aika zen saa olla jos ei välillä kunnolla turhaudu pelatessa
ja toisaalta kaikista ei tule mestareita
koska luonne
Hyvä artikkeli. Tavallaan kaikki itsestäänselvyyksiä jotka jokaisen pitäisi tunnistaa, mutta tuossa kirjoitettu hyvin auki. Ne mainitut kasvatustieteet ja oppimispsykologia paistoi vahvasti läpi.Lisään tähän oman perisyntini: Unohtaa sekunneissa, että vastustajalla on ländi, joka tekee muutakin kuin manaa.
Olisi myös hienoa saada tulevaisuudessa vastaava artikkeli (kenen tahansa verbaalisesti lahjakkaan ja hyvän pelaajan kirjoittamana) joka ottaisi psykologisen ja mentaalisen puolen sijasta esille "MtG-pelaajan seitsemän pelimekaanista kuolemansyntiä". Pelamekaanisille jutuilla tarkoitan siis jotain yleisimpiä teknisiä virheitä joihin aloittelevat tai jopa kokeneetkin pelaajat sortuu. Esim. pelaa instantin turhaan sorcery-speedillä, ei shufflaa todeckattua korttia muihin käsikortteihin vaan länttää sen suoraan drawista pöytään, tai cästää ennen combattia turhaan asioita jotka eivät tuo hyötyä itselle combattiin, mutta antavat turhaan infoa vastustajalla etc. vähän syvällisempiä virheitä. Vai onkos tämän tyylistä artikkelia vielä suomeksi kirjoiteltu - jos olen missannut sellaisen?
Mieti pitkä sekvenssi, skippaa triviaali ensimmäinen vaihe ja aloita suorittamaan sekvenssiä toisesta vaiheesta -- joka ehdottomasti vaatisi ensimmäisen vaiheen pohjalle toimiakseen.
Esim. pelaa instantin turhaan sorcery-speedillä,
Scryataanpas tämä kortti pakan päälle, jonka ehdottomasti tarvin nostaa käteen. Vastustajan endissä fet-VITTU no meni jo.
Outo juttu sinänsä, brainstormin kanssa ei niinkään ongelmaa sen kanssa, milloin fetchata ja milloin ei, mutta scry tuntuu olevan jotenkin vaikea sulattaa päässä käsiteltävään muotoon.
Scryataanpas tämä kortti pakan päälle, jonka ehdottomasti tarvin nostaa käteen. Vastustajan endissä fet-VITTU no meni jo.