Koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta (nämä sanat on kuulemma hyvä sisällyttää raporttiin) kolmekymppisen karvaisen äijän 22. sijalle riittänyttä suoritus, päätin kirjoittaa enemmänkin dekkivalinnastani ja miten dekilläni kisaviikonloppuna pärjäsin. Jos siitä on jollekin Köpikseen lähtijälle hyötyä niin hyvä. Tää on tällänen perusrapsa, en mä mitään hauskaa jaksanu tässä nuutuneessa olotilassa kirjoittaa. Mutta eikös se riitä, että on luonnossa hauska, tai ainakin viksu ja vilmaattinen. Tai ainakin huonoja juttuja tulee.
Paikkaa kisoihin en onnistunut Jyväskylän SMQ:sta saalistamaan, joten se oli siis saatava (kisa)paikan päältä. Ei niitä siellä katolla kuitenkaan jaeltu. Höh. Viimeksi olin kisoihin osallistunut yksitoista vuotta takaperin ja silloin ei mitään karsintoja ollut. Tai no toiselle päivälle oli cut, mutta kuitenkin. Olin joitakin testimatseja pelannut osin japsitechikkäällä buildilla, joka pelasi Shriekmaweja ja Makeshift Mannequineja. Koska kuitenkaan techit eivät sinällään varsinaisesti dekkiä parantaneet, päätin vaihtaa ns. normibuildiin. Muutaman testimatsin jälkeen ajattelin, että tällä mennään (joskin Warp World.dec tykytti varsinkin LCQ:hun
). Torstaina kuitenkin mietin, että jokin techikkäämpi ja osin yllättävämpi buildi olisi todennäköisesti parempi ratkaisu, jolloin ihan jokaista korttia eivät vastustajat dekistäni tietäisi. Onneksi löysin Yamazaki Yuukin version Tokion qualifierista, jolla hän oli 2. 146 osallistujan joukossa. Lista löytyy osoitteesta
http://www.deckcheck.net/deck.php?id=18229 (sori, en osaa näitä hooteeämälliä vaimitänenytoli). Suurin ero normikeijuihin on Scion of Oonien korvaaminen Damnationeilla ja Remove Souleilla. Tämä buildi miellytti heti ja goldfishailin parisenkymmentä kertaa ja aina tuntui, että dekki toimii niin kuin sen haluaisikin toimivan. Scioneja ei oikeastaan nykyisellään yleensä niin tarvitse edes. Lähinnä se on maksimissaan win more kortti, mutta liian usein kuollutta kauraa massapoistojen takia (Firespout, Hurricane, Thresher etc.). Siden erikoisuutena oli setti Commandeereja, jotka herättivätkin hilpeyttä ja inhoa kisojen aikana. Pohdiskelin yksittäistä Pact of Negationia mainiin, joka olisi lähinnä yllätysmomenttina ja pelotteena toimiva ratkaisu. Myös Teferiä mietin sidelle. Päädyin kuitenkin pelaamaan Yuukin listaa kortilleen.
Sealed LCQ:n 0-1 dropin (onneksi hävisin) jälkeen lähdin Standard LCQ:hun luottavaisin mielin. Eihän keijuilla voi failata. Voitinkin ekat neljä matsia pelein 8-1. Vastassa oli UB kala Bitterblossomein ja Anssien ryydittämänä (2-0), BR Doll (2-0), tontut (2-1) ja 4-color (vai 5-color?) Lark (2-0). Testailun puute näkyi, kun sidetin pari Commandeeria tonttuja vastaan Bitterblossomien pelossa. Eipä yllättäen näkynyt. UB kalaa vastaan en Commandeereja muistaakseni nostanut. BR Dollia vastaan vastustaja pelasi aukinaisia manoja vastaan Magusta, jonka päädyin vain Terrorisoimaan otettuani manat pooliin responssina (lopulta taisin pelata Redcapin ajelemaan, kun countermanat jäivät vielä auki). Pari vikaa kiekkaa pystyi siis tasuroimaan ja aamulla kisoihin. Dekki toimi todella hyvin antaen matsien ensimmäisistä pelistä lähtien huomattavasti paremmat mahdollisuudet huonompia match uppeja vastaan (okei, ramppia vastaan on edelleen paha).
