MtgSuomi.fi
Muu MTG => Turnaukset, tapahtumat ja peliporukat => Aiheen aloitti: Nastaboi - 09.07.15 - klo 16:32
-
Puolitoista vuotta sitten Pariisin Leka-GP:llä pääsin harmittavan lähelle topkasia, mistä sisuuntuneena ja vaimonikin kannustamana päätin jo silloin yrittää vielä kerran vastaavassa turnauksessa seuraavana vuonna. Emma mietti pitkään lähtevänsä itse mukaan, mutta lopulta totesimme sen menevän turhan vaikeaksi parikuisen vauvan kanssa. Draaman kaari oli siis näyttävästi rakennettu, mikäli menestystä tulisi (spoiler: ei tullut). Suomalaisena GP-historioitsijana raskas tehtäväni on kuitenkin todistaa jälkipolville (ja tarvittaessa poliisille/vakuutusyhtiölle) Simo Lagerspetzin traagisista vaiheista. Oikeastaan se, että päädyin kirjoittamaan tätä raporttia, on Jani Lindroosin ansiota, vaikka hän itse onkin vielä autuaan tietämätön roolistaan tässä kertomuksessa. Kuvia en laita, koska en jaksa mökillä mukana olevilla laitteilla säätää.
Anttilan Markku oli kysellyt pitkin kevättä suunnitelmistani Lillen suhteen. Simo oli myös julistanut lähtevänsä jos vain saa lomaa. Simon lomien varmistuessa seurueen neljännen jäsenen paikka oli vielä auki, joten ei kun jälleen deitti-ilmoitusta partikselle (missä GP-Tinder?). Ilmoitukseen vastasi samoihin aikoihin helsinkiläistyvä Mikke, jonka GP-into oli herännyt muiden tamperelaisten täytettyä jo kaksi vuokrakämppää lekaharjoilla. Suunnitelmana oli lentää torstai-iltana Finskin tarjouslennolla Pariisiin ja sieltä TGV:llä Lilleen. Valitettavasti viimeinen TGV näytti menevän iltayhdeksältä, joten ostin samanhintaiset aamulennot itselleni ja Simolle.
Ostamissani lipuissa komeili lähtöaika 19:30. Miten voi olla näin vaikea tämä 24-tuntinen kello? Ennenkin väärät liput ostanut Simo ei ollut millänsäkään. Varsinkin kun pian selvisi, että viimeinen juna lähteekin vasta kymmeneltä, ja lento olisi perillä 21:35. Aikaa olisi siis ruhtinaallisesti, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisimme uskaltaneet ostaa junaliput etukäteen. Matkalla lentokentälle Simo ilmoitti, että hänen puhelimensa ei suostu lataamaan. Onneksi työpuhelin löytyi. Hoidin molempien boarding passit puhelimellani ja matka pääsi alkamaan.
Lentokoneessa testasimme sideplaaneja Simon dekillä (Jund Lands) OmniTelliä vastaan. Monosininen dekki alkoi toistaa itseään pahasti jo tässä vaiheessa reissua. Lento oli jopa hieman etuajassa, mutta loppumatkasta koimme kauhun hetket lentokapteenin selittäessä surkealla englannilla jotain liittyen matkustajiin, joilla oli vaihtoyhteys Orlylta. Simo oli varma, että kuuli koneen menevänkin CDG:n sijasta Orlylle tuntemattomasta syystä. Siinä sitten pohdittiin hetken aikaa syntyjä syviä, kunnes ikkunasta näkyvä Pariisi paljasti meidän sittenkin lentävän oikealle asemalle. Junassa totesimme, että OmniTell on todella rasittava dekki.
Markku ja Mikke olivat saapuneet jo aamulla, kuitanneet hotellihuoneen ja varustelleet jääkaappia belgioluilla. Hotelli oli mallia opiskelijakolhoosi jossa oli mm. koko kerroksen yhteinen parveke. Tuuletin ei toiminut, minkä vuoksi oli vaikea arvioida, kummassa oli tukahduttavampi ilma, ulkona vai sisällä. Hotellin erikseen laskutettava aamupala vaikutti olevan tasoa rahoistä löytynyt yllätys, joten ostimme lähikaupasta mehua, patonkia ja juustoa. Kilohinnasta päätellen Camembert on Ranskassa edamin asemessa. Rima on vähän eri korkeudella kuin Suomessa, jos Camembert ja Leffe edustavat bulkkia. Hotelli maksoi kuitenkin vain kympin/yö/naama ja oli viiden minuutin päässä saitilta. Miellyttävästi kaikki muukin koko kaupungissa oli viiden minuutin kävelymatkan päässä. Ai niin, ja wifi ei toiminut loppumatkasta. Simon puhelimen vika löytyi laturista ja puhelin saatiin elvytettyä.
