MtgSuomi.fi
Muuta => Muuta keskustelua => Aiheen aloitti: 326 - 17.08.15 - klo 04:25
-
Kansalaiset, medborgare. Kuten jotkut teistä jo ehkä tietävätkin, pelit (erityisesti roolipelit) ovat kookas osa elämääni. Häpeäkseni olen kuitenkin monesti joutunut toteamaan, että todella moni rpg-maailman klassikoista on jäänyt kokematta.
Näin ollen käännyn aina yhtä viisaan ja avuliaan yhteisömme puoleen ja pyydän mitä nöyrimmin apua listan rpg-klassikoista laatimisessa. Kukin voisi siis kertoilla, mitkä pelit ja/tai pelisarjat omasta mielestä muodostavat rpg-genren selkärangan ja ytimen - mitä ovat rpg-maailman "must-play"-pelit. Toki myös itselle tärkeitä, vähemmän tunnettuja pelejä sopii mainostaa.
Jonkinlaisena taka-ajatuksena on luonnollisesti poimia useimmiten mainitut pelit, pistää pelaten ja kenties (jos aika ja jaksaminen riittää) jopa streamata/nauhoittaa paisteiluni kokonaisuudessaan jos yli kahta ihmistä sattuu jotain kumman syystä kiinnostamaan moisen seuraaminen.
Kiitoksia jo etukäteen avuliaille yksilöille :)
-
Tänä aamuna vetäisin klassikkorajan tonne vuosituhannen vaihteen pintaan. Senkin jälkeen kyllä mun silmissä klassikko-osastoa on tullut, sekä ilmiselvää että ees vähän obskuurimpaa (Knights of the Old Republicista Arx Fatalikseen ja Vampire the Masquerade: Bloodlinesiin).
Kymmenen setti "nää varmaan pelittää edelleenkin" -periaatteella:
Ultima 4: Quest of the Avatar
Dungeon Master
Eye of the Beholder II: The Legend of Darkmoon
Ultima Underworld: The Stygian Abyss
Lands of Lore: The Throne of Chaos
Betrayal at Krondor
Might and Magic: World of Xeen
Fallout
Planescape: Torment
Baldur's Gate II: Shadows of Amn + Throne of Bhaal
Sori Japani ja ainakin Chrono Trigger, sieltä sais ihan oman listansa.
-
Lunskun listaan voisi lisätä ainakin mainion Ultima VII:n ja Part II: Serpent Islen. Toimivat nykykoneilla Exultin avulla. Itselleni Ultima V on lähempänä sydäntä kuin IV, mutta nämä nyt ovat makuasioita.
-
Jos saa tarjota myös hieman tuoreempia teoksia, niin suosittelen Lost Odysseyta ja ensimmäistä Mass Effectiä.
Sitten tietysti:
Fallout -sarja
Elder Scrolls -sarja
Final Fantasy -sarja
-
Meikäläinen hyppää tonne Nipponin leiriin JRPG:tä puolustaakseni. :)
Final Fantasyt 1, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 12. Ykkönen listalla vain siksi, että tietää mistä ollaan lähdetty. Muut listalla laatunsa vuoksi, kymppiin vaikuttaa hiukan henkilökohtainen nostalgia. 12 on ehkä liian tuore klassikoksi.
Chrono Trigger (ja umpilisäkkeenä Chrono Cross). Itseltäni on tämä helmi jäänyt välistä, mutta tunnustan sen ansaitseman kunnian monipuolisuutensa takia.
Tales of- sarjan Tales of Phantasia, Tales of Legendia, Tales of Symphonia ja Tales of the Abyss. Vaikka mielestäni Talesit ovat kuivuneet nykyaikaan siirryttäessä, ovat ne silti kovia nimiä omalaatuisuuden ja tyylin takia, ja sarjan paappajäsenet ovat kultaa. Eternian nimeämisessä on kikkailtu sinne sun tänne, kun jompikumpi (Eternia tai Eternia II) julkaistiin Japanin ulkopuolella väärällä nimellä. Nyt en muista kumpi.
Kingdom Heartsin julkaisusta on niin kauan, että (itselleni rakas) action-RPG ansaitsee paikkansa klassikkona. Vain originaali, kakkonen toistaa itseään liikaa vaikka jatkaakin juonta ja mobiilihärpäkkeet ovat aikamoista filleriä.
Disgaea-sarja ja Phantom Brave. Hämärällä huumorilla varustellut Tactical-RPG:t, joissa Level Cap on 99999 ja Damage Limit on 9999999999 eivät uppoa jokaiikalle, mutta tarinankerronta on huippulaatua.
-
Parhaat suomalaiset RPG:t:
Praedor (http://www.burgergames.com/Praedor/): Burger Gamesin fantasiaroolipeli. Yksinkertainen ja miellyttävä pelata, ja ehkä minun suosikkini kaikista tarjolla olevista geneerisistä fantsuropeista.
Stalker (http://www.burgergames.com/stalker/): Burger Gamesin post apokalyptinen skifiroolipeli. Suomalaisen peliteollisuuden kirkkain helmi ja ehkä listan parhaiten toteutettu peli kaikin puolin.
Historiallisesti merkittävät klassikkosarjat:
Dungeons and Dragons: Koko genren luonut tavaramerkki. Peliteknisesti lähes kaikkia muita relevantteja pelejä paskempia tuotoksia, mutta pitää tuntea jo historiansa ja laajan levinneisyytensä takia. En suosittele juurtumaan liikaa, koska brändin paras tuotos eli 5th edition on korkeintaan keskinkertainen peli, ja muut aika paskaa moderneihin kilpailijoihinsa verrattuna. Pathfinder on nimestään huolimatta samaa paskaa kuin DnD.
GURPS: Toinen ikivanha peli, joka on erittäin laajalle levinnyt. GURPS tunnetaan siitä, että sille löytyy säännöt pelimaailmaan kuin pelimaailmaan ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta numeroita voi joutua murskaamaan laskimen kera pelistä selvitäkseen.
Vampire: the Requiem: White Wolfin klassisen hirviöpelivalikoiman moderni tuotos, jossa vampyyrit juonittelevat vallan ja veren perässä.
Pelit, joista itse pidän:
Dark Heresy: Warhammer 40k pelimaailman virallinen roolipeli, joka on toistaiseksi hiotuin esimerkki varsin toimivista satasivuiseen noppaan perustuvista pelimekaniikoista, joista Warhammer roolipelit on tunnettuja. Pelimaailma on myöskin juuri sopivan sekopäinen roolipelin kohteeksi. Tää on suosikkini tyypillisistä Sci-Fi RPG:istä.
