MtgSuomi.fi
Muuta => Muuta keskustelua => Aiheen aloitti: yeou - 24.01.16 - klo 23:34
-
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1453526463104.html
tossa kauhukertomuksia
mulla ei oo muuta kerrottavaa kuin että jos touhuaa nuorena (viattomana) naisena ns varatun miehen kanssa, lähitulevaisuudessa voi olla niin että sua ei ole sille miehelle edes olemassa. aika monta kertaa näin.
ja voi pärkele jos mun avautuminen nyt poistetaan. ihan oven rakoa vaan raotin näin pari milliä. ihan tosi, toi olis voinu olla paljon paskempi teksti. nyt pliis. turha totuutta on kieltää. tai ehkä mulle tulee bänni. miten vaan. :-X
eihän mua nyt sinänsä vituta. saako elämästään edes kertoa kellekään...? sori että on näin ahdistuneen oloinen kirjoitus mutta aika tiukkana on tällaisten kanssa joskus oltu.
-
Vituttaa et varattujen kanssa peuhaamista pidetään joissain kulttuureissa viattomana.
-
ei kyse ole kulttuurista oli miten oli
-
Vituttaa et varattujen kanssa peuhaamista pidetään joissain kulttuureissa viattomana.
Vituttaa, että suurin osa tuntuu luulevan, että ihmisen välineistö kuluu seksissä jonkun muun kuin seurustelukumppanin kanssa.
-
Vituttaa et varattujen kanssa peuhaamista pidetään joissain kulttuureissa viattomana.
Vituttaa, että suurin osa tuntuu luulevan, että ihmisen välineistö kuluu seksissä jonkun muun kuin seurustelukumppanin kanssa.
Tällä nyt ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
-
mulla ei oo muuta kerrottavaa kuin että jos touhuaa nuorena (viattomana) naisena ns varatun miehen kanssa, lähitulevaisuudessa voi olla niin että sua ei ole sille miehelle edes olemassa. aika monta kertaa näin.
Tää kuuluu tavallaan osastolle "itsestäänselvyydet". Jos haluat palkitsevan ihmissuhteen jossa oot toiselle numero yksi, se onnistuu helpoiten sinkun kanssa. Jos on vain seksin perässä, ei vastustajan siviilisäädyllä kai ole hirveästi merkitystä.
-
Itte oon lähtökohtasesti sitä mieltä, että sillä parisuhteessa olevalla on itellään vastuu olla lähtemättä sen syrjähypyn matkaan. Jokainen ihminen on itestään ja teoistaan vastuussa. Jos se parisuhteessa oleva ihminen päätyy muualle ku partnerin viereen lienee jossain vikaa tai hyvässä tapauksessa se voikin olla molemmille täysin ok, että meressä on enempi kaloja.
-
Tottakai kaikki on itse vastuussa omasta käytöksestään, mutta tässäkin pätee se sääntö, että kohtelee muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
-
Tää kuuluu tavallaan osastolle "itsestäänselvyydet". Jos haluat palkitsevan ihmissuhteen jossa oot toiselle numero yksi, se onnistuu helpoiten sinkun kanssa. Jos on vain seksin perässä, ei vastustajan siviilisäädyllä kai ole hirveästi merkitystä.
luulin aluksi että jäädään ystäviksi. ei ollutkaan niin.
nyt, haluan yhä olla ystävä. olen huomannut että on vaikea tavoite.
et varmaan usko, mutta luulin että seksi edesauttaa ystävyyttä. ei tarvi uskoa, enkä minäkään tarvitse mitään kommenttia keltään.
on myös muutama asia jotka lienevät vaikuttaneet käyttäytymiseeni, mutta kuka niistä sitten välittää.
se ei ole itsestäänselvyys kokemattomille ihmisille. eikä ole ketään, joka asiasta neuvoisi tai kertoisi. eikä kukaan edes halua kertoa. monet vain haluavat osoittaa sormella ja tuijottaa pelottavasti.