Perjantaina piti harjata byet trialista ja ottaa loppuilta levon kannalta. Ensimmäisessä trialissa tuli heti ykköskierroksella pataan OmniTellillltä. Tämä oli todellinen ongelma, koska dekkini ei kykene mitenkään voittamaan OmniTelliä ykköspelissä. 14 sideltä tuodun kortin (mm. 2 Krosan Grip) jälkeen peli tasoittuu huomattavasti, mutta ykköspelin luovuttaminen antaa matchupissa liian suuren etumatkan viholliselle. Pakalla on kuitenkin hyvä matchup kaikkia ei-comboja vastaan, ja isossa turnauksessa saa kuitenkin paremman edun pelaamalla pakkaa, jonka tuntee läpikotaisin. Pakkani ei vain ollut ollenkaan niin hyvin sijoittunut metaan kuin puolitoista vuotta sitten, mistä syystä itseluottamukseni ei myöskään ollut yhtä rajaton. Sidellä muuten käväisi jossain vaiheessa myös Lotion Thief. Sittenpä ei ollut enää käsivoiteita. Kiitos Kake.
Seuraavasssa trialissa voitin pari ensimmäistä kierrosta ja olin kolmannella kierroksella varastamassa ykköspeliä landseilta Disfiguroimalla Marit Lagea, menemällä yhteen ja bouncaamalla sen Jacella. Vihu oli Wasteland-Jace-lukossa, kunnes Jacen ollessa kahdeksassa counterissa dredgasin Loamin ja survoin gravelle menevät kolme korttia käteni sekaan. Vastus ei tietenkään huomannut mitään erikoista, joten huusin itse tuomarin paikalle.
Dredgasin Loamin ja laitoin kortit graven sijasta käteen.
Olivatko ne nuo kolme viimeistä korttia?
Eivät, sekoitin ne muiden käsikorttien joukkoon eikä vastustajalla ole mitään mahdollisuutta vahvistaa, mitkä kortit sinne menivät.
Valitettavasti tästä tulee game loss.
Tiedän, ei siinä mitään.
Täytyy sanoa, että ihailen rehellisyyttänne. Itse en olisi huomannut mitään tai kutsunut tuomaria, jos olisit vain laittanut jotain kortteja gravelle. Kuka yleensä edes kutsuu tuomarin omasta rikkeestään?
No meilläpäin ainakin ihan kaikki.
Hävisin luonnollisesti kakkospelin pystyyn.
Pelasin vielä kolmannen trialin kolmoskierroksen exittiin ja totesin, että saa riittää. Kävimme Markun kanssa Aven suosittelemassa Gur Kebabissa, josta sai kuulemma kaljaa. Lupaavasti kaikki viereiset ravitsemusliikkeet olivat täynnä ja Gur tyhjillään, mikä saattaa toki selittyä sillä, että niissä myytiin kahvia eikä ruokaa. Jäädyin kassalla onnettoman ranskantaitoni kanssa, jolle veti vertoja vain tarjoilijoiden yhtä olematon englannintaito. Paikka oli omaan makuuni kovin ketjuisa ja annos all over place: riiisiä, ranskalaisia, maissia, oliivia ja muuta omituista mutta ei punaista eikä valkoista kastiketta kebun päällä. No sai sieltä sitä kaljaa. 38 asteen ulkolämpötila, turnauspaikan ilmastoinnin hajoaminen ja riittämätön nesteytys olivat vieneet tehokkaasti mehut, mutta mätön voimalla jaksoin lähteä kauppaan täydentämään varastoja huomiseksi. Simon foldattua viimeisen trialinsa lähdimme vielä illastamaan helsinkiläiskolmikko Tiinus-Pakka-Heikkilän kanssa näiden hotellille. Anttila jäi pelaamaan oman trialinsa finaalipelejä ja Mikke lähti tamperelaisten matkaan.