F.A.T.E: Ylläolevat pelit ovat kaikki enemmän tai vähemmän mekaanisesti raskaita, joten fate sopii esimerkiksi merkittävästä pelistä, jossa tarinaa luodaan vähän vähemmällä numeroiden murskaamisella. Fate on mun suosikkivalinta yksinkertaiseksi yleispeliksi, joka soveltuu moniin erilaisiin pelimaalmoihin, ja haluaisin erityisesti päästä testaamaan sitä supersankarikampanjan pyörittämisessä.
Savage Worlds: Teknisesti hiottu fantasiaroolipeli joka soveltuu erityisesti Conan-henkisiin Sword and Sorcery peleihin. Tähän tutustuminen on paraikaa kesken.
Shadowrun: Cyberpunk-genren isoin nimi. Pidän sen pelimekaniikoista, vaikkakin nekin välillä menevät turhan raskaan puolelle, mutta fantasiaa scifiin sekoittava pelimaailma voi välillä olla hieman turhankin korni.
Mouse Guard: Burning Wheelin pelimekaniikkoja soveltava peli, jossa pienet hiiret yrittävät selviytyä talvesta, pöllöistä ja muista metsän vaaroista kuolematta ihan kaikki.
The Riddle of Steel ja sen modernit kloonit kuten Song of Swords ja Band of Bastards: Raakaa ja realistista miekkailusimulaatiota, joka saa suuren historianörtin sisälläni kiihottumaan. Jos haluat realismia ja simulaatiomaista otetta keskiaikaisiin aseisiin ja taisteluun, niin TRoS ja sen modernit hengenperilliset ovat pelisi.
Maid RPG: Sinä ja kanssapelaajasi olette sisäkköjä. Tehtävänne on pitää isäntä tyytyväisenä. Minun eri tarvinne kertoa lisää.
Aloitusviestissä puhuttiin vain RPG:istä, joten vastasin sen mukaisesti, että puhe olisi oikeista roolipeleistä, eikä videopeleistä. Suosittelen tutustumaan näihinkin klassikoihin, vaikka puhe olisi ollut vidyasta.
-
Earthbound (aka Mother 2) ja Mother 3. Ykkönen on vähän samaa sarjaa kuin Final Fantasy 1, eli jos nyt oikeasti kinostaa niin voi senkin käydä kokemassa, mutta aika ei ole kohdellut sitä kovin hyvin.
Ja koska tietokoneropet on pohjimmiltaan vain seikkailupelejä joissa välillä vähän tapellaan, on pakko huudella väliin myös niistä oikeasti hyvistä seikkailuista, eli kaikesta mitä LucasArts julkaisi välillä [Loom; Grim Fandango]. Sierran pelejä ei ole olemassa.
-
Suomalaisista klassikoista kannaatta kokeilla Risto Hiedan tuotoksia, erityisesti Kalmoa. Kotoinen DD-kopio ANKH (Adventures in the North Kalevala Heroes) on myös kokeilemisen arvoinen, jos ei muun, niin ainakin huumoriarvon takia.
Ulkomaisista kalssikoista omia suosikkejani ovat:
- Call of Cthulhu. Masks of Nyarlathotep ja Horror on the Orient Express ovat molemmat mahtavia kampanjoita
- AD&D 2nd edition. Settingeistä erityisesti Planescape ja kampanjoista (melkein) kaikki Monte Cookin tuotokset
- Cyberpunk 2020
- Twilight 2000
Uudemmista peleistä kokeilla kannattaa ainakin Delta Greenia, Unknown Armiesia ja D&D 5th editionia.
-
Metroidvania-Castlevaniat ovat oikein mainioita action-rpg'itä:
-Symphony of the night
-Circle of the moon
-Harmony of Dissonance
-Aria of Sorrow
-Dawn of Sorrow
-Portrait of Ruin
-Order of Ecclesia
-
Metroidvania-Castlevaniat ovat oikein mainioita action-rpg'itä:
-Symphony of the night
-Circle of the moon
-Harmony of Dissonance
-Aria of Sorrow
-Dawn of Sorrow
-Portrait of Ruin
-Order of Ecclesia
No, jos nyt jrpg:t vielä menevät juuri ja juuri "tietokoneroolipeli" termin alle, niin Metroidvaniat eivät kyllä mitenkään päin :).
-
Fallout 2, Planescape: torment, Baldur's gate I ja II, Final fantasy 7 ja 6, Chrono Trigger, Mass Effect. Siinäpä paras kärki.
-
Rocket League
-
Rocket League
Ei taida olla RPG.
-
Googlaa tarkemmin.
Baldur's Gate 2 (mut pelaa nyt samalla se 1, vaikka se onkin heikompi)
Planescape: Torment
Mass Effect 1-3
Witcher 1-3
Dragon Age 1-3
Persona 4: Golden
Persona 3
King of the Dragon Pass
Deus Ex: Human Revolution
Knight of the Old Republic 1-2
Fallout: New Vegas
Neverwinter Night 2 + lisari Mask of the Betrayer oli myos hyva.
-
Final Fantasy 6, 7, 8 ja 9.
Zelda - A link to the past
-
No, jos nyt jrpg:t vielä menevät juuri ja juuri "tietokoneroolipeli" termin alle, niin Metroidvaniat eivät kyllä mitenkään päin :).
JRPG:t istuvat perin mainiosti siihen kategoriaan, minkä pelejä olen hakemassa.
-
http://www.adom.de/home/index.html
Yli 13 vuotta tainnut tätä pelailla on/off enkä vieläkään ole päässyt kertaakaan läpi asti. Poislukien normaali ending, mutta sitä ei lasketa kerta sen voi saavuttaa melkein miten vain grindaamalla vitusti ja tietämällä miten ja milloin edetä missäkin. Uutta matskua tulee jatkuvasti lisää eikä peli ole ollut kuin reipas 20 vuotta olemassa, joten voi arvailla sisältöä löytyvän jonkin verran ja se on taatusti hiottu täydellisyyteen. ASCII-herkkua arvostamattomille kermaperseille tarjolla myös tyylikästä grafiikkaa ja meininkiin sopivaa musiikkia (pyh, peasantry).
-
No, jos nyt jrpg:t vielä menevät juuri ja juuri "tietokoneroolipeli" termin alle, niin Metroidvaniat eivät kyllä mitenkään päin :).
JRPG:t istuvat perin mainiosti siihen kategoriaan, minkä pelejä olen hakemassa.
Persona 4: Golden on paras JRPG, no contest. Ainoa syy miks se ei oo erityisen suosittu tai tunnettu on se etta se on vain PS Vitalle. Omalla suosikkipelit listalla Persona 4 on 2. sijalla Wicher 3 jalkeen.
Zeldaa ei kyl voi kutsua RPG:ksi mitenkaan. Se on fantasiaa, mutta ei RPG.