-
[konteksti varattujen kanssa peuhaaminen]
Vituttaa, että suurin osa tuntuu luulevan, että ihmisen välineistö kuluu seksissä jonkun muun kuin seurustelukumppanin kanssa.
Mietin kerran jos toisenkin tähän vastaamista, mutta lopulta oli pakko, kun en vain ymmärrä mitä tällä kommentilla haettiin tässä yhteydessä.
Olisitko kiltti ja selittäisit.
-
Uskollisuus/uskottomuuskeskusteluun:
Länsimaisesti perusoletuksena tuntuisi olevan että ihmisellä on vain yksi kumppani, siten kaikkien muiden kanssa touhuilu voinee pitää erittäin paheksuttavana ellei asiasta ole sen kummemmin keskusteltu.
Itsellä on paljon kokemusta polyamorisista* ja muuten avoimista ihmisistä ja en näe mitään vikaa siinä jos luvan kanssa saa tehdä muidenkin kanssa mitä tykkää, jotkut tuntee kateutta helposti mutta ei kaikki, itsehän vaikka olen parisuhteessa mielestäni ihanteellisen (ja ihanan) henkilön kanssa niin silti toisinaan tunnen kateutta joskus muita söpöjä pariskuntia kohtaan, eikä se tarkoita ollenkaan että olisin millään tavalla onneton tai tyytymätön, ihminen vain tuntee asioita ja hyvä niin.
*kykeneminen romanttisiin suhteisiin useamman kuin yhden henkilön kanssa.
-
Uskollisuus/uskottomuuskeskusteluun:
--- itsehän vaikka olen parisuhteessa mielestäni ihanteellisen (ja ihanan) henkilön kanssa niin silti toisinaan tunnen kateutta joskus muita söpöjä pariskuntia kohtaan, eikä se tarkoita ollenkaan että olisin millään tavalla onneton tai tyytymätön, ihminen vain tuntee asioita ja hyvä niin.
Jep, niin joskus minäkin..
Kumminkin suhde kestänyt jo yli 10 vuotta..
Siinä väkisinkin tuntee joskus kateutta (ja sääliä) esim. vastarakastuneita kohtaan..
En vain ymmärrä, mitä tällä on tekemistä uskollisuus/uskottomuuden kanssa?
-
Tavallaan on, tai sitten vain ajelehdin aiheissa. :D
Edit: eikun liittyipäs, kun puhuin kateudesta siinä muidenkanssaolemisen yhteydessä.
-
Edit: eikun liittyipäs, kun puhuin kateudesta siinä muidenkanssaolemisen yhteydessä.
Mietiskelinkin jälkeenpäin että voi kai sen niinkin ajatella..
Ok, hyväksyn.
-
[konteksti varattujen kanssa peuhaaminen]
Vituttaa, että suurin osa tuntuu luulevan, että ihmisen välineistö kuluu seksissä jonkun muun kuin seurustelukumppanin kanssa.
Mietin kerran jos toisenkin tähän vastaamista, mutta lopulta oli pakko, kun en vain ymmärrä mitä tällä kommentilla haettiin tässä yhteydessä.
Olisitko kiltti ja selittäisit.
Ihan aluksi haluaisin mainita, että ei, pettäminen ei mielestäni ole hyvä asia enkä kannusta siihen. Kannustan keskustelemaan kumppanin kanssa jos tulee sellainen fiilis, että huvittaisi tehdä jotain jonkun muun kanssa. Mutta:
Elämme varsin ristiriitaista aikaa. Ihmisen siirryttyä metsästäjä-keräilijä -ajasta eteenpäin yhteiskunnissa (syystä tai toisesta) luotiin varsin epäluontainen monogamiaa suosiva rakenne, jota edelleen siirretään sukupolvelta toiselle. Käytännössä kaikkialta toitotetaan viestiä Siitä Oikeasta, eikä suurin osa koskaan tule miettineeksi, ettei kyseessä ole ainoa vaihtoehto.
