"I thought I was free of doctor Fjellander and those crazy Ericssons forever, but now I know I must go... back to the Stockholm!"
Turusta ollaan liikkeellä laivalla.
Edeltävänä iltana suoraan FNM:stä lähtö, ja kotona taas sunnuntai-aamulla. 
Saa liittyä mukaan!
Jostain syystä ruotsinlaivareissu Turun poikien kanssa vaikutti puolisostani paljon vähemmän kyseenalaiselta kuin ympäristöä pilaava lentomatkailu, joten suunnitelma oli selvä. Pe klo 16 lähtö töistä, 16:40 bussi 42 Espoon asemalle, kello 17:21 IC-juna Turun satamaan ja kello 20:15 laivan lähtö Ruotsiin. Ei ihan putkeen lähtenyt tämä reissu: ensin muistetaan väärin bussin lähtöaika, sit puoli tuntia kaivellaan kiireettä kasseja, sit missataan bussi ja ollaan edelleen Espoonlahdessa 16:40 junan lähtiessä kello 17:21. Lisäksi oli alkanut sataa märkää lunta, joten bussilla ei olisi edes välttämättä ehtinyt. Kiitos #HSL ja #FMI. P.S. Taksi olisi maksanut yhtä paljon about kuin uudet liput Siljalta. Kiitos siis myös #taksiliitto. Vaimensin sisäisen keskustalaisdemonini ja tilasin taksin, joka oli pihassa noin 16:55. Matka eteni juuri riittävän nopeasti, jotta toivo junaan ehtimisestä pysyi yllä, kunnes tuli lopullinen hyytyminen ruuhkaan reilu puoli kilometriä ennen asemaa. Kello oli 17:15. Ei muuta kuin rahat kuskille (maksoi reilut kaksi kymppiä) ja juosten kahlaten lumihangessa kohti asemaa. Tietenkään VR ei voinut olla minuuttiakaan myöhässä kun kerrankin olisi tarvinnut, mutta ehdin parahultaisesti minuutin marginaalilla.
Satamassa odottivat John, Vilhelm ja Teemu sekä Joose ja Jesse, jolla oli huippukallis B-hytti. Superhalpa E-hyttimme oli suoraan diskon yläpuolella, ja jo bändin sound check pisti koko hytin pomppimaan lupaillen ratkiriemukasta yötä. Aloitimme Grill Housesta, jossa vedimme Johnin kanssa annokset ribsejä mieheen ja pullon erinomaista punaviiniä puoliksi. Muu seurue ryysti limua ja katseli kaihoisasti vierestä. Siirryimme olutviskibaarin puolelle, jossa aloitin draftin vahvasti 1st pick
Upheavalilla. Viskejä en maistellut, koska niiden mainostaminen saattaisi aiheuttaa hankaluuksia sivuston ylläpitäjille. Magicin sijaan pelasimme hilpeätä bluffauspeliä Coupia, jossa pelaajilla on kaksi käsikorttia, jokainen vuorollaan representtaa jotain pelin viidestä hahmokortista, osan toiminnoista voi torjua edelleen representtaamalla oikeaa counteria ja kuka tahansa voi callata bluffin, jolloin joko bluffannut tai väärin arvannut menettää kortin. Joose tajusi nopeasti pelin syvimmän olemuksen ja sai muun muassa actioneja läpi kortilla, josta hän etukäteen myönsi ettei hänellä sitä ole. Joose esitti myös varsin tarkkanäköiset analyysit meistä muista pelaajatyyppeinä. Erityisesti minun ja Vilhelmin välinen ero oli siinä, että Vilhelm lukee taitavasti peliä ja päättelee siitä, mitä muilla todennäköisimmin on, kun taas minä pelaan prosenttipeliä ja valitsen pelaukset odotusarvon mukaan. Kummallakin tyylillä pärjää, mutta paras olisi tietenkin hallita molemmat.