Hotellin ravintolan keittiö oli kiinni, mutta tarjoilija ilmoitti sen olevan no problem. Tämä olikin ainoa positiivinen asia ravintolassa. (Jälkeenpäin joku järkeili, että eikö meidän kannaltamme olisi ollut parempi, että meille ei olisi tarjoiltu, joten sinne meni se ainoa plussa.) Esko otti kanaa, Markku jotain lihaa, Simo entrecôten sekä minä ja Joona munakkaan. Kanaa oli pari kuivaa känttyä sekä paljon ranskalaisia, joiden kanssa ei ollut mitään. Ketsuppia saatiin lopulta jostain erikseen pyytämällä. Markun liha ei ollut paljoa parempi. Simo sai tilaamansa salaatin sijaan ranskalaisia, ja huomautettuaan asiasta sai suoraan pussista tulleen valmissalaatin (muovinpala todisteena). Joona otti munakkaan pelkällä juustolla, koska ei ollut tajunnut vaihtoehtoa kaikki täytteet kuten minä. Oma lisukkeeni, höyrytetyt kasvikset, ei ollut sekään kummoinen, mutta lisänä tuli vielä salaatti, ja kaiken kaikkiaan onnistuin vetämään pisimmän tikun tilauksessa.
Laskun splittaaminen ei mennyt myöskään kovin tyylikkäästi. Ensin Eskolta laskutettiin liikaa, sitten sitä korjailtiin ja säädeltiin ja koko ajan ravattiin baaritiskin ja aamiaiskassan väliä, koska ensimmäisessä olivat tiedot tilauksista ja jälkimmäisessä kyky ottaa maksuja vastaan. Tällä välin Mikke oli selvinnyt takaisin omaan majapaikkaamme ja soitellut ja viestitellyt joka suuntaan kunnes lopulta oli saanut jostain numeroni. Mainitsinko jo, että avaimia oli vain yksi? Kyseinen muovinpala tosin muistutti avainta vain hyvin etäisesti ja sillä taisi päästä aika moneen muuhunkin huoneeseen, joissa normaalilukko oli korvattu eto virityksellä.
Aloitin main eventin 3-0 voittaen mm. OmniTellin. Sitten hävisin Infectille, tasuroin Tonttujen kanssa ollessani takana ja vihdoin tasuribraketissa tuli vastaan DnT-pelaaja, joka mietti huomattavan pitkään myös niillä vuoroilla, joilla hänellä ei ollut yhtäkään pelausta. Ekan pelin voitettuani yritin vain olla häviämättä seuraavaa, mutta en löytänyt Deediä kuin vasta hyvin alhaisissa lifeissä ja vastus sai hinkattua viimeiset lämät sisään lisävuoroilla. Vastus oli hyvin närkästynyt lopputuloksesta eikä halunnut skuupata. En minäkään, joten merkitsimme lappuun 1-1 ja totesimme olevamme molemmat ulkona turnauksesta.
Tuomari vei lipun tiskille. Rebound-eventteihin ilmoittautuminen oli päättymässä puolen tunnin päästä, mutta en ehtinyt enää dropata. Paitsi että nimeäni ei löytynytkään taululta, ja scorekeeper ilmoitti, että minut oli dropattu viime kierroksen jälkeen. Siellä joku luki hyvin ajatuksia. Turnausjärjestelyistä ei muuten ole kuin positiivista sanottavaa. Ilmastoinnin hajoamiselle nyt BOM ei hirveästi mahtanut, kaikille järjestettiin vettä eikä vai vipeille ja BOM-pistesysteemi osoittautui erittäin toimivaksi. Nesteytyskin onnistui perjantaita paremmin, ehkä keho ehti myös vähän tottua pätsiin.
Mikke mikä sun record on t. Kake setä.
2-2.
Eli siis bearly alive.
Minne voin viedä kaikki nämä pisteet.
Otetaanko selfie tuota tulostaulua vasten.
Nollat taulussa.
Selfiekeppi vain puuttuu.
Tuostapa Vendilion Clique.
Emma lähetti kuvan nerokkaasta jälkikasvustani, joka oli tunkenut molemmat jalat samaan housunlahkeeseen.
