Tämä on PTQ-raporttini. Asioita saattaa olla toisinaan yksinkertaistettu tai toisinaan liioiteltu. Yrittäkää ymmärtää ja lukekaa rivien välistä. Kaikkea en varmastikaan muista, mutta muistin puutteet saatan ajoittain värittää vahakynillä.
Aloin pelaamaan Saga-blokin aikoihin ja tämän jälkeen pelannut aktiivisesti ja joskus taas vähemmän aktiivisesti. Kun opintojen loppu on alkanut häämöttää, on yllättäen löytynyt taas hieman aikaa rakkaalle harrastukselleni. On ollut mukava huomata, että peli on kehittynyt, turnauksissa on runsaasti ihmisiä, mutta on myös loistavaa, että ne kaverit, joiden kanssa aloitin pelaamisen, ovat vielä skenessä enemmän tai vähemmän mukana. Ainakin hengessä. Tähän väliin siis propsit seuraaville henkilöille: Allu, Max, Mäksä, Ukkis, Kotis, Aude, Andrei ja Roope K. ja tietty kaikki, keiden nimet olen unohtanut. Erityispropsit Bluusille.
Itselleni tämä peli on aina ollut siistiä kavereiden takia. Ihmiset tekevät pelin, ainakin itselleni. Kavereiden takia sitä jaksaa raahautua sunnuntaina kello kymmeneksi Pasilaan. Okei, palkinnot motivoivat myös, mutta läpänheitto kavereiden kanssa on mukavaa pelailun ohella. Mikäli ei olisi hyviä kaiffareita, jotka vielä jossain määrin pelaavat, en itsekään pelaisi. Ukkis totesikin Honolulun olevan viimeisiä PT-turnauksi, joihin pystyy lähtemään porukalla kiitos WotCin uudistusten. Mikäli olisin ollut ainoa suomalainen lähdössä PT:lle, jäisi varmaan matka tekemättä.
Itse turnaukseen. Saavuin hyvissä ajoissa Pasilaan odottaen leppoisaa sealed-turnausta. Olin ollut Milanon GP:llä aiemmin syksyllä ja kokemukset formaatista olivat mukavat. Menin Milanossa lopulta 5-4, vaikka omasta mielestäni poolini olisi ollut vähintään day2 pooli. Porolan turnaus alkoi vajaan tunnin myöhässä ja itse pääsin istumaan Sami GG:n viereen swapin ja rakennuksen ajaksi. Muistaakseni avaamassa poolissani oli mm. Champion of the Parish, Fiend Huter, Slayer of the Wicked ja jotain muuta hyvää valkoista. Seurasi swappi. Pari istuinta itsestäni joku sai poolin, jossa oli kaksi Reaper from the Abyssiä, Olivia Voldaren ja Garruk. Itse sain poolin, jossa oli mm. Mentor of the Meek, Angelic Overseer, Fiend Hunter, Spectral Rider, Avacyanian Priest, Bonds of Faith, Voiceless Spirit, Chapel Geist, Falkenrath Marauders, 2 Rage Thrower, Brimstone Volley, Geistflame, Reckless Weif. Avasin myös Kessig Cagebreakersin, Undead Alchemistinja jotain muuta gutaa. Dekki hyvin pitkälti rakensi itsensä ja laittaisin listaa tänne, mikäli olisin säästänyt sen.
Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli Nicholas, Svantelle Nipsu. Ensimmäinen peli oli melko suoraviivainen. Nipsu pelasi Ludevicas Test Subjectin, ja Fortress Crabin. Testihenkilö sai Bondsista ja Rapu ei paljoa tehnyt. Päädyin ajelemaan lenskareilla joista Marauders hoiti hommaa käytännössä, vaikka ottikin pari kerta Silent Departuresta. Toisessa pelissä Nipsulla oli jälleen Rapua ja Koehenkilöä näyttää. Myös Severe the Bloodline tuli johonkin mieheeni. Nipsulla oli Butchers Cleaver, Invisible Stalker ja Angelic Overseer ja Rapu. Itselläni oli Pitchburn Devils, Ashmouth Hound, Rage Thrower. Kädessä oli Rebuke ja Geistflame. Nämä kortit Nipsu tiesi, sillä oli nähnyt käreni Night Terrorsilla. Olisin saanut ajettua Nipsun kahteen pelaamalla Rebuken ravulla blokattuun Devilsiini ja post-combat Geistflame Ashmouth Houndiini. Enkeli ja Stalker-Cleaver hoiti homman nopeasti, joten menimme kolmanteen peliin. Siinä ajoin nopeasti lentureilla ja Nipsulla ei ollut juuri mitään näyttää, siispä Auden kanssa Heseen ja Mega kouraan.
Toisen kierroksen vastustaja oli Sami GG. Sami on omasta mielestäni ollut Suoman parhaita pelaajia jo monen vuoden ajan. En ollut kovin optimistinen mennessäni tähän matsiin, mutta muistin Samin poolin olleen melko keskinkertainen. Ensimmäisessä pelissä laputtelin Mentorilla ja ajoin lentureilla nopeasti yli. Toisessa pelissä kävelin Lost in the Mistiä päin, mutta en olisi sitä voinut välttääkään. Loppujen lopuksi voitin matsin.