-
http://www.adom.de/home/index.html
asbdas
Hui! Itsekin olen tätä pelannut joskus 15 vuotta sitten! Jos tuon pelin aloittaisi uudestaan niin mistä löytyisi jelppiä että pääsisi alkuun pelin kanssa? Muistaakseni pelissä oli todella korkea oppimiskynnys.
-
http://www.adomgb.info/ sisältää myös allekirjoittaneen väsäämiä osia.
-
http://www.adom.de/home/index.html
asbdas
Hui! Itsekin olen tätä pelannut joskus 15 vuotta sitten! Jos tuon pelin aloittaisi uudestaan niin mistä löytyisi jelppiä että pääsisi alkuun pelin kanssa? Muistaakseni pelissä oli todella korkea oppimiskynnys.
http://www.adomgb.info/adomgb-toc.html
Tämä on hieman vanha, mutta pitää vielä suurimmalti osin kutinsa. Luettavaa on melko riittoisasti ja sieltä löytää kaiken tarvitsemansa. Spoilausvaara on kohtalaisen matala, sillä sisällysluettelosta voi jo päätellä mihin kannattaa lopettaa lukeminen.
Tuoreempana on sitten ihan ADOM wiki mistä löytää aika pitkälti kaiken, mutta mielestäni hankalampi selata ja soveltuu lähinnä sitten, kun Guidebook ei anna vastausta.
http://ancardia.wikia.com/wiki/ADOM_Wiki
-
Kannatan Vampire the Masquerade Bloodlinesiä
Lisään listaan myös Arcanumin, vaikka se onkin aika nevahööd peli.
Ja vaadin numeroita edelleen pelaamaan myös jotain oikeaa pöytäroolipeliä ja striimaamaan peliryhmänsä sekoilut.
Lisään japsipeleistä myös kaikki Pokemonit
-
Zeldaa ei kyl voi kutsua RPG:ksi mitenkaan. Se on fantasiaa, mutta ei RPG.
Tähän väliin olisi varmaan hyvä sanoa, että oma määritelmäni RPG:istä on ilmeisesti laajempi kuin monilla muilla. Viitatessani rpg-peleihin viittaan myös peleihin, joihin ei sanan varsinaisessa merkityksessä kuulu roolipelauselementtejä (nurinkurista mutta hei, näin ne käsitteet toimii). RPG-termiä käyttäessäni viittaan siis kaikenlaisiin fantasiaseikkailuihin ja vähän muuhunkin. Zelda on minulle RPG, samoin kuin Castlevania ja Pokemon.
Toivon, että tässä threadissa ei ruveta vääntämään käsitteiden oikeaoppisuudesta: jos olen käyttänyt termiä mielestäsi väärin niin pidä mölyt mahassasi.
-
Irkissä tuli muuten ilmi, että Baldurs Gateja ei ole pelattuna. Ne on klassikoista se kaikkein klassisin, ja koska numerot on pelannut eniten japsipelejä, niin länsiropejen ykkösklassikosta kannattaa aloittaa.
-
eipä oo kukaan viellä maininnu megadriven helmiä
Shining into Darkness
Shining Force II
Phantasy Star 2-4
Ja pleikkarille
Star Ocean 2 (siinä on ehkä paras mielestäni)
-
Lunskun listaan voisi lisätä ainakin mainion Ultima VII:n ja Part II: Serpent Islen. Toimivat nykykoneilla Exultin avulla. Itselleni Ultima V on lähempänä sydäntä kuin IV, mutta nämä nyt ovat makuasioita.
Vähän hiinä ja hiinä mennäänkö nelosella vai vitosella joo, molemmat oli raakilelistalla ja nelosen jätin kun kymmeneen supistin. Klassikkoja molemmat.
Seiska jäi itelle jotenkin täysin mustaksi aukoksi aikanaan kun pelikone puuttui ilmestyessä, ja myöhemmin ei ole jaksanut uudestaan tutustua.
-
Lufia and the fortress of doom SNESille sai aikanaan oman kipinän syttymään.
Secret of mana on toinen SNES klassikko.
Nahlakhia tuli pelattua joskus pc:llä, mutta läpi en koskaan päässyt. Loistava loitsusysteemi.
Ja Zelda-pelit tietysti, kun kerran ne rpg:ksi kelpuutat. Varsinkin alkuperäinen ja Link to the past.
-
Omasta mielestä parhaat Zeldat ovat vieläkin Oracle of Seasons ja Oracle of Ages. Monissa vanhoissa peleissä vaan aika tuppaa kultaamaan muistot enkä pitkälti mitään ennen -99 ilmestynyttä peliä välttämättä itse ainakaan jaksais pelata kun hyviä pelejä on niiiiiin paljon. Golden Sun 1 ja 2 (The Lost Age) on muuten vieläkin täysin pelikelpoisia.
-
Jos "RPG"-käsitettä venytetään ja vanutetaan, niin seikkailupeleistä paras on tietysti Star control II, jota saa myös ladattua intternaatista vapaan lähdekoodin versiona "the ur-quan masters". Siinä on tiettyjä roolipelillisiä elementtejä, vaikka varsinaista experienceä ei olekaan saatavilla. Vähän sellainen genrejen sekametelisoppa.
Uudempaa vähän samankaltaista pelityyliä edustaa space ranger 2, joka on myös loistava.
-
Käytännössä vain Japanin RPGitä länsimaisten sijaan pelaavana olen Anssin kanssa samoilla linjoilla. Persona 4 on ehkä paras JRPG jota olen ikinä pelannut (ja P4 Golden on paranneltu versio joka on varmasti silkkaa parhautta), Final Fantasyt ovat selkeästi kärkikastia ja Golden Sunit rankkaisin kanssa hyvin lähelle kärkeä. Bonustärppinä erinomaiseksi, jopa moderniksi klassikoksi nimeän viime vuosilta Radiant Historian.
-
Käytännössä vain Japanin RPGitä länsimaisten sijaan pelaavana olen Anssin kanssa samoilla linjoilla. Persona 4 on ehkä paras JRPG jota olen ikinä pelannut (ja P4 Golden on paranneltu versio joka on varmasti silkkaa parhautta), Final Fantasyt ovat selkeästi kärkikastia ja Golden Sunit rankkaisin kanssa hyvin lähelle kärkeä. Bonustärppinä erinomaiseksi, jopa moderniksi klassikoksi nimeän viime vuosilta Radiant Historian.