SM-kisojen ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Jussi McTsägä Mäki-Tuuri BR tokeneilla. Hmm, onkohan tää paha MU? No ei! Bitterblossom tiskiin ja controlli päälle. Mistbind Cliquet toimivat hyvin. Toka peli oli nihkeä ja hävisin Gargadonin ajettua 18 tramplella. Kolmannessa molemmat pelaavat Bitterblossomit, mutta pääsen kuittailemaan paria sisään vuorossa, tosin Tsägä saa säkittyä tokeninsa GG:lle. Loppupelissä Tsägä blokkaa tokeneilla, pistää tokeneina toimineet opiskelijakorttinsa ensin gravelle, sitten remppaan ja alkaa tämän jälkeen kääntelemään GG:n noppaa. Äppäp, et säkänny. No, lopputuloksen kannalta sillä ei muistaakseni ollut väliä, kun ajelen kahdessa vuorossa yli counter back upeilla. Sidetechit eivät päässeet ominaisuuksiinsa tässä MU:issa.
Tokalla kierroksella pelasin Ossi Liukan BG Elvesejä vastaan. Matsi meni juuri niin huonosti kuin voi vain mennä. Ensimmäisessä pelissä stallaan kolmessa ländissä (UG River + 2x Mutavault) enkä mahda mitään. Toisessa pelissä siden Oona ja Mistbind Clique + 5 ländiä kädessä eivät lämmitä, mutta kilahdan ja päätän lähteä. Pitäähän sitä päästä testaamaan onko Oona hyvä vai ei. No ei ollut. 0-2 turpaan. Mitäs läksin.
Kolmannella kierroksella vastassa oli Roy Liljendal ja UB kalat. Ekassa pelissä menetän yhden lifen ja ajelen muistaakseni miesmailla ja Spellstuttereilla yli. Toisessa pelissä Roy counteroi ensin suunnilleen kaiken mitä pelaan, nostaa yhteensä kymmenen lappua Cryptic Commandeilla ja Ansseilla ja häviää pelin, kun ei nosta mitään ratkaisevaa mitä en saisi poistettua tai counteroitua. Hieno dekki on kalat.
Limited osuus meni perseelleen 2-4, ei siitä sen enempää. Droppaus on lähellä jo tokan draftin ekan kiekan jälkeen, mutta pelaan kuitenkin testailumielessä standardit. Ensimmäisen päivän iltana draftaillaan releaset perseelleen ja tuloksena 1-2. Sitten Jyväskylän poikien kanssa grillille, jossa kuulemma oli hauskaa. Miksei voi kysyä nakkijonossa poliisisediltä rattijuoppouden rajasta, koska olin kuitenkin kaljoissani aikonut nukkua autossa? Höh. Vakava asia on se. Propsit teinipojalle, joka tuli grillille, laittoi tyhjän olutpullon fiksusti tiskille ja mäyriksen jätteen roskiin. Sanoi, että kaveri tarjoaa illan. Kaveri tuli hetken päästä ja tilatessa kysyi myyjältä mitä saa vitosella. Tilasi tämän jälkeen KAKSI kappaletta kyseistä ateriaa. Reilu kaveri siis. Hieman kyllä hymyilytti teinien kikkailut.
Takaisin kisojen pariin. Kymmenennellä kierroksella otin byestä niskalenkin. Hyvät testailut.