Hävisin reboundin ekan kierroksen OmniTellille, kun pidin kolmospelissä tunkkia, koska ei kiinnostanut. Pääturnauksesta tippuminen oli vienyt pelifiilikset. Emma yritti lievittää koti-ikävää lähettämällä kuvia pitkin peittoa päästellyistä plöröistä ja katolle karkailevista kissoista. Kakkoskierroksella 0-1 -pöydässä näin ensi kertaa kunnon brewejä; kaikki tätä ennen näkemäni pakat olivat edustaneet vakiintuneita arkkityyppejä. Ryhdistäydyin ja menin loput kierrokset 2-0-1. Mikke lähti taas tamperelaisten matkaan ja muu kämppä syömään ja juomaan helsinkiläisten kanssa. Tosin ensin käytiin vielä hotellilla heittämässä kamat ja vähän lagaamassa.
Pojat olivat jo ehtineet ottaa kunnolla pohjaa, ja löysimme heidät ruokakorttelista hilpeissä tunnelmissa. Heikkilä julisti heti porukan fiksuimman ihmisen saapuneen paikalle. Simo käväisi juomakaupassa, pyysi kohta Anttilaa kaverikseen ja ulos tultuaan totesi, että luottokortti on hukassa. Simo lähti etsimään korttiaan siitä kovan onnen ravintolasta poikien hotellilta meidän muiden asettuessa paikkaan, josta sai marokkolaista sekä perusmättöjä. Paikka oli kovin halal eikä alkoholia tarjoiltu, mutta pojat kompensoivat käymällä ahkerasti nurkan takana. Otin luumukanatajinen jota Heikkilä myös testasi mutta totesi liian makeaksi omaan makuunsa. Se onkin todella makeata, itse tykkään. Anttila otti kebua, Esko kanaa ja Joona kasvispitsan (sai kalapitsan). Vegetarian, mediterrainian, mitä näitä nyt on. Ilta oli lämmin ja miellyttävä, mitä Heikkilä yritti vähän fiilistellä, mutta tiinuspakka sabotoi johdonmukaisesti kaikki herkistely-yritykset.
Simo palasi poikien hotellilta korttinsa kanssa, joka oli tai jota ei ollut kopioitu. Mistäkö epäily? No, pojat pelasivat luottokorttipeliä laskusta ja Simo hävisi. Kun piti höylätä korttia, maksupääte antoi aina virheilmoituksen. Kauppias suositteli kulman takana olevaa automaattia, joka puolestaan nielaisi Simon kortin. Koppasin itse laskun, mutta sama virheilmoitus toistui omalla kortillani. Maksupäätteen vaihtamisen jälkeen paljastui, että vika olikin maksupäätteessä. No Simon pankkina sitten loppumatka.
Joona oli ostanut omien sanojensa mukaan kaupan kalleinta vodkaa joka ei silti oikein maistunut kellekään muulle. Paitsi kadun miehelle, josta Joona sai hetkessä niin hyvän ystävän, että pääsi eroon vain jättämällä pohjat hänelle. Kierrettiin keskusaukiolle ja sieltä johonkin terassille. Heikkilä jaksoi vielä maistella paikallisia erikoisoluita. Itsekin olisin, muuta orastavan päänsäryn vuoksi otin jotain kevyempää. Onnistuttiin keskustelemaan yllättävän pitkään jostain muusta kuin Magicista, kunnes Patricia (L1 Ruotsista) liittyi seuralaisensa kanssa pöytäämme ja palattiin pienimpään yhteiseen nimittäjään. Kello oli puoli kolme ja lähdimme Simon kanssa nukkumaan tähtäimessä minulla huomenna Bazaar of Duals ja Simolla sealed. Kun lopultakin kuumuus muuttuu miellyttäväksi yön lämmöksi, pitääkin mennä nukkumaan. Muilla oli mielessä team sealed, sitten joskus huomenna ehkä.
Dualibasaarin ykköskierroksella en nostanut kolmannessa pelissä nonlandeja ja hävisin Omnitellille. Sen jälkeen tein tyylikkään jacetapon UW Stonebladea vastaan: Jace 30 sekuntia kellossa, plussataansun, plussataansun, plussataansun, aika. Vastustajalla viisi käsikorttia. Seizellä yksi pois, ultimate, Standstill, rikotaan itse.
Kolmoskierroksella otettiin vähän ilmaista karmaa pankkiin. Reanimatoria vastaan oltiin tilanteessa, jossa minulla oli aktiivinen shamaani ja vastuksella Grisse ja Inkwell gravella. Vastus nosti kortin ja halusi kysyä sääntökysymyksen tuomarilta, mistä päättelin, että hänellä on Exhume ja haluaa kysyä sen toiminnasta shamaanin kanssa. Vastus tuli takaisin ja pelasi Thoughtseizen, mihin vastasiin Cliquella täpäten samalla itseni ulos. Kädessä oli kuin olikin Exhume eikä toista mustaa sourcea.