Jokaiselle oma makunsa, mutta pidän Persona 3:sta hitusen enemmän kuin nelosesta ihan vain juonen ja tunnelman vuoksi. Jos olisi nelosen gameplay ja kolmosen setting niin voipojat, voipojat..! :)
-
Käytännössä vain Japanin RPGitä länsimaisten sijaan pelaavana olen Anssin kanssa samoilla linjoilla. Persona 4 on ehkä paras JRPG jota olen ikinä pelannut (ja P4 Golden on paranneltu versio joka on varmasti silkkaa parhautta), Final Fantasyt ovat selkeästi kärkikastia ja Golden Sunit rankkaisin kanssa hyvin lähelle kärkeä. Bonustärppinä erinomaiseksi, jopa moderniksi klassikoksi nimeän viime vuosilta Radiant Historian.
Jokaiselle oma makunsa, mutta pidän Persona 3:sta hitusen enemmän kuin nelosesta ihan vain juonen ja tunnelman vuoksi. Jos olisi nelosen gameplay ja kolmosen setting niin voipojat, voipojat..! :)
No, aina on P5 :) (Tosin se näyttäis juonikoosteen perusteella muistuttavan ehkä kuitenkin enemmän P4).
-
Metroidvania-Castlevaniat ovat oikein mainioita action-rpg'itä:
-Symphony of the night
-Circle of the moon
-Harmony of Dissonance
-Aria of Sorrow
-Dawn of Sorrow
-Portrait of Ruin
-Order of Ecclesia
No, jos nyt jrpg:t vielä menevät juuri ja juuri "tietokoneroolipeli" termin alle, niin Metroidvaniat eivät kyllä mitenkään päin :).
No mutta jos vertaa vaikka mainittuun Zelda-sarjaan niin mainitsemani ovat paljon enemmän rpg tyylisiä omaten mm. levelityksen ja monipuoliset ase/muu equipmentti -systeemin.
Mutta enpä minä toisaalta tiedä varmasti missä se raja kulkee edes rpg'n ja action rpg'n välillä. :D
-
Action rpg tarkoittaa oikeasti peliä, jossa mätetään vihollisia ja parannetaan hahmoa. Roolipelaamista niissä ei ole nimeksikään.
-
@Thalian: No, eipä siinä, kyllä normi RPGissäkin voi mättää vihollisia, parantaa hahmoa ja skipata kaikki tarinapätkät. Eroa on oikeasti Tappelusysteemi, että onko se reaaliaikainen vai vuoropohjainen.
@_326: Baldur's Gatet, ehdottomasti.
-
Mutta sitten taas lasketaanko Crono Trigger tyylinen taistelu reaaliaikaiseksi?
;D vielä koska en todellakaan käy tätä keskustelua yhtään vakavin mielin, olen vain tiedonhaluinen ja suuri Castlevanioiden ystävä. ^^'
-
Mutta sitten taas lasketaanko Crono Trigger tyylinen taistelu reaaliaikaiseksi?
;D vielä koska en todellakaan käy tätä keskustelua yhtään vakavin mielin, olen vain tiedonhaluinen ja suuri Castlevanioiden ystävä. ^^'
Jos halutaan taistelumekaniikoista niuhottaa, niin voitaisiin tehdä pesäero Real Time Battlen ja Active Time Battlen välille. Minusta esimerkkejä Real Time Battlestä ovat Tales of -pelit, Kingdom Hearts, ja Castlevania (jonka RPG:syydestä en sano mitään), kun taas Active Time Battlestä esimerkkeinä Final Fantasyt X-2, XII ja XIII sekä Chrono Trigger ja Chrono Cross. :)
-
Roolipelien määritelmästä väännettiin jo irkissä. Kopioin sieltä ajan ja vaivan säästämiseksi. Protippinä: Sillä ei ole mitään tekemistä levelöinnin, varusteiden tai vuoropohjaisuuden kanssa.
14:03 < _326> haluaako joku kertoo minkä olennaisen osan rpg:n määristelmää oon missannu jos pidän Zeldaa rpg:nä
14:03 < Gagis> määritelmistä voi vääntää kättä seuraavat 5 vuotta
14:04 < Gagis> mulle roolipeliks kelpaamiseen ei riitä hahmokehitys vaan vaatii jonkinlaisen tarinankerronnallisen elementin jossa pelaaja ohjaa tarinaa pelaamansa hahmon tavoitteiden tai luonteenpiirteiden
mukaiseen suuntaan
14:05 < Gagis> eli hack and slash pelit kuten diablot eivät todellakaan kelpaa roolipeleiksi, eivätkä oikein zeldan kaltaiset toimintapelitkään
14:05 < Gagis> mut tästä aiheesta on nörtit vääntny kättä 80-luvulta asti ja vääntö ei lopu hetkeen
14:06 < Gagis> ja toki roolipeli on oletusarvoisesti peli jota pelataan kynällä ja paperilla ja se et puhutaan videopeleistä pitää spesifioida erikseen
14:08 < Gagis> pöytäroolipelit usein määritellään vuorovaikutteiseksi tarinankerronnaksi ja samassa hengessä tietokonepeleiltä odottaa kans jotain tarinan muovaamiseen liittyvää elementtiä
14:22 < _326> rpg:ks voi kyllä määritellä vähän sitä sun tätä, voi olla että käsite on laajentunu määrittelemään asioita, joita ei oo aikasemmin ropeina pidetty mutta zelda on kyllä ehdottomasti rpg oman määritelmäni mukaan
14:22 < evsheino> onko Zeldassa jotain roolipelaamista? Eikö ne ole käytännössä seikkailupelejä?
14:22 < Gagis> evsheino: ei. on.
14:23 < Gagis> mutta Zeldaa hyvin laajalti pidetään roolipeligenren edustajana, eli minkäs teet
14:24 < Co`> kyllä mä mielummin kutsun zeldaa roolipeliksi kuin suurinta osaa nykyisistä FPS peleistä joihin isketään RPG-tägi cutscenejen ja levelauksen perusteella.
14:25 < Retardi> No siis toimintaseikkailujahan Zeldat on
14:25 < Gagis> Co`: hyväksyn tuonkin. risoo ihan saatanasti se, että levelausmekaniikkoja käytetään roolipelin määritelmänä
14:25 < Gagis> risoo niin juman perkeleesti
14:25 < Retardi> Joo siis "hahmoilla on leveleitä ja abilityjä" != "roolipeli" :)
14:26 < Retardi> Metroidvaniat on ihan puhtaasti toimintapelejä (ja aika lineaarisiakin vielä), Zeldat on toimintaseikkailuja
14:27 < Retardi> Iso osa japsirpg:istä on juurikin jonkin sortin toimintaseikkailua tai toiminnatonta seikkailuja :)
14:27 < Retardi> Riippuu laskeeko vuoropohjaisen taistelun toiminnaksi vai ei
14:29 < Gagis> mä en suostu mitenkään myöntään zeldaa roolipeliksi, mutta oon sinut sen kanssa, että tastelen tässä asiassa häviävää taistelua ja sanan roolipeli merkitys on jo karannut saavuttamattomiin videopeleistä puhuttaessa
14:29 < megiz> jos tosta roolipelitermistä haluaa pitää kiinni ni eikö vaikka Simssit olis sit roolipelien aatelia, vieden 100-0 BG:tki yms.
