla tänä päivänä pärjää? Vintagessa tietty tarvii P9 jne. jos aikoo pärjätä, mutta lekaa ja highlanderia ajattelin näin ensi alkuun ruveta taas harjaamaan. Onko siis mitään järkeä edes yrittää pelata pelkillä "vanhoilla" korteilla näitä?
Pelkästään vanhoilla korteilla pelaamisessa ei ole järkeä useastakaan syystä.
1) 2000-luvun kortit ovat keskimäärin sen verran parempia, että menetät korttilaadussa todella paljon. Tulee aika tympeitä pelejä sinun kannaltasi. Voit tietysti vaatia, että vastustajankin pitää pelata pelkästään vanhoilla korteilla, mutta sitten jää vastustajien määrä aika vähäiseksi.
2) Uudet kortit - laajasti tulkittuna - eivät ole pelkästään keskimäärin parempia, vaan myös tasalaatuisempia. Tulee mukavampia peli- ja pakanrakennuskokemuksia.
3) Etupäässä vanhoillekin korteille löytyy niitä parantavia synergioita uudemmista sarjoista.
4) Koko pelin syvin koukku on uudistuminen. Jotkut pelaajat väittävät saavansa enemmän kiksejä konservatiivisesta vanhassa pitäytymisestä, mutta he ovat selkeä vähemmistö - erityisesti pitkällä aikavälillä.
5) Uusien korttien saatavuus on kaikesta huolimatta parempi, vaikka mainitsetkin, että kyllä vanhojakin kortteja (kovempaan hintaan) saa.
6) Henkilökohtaisena mielipiteenäni: väkisin mukavuusalueella pitäytyminen on totaalista vässyköintiä.
Olet varmaankin oikeassa ja on hyvinkin todennäköistä että saan kunnolla pataan jos en ollenkaan huomioi uudempia sarjoja/kortteja. Pitänee varmaan uhrata vähän aikaa niiden tutkimiseen, ehkä sieltä joku jopa löytää tiensä pakkaan asti.
Osteleeko joku muu muuten vielä näitä vanhempia sarjoja?
Kaltaisesi vanhojen buustereiden availusta kiinnostuneet ovat varmasti kova vähemmistö. Vai onko tällä sivustolla muita? Ilmoittautukaapa, niin kartoitetaan esiintymistiheyttä. Jonkin verran ihmiset sen sijaan ostavat vanhoja sarjoja nostalgia-Limitedin peluuta varten. Siinäkin tosin suosituinta taitaa olla 2000-luvun alun sarjojen kierrätys sekä omana ilmiönään Ice Age + Alliances + Coldsnap. Kuitenkaan nostalgia-Limitedkään ei ole loputtoman suosittua; ihmiset haluavat pelata sitä korkeintaan 5-10 kertaa vuodessa, sanoisin.
Vielä tarkentava huomio: buusterien avaaminen korttien saamiseksi ei ylipäätään ole enää niin suosittua kuin ennen.
-- Nute
Oulu
Näin varmaan onkin, enpä usko että kovin monet enään saavat mitään sen suurempia "kiksejä" boostereiden avaamisesta, meitä vanhoja sotaratsuja lukuunottamatta tietty. Ja selväähän se on että ei tässä itselläkään varmaankaan kovin kauan mee ennenkun sekin nostalgia häviää. Kyllähän se pistää vituttaan jos alkaa ostaan esim. revisedin boostereita n. $20-30/kpl hintaan ja ei tuu muuta ku paskaa. Puhumattakaan jostain vielä vanhemmista ja kalliimmista sarjoista. Silti se on tavallaan mielestäni harmi, jos kerran ei sattumalle enään jätetä minkäänlaista mahdollisuutta taikka arvoa, vaan pelkästään ostettaan netistä tai mistä lie sen mitä milloinkin tarvitaan ja halutaan. Todennäköisesti tulen itsekin tätä tekeen mutta aion silti välillä käydä hakeen boosterin, laatikon tai pari myös ;D
-
Kyllä ihmiset edelleenkin ostaa boostereita ihan vaan avatakseen niitä. Etenkin uudet pelaajat.
-
Kyllä ihmiset edelleenkin ostaa boostereita ihan vaan avatakseen niitä. Etenkin uudet pelaajat.
Mutta avaamisestakin tulee kaksinverroin hauskempaa, jos pussinsa edes minimasteroi. Se kun ei vaadi muuta kuin ne parit basic landit, pari pussia ja mieluusti shieldaamisen vaivan.
-
Kyllä ihmiset edelleenkin ostaa boostereita ihan vaan avatakseen niitä. Etenkin uudet pelaajat.
Mutta avaamisestakin tulee kaksinverroin hauskempaa, jos pussinsa edes minimasteroi. Se kun ei vaadi muuta kuin ne parit basic landit, pari pussia ja mieluusti shieldaamisen vaivan.
Joojoo. Tiedetään. SILTI ihmiset avaa niitä.
-
Kyllä ihmiset edelleenkin ostaa boostereita ihan vaan avatakseen niitä. Etenkin uudet pelaajat.
Ja videoivat tämän onnellisen tapahtuman. ::)
-
Näissä piireissä selvästikin uutena pelaajana (aloiteltiin Alaran lopuilla) pitää kyllä todeta että on niissä boostereiden avaamisessa omat kiksinsä. Eipä niitä enää ostella kuin kotitekoista sealediä tai draftiä varten, mutta aina siinä on se pieni joulupakettifiilis mukana. Lisäksi on mielenkiintoista kun välillä pääsee pelaamaan kavereiden kanssa niin ettei rahan määrä ratkaise kenellä on paras pakka. Nekin jotka pelaavat vähemmän saavat samat mahdollisuudet voittaa kuin enemmän pelailevat. Ilman järjestettyjen turnausten aikataululeikkimistä.