MtgSuomi.fi
Muu MTG => Turnaukset, tapahtumat ja peliporukat => Aiheen aloitti: jussizzz - 29.10.14 - klo 19:06
-
Tervehdys,
Tukholman GP oli ensimmäinen Grand Prix -kokemukseni ja mahtava sellainen. Perinteisen turnausraportin sijaan juttelen enemmän dekistäni ja siitä, miksi se mielestäni oli erinomainen valinta pitkään turnaukseen. Pelasin 14 roundia main eventissä lopputuloksella 10-4-1 sijalle 59. Näistä neljästätoista roundista voitin 10 game ykköstä ja uskon, että paremmalla ohjaamisella ja listalla luku olisi ollut suurempi. Harvalta dekiltä löytyi vastauksia horisontaaliseen aggroon ennen sideboardia ja oli pelejä, joissa vastustaja kerkesi pelaamaan yhden spellin ennen lethaleita. Juuri hidas meta teki dekistä houkuttelevan valinnan. Sen suuremmitta puheitta dekkilistaan ja matchupanalyysiin.
Dekin ideana on Game 1 pelata käsi tiskiin ja voittaa nopeasti pelaamalla paljon halpoja uhkia, jotka saavat Hero's Downfallin näyttämään pelikelvottomalta kortilta. Sidejen jälkeen suunnitelma muuttuu, jos vastustaja tuo sisään halpoja sweeppereitä ja ideana on pelata tempopeliä poistojen kanssa ja toivoa parasta. Toisaalta voi myös yrittää gamblettaa ja jatkaa samalla suunnitelmalla, mutta tässä tapauksessa yksi Sweeper ajoissa ratkaisee pelin. Abzania vastaan tämä on melkein pakko, koska heidän ukot kestävät lähes poikkeuksetta 4 tai 5 ja niiden poistaminen olisikin liian tempoa hyydyttävää.
Menin ekana päivänä 7-2 ja tokana 3-2-1, missä häviöt tulivat Mardu Midrangea ja Ondrej Straskyn Jeskai Winsiä vastaan (sama lista, jolla Matej Zatlkaj voitti GP:n). Mardu Midrange tuntui dekin ylivoimaisesti pahimmalta matchupilta, koska Hordeling Outburst pystyy floodaamaan pöydän ja Butcher of the Horde tulee peliin nopeasti ja lifelinkkaa niin paljon, että siitä voi olla mahdoton enää tulla takaisin.
Temur Monsters 1-0 (2-0) Matchup tuntui helpolta, koska game 1 vastustaja ottaa omista landeista kipua eikä pysty vastaamaan horisontaaliseen strategiaan muuta kuin Polukranoksen monstrosityllä, joka tulee usein liian myöhään. Sidejen jälkeen paljon riippuu Nylea's Discipleistä ja siitä onko vastustajalla Anger of the Godsia.
Mardu Aggro 2-0 (4-1) Sama suunnitelma kuin meillä, mutta hitaampi ja ottaa kipua landeista. Stoken säästäminen Butcheriin / Brimaziin sidejen jälkeen on avain.
Abzan Aggro 2-0 (4-0) Olisin kuvitellut tämän olevan pahempi matchup, mutta ilmeisesti paljon on kiinni Siege Rhinoista ja siitä tuleeko Sorin ajallaan. Sidejen jälkeen Drown in Sorrow tekee matchupista epäedullisen, mutta Abzan saattaa hävitä omiin manoihinsa, kun ei saa tuplamustaa ajoissa.
Jeskai Wins 1-1 (3-2) Matchup on todella paljon kiinni vastustajan buildista. Perinteinen 4x Rabblemaster 4x Mantis Rider on hyvä matchup, mutta Ondrej Straskyn creaturedekki on todella vaikea voittaa sidejen jälkeen. Pelataan käsi pöytään ja laitetaan sormet ristiin.
Abzan Midrange 1-1 (3-2) Ei se paras matchup sidejen jälkeen, koska Caryatidit ja Courserit pakottavat käytännössä ottamaan horisontaalisen suunnitelman ja Drown in Sorrow rankaisee tätä toden teolla.
RG Monsters 1-0 (2-1) Game 1 on verrattavissa BYEen, mutta sidejen jälkeen Nylea's Disciple ja Anger of the Gods ovat erinomaisia vastauksia aggrotukselle.
Boss Sligh 0-1 (0-2) Tämän roundin jälkeen totesin, että Hordeling Outburst on parempi tässä dekissä kuin Rabblemaster, koska vastustaja voitti totaalisesti vain tämän kortin ansiosta. Tuli tosin painittua myös landien kanssa game 2 ja hävisin nopan, joka johti siihen, että hävisin game 1 vuoron päässä lethaleista. Myöskään muissa matseissa Rabblemaster ei tehnyt tarpeeksi, joten se on ensimmäinen muokkaus dekkiin.
Boros Aggro 1-0 (2-1) Dekki vaikutti hauskalta pelata ja Chained to the Rocksin synergia Eidolon of Countless Battlesin kanssa oli jo enemmän kuin syy pelata kyseistä dekkiä. Toisaalta dekin mana on kömpelö ja ahne ja game 1 tuntui BYEltä.