14:30 < Gagis> megiz: kyl niis on aika hyvin sitä roolipelielementtiä, mut menee vähän rikki siinä et pelataan jatkumoa samaan sukuun kuuluvia hahmoja eikä uppouduta kehittään yhtä roolia. silti sims ja esim Crusader Kings 2 on lähempänä roolipeliä kuin toimintaseikkailut ovat.
14:36 < _326> lapset, plz, lopettakaa jo
14:36 < Julppu> ei
14:36 < megiz> Asia on vakava.
14:36 < Co`> pakko jatkaa
14:36 < Gagis> _326: ei pysty. tästä on tapeltu siitä asti ku eka zelda julkaistiin ja japsit sanoi toimintaseikkailujaan roolipeleiksi, ja tapellaan siihen asti kunnes viimeinen virtapiiri sammuu
-
Betrayal at Krondor
King of the Dragon Pass
-
Jos Zelda kelpaa, niin sitten suosittelen jo mainittujen lisäksi myös Dark Souls-pelejä ja miksei vaikka Bloodborneakin.
-
Niin kuka näitä striimaa ja missä?
-
Monihan näitä pelejä striimaa ainakin twichissä välillä siellä on myös speedruneja kyseisistä peleistä myös :P
-
Oon Gagiksen kanssa samoilla linjoilla, ja kyllähän Roolipeli nimensä mukaisesti vaatii peliltä roolipelaamista. Ei levutus tai attribuutit yksinään tee roolipeliä. Roolipelin tulee sisältää valintoja joita tehdään hahmon piirteiden pohjalta, ja jotka vaikuttavat tarinaan ja pelin etenemiseen. Hämääväähän tästä tosiaan tekee se, että japanilaiset ovat keksineet kutsua vuoropohjaisia toimintapelejään JRPG:ksi, vaikka suurin osa niistä ei sisällä yhtään roolipelaamisen elementtejä.
Itse aiheesta sen verran, että en ole roolipelien suurkuluttaja, mutta jos yhtään vampyyrit kiinnostavat niin suosittelen vahvasti ketjussa aiemminkin mainittua peliä Vampire: The Masquerade - Bloodlines.
-
Omia suosikkejani:
Pokémon. Kerätään siistejä hirviöitä ja koulutetaan niistä älyvahvoja. PvP on kivaa.
Shin Megami Tensei. Kerätään siistejä hirviöitä ja yhdistetään niistä älyvahvoja. Sarjasta on tuhat ja yksi mutaatiota (Persona, Devil Summoner, Devil Survivor, Digital Devil Saga...), joista jokaisella on omat sävelensä pelimekaniikkaan ja tarinaan. Tähän ei kyllästy koskaan.
Mega Man Battle Network ja Star Force. Reaaliaikaista taistelua shakkilaudalla, jossa erikoishyökkäykset vedetään itse koottavasta korttipakasta. Huisia.
Etrian Odyssey. Ensimmäisen persoonan luolastoramppailua. Kunnon tutkimusmatkafiilikseen pääsemiseksi luolien kartat piirretään itse DS:n alaruudulle.
Paper Mariot, Mario & Luigit sekä Super Mario RPG. Nintendomaisen suloisissa taisteluissa iskuihin saa lisää voimaa onnistumalla minipeleissä.
Monster Hunter. Tapetaan siistejä hirviöitä ja niiden ruhoista valmistetaan älyvahvoja panssareita. Kavereiden kanssa metsälle lähtö on hurmosta.
-
Paper Mario: The Thousand Year Door on kyllä muuten ehdottomasti mainitsemisen arvoinen peli.
-
Jos Zelda kelpaa, niin sitten suosittelen jo mainittujen lisäksi myös Dark Souls-pelejä ja miksei vaikka Bloodborneakin.
Bloodbornea en ole vielä pelannut, mutta Soulseille varaukseton peukku täältä. Demon's Souls ja Dark Souls ovat ihan silkkaa timanttia. Dark Souls 2 on myös kova, mutta nuo kaksi on ehkä inan kovempia. Kannattaa tosin pelata muita pelejä ensin, koska minulle kävi niin että montaa peliä ei enää jaksa pelata niiden helppouden ja tyhjänpäiväisyyden vuoksi. Soulsien maailma vie mukanaan, jos jaksaa hieman nähdä vaivaa, koska kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Co-oppina kaikki on tietysti vielä kaksinverroin messevämpää.
EDIT: Luulin, että tämä käsitteen hinkkaaminen saatiin jo threadin ekalla sivulla selväksi.
-
Nyt aletaan olla hyvin kaukana löperöimmästäkään roolipelin määritelmästä. Jos zeldat menee niin se eo vielä tarkoita että soulsit ja diablot ja doomit kävis roolipelistä
-
Tähän väliin olisi varmaan hyvä sanoa, että oma määritelmäni RPG:istä on ilmeisesti laajempi kuin monilla muilla. Viitatessani rpg-peleihin viittaan myös peleihin, joihin ei sanan varsinaisessa merkityksessä kuulu roolipelauselementtejä (nurinkurista mutta hei, näin ne käsitteet toimii). RPG-termiä käyttäessäni viittaan siis kaikenlaisiin fantasiaseikkailuihin ja vähän muuhunkin. Zelda on minulle RPG, samoin kuin Castlevania ja Pokemon.
Toivon, että tässä threadissa ei ruveta vääntämään käsitteiden oikeaoppisuudesta: jos olen käyttänyt termiä mielestäsi väärin niin pidä mölyt mahassasi.
EDIT: Luulin, että tämä käsitteen hinkkaaminen saatiin jo threadin ekalla sivulla selväksi.
14:36 < _326> lapset, plz, lopettakaa jo
-
Roolipeli voi olla ihan mikä tahansa peli, jossa pelaaja omaksuu jonkun roolin. Statit, levelointi, "valintojen vaikutus juoneen" jne. - pift.
Mä roolipelaan monopolissakin. Silitysrautaa.
-
Avaan ja perustelen vähän ajankuluksi tuota omaa, aika 90-lukuisen PC-pelulamun listaa.
Ultima 4 (1985)
Garriotin Ultimat ovat varmaan se selkein 80- ja 90-luvun tietokoneropeklassikkosarja. I-III lienee nykymaailmassa enemmän kuriositeettikamaa, mutta nelosesta seiskaan uskaltanee laskea kaman kurantiksi. Kuten sanottu, vitosen ja nelosen välillä on tiukkaa, mutta jotenkin nelosen elegantti Britannian tutkiminen ja hyveiden metsästys viehättää mielessä.