Luulisi, että jos monogamia olisi kaikille (tai edes suurimmalle osalle) oikea ratkaisu, pettämistä tapahtuisi aika paljon harvemmin. Siksipä moninaisten muiden suhdemuotojen harkitseminen voisi olla hyvä ratkaisu useille.
-
[konteksti varattujen kanssa peuhaaminen]
Vituttaa, että suurin osa tuntuu luulevan, että ihmisen välineistö kuluu seksissä jonkun muun kuin seurustelukumppanin kanssa.
Mietin kerran jos toisenkin tähän vastaamista, mutta lopulta oli pakko, kun en vain ymmärrä mitä tällä kommentilla haettiin tässä yhteydessä.
Olisitko kiltti ja selittäisit.
Ihan aluksi haluaisin mainita, että ei, pettäminen ei mielestäni ole hyvä asia enkä kannusta siihen. Kannustan keskustelemaan kumppanin kanssa jos tulee sellainen fiilis, että huvittaisi tehdä jotain jonkun muun kanssa. Mutta:
Elämme varsin ristiriitaista aikaa. Ihmisen siirryttyä metsästäjä-keräilijä -ajasta eteenpäin yhteiskunnissa (syystä tai toisesta) luotiin varsin epäluontainen monogamiaa suosiva rakenne, jota edelleen siirretään sukupolvelta toiselle. Käytännössä kaikkialta toitotetaan viestiä Siitä Oikeasta, eikä suurin osa koskaan tule miettineeksi, ettei kyseessä ole ainoa vaihtoehto.
Luulisi, että jos monogamia olisi kaikille (tai edes suurimmalle osalle) oikea ratkaisu, pettämistä tapahtuisi aika paljon harvemmin. Siksipä moninaisten muiden suhdemuotojen harkitseminen voisi olla hyvä ratkaisu useille.
Juu juu. Mitä tällä on tekemistä edellisen kommenttisi kanssa?
Tunnen itsekin ihmisiä erilaisissa polyamorisissa suhteissa. Osalla heistä homma toimii kivasti (ainakin sen perusteella, mitä ulkopuoliset näkevät), osalla taas tilanne on kompromissi jossa kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä, eikä kyse suinkaan ole siitä että he eivät pääsisi irti ahdistavista agraariyhteiskunnan monogamiaa suosivista rakenteista. En näe että se polyamoria ja vapaa seksi olisivat jotenkin automaattisesti onnellisemmaksi tekevä vaihtoehto.
-
Homman ydin olis vähän niinkuin sopimukset ja se, että kunnioitetaanko niitä vai ei, riippumatta siitä minkä näköinen sopimus kenenkin mielestä kannattaa tehdä.
-
Juu juu. Mitä tällä on tekemistä edellisen kommenttisi kanssa?
Vaikka se, että edellisessä kommentissa ilmaistaan vitutusta siitä, että monogamiaa ajatellaan usein Ainoana Oikeana Jumalan Asettamana vaihtoehtona ja tässä sitten avataan kyseistä vitutusta? ::)
-
Jos biologian puolelta tarkastellaan, niin yksikään tieteen tuntema nisäkäs ei ole yksiavioinen. Se ei silti tarkoita, että pitäisi kumppaniaan loukata käymällä vieraissa.
-
Elämme varsin ristiriitaista aikaa. Ihmisen siirryttyä metsästäjä-keräilijä -ajasta eteenpäin yhteiskunnissa (syystä tai toisesta) luotiin varsin epäluontainen monogamiaa suosiva rakenne, jota edelleen siirretään sukupolvelta toiselle. Käytännössä kaikkialta toitotetaan viestiä Siitä Oikeasta, eikä suurin osa koskaan tule miettineeksi, ettei kyseessä ole ainoa vaihtoehto.
Luulisi, että jos monogamia olisi kaikille (tai edes suurimmalle osalle) oikea ratkaisu, pettämistä tapahtuisi aika paljon harvemmin. Siksipä moninaisten muiden suhdemuotojen harkitseminen voisi olla hyvä ratkaisu useille.