Jesse hävisi jossain välissä nukkumaan ja pelit kuivuivat kasaan. Joose tajusi riemukseen olevansa vielä pystyssä olevista toiseksi nuorin ja teki Teemun kanssa kierroksen yökerhossa meidän vanhusten siirtyessä hytin rauh-EIKU! John oli tehnyt peliliikkeitä ja varautunut nukahtamislääkkeillä ja korvatulpilla. Valkoinen pitsihame oli ilmeisesti kadonnut tai jotain muuta oli tapahtunut, sillä Teemu palasi hyvin pian seuraksemme hyttiin, jonne yökerhon jumputus kantautui mukavasti. Mitä seurasi oli miellyttävin yökerhokokemus koskaan: musa oli juuri sopivalla eikä särkenyt korvia, saattoi jutella kaverien kanssa maaten pehmeällä patjalla tarvitsematta huutaa, kukaan ei tullut lääppimään eikä kaatamaan juomia syliin, ja jos sattuikin nukahtamaan, kukaan ei tullut heittämään pihalle. Ainoana pikku miinuksena pois ei päässyt ennen sulkemisaikaa. Bändi veivasi loppumatonta potpuria ysärihiteistä, ja sen herkistämänä muistelimme omia vaiheitamme matkalla musiikin maailmaan. Todettiin, että eräitä parhaita hetkiä elämässä ovat kiireettömät illat, joina vain istutaan rauhassa, kuunnellaan musiikkia, jutellaan ja vähän ehkä särvitään omaa lempijuomaa. Muutama Susikoira Roi -vitsi saatettiin myös kertoa.
Hyvin nukutun puolitoistatuntisen jälkeen meidät potkaistiin ulos laivasta. Kello oli kuusi paikallista aikaa. Kallishytin Joose ja Jesse olivat hyödyntäneet edistyksellistä teknologiaa nimeltä meriaamiainen, ja juniorimme Teemu alkoi valittaa nälkäänsä. Me muut päätimme kuitenkin lähteä hurjalle seikkailulle nimeltä kävely keskustaan. Saavuttuamme Stureplanille kello oli sopivasti seitsemän, ja 7-eleven tarjoili aamukahvit. Ensimmäinen alkuasukaskontakti osoittautui ystävälliseksi, varsinkin kun osa meistä puhui sen kieltä. Saimme vinkin 24/7 McDonaldsista kulman takana, jonne siirryimme nauttimaan McAamiaista ja draftaamaan. Minä ja John valitsimme munakokkelin, muut letut. Annoksesta sanottakoon, että lisäämällä siihen suolaa olisimme saaneet tietyllä tavalla vähemmän osaksemme kyseistä yhdistettä.
Draftiformaattina oli 3xKTH, tiimissäni Jesse ja John ja seatit minä-Vilhelm-John-Teemu-Jesse-Joose. Aloitin poimimalla vihreitä ja mustia kortteja kunnes vitospickinä oli
Alabaster Kirin vs. sininen morph. Otin morphin ja menin Sultaille, johon sainkin loputtomasti korttietua mutta halpoina poistoina oli 2x
Savage Punch Debilitating Injuryjen sijaan. Lisäksi pusseissa pyöri luvattoman myöhään kovia Jeskai-vehkeitä, joita olisi pitänyt vihata pois solidien pelattavien sijaan. Lopputuloksena hyviä pelattavia oli enemmän kuin tarpeeksi ja Vilhelm sai turhan hyvän Jeskain. Jessellä oli kelvollinen Mardu ja Johnilla Temur, joka olisi kaivannut niitä Savage Puncheja. Joosella oli UW vihreällä splashilla ja Teemulla hyvien korttien Abzan. Sain Joosea vastaan kutakuinkin täydellisen
Dead Dropin, minkä jälkeen korttietumasiinani alkoi rullailla häntä pakettiin. Kun lopulta sain voitettua ensimmäisen pelin, oli Johnilta loppunut kaasu tai landit kahdesti ja Teemun
Hooded Hydra vienyt matsin Jesseä vastaan. Laitoimme draftipelit suspendiin ja otimme pari taksia kohti seminaaripaikkaa. Löysimme oikean katuosoitteen ja arvoimme oikeaa kävelysuuntaa, kun keski-ikäinen mieshenkilö huikkasi parkkipaikalle mennessään korostuksettomalla suomella, että paikka jota etsitte on rakennuksen vastakkaisella puolella. Ilmeisesti seepralauman tunnistaa seepralaumaksi ilman univormuakin.