Niin kysyit varmaan tosta Exhumesta tuomarilta.
Joo jos olisin pelannut sen Griselbrandiin niin sä olisit vain rempannut sen responssina.
Ne targetit tosiaan valitaan vasta resolvissa eli kyllähän sä olisit saanut sen Inkwellin joka tapauksessa tiskiin.
Onkohan sulle nyt ihan varmasti kerrottu oikein miten toi kortti toimii.
Joo sit olisin kyllä halunnut pelata eri tavalla.
Tossahan on sopivasti Dustin (de Leeuw, L3 Hollannista ja hieno mies, ks. Göteborgin raportti (http://mtgsuomi.fi/keskustelu/index.php?topic=67878.0)). Judge!
Kuinka voin auttaa?
Tässä on varmaan selitetty pelaajalle väärin miten Exhume toimii.
Joo se toimii just noin kun kerroit.
Tämä on vakavaa, olen hyvin pahoillani, haen päätuomarin.
Hei olen päätuomari, yleensä emme tee näin mutta nyt peruutamme tilanteeseen ennen Thoughtseizen castaamista.
Joo sopii, itsekin olisin tehnyt samoin.
Osoittaa hyvää urheiluhenkeä, että haluat hakea korjausta virheelliseen rulingiin.
No tuomarina pitää näyttää esimerkkiä, tilasin jo yhden game lossin itselleni aiemmin.
Sitten pelattiin Exhume lopputuloksena Inkwell tiskissä. Untap, land, Thoughtseize, Liliana GG.
Viereisessä pöydässä Marttia vastaan pelasi myös GP-hahmo josta olin usein kuullut mutta en aiemmin tavannut, eli pelaaja joka kadotti mystisesti englannin kielen taitonsa heti kun tuli jotain ongelmia. Ranskalaistuomarikin oli sille jossain vaiheessa että älä viitsi, sä ymmärrät ihan hyvin mitä mä selitän englanniksi. Voitin pari rundia lisää mm. OmniTelliä vastaan joka fizzlasi molemmissa peleissä. Riittävä annos kyseistä dekkiä alkaa olla hankittu loppuelämäksi. Sitten pelasin vähän huonosti Reanimatoria vastaan, hävisin ja taas tuli paha mieli. Onneksi viimeisellä kierroksella tuli turnauksen ensimmäinen suomalaisparitus Savolaisen Pasia vastaan (DnT punaisella). 8 minuutin kuluttua peli oli jo 1-1, kun nostin ensimmäisessä pelissä nutsit ja toisessa en löytänyt toista värillistä sourcea. Äkkiä pelaaminen oli taas hauskaa. Itse asiassa aina kun katsoin tamperelaisten pelaamista, niin he kommunikoivat selkeästi, heittivät rentoa läpyskää, suhtautuivat takaiskuihin tyynesti ja kaiken kaikkiaan heillä näytti olevan koko ajan hauskaa. Pitää selvästi jatkossa kanavoida enemmän sisäistä tamperelaistani.
Pojat eivät todellakaan olleet selviytyneet team sealediin, hotellille kuitenkin sentään. Joonan puhelin tosin oli hävinnyt baarista lähdettäessä, joku senkin ehti viedä. Jossain välissä Heikkilä käveli ohi ja totesi 8-maneissa olevan valuet kohdallaan. Joku sanoi että Simolta on varastettu boksi. Ajattelin ensin että joku palkintoboosteriboksi, mutta pian tarkentui että kyseessä oli dekkiboksi, jossa oli holowastea ja muita lainakortteja sekä voitetut palkinnot. Hienoa ettei voi jättää mitään sekunniksikaan pöydälle. Simo oli kuitenkin ehtinyt kasailla hajonnutta itseään jo pari tuntia, ja sain hänet mukaan draftille.