Otin asian puheeksi aiemmin, koska alkuperäisen viestin sävy oli vähän syyllistävä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka nyt sattuvat pettämisestä turhaan mieltään pahoittavan. Henki ei näemmä tästä viestistä juuri muuttunut.
Miten se nyt nykyaikana menikään, että kunnioitetaan toisten ihmisten tunteita ja valintoja, vaiko kenties vain silloin kun ne ovat linjassa oman ideologian kanssa? Tietty siinä määrin kun mustasukkaisuus nyt on valinta ensinnäkään, mikä saa kyseisenkaltaisen asennoitumisen näyttämään yhä vähemmän produktiiviselta.
PS: Asioiden perusteleminen luontaisuudella/luonnollisuudella on aina välillä huono ratkaisu. Luonnollisintahan olisi haalia väkivalloin haaremi ja käyttää enemmän väkivaltaa sen ylläpitämiseen.
PPS: On myös hauskaa, että retoriikassa suurinta osaa ihmisistä voi aina syyttää siitä, että nämä eivät olisi harrastaneet minkäänlaista ajatustoimintaa elämässään ja tämä on usein näennäisesti validi perustelu. Etenkin tässä kysymyksessä sen käyttö on kuitenkin villi valinta, koska tosiasiassa lähes kukaan ei jää vaille pettämisen tai petetyksi tulemisen kokemusta jollakin tasolla, joten näkisin että intohimon ja pariutumismahdollisuuksien spektriä ja itse kunkin tunteita asian suhteen on enemmän tai vähemmän älyllisesti punnittu lähes jokaisen koskaan eläneen ihmisen toimesta.
-
Jos biologian puolelta tarkastellaan, niin yksikään tieteen tuntema nisäkäs ei ole yksiavioinen.
Seuraa epätoivoinen yritys saada ketju takaisin raiteilleen. Vituttaa väitteet ilman lähdeviittauksia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Monogamy_in_animals (https://en.wikipedia.org/wiki/Monogamy_in_animals) on paska artikkeli, mutta ilmeisesti asia ei ole näin selvä.
-
ei kenenkään ole pakko mennä naimisiin->häihin jos ei halua tai luvata asioita joista ei edes ole itse satawarma...?
tai molemmat ymmärtää ettei toista samanlaista ihmistä ole olemassa. mielestäni, käytännössä aika tapauskohtainen asia jota on vaikea yleistää. vaikken teidän hienoja termejä kovin sisäistäkään...
-
Tunnen itsekin ihmisiä erilaisissa polyamorisissa suhteissa. Osalla heistä homma toimii kivasti (ainakin sen perusteella, mitä ulkopuoliset näkevät), osalla taas tilanne on kompromissi jossa kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä, eikä kyse suinkaan ole siitä että he eivät pääsisi irti ahdistavista agraariyhteiskunnan monogamiaa suosivista rakenteista. En näe että se polyamoria ja vapaa seksi olisivat jotenkin automaattisesti onnellisemmaksi tekevä vaihtoehto.
Hyvin sanottu.
Aina välillä näistä tilanteista jää se mielikuva, että suhteessa on jyrkkä valtaepätasapaino, joka sallii jollekin osapuolelle mahdollisuuden uudelleensanella sen säännöt haluamikseen. Ihmiset ovat vähän turhan hyviä valehtelemaan itselleen omista haluistaan, tunteistaan ja päämääristään, jotta että eivät itse tuntisi tulleensa hyväksikäytetyiksi.
-
Vituttaa OT
-
Otin asian puheeksi aiemmin, koska alkuperäisen viestin sävy oli vähän syyllistävä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka nyt sattuvat pettämisestä turhaan mieltään pahoittavan. Henki ei näemmä tästä viestistä juuri muuttunut.