Paikkana on Täby, Tukholman lähistöllä (kyseessä on Patrick Ericssonin asuintalon kokoustila tms).
Kokoustilassa oli tosiaan noin 40 neliötä ja yli 50 ihmistä. Olisi saanut näyttävän intron tyyliin kamera-ajo huoneessa ja sen jälkeen ruutuun isolla teksti "Stockholm". Happi kumminkin riitti kun vietti tauot ulkona, ja seminaareista muodostui toimiva paketti. Ensin Johanna avasi muutosta tuomarileveleissä, Pohjois-Euroopan tilannetta ja tuomariohjelman tämänhetkistä suuntaa. Seuraavaksi tutkimme Evenin johdolla replacement efektejä eli puhdasta comp. rules -asiaa. Tätä aihetta muistaakseni olin jopa toivonut vuosi sitten. Lounaaksi oli leipää, leivänpäällisiä, kahvia, keksejä ja virvoitusjuomia kuten tietenkin aitoa Julmustia. Ruotsalainen leipä on järjestään suomalaista makeampaa limppua, ja olen perso makealle. Päällisistä on mainittava erikseen Johannan itse tekemät guacamole ja hummus, joista jälkimmäistä hän tarinan mukaan alkoi valmistaa perjantai-iltana ensi töikseen päästyään perille. Itse arvostan kyseistä johtamistyyliä, jossa johtaja laittaa muille ruoan. Asia on tietenkin eri, jos pomo ei osaa laittaa ruokaa, mutta silloin voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko hänestä ylipäätänsä johtajaksi. Paluumatkaksi oli kuitenkin varattu laivan buffet, joten söin vain noin kuusi leipää ja puolen tusinaa keksejä. Lähikaupasta ei löytynyt Johnin päivittäistä Batterya, ja hän joutui litkimään
Pedon Lukua.
Seuraavissa seminaareissa Patrick esitteli uuttaa exemplar-ohjelmaa ja pohdittiin Tobyn johdolla backuppien tekemistä. Lopuksi meidät jaettiin kuuden hengen ryhmiin, joiden jokaisen piti keskustella tunnin verran annetusta aiheesta ja valmistella siitä viiden minuutin esitys. Ryhmässäni olivat minä, Even ja neljä L1-tuomaria ja aiheemme oli tuomarin ja pelaajan välinen interaktio. Kaikilla oli kova tarve jakaa kokemuksiaan ja näkemyksiään aiheesta. Raapustin hajanaisia muistiinpanoja ja yritin ehdottaa vaihtoehtoisia rakenteita esityksellemme. Lopulta Even ehdotti rakennetta, joka oli tähänastisista paras ja muutkin lähtivät vetämään keskustelua yhteen sen pohjalta. Saimme esityksen suuntaviivat kasaan, valittua puhujat ja viimeiset viisi minuuttia varasimme puhujille omien osuuksiensa valmisteluun. Esityksistä itsestään ei tullut kuin pintaraapaisu aiheesta, mutta prosessi ja keskustelu olivatkin se varsinainen sisältö. Emme edes nähneet muita esityksiä, koska laiva ei odota jne. Mielestäni konferenssi oli onnistunut erityisesti monipuolisuudellaan; tuomaroinnin eri osa-alueet olivat tasaisesti edustettuna aiheissa, ja osallistumaan pääsi muutenkin kuin passiivisesti kuuntelemalla. Ja Commander-foilejakin sai, en tosin kerro onko niitä vielä myynnissä, koska sekin saatettaisiin tulkita sääntöjen vastaiseksi mainostamiseksi.
Olimme ns. hyvissä ajoin liikkeellä eli melkein kaksi tuntia ennen laivan lähtöä satamassa. Eipä niitä muiden workshop-tuotoksia olisi halunnutkaan kuulla. Kahvilassa oli kuitenkin pöytä ja pelailtiin siinä drafti loppuun. Manat kusivat Joosea vastaan totaalisesti kahdessa seuraavassa pelissä. John voitti vahingossa yhden Teemua vastaan kun manat eivät kusseet eikä vastustajalta tullut hydraa, mutta muuten se oli sitten siinä. Jessellä ja Vilhelmillä oli sentään hienoa vääntöä ykköspelissä, jossa Vilhelm stabiloi vähiin lifeihin ja sai kammettua
Act of Treasonin ja polton avulla lopulta itselleen voiton. Vilhelm muisteli tätä gamea vielä myöhemminkin yhtenä reissun kohokohdista. Yleensä ei kerro kovin hyvää reissusta, jos reissun parhaaseen antiin liittyy mitenkään Magic.