Tsekkaa myös: Ultima V: Warriors of Destiny ja jo mainittu Ultima VII: The Black Gate + Part II
Dungeon Master (1987)
Ruutu kerrallaan käppäiltävien luolastoromppausten klassikko. Edelleen äärimmäisen pelattava ja kenttädesigniltään erinomaisen hyvä.
Tsekkaa myös: Jatko Chaos Strikes Back, toiminnallisempi scifinäkemys Captive, kotimainen tuoreehko kunnianosoitus Legend of Grimrock.
Eye of the Beholder II: The Legend of Darkmoon (1991)
Dungeon Masterin jalanjäljissä kulkeva Beholder-sarjan paras veto. En ole D&D-systeemin suurin fani, mutta EotBII on hieno pelu
Tsekkaa myös: Dungeon Masterista askeleen kohti Darkmoonia ottava kotimainen Legend of Grimrock 2
Ultima Underworld: The Stygian Abyss (1992)
Teknisesti ensimmäinen UU on jo toki hieman käppäisä, mutta vapaan liikkumisen luolaromppausten uraanuurtaja on ihan puhdas klassikko siinä miten maailma saa mukaansa.
Tsekkaa myös: Jatko Ultima Underworld 2: Labyrinth of Worlds, vuosituhannen alun kulttiklassikko Arx Fatalis.
Lands of Lore: The Throne of Chaos (1993)
Westwoodin Eye of the Beholderia tehnyt jengi menetti D&D-lisenssin kakkos-Beholderin jälkeen. Onneksi, Lands of Lore on pirun nätti, hiottu ja monella järkevällä tavalla virtaviivaistettu ruutuihin sidottu rope.
Tsekkaa myös: Grimrock 2 sopii tähänkin
Betrayal at Krondor (1993)
Raymond E. Feistin fantasiaburgerien maailman päälle rakentava rope on ulkoisesti nykyään aika rujo (vertaa vaikka Lands of Loreen samalta vuodelta - tyylitelty sarjakuvamaisempi graffa vs. Krondorin varhainen 3D ja realistisempi ulkoasu), mutta peli on erittäin omanlaisensa. Taktista tappelua, kirjallisempi meininki kuin monessa kumppanissaan.
Might and Magic: World of Xeen (1994)
World of Xeen (eli Might and Magic IV + V pienillä lisäyksillä) on hyvin perinteistä fantsukamaa, huumorilla ja pienillä scifiviittailuilla. Tämän enginen Might and Magicit toimivat edelleenkin ihan ok, World of Xeen lienee konsensuksella paras tutustumiskohde. Listalla ehkä eniten omana perversionani.
Tsekkaa myös: Might and Magic III on aikalailla more of the same mutta itelle se isoin Might and Magic kun sitä muksuna tuli ihan helvetisti hakattua. Varhaisen 3D-enginen VI ja VII ovat nekin hienoja pelejä. Siitä voikin siirtyä toiseen klassiseen ja pitkään sarjaan, eli Wizardryyn joko 90-luvun seiskan tai 00-luvun kasin kautta.
Fallout (1997)
Ensimmäinen Fallout on eheä, kaunis ja äärimmäisen toimiva postapokalyptinen rope, joka ei uppoa siihen jatko-osansa "everything and the kitchen sink" ja sata populaarikulttuuriviitettä päälle -kuoppaan. Aito klassikko, joka pelittää siinä missä wanhassa Wastelandissa ikä turhan paljon ehkä näkyisikin.
Tsekkaa myös: Fallout 2, jota moni ihan hyvin perustein preferoi ykkösen ohi. Fallout: New Vegas, joka on paras moderneista Fallouteista.
Planescape: Torment (1999)
Kässäriltään aivan erinomaisen hieno ja kirjallinen rope, jonka Planescape-maailma on örkkifantsuihin verrattuna ihan jotain muuta. Nimettömän matkan seuraamista häiritsee lähinnä vanhan Infinity-moottorin taisteluhommien kömpelyys. Patchaa resoluutio kuntoon nykyvehkeille ennen käyttöä.
Baldur's Gate II: Shadows of Amn (2000) + Throne of Bhaal (2001)
Definitiivinen D&D-rope, joka nappaa mukaansa varmaan kymmeniksi tunneiksi (ellei sitten ole niinkuin minä ja allerginen Baldur's Gatejen tappelusysteemille). Helvetisti tekemistä Forgotten Realmsin maailmassa, pätevää juonta seuratessa. Ja jättimäinen miniatyyriavaruushamsteri!
Tsekkaa myös: Baldur's Gate, joka on pelaamisen arvoinen muttei kuitenkaan mikään pakollinen kakkososan pohjille. Tuore Pillars of Eternity, joka vois ihan hyvin olla nimeltään Baldur's Gate III.
-
Jos jostain muuten löydät Shadows over Rivan suomenkielisenä, niin suosittelen sitä ehdottomasti. Ensinnäkin hienon tunnelman, loistavan suomennoksen ja niin käsittämättömän ö-luokan ääninäyttelyn, että vastaavaa saa hakea. Käyttöliittymä on aika törkeää shittiä nykymittapuulla, mutta alkushokin jälkeen on ihan siedettävä.
Ostin pelin Gogista, mutta valitettavasti suomenkieltä ei ollut tarjolla. Alkuperäinen levy on vuosia sitten kadonnut kadotukseen. Alla hieman namipaloja:
https://www.youtube.com/watch?v=ZrbtDyQFB_o
-
Jos zeldat menee niin se eo vielä tarkoita että soulsit ja diablot ja doomit kävis roolipelistä
No mikä siitä Zeldasta nyt tekee niin erikoisen ettei mee muka samaan koriin Souls - pelisarjan kanssa?
-
Jos zeldat menee niin se eo vielä tarkoita että soulsit ja diablot ja doomit kävis roolipelistä
No mikä siitä Zeldasta nyt tekee niin erikoisen ettei mee muka samaan koriin Souls - pelisarjan kanssa?
Ei zeldakaan roolipeli ole mutta sitä on sentään joku joskus yrittänyt myydä roolipelinä niin voin vastahakoisesti hyväksyä jos numerot haluaa sitä sellaisena pelata. Soulsien kanssa kukaan ei edes teeskentele niiden olevan roolipelejä.
Tuo on vähän kuin tarjoaisi Fallouttia counterstriken korvikkeeksi räiskintäpelinä tai euro truck simulatoria gran turismon jatkeeksi kaahailupeliksi.
-
No mikä siitä Zeldasta nyt tekee niin erikoisen ettei mee muka samaan koriin Souls - pelisarjan kanssa?