Minulle pässäsi nassikka joka otti ykköspussista Atarkan ja sen jälkeen random kortteja joka väriltä. Lähdin punaiselle ja ykköspussin lopussa vihreälle, joka näytti olevan auki. Dekki oli solid mutta ei mitenkään erikoinen. Simo draftasi UB Exploitia kuten aina. Pelasin ykköskierroksella nassikan isää vastaan, jolle Simo pässäsi ja joka oli siis luonnollisesti myös UB:lla, joka oli vielä huonompi kuin Simon pakka. Simo hävisi naskille, jonka nalle+aura -combo oli isompi kuin Simon dekki. Kakkoskierroksella pelasin itse naskia vastaan, joka aloitti mountain, Raging Goblin, eiajeta, sun, tokavuoro ajetaan, eilandia, sun. Vieressä Simo hautautui suolakasan alle.
Yani yhdisteli ihmisten BOM-pisteitä bokseiksi ja caseiksi, joissa oli paras value. Illemmalla oli tarkoitus ottaa huoneidenvälinen tiimidraftihaaste, mutta kun lopulta selvisimme poikien hotellille, he olivatkin kypsiä nukkumaan. Siinä sitten vilkuiltiin Gerryn streamia, pelailtiin Heartstonea tabletilta, haukuttiin pärjänneitä dekkejä ja niillä pelanneita paisteja sekä ihasteltiin paikallista vessadesignia: kopissa oli pönttö ja neljä seinää, suihkuhuone pesualtaalla oli erikseen. Päätettiin siirtää haaste suosiolla huomiselle.
Kämpillä otettiin vielä Simon kanssa vähän matsia draftidekeillämme. Kolmosvuoron Colossodon Yearling teki Simoon välittömän vaikutuksen.
Siis mikä tää kortti on.
Ei mitään näin hyvää.
Se on alennuslankku.
Jani Lindroosin lempikortti.
Hmm. Jos Lindroos voittais Poro Invitationalin, olisko sen palkinto alteroitu Colossodon Yearling?
No en tiedä tarviiko tota nyt ees niin kauheesti alteroida.
Seatit olivat Simo, Joona, minä, Markku, Markku, Esko. Sain kolmos- ja vitospikin Strongarm Monkit ja dekki rakentui niiden ympärille itsestään. Simolla oli vaihteeksi UB Exploit, Anttilalla GW plussacounter, Heikkilällä monored, Eskolla GR ja Joonalla BG megamorph. Ykkösrundilla nostin Heikkilää vastaan nutsit playlta ja kakkospelissä tämä mulligoi viiteen. Anttila voitti Joonan ja Simo hävisi Eskolle. Kakkoskierroksella Eskoa vastaan havaitsin oman pakkani toimivan hieman huonommin puolustussuuntaan, johon jouduttiin mulliganien tai manankusujen kautta. Heikkilä voitti Markkujen mittelön, mutta Simon pakka osoittautui vielä Joonankin läjää grindaavammaksi. Esko voitti helposti myös Anttilan, mutta itse nostin Joonaa vastaan jälleen kunnollisesti ja ratkaisu jäi kiinni Heikkilän ja Simon matsista. Heikkilällä kusi jälleen ja dekki seinään.
Simo ja Joona lähtivät tuuttaamaan poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksia, muut etsimään ruokapaikkaa. Paitsi että kello oli taas jotain kaksi ja kaikki paikat kiinni. Lopulta löytyi joku asiallisen oloinen hampurilaispaikka, jonka tarjoilija oli entinen MTG-pelaaja. Ruoka oli ok mutta ei erikoista. Erikoista sen sijaan oli splitata viiden hengen lasku vahingossa neljään, jolloin maksoimme aluksi viidenneksen liikaa. Virhe sentään huomattiin ja saatiin korjattua. Sitten olikin jo aika minun ja Miken lähteä junalle Eskon ja Markkujen suunnatessa kohti Citadelia. Soitto Joonalle ja Simolle, joiden poliisilaitosreissu ei ollut ollut menestys, ja ruokakin tuli hitaasti. Asemalta uudestaan soitto Simolle, että juna lähtee parinkymmenen minuutin päästä. No hyvin ehtii. Tällä välin Joona ei ollut niin riemastunut muiden lähdettyä Citadeliin odottamatta häntä, varsinkaan kun se paikan päällä paljastui sotilasalueeksi, jonne ei turisteilla ollut asiaa. Junassa otettiin vielä kolmen hengen rochester. Tällä kertaa Simo ei jostain syystä ollut UB:lla, mutta Mirror Mockery oli jälleen dekissä kuten kaikissa muissakin drafteissa. Voitti sentään draftin.