Miten se nyt nykyaikana menikään, että kunnioitetaan toisten ihmisten tunteita ja valintoja, vaiko kenties vain silloin kun ne ovat linjassa oman ideologian kanssa? Tietty siinä määrin kun mustasukkaisuus nyt on valinta ensinnäkään, mikä saa kyseisenkaltaisen asennoitumisen näyttämään yhä vähemmän produktiiviselta.
Pahoitteluni, tarkoitus ei ollut syyllistää ketään. Kuten alustuksessani totesin, pettäminen ei ole mielestäni okei. Mun mielestä kukin henkilö saa itse tehdä päätöksensä myös tämän asian suhteen. Ilmeisen isolle osalle ihmisistä yksi kumppani on ihanteellinen ratkaisu, eikä siinä ole mitään vikaa. Ongelma tulee vastaan siinä vaiheessa, kun ajatusta yritetään pakottaa väkisin (esimerkiksi lain toimesta) jokaiselle.
PS: Asioiden perusteleminen luontaisuudella/luonnollisuudella on aina välillä huono ratkaisu. Luonnollisintahan olisi haalia väkivalloin haaremi ja käyttää enemmän väkivaltaa sen ylläpitämiseen.
On totta, ettei luonnollisuus ole hyvä perustelu asioille, mutta tiettyä vaistomaista käytöstä (kuten mustasukkaisuutta tai seksuaalista halua) on usein varsin vaikea rajoittaa pelkällä rationaalisuudella.
Ja itse asiassa bonobot ovat löytäneet varsin kätevän (ja luonnollisen) tavan elää hyvin pitkälti ilman väkivaltaa, joten haaremin hankkiminen väkivalloin ei ole ainoa luonnollinen, saati superlatiivia kaipaava, ratkaisu.
PPS: On myös hauskaa, että retoriikassa suurinta osaa ihmisistä voi aina syyttää siitä, että nämä eivät olisi harrastaneet minkäänlaista ajatustoimintaa elämässään ja tämä on usein näennäisesti validi perustelu. Etenkin tässä kysymyksessä sen käyttö on kuitenkin villi valinta, koska tosiasiassa lähes kukaan ei jää vaille pettämisen tai petetyksi tulemisen kokemusta jollakin tasolla, joten näkisin että intohimon ja pariutumismahdollisuuksien spektriä ja itse kunkin tunteita asian suhteen on enemmän tai vähemmän älyllisesti punnittu lähes jokaisen koskaan eläneen ihmisen toimesta.
Voi olla, että ihmiset ovat ajatelleet asiaa enemmänkin (ja kaikenlaista muutakin hyvin todennäköisesti), mutta useinmiten keskustelu ihmisten kanssa on johtanut siihen, että tietyt asiat elämässä on vain otettu valmiiksi aseteltuna, kuten vaikkapa uskonto taikka sukupuoli.
Ja se, että pettämistapauksen jälkeen pohtii petetyksi tulemista ei tarkoita, että harkitsisi suhdeparadigman muuttamista, vaan enemmänkin sitä, voiko luottamuksen pettämisen saada/antaa anteeksi.
Aina välillä näistä tilanteista jää se mielikuva, että suhteessa on jyrkkä valtaepätasapaino, joka sallii jollekin osapuolelle mahdollisuuden uudelleensanella sen säännöt haluamikseen.
Entäs ne polyyn taipuvaiset ihmiset, jotka jäävät yhteiskunnassa vallitsevan jyrkän valtaepätasapainon takia monosuhteeseen, koska eivät halua leimaantua? Tätähän on nähty jo vuosikymmeniä LGBT-tapauksissa.
-
Voisko tätäki käsitellä jossain muualla? Plz.
PS: Vituttaa rasistiset perslävet, taas.
-
Voisko tätäki käsitellä jossain muualla? Plz.
Jaettu omaksi aiheekseen. Koettakaa nyt vielä pari päivää välttää pahimpia off-topiceja, kännykällä moderointi ei ole ihan niin kätevää.