Kolmannella kierroksella pelasin muistaakseni Tommi Heikinniemeä vastaan. Miehellä oli Devils Play, Grasp of Phantoms ja muuta poistoa. Ensimmäisessä pelissä edellä mainitut kortit pelattiin myös tuplana ja itse olin monta vuoroa kolmessa ländissä. Onneksi vastustajalla ei ollut juurikaan painetta näyttää, joten pääsin rakentamaan boardiani tehokkaasti. Abbey Griffin viimeisteli pelin lopulta. Toisessa pelissä tuli taas vähän äksää ja poistoa. Angelic Overseer hoiti kuitenkin homman vaikka ainoa humanini olikin Reckless Weif.
Neljännellä kierroksella vastassa oli Svantte. Svana on vanha tuttu ja häntä vastaan pelaa aina mielellään. Iso hatunnosto tähän väliin Svanten ja Aarnen jenkki-reissulle. Ensimmäisessä pelissä ajoin yli lentureilla ja toisessa laputtelin Mentorilla n. kahdeksan korttia. GG.
Viides kierros, tasuri Saimun kanssa. Kuudennella Anssin kanssa. 4-0-2 Nuff Said.
Top 8 edessä ja hieman jännitti. Olin dräftännyt formaattia niin 2hg:nä, kuin soolona yhteensä kuusi kertaa. Avasin ensimmäisessä pussissa Majurin, joka oli aika ilmeinen first picki. Toisena pickinä otin priestin ja olin aika lukittuna GW:lle. Toisen buusterin first pick oli One-Eyed Scarecrow. Buusteri oli aika blankko muuten, mutta olin aika varma, että quarter-vastustajani Saimu olisi jollain sinisellä lenturidekillä. Viimeisessä buusterissa Anssi hate draftas third pickinä Daybreak Rangerin, joka olisi muuten tullut itselleni. Kiitti vaan.
Lopullinen dekkini oli seuraavanlainen:
Butchers Cleaver
One-Eyed Scarecrow
Geiscatchers Rig
Avacyanian Priest
Rebuke
Smite the Monstrous
Voiceless Spirit
3 Mausoleum Guard
Moment of Heroism
Prey Upon
Avacyns Pilgrim
Gatstaf Shapherd
Darkthicket Wolf
Ambush Viper
Hamlet Captain
Mayor of Avabruck
Spidery Grasp
Somberwald Spider
Grizzled Outcasts
Essence of the Wild
Travel Preparations
9 Forest
8 Plains
Quarterit oli tosiaan Saimua vastaan. Saimulla oli noudattanut Esko Virri school of draftingia, sillä dekissä oli Sulfur Falls ja Clifftop Retreat. Ensimmäisessä pelissä linnunpelätin teki selvää Saimun lentureista, antamalla vastineeksi huonoja tradeja. Lopuksi susi ajeli cleaverilla ja siirryimme toiseen peliin. Toinen peli kesti pienen ikuisuuden ja itse todennäköisesti kämmäsin lukuisia kertoja. Sain nopean majurin, Gatstaf Shepherderin ja linnunpelättimen. Ukot treidaili puolin ja toisin, mutta lopuksi flipattu Shepherdi ajali Saimun yhdestä nollaan. Itse jäin yhteen lifeen ja olisin hävinnyt seuraavalla kierroksella. Saimua vähän kismitti pelin jälkeen, sillä hän ilmeisesti oli kämminyt pari kertaa (no doubt ainoa tapa, miten pystyin voittamaan). Toivon kuitenkin näkeväni Saimun Honolulussa, sillä Saimu on oikeasti Suomen parhaita pelaajia, ellei jopa paras.
Semeissä vastassa oli Esko Pakka. Hävisin ensimmäisen pelin (coveragesta poiketen) käveltyäni Victim of Nightia päin. Olin vielä melko tohkeissani quartervoitosta, jos tämä nyt kelpaa jollekin selitykseksi kämmiin. Pitäisi vaan osaa rauhoittaa itsensä ennen pelaamista. Voitin toisen pelin pelaamalla Essence of the Wildin ja lukuisia ukkoja. Viimeisen voitin lopulta muistaakseni tokeneilla ja cleaverilla.
Finaaliin olin siis päätynyt pelaamaan Valentinia vastaan. Viimeksi olin PTQ-finaalissa Virossa joskus vuonna 2004. Tuolloin formaatti oli Mirrodin blockia ja hävisin Killiä vastaan Affis-mirrorin. Taisi olla PTQ Nagoya. Voitin Valentinia vastaan ensimmäisen pelin ajelemalla spirit-tokeneilla ja cleaverilla. Toisen pelin posautin Valentinin floodista huolimatta. Olis tietty voinut tajuta Spidery Graspin hyvän synergian Claustrophobioidun Mausoleum Guardin kanssa. Mitäs pienestä. Viimeisen pelin voitin vuoron kaksi majurilla. GG.
Homma paketissa ja Jonalta tuli tekstaria. Kiitos kaikille. Pitänee hieman myydä kortteja, jotta voisi saada Honoluluun vähän käyttövaraakin. Propsit poroille, lumalle, nastalle, nousuille ja tietty Jonalle. Slopsit nälkävuodelle.
Aihe: PTQ-voittajan turnausraportti (Luettu 2352 kertaa)