Yhdestoista kierros toi vastaan Antti Malinin, joka pelasi Aussie Assaultia, jolla oli voitettu Australian mestaruus viikko takaperin. En oikeastaan dekistä sen kummemmin tiennyt, kuin että Swans ja Assault sieltä varmaan löytyy. Loppu olikin hepreaa. Ensimmäisessä pelissä Bitterblossomista siinneet tokenit ajelevat Malinin 11 lifeen kunnes tulee Firespout, johon ei counteria ole näyttää. Uudet tokenit kuitenkin sikiävät ja hoitavat homman kotiin. Toiseen peliin sidetin pari Commandeeria sisään. Vihdoin olisi niistäkin jotain hyötyä. Malin pelaa n. viidennen vuoron Assaultin, kun muistaakseni Swans on jo tiskissä (jos nyt en ihan väärin muista). Malinilla on yksi kortti kädessä. Mietin hetken, Snagi ei edes auttaisi, joten tietysti pelaan Assaultiin Commandeerin. Malin ja muu yleisö on veeteeäffänä ja lievästi sanottuna hymyilyttää itseänikin. Discardoin Commandeerille Snagin ja Remove Soulin. Taisi jäädä ländi käteen. Hetken hyvänolon tunteen jälkeen Malin paljastaa viimeisenä korttinaan olleen Pact of Negationin. VITUN MALIN! Siinä meni Commandeerin asema hyvänä sidetechinä. Noh, tämän jälkeen peli onkin sitten autofold, mutta haluan nähdä mitä Malinin dekki oli sideltä syönyt. Hieman aikaa Malinin pyöriteltyä kerään korttini. Sidetin vielä yhden Commandeerin sisään. Kolmas peli on melko kinkkinen. En oikeastaan nosta ns. hyviä kortteja ja yritän vain hidastaa Malinin combopalasten etsimistä. Jossain vaiheessa totean, että ei auta, pakko on ottaa riski ja alkaa käännellä miesmaita kenoon. Onneksi Malin ei osu palasiinsa ja ajan viimeisellä lisävuorolla yli 10.+ vuoron Bitterblossomin avittamana.
Viimeisellä kierroksella pelaan ensimmäisen mirrorin, pilottina Kim Leino. Aloitan, molemmat pelaavat Bitterblossomit, mutta oma Pendelhaven pitää advantaget tiukasti minulla. Anssini resolvaa ja Cryptic Command täppää vastustajan miehet. Toiseen peliin sidetän Oonan, setin Commandeereja ja kolme Thoughtseizeä. Pois otan ainakin Damnationit, yhden Commandin ja Bitterblossomin ja jotain turhuutta. Kimin toisella vuorolla pääsenkin omistamaan hänen Bitterblossominsa Commandeerilla. Meh. Malin naureskelee viereisestä pöydästä ja kyselee onnistuiko Commandeer. Noh, ainakin kerran turnauksessa. Masennan Kimiä lisää pelaamalla seuraavalla vuorollani oman Bitterblossomini. Tämä nöyryytys ei kuitenkaan vielä riitä. Kun kerran saatiin pää auki, niin Commandeeraan vielä Kimin Anssin Cryptic Command back upilla ja peli on selvä. Oonaa en tiskiin sentään saanut, vaan se imi Snagin. Kuitenkin, Commandeerit on ihan mielettömän hyvät sidetechit mirroriin.
Viikonlopun standardit meni siis recordilla 9-1-2, tosin yksi voitoista oli siis bye. Dekkiin olin erittäin tyytyväinen. Luovin onneksi ramppien ohi, joka luonnollisesti paransi mahdollisuuksia pärjätä.
Plusapisteet:
- Japanialaiset ei mitään niin hienoja miehiä ja techejä
- Kelit
- Tuomarit (paitsi se yksi joka ei osannu sääntöjä)
- Vantte Kilappa, joka pickas mut fantasytiimiin
Minukset:
- Limited-osaaminen kisoissa
- Lämpötila sisätiloissa
- Cashew-pähkinöiden hinta ostarin K-kaupassa (15 /kg mitä v*ittua?!)
- Tripla Eventide drafti
- VITUN MALIN!
- Rikola (jotain turttailit kuitenkin, myönnä pois)
Aihe: Japsitechit SM-kisoissa (Luettu 2515 kertaa)