Ei zeldakaan roolipeli ole mutta sitä on sentään joku joskus yrittänyt myydä roolipelinä niin voin vastahakoisesti hyväksyä jos numerot haluaa sitä sellaisena pelata.
Se että yleensäkään nimim. Gagis niputti Diablon ja Soulsit (jätän tuon doom-heiton omaan arvoonsa) samaan pakettiin kertoo, ettei kirjoittajalla ole mitään käsitystä* koko pelisarjasta. Mun puolesta zeldat ja soulsit voidaan nimetä toimintaseikkailuiksi, koska niitähän ne ovat. Jos kuitenkin Linkin seikkailut pystyy jotenkin erottelemaan itselleen (toiminta)roolipeleiksi, niin mitään syytä ei ole syrjiä From Softwaren tuotoksia (paitti tietysti henk. koht. nostalgiapöräykset sun muut, mutta ne eivät ole relevantteja tämän asian tiimoilta). Semmonen disclaimeri tähän kohtaan, että puhun nyt pääasiassa Demon's Soulsista ja Dark Soulsista, koska niitä on tullut pelattua ylivoimaisesti eniten. Soulseissa pelihahmon valinnoilla on vaikutusta pelimaailman tapahtumiin. Vaikka eteneminen sinällään on lineaarista bossista bossiin tarpomista, matka on tässä tapauksessa tärkeämpi kuin määränpää. NPC-hahmot ovat erityisen tärkeitä ja pelimaailma ei ole lineaarinen vaan pelaaja liikkuu omin voimin haluamaansa suuntaan. Jos sitten tulee liian paha bossi vastaan niin voi kyynel ja perse: joko yrität päästä läpi väkisin tai tutkit muita reittejä. Lisäksi hahmon kykyihin pelaaja pääsee vaikuttamaan relevantisti. Pelin maailmassa tämä tarkoittaa tyyliä, millä mieluiten pistää viholliset paloiksi.
Omaan kappaleeseensa laitan pelien loren. Sitä ei kerrota oikeastaan pelaajalle ollenkaan, vaan jos oikeasti kiinnostuu maailman tapahtumista, lorea pitää selvittää tavaroiden "flavor-teksteistä" ja ottaa selkoa vinksahtaneiden NPC:den jutuista. Suurimman osan pelaaja joutuu kuitenkin päättelemään ja kuvittelemaan itse. Liian herkullinen vertaus perinteisten kynä&paperia-roolipelien tunnelman luomiseen, että jätän sen käyttämättä. Tietty jos pelin vetää läpi kitaraohjaimella (https://www.youtube.com/watch?v=iSCy4Bc0uMU), niin sitten se on puzzle-peli. Mutta minun kaltaiselleni flavor-homolle ja nurkkien koluajalle Boletariaan ja Lordraniin oli todella mielenkiintoista uppoutua. Suosittelen varauksetta varsinkin Demon's Soulsia ja Dark Soulsia kaikille. Jos tuntuu liian vaikealta niin netti on täynnä hyviä oppaita ja saa mullekin yksäriä laittaa jos jokin askarruttaa.
Soulsien kanssa kukaan ei edes teeskentele niiden olevan roolipelejä.
Minä nimenomaan kiinnostuin koko sarjasta, koska kaveri hehkutti, että nyt on niin mainiota toimintaroolipeliä tarjolla ettei tosikaan. Lisäksi wikipediassa sarjaa tituleerataan toimintaroolipeliksi (https://en.wikipedia.org/wiki/Souls_(series)). Eiköhän siinä ole ratakiskoa tarpeeksi tältä ehtoolta.
*käsityksellä en tarkoita sitä, että peliä on pelattu ekaan bossiin saakka, luovutettu ja todettu pas2, kun ei ole päästy eteenpäin.
EDIT: Parit typot pois. Lisäksi vielä kerron, että miksi tämä herättää minussa niin suuria tunteita: Demon's Souls ja Dark Souls olivat minulle ylivoimaisesti parasta, mitä edellinen konsolisukupolvi (PS3 & co.) tarjosi.
-
Mielestäni hieman huono edes suoraan verrata ns "vanhaa" määritelmää RPG:stä nykyiseen, jotka videopeleistä puhuttaessa käytetään. Jos ketjun aloittaja nimenomaan tarkoitti RPG:llä video(rooli)pelejä, niin silloin mielestäni mukaan lasketaan kaikki ne mitä nyt videopelimaailmassa ropeiksi kutsutaan. Itselleni ainakin RPG tarkoittaa kahta oikeastaan täysin eri asiaa, riippuen nimenomaan siitä puhutaanko vanhasta kunnon P&P roolipelaamisesta, vaiko videopeleistä. En jaksa edes yrittää yhdistää noita käsitteitä, sillä lopputuloksena on juurikin tämän ketjun kaltaista vääntämistä asiasta :D.
-
Tänä viikonloppuna gog.com sivustolla liuta tässäkin ketjussa mainittuja roolipelejä roimin alennuksin. Kannattaa käydä tarkastamassa tarjonta.
-
Mielestäni hieman huono edes suoraan verrata ns "vanhaa" määritelmää RPG:stä nykyiseen, jotka videopeleistä puhuttaessa käytetään. Jos ketjun aloittaja nimenomaan tarkoitti RPG:llä video(rooli)pelejä, niin silloin mielestäni mukaan lasketaan kaikki ne mitä nyt videopelimaailmassa ropeiksi kutsutaan. Itselleni ainakin RPG tarkoittaa kahta oikeastaan täysin eri asiaa, riippuen nimenomaan siitä puhutaanko vanhasta kunnon P&P roolipelaamisesta, vaiko videopeleistä. En jaksa edes yrittää yhdistää noita käsitteitä, sillä lopputuloksena on juurikin tämän ketjun kaltaista vääntämistä asiasta :D.
Tämmöinen termien sekaannus on vain ja ainoastaan niiden vika, jotka pyrkivät uudelleenmäärittämään sellaista termiä, joka on jo vanhastaan aktiivisessa käytössä. Koska sekaannuksia kannattaa pyrkiä välttämään, niin tämänkaltaista uudelleenmäärittelyä ei kannata hyväksyä. Esimerkiksi koodaaminen tarkoittaa ohjelmointia ja muuta väittävät ovat väärässä.
-
Itse olen niin vanha että koko RPG termin käyttö muista kuin pen&paper peleistä on mielestäni väärin. Silloin ainakin tietokoneroolipeleistä käytettiin lyhennettä CRPG. Itse tutustuttavien pelien (oletan että alunperin kyseltiin nimenomaan tietokonepelien perään) listalta lähes kaikki mainittavat on jo mainittu enkä näe järkeä lähteä toistamaan samaa. Omat suosikit 30 vuoden ajalta löytyvät aiemmista postauksista.