Vietyämme kamat tällä kertaa vierekkäisiin B-hytteihin siirryimme muun laivan kanssa jonottamaan illallisbuffetiin. Muut jonottajat näyttivät Shakespearen Kesäyön unelmasta karanneilta, kunnes koulupuvut ja joidenkin otsista löytyvät salamat paljastivat heidät tylypahkalaisiksi. Jonotuksen venyessä vaadittiin tietenkin tuomarilta lisäaikaa, mitä lopulta saatiinkin kassaneidiltä ihan pyytämättä. Jossain tässä välissä ihmiset huomasivat, että Joosen nimestä saa väännettyä hauskan vitsin (hei Kosti!). Kalapöytä oli jälleen kerran buffetin parasta antia. Oma lautanen tuli siellä täytettyä ainakin neljään kertaan. Muista pöydistä kävin maistelemassa yksittäisiä juttuja jos jonoja ei ollut palatakseni pian jälleen kalojen pariin. Osa ei kaloihin koskenut kuka mistäkin syystä ja joutui tyytymään keskinkertaisempaan vatsantäytteeseen. Valkkari oli ok, punkku hirveää vaikka Joose yrittikin lantrata sitä kokiksella. Jälkiruokapöydästä erikoismaininnan saavat caramelit jotka toimivat tarvittaessa myös countereina.
Urakasta selvittyä siirryimme tax-freen kautta hytteihin sulattelemaan ja odottamaan karaoken alkamista. Tunnin kuluttua olimme Teemun ja Vilhelmin kanssa valmiit lähtöön muiden jo kuorsatessa. Iskelmä Baarin tanssilattialla oli ainoastaan kourallinen harrypottereita, tosin kolme heistä oli aina kerrallaan mikissä ja muut hyvin mukana. Varmistettuani että kyseessä ei ole yksityistilaisuus ("saako laulaa, vaikka ei ole pukeutunut hassusti?") löin nopeasti biisin sisään. Kohta karaokeisäntä kuuluttikin jonon olevan täynnä ja keräsi vihot ennen kuin pojat ehtivät selata niitä loppuun. Oli vähän paremmat riidit karaoken alkamis- ja loppumisajoista. Harrypotterit veivasivat pelkkää kepeää svedupoppia ja meininki oli kohtalaisen hilpeä. Vetäisin sitten väliin herkän tulkinnan Leevi and the Leavingsin kipaleesta Pohjoisen taivaan alla. Paikalla olleet neljä suomalaista arvostivat. Sen jälkeen tuli taas Abbaa ja musikaalihittejä ja baari kiinni. Istuskeltiin tuopit loppuun jossain rauhaisassa kulmassa ja juteltiin mukavia. Käytiin vielä tsekkaamassa yökerhon seniltainen bändi. Bändi sekä yleisönsä osoittautuivat vahvasti keski-ikäisiksi ruotsalaista iskelmää soittaviksi länsinaapureiksi, ja hiljainen B-hytti oli pian tosiasia.
Satama-aamu oli edellisen toisinto: ulosheitto kello 7 ja ensimmäinen juna satamasta lähtee kello 8:30. Kävelimme Teemun ja joo, sen kanssa asemalle, jonka läheltä löytyi auki oleva ABC. Vedimme Joosen kanssa Apsi Apinan aamiasibuffetit, Jesselle ei maistunut. Tarjonta sai Jooselta kouluarvosanaksi 7, itse olisin antanut ehkä hieman alle. Junassa katsoimme läppäriltä vielä vähän cock magicia kunnes Joose nukahti. Johnille kiitos matkan ja Johannalle konferenssin järjestelyistä sekä kiitos ja anteeksi muullekin seurueelle. Loppuun vielä sample hand Johnin tiimidraftidekistä:
Aihe: Ruoka on hyvää - Tukholman tuomarikonferenssin matkaraportti (Luettu 1856 kertaa)