GB Constellation 1-0 (2-0) Voitin, koska vastustaja nosti todella surkeasti. Game 1 olisin hävinnyt noin neljän vuoron ajan Doomwake Giantiin, mutta sitä ei koskaan näkynyt ja game 2 Courser paljasti noin kahdeksan vuoroa putkeen joko landeja tai manamiehiä, gg. Doomwake Giant on todella hyvä suunnitelmaamme vastaan ja tämän lisäksi pelin venyessä myös Hornet Queen voi olla tarpeeksi pöydän stallaamiseen.
Mardu Midrange 0-1 (0-2) Game 1 sain vastustajan 4 lifeen Stoke kädessä (tapoutissa tosin) ja niinhän sieltä tuli Butcher, joka linkkasi vastustajan takaisin 9 lifeen ja peli oli siinä. Sidejen jälkeen tilanne ei parane juurikaan. Muistaakseni Sidisi Whip on huono matchup Mardulle, joten pitää toivoa, että se puskee Mardun ulos metasta.
Sitten niihin dekin muokkauksiin. Dekki toimi kokonaisuutena erittäin hyvin, mutta Outburstit Rabblejen tilalla olisivat olleet synergistisiä ja vähemmän heikkoja removalille. Jäin usein kaipaamaan sideltä toista Hall of Triumphia, kun tiesin vastustajan sidettävän 1-2 pisteen sweepereitä tai pelaavan token strategiaa. En resolvannut koko turnauksen aikana yhtään kertaa Harness by Forcea, joten en tiedä haluanko pitää sen vai keksiä jotain tilalle. Coordinated Assault oli useasti ihan ok, mutta lähti niin monessa pelissä ulos, että se saattaisi olla parempi Lightning Strikenä. Eidolon of the Great Revel antaa epäreilun määrän reachia hitaita strategioita vastaan ja toimii hyvin halpoja sweeppereitä vastaan pakottaen vastustajan poistamaan sen välittömästi. Searing Blood on täydellinen kortti kaikkia aggrostrategioita vastaan ja tempokortti vailla vertaistaan (paitsi ehkä Eidolon).
Matkana reissu oli rankemmasta päästä, mutta myös todella antoisa. Saatanpa lähteä uudestaankin :)
-Jussi
-
Mardu Midrange tuntui dekin ylivoimaisesti pahimmalta matchupilta, koska Hordeling Outburst pystyy floodaamaan pöydän ja Butcher of the Horde tulee peliin nopeasti ja lifelinkkaa niin paljon, että siitä voi olla mahdoton enää tulla takaisin.
Olen samaa mieltä. Pelasin myös Boss Sligh:iä Tukholmassa, ja hävisin pahiten juuri Mardu Midrange:en.
Oma deckini oli:
4 Monastery Swiftspear
4 Firedrinker Satyr
4 Foundry Street Denizen
4 Akroan Crusader
3 Frenzied Goblin
1 Arena Athlete
4 Stoke the Flames
4 Hammerhand
4 Dragon Mantle
4 Titan's Strength
2 Lightning Strike
2 Hordeling Outburst
1 Hall of Triumph
1 Coordinated Assault
18 Mountain
Sideboard
4 Eidolon of the Great Revel
4 Searing Blood
2 Harness by Force
2 Lightning Strike
2 Magma Spray
1 Scouring Sands
Matsit olivat:
R1: GR(Temur?) Monsters. Voitin helposti 2-0.
R2: Joku Sultai (ei Whipiä). Voitin 2-1.
R3: Jeskai Tempo (en tiedä versiota, sekä Brimaz että Sphinx tuli vastaan). Voitin eka peli, mutta hävisin kuitenkin 1-2.
R4: Mardu Midrange. Sain hänet 4 lifeen ekassa pelissä, ja 1 lifeen toisessa (tein paha laskuvirhe). Hävisin 0-2, tuntui pahalta koska mokasin pahasti toisessa pelissä.
R5: Mirror. Pelasin vaan paremmin kuin häntä, en tiedä miksei hän saidanut ulos Firedrinker Satyrejä? Voitin 2-1.
R6: Abzan Midrange. Sain hänet 5 lifeen, ja sitten hän stabilisoi. Toisessa pelissä 4 lifeen ja sitten sama tilanne. Hävisin 0-2, vihaan tätä deckiä...
R7: Abzan Midrange. Ja sitten voitin helposti 2-0, ei se nyt niin pahaa ole kuitenkin...
R8: Mardu Midrange. Ei edes lähellä voittoa. Hävisin 0-2.
R9: GR Monsters. Voitin eka peli helposti, sitten sain hänet toisess pelissä nopeasti 5 lifeen mutta siihen jäi. Kolmannessa pelissä voitto oli sitten kaukana. Hävisin 1-2.
Lopputulos oli siis surkeat 4-5. Tein muutamia virheitä, ja olin pelannut liian vähän deckin kanssa ennen turnausta. Hyvältä se kuitenkin tuntui.
Arena Athlete oli mielestäni turhaa, neljäs Frenzied Goblin tai kolmas Hordeling Outburst olisi ollut parempia kortteja. Scouring Sands olisi voinnut olla Hall of Triumph. En tiedä onko Harness by Force turhaa vai ei, mutta en heitä se pois vielä.