Korttien lätkimiseen tuli tutustuttua jo ala-asteella, kun veljet hankkivat Doomtroopereita. Näistä sain arvottomimmat kappaleet, joilla korttipelaamiseen perusteet sitten opeteltiin kavereiden kanssa, jo ennen kuin lukemaan oli kunnolla oppinut. Helpostihan sääntöjä vähän itse sovelsi ja kun numerot osasi jo suhteellisen hyvin, niin eipä niitä turhia "ääh, tässä on vain iso kasa tekstiä" -kortteja tarvinnut mihinkään.
Kunnolla korttipeleihin uppouduin sitten Wizards of the Coastin toisen tuotoksen, Pokemonin, turvin. Tähänhän oli helppo mennä mukaan, kun villitys rieppoi koko koulua... Useimmat tosin keräsivät vain itse keräilykortteja, mutta omalla ikäluokallani alkoi kiinnostus myös pelaamiseen. Kortteja en koskaan kerännyt mitään älyttömiä määriä, mutta taitavilla vaihtokaupoillani ja pelillisillä vaistoillani osasin Pokemonissa luoda jo sellaiset jymypakat, etten yhtäkkiä kelvannutkaan enää kaveriporukan peliseuraksi. Samoihin aikoihin pokemon -villitys alkoi menemään ohi, joten luovuin minäkin korteistani serkulle.
Isoveljeni olivat jo pidemmän aikaa harrastaneet Magicin pelaamista tuohon aikaan ja sain pieniä maistiaisia pelistä katselemalla veljien koitoksia... Lisäksi talouteen hankittiin Magic: The Gathering -tietokonepeli, jolla pääsin sitten minäkin pelaamaan, vaikka tuolloin ongelmani oli huono englanninkielentaito ja tietämättömyyteni säännöistä, joten räpelsin pelin kanssa lähinnä huvin vuoksi ja tuurilla. Lukion ensimmäisellä (eli noin vuonna 2005) aloin kiinnostumaan kyseisestä korttipelistä uudestaan. En tiedä mikä sysäi ajatukseni aloittaa korttipelaaminen, ehkä liika aika ja harrastuksien puute. Ensimmäiseksi kävin pyytämässä veljeltä Magicin ikivanhan sääntövihkosen, jonka luin läpi useita kertoja. Ymmärsin pelin upean monimutkaisuuden ja sääntöjen viehättävyyden, ja yhtäkkiä tuli suuri tarve hankkia kortteja. Korttien hankkimisen aloitinkin 9th Editionin avustuksella. Pian siirryin Ravnica: City of Guildsiin, joka oli juuri ilmestynyt kauppoihin. Pelaamiseni oli pitkään pientä ja haalin kortteja lähinnä kuvituksen ja keräilyn takia. Ainoaa peliseuraa oli silloinen tyttöystäväni, jonka kanssa oli kylläkin aivan hirveää pelata, koska hän oli äärettömän huono häviäjä. Vasta viime keväänä pelaamiseni alkoi oikeasti. Olin yksin, minulla ei ollut harrastuksia ja kamala määrä luppoaikaa... jotain täytyi tehdä! Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja polvet jännityksestä vavisten menin pelaamaan ensimmäiset kunnon pelini Gateway-liigaan, jossa koin murskaavan tappioni surkealle Dimir-räpellykselleni, jonka luulin toimivan. 9 häviötä ei haitannut, koska olin tajunnut uuden harrastukseni viehättävyyden ja pakanluomisen taidokkuuden. Tämän jälkeen menin pari muutakin kertaa, lähinnä Friday Night Magiciin pelaamaan, jossa sielläkin häviöitä sateli, mutta pakkani parani kerta toisensa jälkeen ja pelaamiseni parani.
Alkukesästä tutustuin netin kautta erääseen henkilöön, joka sittemmin on vaikuttanut pelaamiseeni paljon. En juurikaan käynyt enää FNM:ssä tai Gatewayssa, lähinnä ajanpuutteen ja ikävien ajankohtien syystä (yleisesti perjantaini alkoivat menemään parin uuden ystävän ja uuden ihastuksen perässä), mutta ystäväni herra korttihai vaihtoi minulle isot läjät käyttökelpoista tavaraa, sain runsaasti ilmaitteeksi tarvitsemiani common -kortteja ja näin ollen sain uutta sysäystä pakanrakennukseen. Saman kaverin kanssa tuli tutustuttua draftaamiseen ja sealediin ja kesällä pelasin hänen (ja hänen muiden kavereidensa kanssa) useita kertoja viikossa.
Nyt tällä samalla linjalla on sitten menty. Rahatalous on hieman rajoittanut pelaamistani ja etenkin nyt Lorwynin tullessa harmittaa, koska uudesta setistä en jaksa olla vielä innostunut (koska oma korttienosteluni ei ole kovin yleistä, tulee uusia settejä omaan makuuni turhan nopeasti) ja oikeastaan kaikki pakkani voivat sanoa hei hei standardille. Tulevaisuudessa siis pelaamiseni taitaa olla lähinnä kaveriporukan kanssa pelaamista (juuri pari uutta henkilöä olen saanut tutustuttua Magiciin) ja draftaamista, mutta eipä se niin haittaa, vaikka näihin yleisiin tapahtumiin en voisikaan osallistua. Varsinkin kun pakkani ovat niin casual-tasoa, etteivät kamalasti turnauksissa pärjää.
Aihe: Miksi MTG? (Luettu 15163 kertaa)