Näin päättyy kertomuksemme Lillen GP:lta. Simon tiliäkään ei oltu tyhjennetty päätellen siitä, että hän maksoi lainaamansa rahat. Omalta osaltani saattaa hyvin olla, että kyseessä oli viimeinen GP:ni pelaajana. Reissu itsessään oli jälleen mahtava kuten aina, itse Magicin pelaaminen vähemmän mahtavaa. Pelaaminen GP:llä on kivaa vain silloin kun voittaa, ja oikeasti pärjätäkseen pitäisi voittaa yli 80 % matseista. Tuomaroinnista sen sijaan saa paljon enemmän irti, vaikka seikkailuille jääkin vähemmän aikaa. Nytkin paras mieli jäi noista parista matsista, joissa pääsin kanavoimaan sisäistä tuomariani. Seuraavan kerran siis mustissa matkaan. Sen sijaan Simon seikkailuista saamme toivottavasti lukea jatkossakin lisää.
-
Joona on myös suoriutunut kunnioitettavasti viimeaikaisista ulkomaan reissuistaan. Ehkä mies itse kertoo joskus, minkälaista elämysturistointia Bulgariassa voi harrastaa.
-
Hyvä huomio Tre-possen mentaliteetista.
-
Loistorapsu! Allekirjoitan Tampere-jengin rennon meiningin. Taisin olla muuten minä kun yhdistelin niitä BOM-pisteitä boxeiksi finskeille. Koska en jaksa tällä kertaa itse vääntää rapsaa niin jätetään tähän maineventin tulos itseltä kuitenkin: 6-1 tilanteesta, 6-3 ja ulos day2. Harvoin on vituttanut magic niin paljon. Jäihän mulle lopulta 4 boxia dragonssia ja 4 pelimattoa kouraan kuitenkin.
-
Loistorapsu! Allekirjoitan Tampere-jengin rennon meiningin. Taisin olla muuten minä kun yhdistelin niitä BOM-pisteitä boxeiksi finskeille. Koska en jaksa tällä kertaa itse vääntää rapsaa niin jätetään tähän maineventin tulos itseltä kuitenkin: 6-1 tilanteesta, 6-3 ja ulos day2. Harvoin on vituttanut magic niin paljon. Jäihän mulle lopulta 4 boxia dragonssia ja 4 pelimattoa kouraan kuitenkin.
Sinä ja Pispahan taisitte siinä olla pääpuuhamiehinä, itse vain säädin lähinnä Janin kanssa. Toi GP:llä pelaaminen on kyllä vaikee dilemma: jos kuvittelee pärjäävänsä niin lopputuloksena on varma pettymys, jos taas ei edes kuvittele pärjäävänsä, miksi edes osallistua main eventtiin?
-
Sinä ja Pispahan taisitte siinä olla pääpuuhamiehinä, itse vain säädin lähinnä Janin kanssa. Toi GP:llä pelaaminen on kyllä vaikee dilemma: jos kuvittelee pärjäävänsä niin lopputuloksena on varma pettymys, jos taas ei edes kuvittele pärjäävänsä, miksi edes osallistua main eventtiin?
Joo Pispa karkas 8-maniin kun sai omat boxinsa, kyllä se BOMin kaveri hieman naureskeli kun kävin hakemassa 13 boxia yhteensä. Maineventin EV on kyllä melko surkea 1573 pelaajalla, sille sais Wizards tehdä jotain kyllä. Itse hyväksyn sen kyllä että pitää mennä 7-2 koska turha sitä on day2 lähteä pelailee jos ei oo realistisia mahiksia ees rahoille. Olihan se hauska reissu vaikka ei menestystä tullutkaan, ensi vuonna uudestaan. Legacy GP:llä on ainakin itsellä sentään joku realistinen mahis pärjäillä, Modern on ihan lottoa ja Standardista en tiedä mitään.
-
Mahtava lankkutarina 2/4 lukisin uudestaan.
-
Jotta raportista saa kaken irti, pitää tietää tämä. T. siivooja sedä (https://www.youtube.com/watch?v=1Iwbn-s4ZZY)
-
Kiitos hyvästä tarinasta!
Jotta raportista saa kaken irti, pitää tietää tämä. T. siivooja sedä (https://www.youtube.com/watch?v=1Iwbn-s4ZZY)
mutta, wtf did I just watch :D