Kattelin juuri missä hinnoissa lapsuuteni merkittävimpiin mtg-elämyksiin kuulunut Jester's cap tänä päivänä pyörii. (Spoil: ei ihan samalla tasolla kuin millä se suhteellisesti tuntui olevan Ice Agen aikaan.) Törmäsin ensi kertaa kortin reprinttiin, ja on hienon tilalle osattu laittaa tylsää ja mautonta. Uuden artin meriitiksi voi laskea ehkä sen, että kolmihiippainen hattu osuu askeleen paremmin kortin mekaniikkaan. Vanha 1 – Uusi 0.
Iki-inhokkini on myös moderni Sol Ring. Unlimitedin aikainen vaaleasti printattu Solikkani loistaa kauhistuttavana kuin renkaaksi taitettu aurinko ja kertoo, että todella, nyt on voimakas pahvi kyseessä. Uustuotanto sen sijaan näyttää city-maasturilla ajelevan wiccan korvarenkaalta.
Jotakuinkin tismalleen sama reaktio tulee myös kun vertaa lovecraftiaanista old-skool Nevinyrral's Disciä uuteen, hajoavaa kovalevyä kanavoivaan pirkka-versioon.