-
Itse olen niin vanha että koko RPG termin käyttö muista kuin pen&paper peleistä on mielestäni väärin.
Itse en ole millään mittarilla vanha, mutta mulle RPG-termin merkitys selviää erityisen poikaisasti kontekstista. Jos lautapeli-istunnossa joku pärisee jostain roolipelihommista (hahmot, kampanja, systeemi) niin oletan että kyseessä on perinteinen kynä ja paperia-touhuaminen. Jos taas ystäväni kehuskelee että pelasi erityisen mainiota roolipeliä, oletan että nyt on toimintaroolipeliä tai vuoropohjaista JRPG:tä tarjolla. Tämänkaltainen notkeus helpottaa elämää. Täytyy myöntää että tämän ketjun aloitus oli hieman leväperäinen.
En jaksa edes yrittää yhdistää noita käsitteitä, sillä lopputuloksena on juurikin tämän ketjun kaltaista vääntämistä asiasta :D.
Tässä threadissa sekaannusta on aiheuttanut vain se, että käyttäjällä oli vaikeuksia sisäistää käsitystä muista zeldan kaltaisista peleistä.
Käsitteet elävät ihmisten mukana ja niin kauan kuin valtaosa pysyy kärryillä käsitteen sisällöstä mitään suurta vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Tietty tekee poikaa päristä oldschool-janarina käsitteen oikeasta käytöstä (tähän sorrun myös), mutta jos kaikki tietävät mistä on kyse, niin mitä sillä pätemisellä voi saavuttaa? Irkki-logeja voi quotettaa maailman tappiin saakka eikä se "auta" mitään. Mulle kieli on väline, jolla sanoma saadaan välitettyä muille, ei tarkoitus itsessään.
On-topiccina päräytän tämmöistä: jos numeroilla on offline-frendejä niin Champions of Norrath ja Champions: Return to Arms (PS2) ovat silkkaa σ-sidoksella kiteytynyttä hiiltä muutamalla nestemäisellä sosiaalisella liukastusaineella nautittuna.
-
Gogissa on muuten vielä tänään TÖRKEESSÄ alessa läjä klassisia D&D-roolipelejä.
-
En tiedä osuuko aiheeseen, mutta Humble bundlessa on aika kiva läjä Might&Magiccia bundlemaiseen hintaan, että kannattee varmaan tsekata(ostaa).
-
Meikäläinen hyppää tonne Nipponin leiriin JRPG:tä puolustaakseni. :)
Final Fantasyt 1, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 12. Ykkönen listalla vain siksi, että tietää mistä ollaan lähdetty. Muut listalla laatunsa vuoksi, kymppiin vaikuttaa hiukan henkilökohtainen nostalgia. 12 on ehkä liian tuore klassikoksi.
Rohkenisin väittää että 5-6-7 ovat näistä ne oikeasti hyvät ja pelaamisen arvoisia todennäköisesti vain 6 ja 7. Myöhemmistä olen kokeillut useita, mutta eivät vain iske. Tuntuu että Square on hukannut sen tuntuman mikä näissä pitäisi olla ja pelit menevät liiaksi teinimoskaksi sen vilpittömästi lapsellisen satuseikkailun sijaan, missä SNES-ajan pelit ja 7 onnistuvat.
Disgaea-sarja ja Phantom Brave. Hämärällä huumorilla varustellut Tactical-RPG:t, joissa Level Cap on 99999 ja Damage Limit on 9999999999 eivät uppoa jokaiikalle, mutta tarinankerronta on huippulaatua.
Nippon Ichin pelit ovat genretietoisia huumoripläjäyksiä jotka ratsastavat häpeämättömällä fanipalvelulla, alusta asti itsetietoisella maailmalla ja eksentrisillä hahmoilla. Varsinainen pelaaminen on lähinnä erilaisten eksponenttifunktioiden optimoimista, panoksena aika jonka joudut niihin käyttämään. Sanokoon kuka tahansa mitä sanoo, ja voin antaa pyydettäessä oman vilpittömän mielipiteeni peleistä, mutta nämä eivät tosiaankaan ole mitään genreklassikoita.
(edit) Vastaanpa samalla tähänkin, koska oikeastaan voisin vähän puhua siitä mikä ärsytti edellisessäkin viestissä.
Metroidvania-Castlevaniat ovat oikein mainioita action-rpg'itä:
-Symphony of the night
-Circle of the moon
-Harmony of Dissonance
-Aria of Sorrow
-Dawn of Sorrow
-Portrait of Ruin
-Order of Ecclesia
Minusta ei ole mitenkään erityisen hedelmällistä listata puolentusinaa kohtalaisen identtistä peliä, joista jokaisen kahlaamiseen menee hyvin paljon aikaa. Kysymyksen esittäjällä on varmasti elämässään jäljellä rajallinen määrä kellonlyömiä, eikä kukaan, joka haluaa laajentaa kokemuspohjaansa varmasti aio pelata näitä kaikkia.
Oletetaan että saisitkin kysyjän innostumaan ja tämä ilman parempaa tietoa yrittäessään tulkita vastaustasi päätyy pelaamaan sattumanvaraisen teoksen tästä listasta, ollaanko kuitenkin yhä tilanteessa, jossa olisi pitänyt pelata se Symphony of the Night? Kyllä tasan varmasti ollaan. Miksei voitu alunperinkin suositella vain sitä ja vinkata että lisää on olemassa jos miellytti erityisen paljon?
Vähän samat fiilikset tosiaan jostakin kymmenen Final Fantasyn listasta (joista yhäkään läheskään kaikki eivät todellakaan ole suosittelemisen arvoisia). Noiden kaikkien läpäisyyn menee arviolta semmoinen 300 tuntia, mihin urakkaan kukaan ihminen maailmassa ei suorilta ryhdy, joten miksei saman tien vaan suositella niitä parhaita?
-
Nuo Castlevaniat ovat sellaisia 5-10 tunnin pelejä. Ne pelaa kaikki läpi nopeammin kuin yhden Final Fantasyn. Symphony of the Night on kyllä noista tykätyin, mutta oma suosikkini on Order of Ecclesia. Eipä sillä niin kauheasti väliä ole mistä Metroidvaniasta aloittaa, Warmakin sen tietää että ne ovat kaikki samaa mämmiä eri ropposissa.
Asia on tärkeää.
-
No itse aloitin mainitsemistani Circle of the moonista ja se on melkeinpä suosikkini niistä.
Itseasiassa Symphony of the night on näistä ainoa mitä en ole vieläkään jaksanut pelata loppuun, muut osat ovat olleet paljon koukuttavampia.